Roolit

ynnämuu

Ihmiset vetävät erilaisia rooleja, ovat "pieniä näyttelijöitä." En ole niin utelias, että täällä pitäisi asioitaan paljastella, mutta noin yleisellä tasolla.

Politiikko onkin tiukoilla, kun pitäisi sekalaista seurakuntaa miellyttää ja samalla äänestäjäkenttäänsä laajentaa. Siinä on valittava sanojaan sen hetkisen kuulijakunnan mukaan. Jättää vähintäin jotain sanomatta, mutta kyllä ""kamelontin" kykyjäkin vaatii.

Voipa olla oikein fiksusti käyttäytyvä henkilö, joka on toisessa paikassa itse piru. Vaikkapa perheessäänkin. Kun seurustelemme erilaisissa ryhmissä, voimme vetää myös siihen sopivaa roolia. Monta kertaa ihan asiallistakin niin menetellä. Toiset ovat joustavampia kuin toiset, se tasapanaino vain on soviteltava. Jos olet "oma itsesi" kaikessa, olet tökerö kränä, jos olet kaikessa samaa mieltä, tahtoton "perseenuolija."

Sen verran vielä, luulenpa, että täälläkin vedellään erilaisia rooleja. Ei tarvitse paljastella, enkä vihjaa kehenkään erikoisesti.

44

700

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • *Kukkahame*

      Poliitikot ovat suuri näyttelijäryhmä, ainakin samoilla esiintymishaluilla varustettuja näyttelijöiden kanssa.
      Jo se että pitää saada satapäin nimiä listaan että pääsee edes vaalilistoille, olla esillä ja osata vastata kysymyksiin joita äänestäjäehdokkaat esittävät.

      Kyllä varmasti täällä on oltava korkki kiinni, on sen verran näyttöä ollut muutamien taholta, kateusko vai viha, saa ihmiset 'heittelemään' ilkeyksiä pienistäkin asioista jollekin kirjoittajalle.

      Pidetään vaan omat asiamme salassa, turha niitä täällä on revitellä.

    • Lorena*

      Jokainen on oman elämänsä näyttelijä, sanoisin sen roolipelin päänäyttelijä jonka elämän tien on valinnut.
      Henkilöllä voi samaan aikaan olla monta roolia joita hän vetää täysillä. Ammatti rooli joka edellyttää tietynlaista vahvaa osaamista, pätevyyden tunnetta omassa ammatissaan, työyhteisössä.

      Yksityiselämän rooliin kätkeytyy, kuten olemme huomanneet, monlaista roolipeliä jonka yksilö haluaa näyttää ulospäin. Yhteisörooleissa usein haluamme näyttää fiksuimmilta kun olemmekaan, jos rooli peli ei tässä tilanteessa oikein onnistukaan tuntuu kuin olisi maailma pudonnut niskaan. Yleisesti ottaen jokainen haluaa näyttää ulospäin aina paremmat puolensa, päteä kaikilla alueilla.

      Monelle taloudellinen varallisuus on roolipelissä tärkein ominaisuus. Tällöin voi elämä tuntua tyhjältä oma rooli ikäänkuin häviää varallisuuden peittoon. Toisille taas jokainen leivänpala saa tuntumaan hengityksen kevyeltä ja voi tuntea sydämen sykkeen elämän ilon antajana, on oman roolinsa onnistuja.

      Kun on kaikkea roolissa eläminen vaatii pokkaa pitää yllä tiettyä samaa roolia, mutta puutteen alla eläminen vaatii paljon, jokainen myönteinen tapahtuma tuntuu juhlalta joka tekee elämän elämisen arvoiseksi.

      Roolipelissä ei päde mitkään yhteiset säännöt vaan olemme kohtalon suomien edellytysten eri rooleissa esiintyviä henkilöitä, kuka milläkin tavalla sillä tasan ei käy onnen lahjat elon poluilla. Selvittävä on roolista, oli se sitten minkälaatuinen tahansa, selviytyminen hankalistakin paikoista antaa uutta potkua jatkaa omaa selviytymisroolia. Onnea matkaajille kullekin omassa roolissaan.

      • Eletään silti

        En allekirjoita edellistä roolittamista, kyllä elämä muovaa, realiteetit ovat aina läsnä.
        Tottakai ikääntyessä muuttuu ruokailu-, lepo-, ym-, tavat, mutta en niiden katso olevan roolitettua.

    • tuntematon kirj.

      Elämä on kuin suuri teatteri, jossa jokaisella on oma roolinsa. Jotkut saavat pääroolin, toiset kuiskaajan, vaan yhtä tarpeellisia kaikki.

    • Ramoona*

      Olemme kaikki saanneet jossain vaiheessa kokea olevamme elämämme tähtiroolissa, kuka nuorena onnellisena morsiamena, kuka työelämän huipulla, kuka vanhuuden seestyneessä tilassa - tai näissä kaikissa. Koulunäytelmien roolit ovat jääneet mieleen vahvasti ja olin vähän katkera, kun sain Lintu sinisessä pahan prinsessan Florellan roolin siksi, että olen tummatukkainen, kultakutrinen luokkakaveri sai Florinnan roolin.

      Käsitän ihmisen roolit eri tavalla kuin Ynnämuu. Ihmisellä on eri rooleja sen mukaan, millaista elämänvaihetta hän elää ja keiden elämän hän osallistuu. Vaikka vanhempani ovat kuolleet, tyttären rooli on mukana vielä vahvasti. Se näkyy myös suhteessa sisaruksiini, vanhempien perintö vaikuttaa monin tavoin käytökseeni, käyn haudalla ja lapsuuskodissani, muistelen heitä myös omille perillisilleni.Sisaruus on asia, joka yhdistää aina, meillä on kaikilla tärkeä rooli toistemme elämässä, pidämme toistemme puolia. Vaimon roolia elän joka päivä, työrooli on jo taka-alalla, mutta tavatessani entisiä työkavereita sekin voi nousta esille. Enemmän ollan kuitenkin ystävän roolissa. Äidin rooli oli yhteen aikaan tärkein, nyt isoäidin rooli kunniatehtävä ja suuren ilon antaja. Olemme näissä rooleissa eri tehtävissä, kuitenkin omana itsenämme.

      Elämän käsikirjoitusta emme tiedä, vain tiettyyn pisteeseen asti voimme sitä ohjailla. Päivänkin mittaan lavastukset vaihtuvat, kotikeittiössä käyttäydyn eri roolissa kuin naapurin emännän kahvipöydässä. Perheenemännällä on kymmeniä rooleja : keittäjä, siivooja, sairaanhoitaja, psykologi, autokuski, opettaja,viihdyttäjä...Turistina maailmalla katson eri silmin kuin lähiympäristössä. Rakkaat ihmiseni tunnen, heidän puolestaan olen valmis taisteluun, vaikka perusluonteeni on sovitteleva ja mukautuva.

      Miksi täällä palstalla pitäisi vetää jotain roolia ja mistä nämä epäilykset rooleista johtuvat ? Ehkä jollain on suurempi tarve läheisten puuttuessa purkaa sellaisia tuntoja, joille olisi parempi vaikka ystävä tai ammattiauttaja. Palstalla on mitä mainioin tilaisuus olla ilman mitään muuta roolia. Täällä ei nähdä toisiamme, ei tarvitse kammata, pukeutua nätisti tai punata huuliaan tänne kirjoittaessaan. En katso tarpeelliseksi enkä mielekkääksi kiukutella täällä vieraille syyttömille ihmisille, onhan se jo kotikasvatuksessa opetettu. Palstaystäviähän te olette, ainakin palstatuttuja.

      • v a p a a l l a

        kuin eläkeläisen roolia. Olen 'Free Lancer'. Omassa piirissäni voin olla ihan oma itseni.

      • meri-kukka98

        Minäkin asian näen ja ajattelen. Miksi ihmeessä pitäisi täällä näytellä jotain roolia? On eri asia jos joku haluaa muuten kehua itseään ja nostaa jalustalle. Se on hänen asiansa.
        En yhdy tuohonkaan, että kaikki haluavat päteä ja olla parhaita joka asiassa. Päin vastoin. On niitä jotka tietää ja osaa kaiken (luulevat). Sitten toinen ihmisryhmä: Ne maan hiljaiset. Jotka puuhaavat ja pakertavat omiin nimiinsä tekemättä siitä suurempaa numeroa. tai kehumatta sillä. Ehkä ne lähi-ihmiset joiden hyväksi toimii ,arvostavat sitä , ei tarvitse enää itse tunkea itseään mitenkään esille kehuttavaksi, eikä esittää mitään roolia.
        Nuo kodin, keittäjän, siivoojan, vaimon, äidin, isoäidin, ja mitä niitä nyt onkin. Lankeavat luonnostaan jokaiselle perheelliselle - mitä elämänvaihetta milloinkin eletään. Sen kummemmitta rooleitta. Miten niistä kukakin selviää, se on taas erijuttu.
        Näin meidän ikäluokassa !! Lienee muutosta tulossa koska kouluihin ehdotellaan sen suuntaisia muutoksia oppiaineiksi. Ja muutenkin jos hakee jonnekin pitää ensin kehua itsensä maasta taivaisiin, missä kaikessa on hyvä tai se paras. Aika on toinen kuin meidän nuoruudessa. Muuttunut ja me sen mukana . Ainakin osittain !

      • ynnämuu

        Ramoona esitteli hyvin ansiokkaasti ja monipuolisestikin rooliasioita. En löytänyt mitään sellaista, joka minun pitäisi tyrmätä. Tietysti käsitän asoita eri tavalla, jo ensinnäkin lähtökohdista ja myös elämänkokemuksestani johtuen. Ehkäpä myös yksinkertaisemmin. Jonkun sosiaalipsygolokian kirjan olen ainakin nähnyt, mutta sillä ei ole nyt tässä merkitystä.

        Tietysti roolit vaihtelevat myös elämäntilanteidenkin mukaan. Voi olla tehtäviä, joihin on sopeututtava vasten luonnettaan, jos aikoo pärjätä. Saattaa joutua vetämään "syntipukin" roolia tai olemaan "sylkykuppina." Näin eräissä palvelutehtävissä, esim. verovirastossa tai terveyskeskuksessa - on vain yritettävä kuunnella hermostunutta asiakasta ja vitsit ovat vähissä. Tai tehtävässä, jossa on vastuussa suoraan satojen erilaisten ihmisten joukossa. Vaikka vilkkaudesta ja vitsikkyydestä olisikin jopa apua, juotuu asettumaan vastoin luonnettaan totiselle asialinjalle. Jokaista sanaa voidaan vartioida, juttuu kiertää, huumori muuttuu todeksi ja sitähän sitten selvitellään. Siinä oppii itsensä "typistämiseen."

        Mielestäni kaikki roolit eivät ole aina suuremmin muuttuvia. Jollekin muodostuu persoonallinen tapa suhtautua asioihin, hyviin tai huonoihin, tapa suhtautua kanssaihmisiin ja yleensä elämään ja se kestää sinne saakka kunnes se kuuluisa "althaimer" tulee osallistumaan. Mutta - huumoriahan ei minkään pitäisi estää!

      • Lorena*
        ynnämuu kirjoitti:

        Ramoona esitteli hyvin ansiokkaasti ja monipuolisestikin rooliasioita. En löytänyt mitään sellaista, joka minun pitäisi tyrmätä. Tietysti käsitän asoita eri tavalla, jo ensinnäkin lähtökohdista ja myös elämänkokemuksestani johtuen. Ehkäpä myös yksinkertaisemmin. Jonkun sosiaalipsygolokian kirjan olen ainakin nähnyt, mutta sillä ei ole nyt tässä merkitystä.

        Tietysti roolit vaihtelevat myös elämäntilanteidenkin mukaan. Voi olla tehtäviä, joihin on sopeututtava vasten luonnettaan, jos aikoo pärjätä. Saattaa joutua vetämään "syntipukin" roolia tai olemaan "sylkykuppina." Näin eräissä palvelutehtävissä, esim. verovirastossa tai terveyskeskuksessa - on vain yritettävä kuunnella hermostunutta asiakasta ja vitsit ovat vähissä. Tai tehtävässä, jossa on vastuussa suoraan satojen erilaisten ihmisten joukossa. Vaikka vilkkaudesta ja vitsikkyydestä olisikin jopa apua, juotuu asettumaan vastoin luonnettaan totiselle asialinjalle. Jokaista sanaa voidaan vartioida, juttuu kiertää, huumori muuttuu todeksi ja sitähän sitten selvitellään. Siinä oppii itsensä "typistämiseen."

        Mielestäni kaikki roolit eivät ole aina suuremmin muuttuvia. Jollekin muodostuu persoonallinen tapa suhtautua asioihin, hyviin tai huonoihin, tapa suhtautua kanssaihmisiin ja yleensä elämään ja se kestää sinne saakka kunnes se kuuluisa "althaimer" tulee osallistumaan. Mutta - huumoriahan ei minkään pitäisi estää!

        Erilaiset roolit ihmisen elämässä näyttelevät suurta osaa, osa rooleista putoaa kun vesi hanhen selästä alas, eritoten silloin kun huomaa tullensa ylikävellyksi asian tiimoilta.

        Näyttelijä ystäväni vastasi kun istuimme iltaa teatteriesityksen jälkeen ja kysyimme miten on mahdollista päästä roolista irti kun kuitenkin joutuu täysillä paneutumaan osasuoritukseen. Vastaus oli, ei se todellakaan ole helppoa, mitä syvällisempi, puhuttelevampi osasuoritus on sitä syvemmälle rooliin samaistuu. Usein istun tuolille ja sanon itselleni olen se ja se, hyvin monta kertaa, yritän päästä roolihahmostani ulos. On mahdollista pitkään jatkuvan saman näytännön rooliin jäädä kiinni nimenomaan roolihahmoon ja silloin on aiheellista hakeutua medisiinarin luokse.

        Olin 30v kestäneen avioliiton loputtua pitkään vailla omaa rooliani, mikä roolini on nyt tässä kohtaa elämää, leskeys ei tullut ja ei ole tullut tutuksi. Aikaa myöten oivalsin, elin elämäni roolissa sillä kohtaa
        mennyttä taaksejäänyttä elämää, taitekohdassa oli löydettävä uusi rooli, elää elämää tällä kohtaa uuden elämän ehdoilla. Näin voi ja on muutettava rooliaan siis osasuoritustaan uuden elämän vastaanottamisella kaikilla mausteilla. Ei se niin helppoa ole.

        Jokaisella on oma sisäinen minä, sanoisin ego joka vaikuttaa eri henkilöihin eri tavalla. Käytetty sanonta "älä viitsi egoilla" viittaa siihen ettei puhuja ota huomioon kuuntelijan tilannetta. Usein ajattelen miten vaikeaa terveydellisen ongelman esiin tullessa vaihtaa roolia terveestä pitkäaikaissairaaksi. Huh-huh tosi vaikea on roolin vaihto muuttua itsenäisestä selviytyjästä autettavaksi.

        Ynnämuu puhalsi sellaisen kuplan saitille jossa on miettimistä monelta eri taholta. Ihmsielämä ei ole tasainen jatkumo vaan vaatii moneen erilaiseen rooliin sopeutumsita.

      • merikukka...
        Lorena* kirjoitti:

        Erilaiset roolit ihmisen elämässä näyttelevät suurta osaa, osa rooleista putoaa kun vesi hanhen selästä alas, eritoten silloin kun huomaa tullensa ylikävellyksi asian tiimoilta.

        Näyttelijä ystäväni vastasi kun istuimme iltaa teatteriesityksen jälkeen ja kysyimme miten on mahdollista päästä roolista irti kun kuitenkin joutuu täysillä paneutumaan osasuoritukseen. Vastaus oli, ei se todellakaan ole helppoa, mitä syvällisempi, puhuttelevampi osasuoritus on sitä syvemmälle rooliin samaistuu. Usein istun tuolille ja sanon itselleni olen se ja se, hyvin monta kertaa, yritän päästä roolihahmostani ulos. On mahdollista pitkään jatkuvan saman näytännön rooliin jäädä kiinni nimenomaan roolihahmoon ja silloin on aiheellista hakeutua medisiinarin luokse.

        Olin 30v kestäneen avioliiton loputtua pitkään vailla omaa rooliani, mikä roolini on nyt tässä kohtaa elämää, leskeys ei tullut ja ei ole tullut tutuksi. Aikaa myöten oivalsin, elin elämäni roolissa sillä kohtaa
        mennyttä taaksejäänyttä elämää, taitekohdassa oli löydettävä uusi rooli, elää elämää tällä kohtaa uuden elämän ehdoilla. Näin voi ja on muutettava rooliaan siis osasuoritustaan uuden elämän vastaanottamisella kaikilla mausteilla. Ei se niin helppoa ole.

        Jokaisella on oma sisäinen minä, sanoisin ego joka vaikuttaa eri henkilöihin eri tavalla. Käytetty sanonta "älä viitsi egoilla" viittaa siihen ettei puhuja ota huomioon kuuntelijan tilannetta. Usein ajattelen miten vaikeaa terveydellisen ongelman esiin tullessa vaihtaa roolia terveestä pitkäaikaissairaaksi. Huh-huh tosi vaikea on roolin vaihto muuttua itsenäisestä selviytyjästä autettavaksi.

        Ynnämuu puhalsi sellaisen kuplan saitille jossa on miettimistä monelta eri taholta. Ihmsielämä ei ole tasainen jatkumo vaan vaatii moneen erilaiseen rooliin sopeutumsita.

        Noita elämän eri tilanteita. Jos yllättää vaikka sairaus, läheisen kuolema, tai muuta vastaavaa. Onkos siinä jokin rooli päällä ? Minusta päinvastoin ihminen on silloin surussaan kaikkein aidoin. avuttomin , ikäänkuin alasti ja turvaton. Ainakin itse koen niin, olo on avuton ja varmasti aidoimmillaan- ilman mitään roolia. Minusta roolin vetäminen on näyttelemistä. Sitä mitä näyttelijät tekevät. Se ei ole ihme jos se heille jää "päälle" koska se on heidän elämäntyönsä, leipä on siitä kiinni. Ja jäähän se katsojillekin päälle jonkun näyttelijän osa. Tai kukkia viedään jonkun roolihenkilön kolaripaikalle (vaikka se on sattunut vaan jossain sarjassa leikisi....)))
        Samoin kuin tuo sylkykuppina olo. Eihän siinä auta muu kuin olla aito oma itsensä. Enempi kysytään sitä muuta henkistä kanttia kestää ja sietää sitä tilannetta ja hallita omat hermonsa. Eihän siinäkään näyteleminen tai jonkin roolin veto auta yhtään.

        Mutta näin me ajattelemme asioita eri näkökulmasta, Luonteestakin riippuu tuo roolin veto, toisilta se onnistuu. Minusta ihmisen pitäisi olla aito oma itsensä. Ilman erityisrooleja. Kohdellen suvaitsevasti lähimäisiään. Se on eriasia jos tahtoo muuten nimittää tuota elämän kulkua ja heittelemistä roolipeliksi , sekin on sallittua !

      • sinisirkku-
        merikukka... kirjoitti:

        Noita elämän eri tilanteita. Jos yllättää vaikka sairaus, läheisen kuolema, tai muuta vastaavaa. Onkos siinä jokin rooli päällä ? Minusta päinvastoin ihminen on silloin surussaan kaikkein aidoin. avuttomin , ikäänkuin alasti ja turvaton. Ainakin itse koen niin, olo on avuton ja varmasti aidoimmillaan- ilman mitään roolia. Minusta roolin vetäminen on näyttelemistä. Sitä mitä näyttelijät tekevät. Se ei ole ihme jos se heille jää "päälle" koska se on heidän elämäntyönsä, leipä on siitä kiinni. Ja jäähän se katsojillekin päälle jonkun näyttelijän osa. Tai kukkia viedään jonkun roolihenkilön kolaripaikalle (vaikka se on sattunut vaan jossain sarjassa leikisi....)))
        Samoin kuin tuo sylkykuppina olo. Eihän siinä auta muu kuin olla aito oma itsensä. Enempi kysytään sitä muuta henkistä kanttia kestää ja sietää sitä tilannetta ja hallita omat hermonsa. Eihän siinäkään näyteleminen tai jonkin roolin veto auta yhtään.

        Mutta näin me ajattelemme asioita eri näkökulmasta, Luonteestakin riippuu tuo roolin veto, toisilta se onnistuu. Minusta ihmisen pitäisi olla aito oma itsensä. Ilman erityisrooleja. Kohdellen suvaitsevasti lähimäisiään. Se on eriasia jos tahtoo muuten nimittää tuota elämän kulkua ja heittelemistä roolipeliksi , sekin on sallittua !

        eri rooleistamme. Eihän se tietoista ole! Eri tilanteissa tulee mukaan kokemuksemme vastaavissa tilanteissa, jolloin olemme vain ajan tasalla. Eri tilanteet elämässä asettaa omat vaatimuksensa.

        Emme käyttäydy samalla lailla kotoisassa keittiössämme tai makuuhuoneessamme, kuin työelämän tehtävissä. Pelkkää luovimista se on eri rooliemme välillä, ei se otettu rooli tarvitse olla, vaan me vastaamme olemalla sillä aaltopituudella, mitä tilanne vaatii.

        Tuo Ynnämuun aloitus voidaan käsittää niin eri tavoin, mutta ei ole näyttelemistä eritavoin käyttäytyä eri tilanteissa, kaikki se kuuluu siihen "itseen" jolta elämä vaatii eri suorituksia:D

      • monica
        merikukka... kirjoitti:

        Noita elämän eri tilanteita. Jos yllättää vaikka sairaus, läheisen kuolema, tai muuta vastaavaa. Onkos siinä jokin rooli päällä ? Minusta päinvastoin ihminen on silloin surussaan kaikkein aidoin. avuttomin , ikäänkuin alasti ja turvaton. Ainakin itse koen niin, olo on avuton ja varmasti aidoimmillaan- ilman mitään roolia. Minusta roolin vetäminen on näyttelemistä. Sitä mitä näyttelijät tekevät. Se ei ole ihme jos se heille jää "päälle" koska se on heidän elämäntyönsä, leipä on siitä kiinni. Ja jäähän se katsojillekin päälle jonkun näyttelijän osa. Tai kukkia viedään jonkun roolihenkilön kolaripaikalle (vaikka se on sattunut vaan jossain sarjassa leikisi....)))
        Samoin kuin tuo sylkykuppina olo. Eihän siinä auta muu kuin olla aito oma itsensä. Enempi kysytään sitä muuta henkistä kanttia kestää ja sietää sitä tilannetta ja hallita omat hermonsa. Eihän siinäkään näyteleminen tai jonkin roolin veto auta yhtään.

        Mutta näin me ajattelemme asioita eri näkökulmasta, Luonteestakin riippuu tuo roolin veto, toisilta se onnistuu. Minusta ihmisen pitäisi olla aito oma itsensä. Ilman erityisrooleja. Kohdellen suvaitsevasti lähimäisiään. Se on eriasia jos tahtoo muuten nimittää tuota elämän kulkua ja heittelemistä roolipeliksi , sekin on sallittua !

        josta minäkin tykkään, nimittäin on ihmisiä jotka näyttelee, jonka selvästi huomaa, että kova yritys on tehdä vaikutus, mutta kun on oma itsensä, niin yleiskuva ihmisestä ei petä, ja rehellisen ihmisen ei tarvitse näytellä.

        Tässä lyhyt mielipiteeni asiasta, merikukka kirjoitti pitkän ja perustellun kirjoituksen asiasta, joten en näe tarpeelliseksi toistaa samaa mielipidettä.

      • *Kukkahame*
        monica kirjoitti:

        josta minäkin tykkään, nimittäin on ihmisiä jotka näyttelee, jonka selvästi huomaa, että kova yritys on tehdä vaikutus, mutta kun on oma itsensä, niin yleiskuva ihmisestä ei petä, ja rehellisen ihmisen ei tarvitse näytellä.

        Tässä lyhyt mielipiteeni asiasta, merikukka kirjoitti pitkän ja perustellun kirjoituksen asiasta, joten en näe tarpeelliseksi toistaa samaa mielipidettä.

        Olen kyllä minäkin sitä mieltä ettei elämää näytellä, se eletään tässä ja nyt, menneet on menneitä ja aina uudet haasteet odottamassa.
        En ymmärrä että joku sairastuu ja siitä tehdään rooli, no jos näytelmäkirjailija sen tekee, sen näyttelee aikuisten oikeesti näyttelijä, mutta sairastunut ihminen ei näyttele, hän saitastaa, potee, kärsii.
        Jos nuori menee naimisiin ei hän näyttele on niin tosissaan että se nuoruuden into tarttuu ihmisiin ja juhlijoihin, olisi kamalaa jos tytär avioituu ja suku kokoontuu näyttelemään.
        Haluan elää elämääni näyttelemättä, kulloisenkin tilanteen mukaan, aidosti ilman että kun käännän päätäni ei ilmettäni tarvitse muuttaa, kuin klovni jolla todella ei ole helppoa näytellä aina hauskaa.
        Tällaiset ovat minun ajatukseni muutamista elämän tilanteista.

      • 19+18
        *Kukkahame* kirjoitti:

        Olen kyllä minäkin sitä mieltä ettei elämää näytellä, se eletään tässä ja nyt, menneet on menneitä ja aina uudet haasteet odottamassa.
        En ymmärrä että joku sairastuu ja siitä tehdään rooli, no jos näytelmäkirjailija sen tekee, sen näyttelee aikuisten oikeesti näyttelijä, mutta sairastunut ihminen ei näyttele, hän saitastaa, potee, kärsii.
        Jos nuori menee naimisiin ei hän näyttele on niin tosissaan että se nuoruuden into tarttuu ihmisiin ja juhlijoihin, olisi kamalaa jos tytär avioituu ja suku kokoontuu näyttelemään.
        Haluan elää elämääni näyttelemättä, kulloisenkin tilanteen mukaan, aidosti ilman että kun käännän päätäni ei ilmettäni tarvitse muuttaa, kuin klovni jolla todella ei ole helppoa näytellä aina hauskaa.
        Tällaiset ovat minun ajatukseni muutamista elämän tilanteista.

        Johan sattui, nauran ääneen kun mielikuvitus vähän temppuilee...

        Olinkohan minäkin näyttelemässä kävin vanhainkodissa tervehtimässä entistä naapuria, olihan meillä vuorosanojakin..Hi Hiii

      • katleija neljä
        Lorena* kirjoitti:

        Erilaiset roolit ihmisen elämässä näyttelevät suurta osaa, osa rooleista putoaa kun vesi hanhen selästä alas, eritoten silloin kun huomaa tullensa ylikävellyksi asian tiimoilta.

        Näyttelijä ystäväni vastasi kun istuimme iltaa teatteriesityksen jälkeen ja kysyimme miten on mahdollista päästä roolista irti kun kuitenkin joutuu täysillä paneutumaan osasuoritukseen. Vastaus oli, ei se todellakaan ole helppoa, mitä syvällisempi, puhuttelevampi osasuoritus on sitä syvemmälle rooliin samaistuu. Usein istun tuolille ja sanon itselleni olen se ja se, hyvin monta kertaa, yritän päästä roolihahmostani ulos. On mahdollista pitkään jatkuvan saman näytännön rooliin jäädä kiinni nimenomaan roolihahmoon ja silloin on aiheellista hakeutua medisiinarin luokse.

        Olin 30v kestäneen avioliiton loputtua pitkään vailla omaa rooliani, mikä roolini on nyt tässä kohtaa elämää, leskeys ei tullut ja ei ole tullut tutuksi. Aikaa myöten oivalsin, elin elämäni roolissa sillä kohtaa
        mennyttä taaksejäänyttä elämää, taitekohdassa oli löydettävä uusi rooli, elää elämää tällä kohtaa uuden elämän ehdoilla. Näin voi ja on muutettava rooliaan siis osasuoritustaan uuden elämän vastaanottamisella kaikilla mausteilla. Ei se niin helppoa ole.

        Jokaisella on oma sisäinen minä, sanoisin ego joka vaikuttaa eri henkilöihin eri tavalla. Käytetty sanonta "älä viitsi egoilla" viittaa siihen ettei puhuja ota huomioon kuuntelijan tilannetta. Usein ajattelen miten vaikeaa terveydellisen ongelman esiin tullessa vaihtaa roolia terveestä pitkäaikaissairaaksi. Huh-huh tosi vaikea on roolin vaihto muuttua itsenäisestä selviytyjästä autettavaksi.

        Ynnämuu puhalsi sellaisen kuplan saitille jossa on miettimistä monelta eri taholta. Ihmsielämä ei ole tasainen jatkumo vaan vaatii moneen erilaiseen rooliin sopeutumsita.

        Onko minullakin ollut jokin rooli elämässä. Jostain kirjoituksista sain käsityksen että monessa roolissa olen ollut. Minä taidankin käsittää nuo roolit taas väärin. Kai käsite roolista on lähtöisin (en ole siitäkään varma) teatterimaailmasta. Näytelmissä näyttelijä näyttelee käsikirjoittajan luomia henkilöitä. Ne ovat rooleja. Ohjaaja lisäksi ohjaa halunsa mukaan näyttelijää roolisuorituksessaan.
        Kun olen elänyt elämääni, ei se ole ollut mitään näytelmää. Tehtäväni elämässä ovat vaan olleet moninaisia niin vaimona, äitinä kuin työelämässä jne joita rooleiksikin sanotaan, ihan kuten muillakin.
        En ole mielestäni vetänyt mitään roolia, olen tehnyt tehtäväni omalla tavallani kenenkään määräämättä. Ammattiin valmistuessa jonkinmoiset raamit tehtiin selväksi, mitä tulevassa ammatissa odotetaan. Siihen aikaan jo koulutuksessa painotettiin, ettei oma elämä saa vaikuttaa siinä työssä. Niinpä vapaapäivää en saanut, jotta olisin päässyt saattamaan lastani ensimmäiselle koulupäivälle, enkä pyytänyt sairaslomaa mieheni kuoltua. Työpäivän sain vaihdettua vapaapäiväksi. Se oli kuitenkin sellainen kokemus, että osasin itse alaisiani hakeutumaan sairaslomalle vastaavassa tilanteessa. Niin oli velvollisuus työtä kohtaan juurrutettu siihen työrooliin.
        Eipä silti, tuttuahan minulle ovat nuo puheet rooleista ihmisellä, minä vaan hieman säästeliäämmin niitä käyttäisin.
        Joskus on mieleen tullut että tämmöisellä palstalla saattaisivat tuotteliaat ja hieman leikkimielellä ajankulukseen kirjoittelijat, luovat tyypit esiintyä eri rooleissa, meitähän on moneksi. Yksi voisi olla asiallinen ja sopuista, toisessa voisi olla vaikka provosoivan kränä. Ne olisivat tyypitettyjä rooleja. Kaikkea sitä mieleen tuleekin.

      • diivaillen
        katleija neljä kirjoitti:

        Onko minullakin ollut jokin rooli elämässä. Jostain kirjoituksista sain käsityksen että monessa roolissa olen ollut. Minä taidankin käsittää nuo roolit taas väärin. Kai käsite roolista on lähtöisin (en ole siitäkään varma) teatterimaailmasta. Näytelmissä näyttelijä näyttelee käsikirjoittajan luomia henkilöitä. Ne ovat rooleja. Ohjaaja lisäksi ohjaa halunsa mukaan näyttelijää roolisuorituksessaan.
        Kun olen elänyt elämääni, ei se ole ollut mitään näytelmää. Tehtäväni elämässä ovat vaan olleet moninaisia niin vaimona, äitinä kuin työelämässä jne joita rooleiksikin sanotaan, ihan kuten muillakin.
        En ole mielestäni vetänyt mitään roolia, olen tehnyt tehtäväni omalla tavallani kenenkään määräämättä. Ammattiin valmistuessa jonkinmoiset raamit tehtiin selväksi, mitä tulevassa ammatissa odotetaan. Siihen aikaan jo koulutuksessa painotettiin, ettei oma elämä saa vaikuttaa siinä työssä. Niinpä vapaapäivää en saanut, jotta olisin päässyt saattamaan lastani ensimmäiselle koulupäivälle, enkä pyytänyt sairaslomaa mieheni kuoltua. Työpäivän sain vaihdettua vapaapäiväksi. Se oli kuitenkin sellainen kokemus, että osasin itse alaisiani hakeutumaan sairaslomalle vastaavassa tilanteessa. Niin oli velvollisuus työtä kohtaan juurrutettu siihen työrooliin.
        Eipä silti, tuttuahan minulle ovat nuo puheet rooleista ihmisellä, minä vaan hieman säästeliäämmin niitä käyttäisin.
        Joskus on mieleen tullut että tämmöisellä palstalla saattaisivat tuotteliaat ja hieman leikkimielellä ajankulukseen kirjoittelijat, luovat tyypit esiintyä eri rooleissa, meitähän on moneksi. Yksi voisi olla asiallinen ja sopuista, toisessa voisi olla vaikka provosoivan kränä. Ne olisivat tyypitettyjä rooleja. Kaikkea sitä mieleen tuleekin.

        Kun me aikanaan kasvoimme aikuisiksi ainakin minä olin joskus peloissani uusista tilanteista. Ei niitä etiketti ym käyttäytymissääntöjä opetettu kuin vain ihan kotitarpeiksi. Minäkin olin todella niin ujo, että todellakin menin aikanaan jonnekin 'luovan ilmaisun kurssille' ja kyllä siitä oli apua. Muuten eihän ainakaan minun kouluaikana vieraita kieliäkään opeteltu niin luovasti puhumaan, tärkeätä oli sanojen opettelu ja kirjoittaminen oikein eikä Suomikaan ollut niin kansainvälinen meidän nuoruudessa. - Että sillä tavoin ymmärrän avaajan aloituksen 'rooleistamme', Mutta aika pelleilyä tämä elämä on jos tavallisessa elämässä tai vielä näin eläkkeellä 'näyttelemme jotain roolia' - taitaa mennä turhaksi diivailuksi vaan.

      • Atolfia
        diivaillen kirjoitti:

        Kun me aikanaan kasvoimme aikuisiksi ainakin minä olin joskus peloissani uusista tilanteista. Ei niitä etiketti ym käyttäytymissääntöjä opetettu kuin vain ihan kotitarpeiksi. Minäkin olin todella niin ujo, että todellakin menin aikanaan jonnekin 'luovan ilmaisun kurssille' ja kyllä siitä oli apua. Muuten eihän ainakaan minun kouluaikana vieraita kieliäkään opeteltu niin luovasti puhumaan, tärkeätä oli sanojen opettelu ja kirjoittaminen oikein eikä Suomikaan ollut niin kansainvälinen meidän nuoruudessa. - Että sillä tavoin ymmärrän avaajan aloituksen 'rooleistamme', Mutta aika pelleilyä tämä elämä on jos tavallisessa elämässä tai vielä näin eläkkeellä 'näyttelemme jotain roolia' - taitaa mennä turhaksi diivailuksi vaan.

        tarvitse mitään roolia vetää. Ennen työelämässä, ehkä joskus joutui roolisuoritusta muuttamaan, mutta kaiken kaikkiaan olen ollut aina oma itseni. En tunnista oikein minkäänlaista roolisuoritusta menneessä elämässä ja tuskin minun tarvitsee tulevassakaan näytellä muuta kuin mitä olen omassa yksinkertaisuudessani.

        Ilmeisesti tuossa ohjelmassa BIG BROTHER on roolisuorituksia, tuskin nuo ihmiset omana itsenään esiintyvät. En katso ohjelmaa, mutta joskus luen eri lehdistä kommentteja, joita ei voi välttää, kun lehtiä lueskelee. Jos esiintyvät omana itsenään, niin olen surullinen heidän puolestaan.

      • LateVaan
        Atolfia kirjoitti:

        tarvitse mitään roolia vetää. Ennen työelämässä, ehkä joskus joutui roolisuoritusta muuttamaan, mutta kaiken kaikkiaan olen ollut aina oma itseni. En tunnista oikein minkäänlaista roolisuoritusta menneessä elämässä ja tuskin minun tarvitsee tulevassakaan näytellä muuta kuin mitä olen omassa yksinkertaisuudessani.

        Ilmeisesti tuossa ohjelmassa BIG BROTHER on roolisuorituksia, tuskin nuo ihmiset omana itsenään esiintyvät. En katso ohjelmaa, mutta joskus luen eri lehdistä kommentteja, joita ei voi välttää, kun lehtiä lueskelee. Jos esiintyvät omana itsenään, niin olen surullinen heidän puolestaan.

        Ihmisen elämä kokonaisuudessaan on oma roolinsa, jokainen päivä on aina vähän erilainen, mutta ei siitä synny uutta roolia.
        Olen tehnyt kaikenlaisia hommia työssä ja kotona, mutta se on vain elämää, samoin osallistunut yhteiskunnallisiin rientoihin monella eri sektorilla,aina sanonut oman mielipiteeni tai tukenut sellaisia asioita, jotka ovat mielestäni hyviä tai lähellä omiani.
        Täällä on useatkin sanoneet, olemalla oma itsensä muuta ei tarvita.

        No täällä palstoilla on kyllä useitakin jotka vetävät montaakin roolia aina eri nimmarilla.
        En tiedä haluavatko he olla näyttelijöitä vai olla muiden yläpuolella asiassa kuin asiassa.

        Luulen että loppukin elämäni on aina viimeiseen päivään saakka vähän erilainen,tuskin minä taikka kukaan muukaan kirjoittaa elämäkertaani,kuitenkin se on oma stoori sekin.

        Terv: Late

      • Hintriika*
        LateVaan kirjoitti:

        Ihmisen elämä kokonaisuudessaan on oma roolinsa, jokainen päivä on aina vähän erilainen, mutta ei siitä synny uutta roolia.
        Olen tehnyt kaikenlaisia hommia työssä ja kotona, mutta se on vain elämää, samoin osallistunut yhteiskunnallisiin rientoihin monella eri sektorilla,aina sanonut oman mielipiteeni tai tukenut sellaisia asioita, jotka ovat mielestäni hyviä tai lähellä omiani.
        Täällä on useatkin sanoneet, olemalla oma itsensä muuta ei tarvita.

        No täällä palstoilla on kyllä useitakin jotka vetävät montaakin roolia aina eri nimmarilla.
        En tiedä haluavatko he olla näyttelijöitä vai olla muiden yläpuolella asiassa kuin asiassa.

        Luulen että loppukin elämäni on aina viimeiseen päivään saakka vähän erilainen,tuskin minä taikka kukaan muukaan kirjoittaa elämäkertaani,kuitenkin se on oma stoori sekin.

        Terv: Late

        Olen hemmetin huono näyttelijä. Harrastelijateatterissa olen jotenkuten roolini läpi vetänyt, mutta tosielämässä roolivaatteet joutavat nurkkaan!

        Teeskentely on yksi vastenmielisimmistä luonteenpiirteistä. Ja asia , joka saa adrenaliinini nousemaan, on epäoikeudenmukaisuus. Jos jotakin tällä palstalla sanon, sanon justiinsa niin kuin ajattelen.

        Draamaa haluaisin oppia kirjoittamaan. Mutta se on jo toinen juttu.

      • eikä sitä
        LateVaan kirjoitti:

        Ihmisen elämä kokonaisuudessaan on oma roolinsa, jokainen päivä on aina vähän erilainen, mutta ei siitä synny uutta roolia.
        Olen tehnyt kaikenlaisia hommia työssä ja kotona, mutta se on vain elämää, samoin osallistunut yhteiskunnallisiin rientoihin monella eri sektorilla,aina sanonut oman mielipiteeni tai tukenut sellaisia asioita, jotka ovat mielestäni hyviä tai lähellä omiani.
        Täällä on useatkin sanoneet, olemalla oma itsensä muuta ei tarvita.

        No täällä palstoilla on kyllä useitakin jotka vetävät montaakin roolia aina eri nimmarilla.
        En tiedä haluavatko he olla näyttelijöitä vai olla muiden yläpuolella asiassa kuin asiassa.

        Luulen että loppukin elämäni on aina viimeiseen päivään saakka vähän erilainen,tuskin minä taikka kukaan muukaan kirjoittaa elämäkertaani,kuitenkin se on oma stoori sekin.

        Terv: Late

        ikinä vaihda.

        Mikäs sen viisaampaa?

      • wiiwidear
        Hintriika* kirjoitti:

        Olen hemmetin huono näyttelijä. Harrastelijateatterissa olen jotenkuten roolini läpi vetänyt, mutta tosielämässä roolivaatteet joutavat nurkkaan!

        Teeskentely on yksi vastenmielisimmistä luonteenpiirteistä. Ja asia , joka saa adrenaliinini nousemaan, on epäoikeudenmukaisuus. Jos jotakin tällä palstalla sanon, sanon justiinsa niin kuin ajattelen.

        Draamaa haluaisin oppia kirjoittamaan. Mutta se on jo toinen juttu.

        olis kovin mukavaa ja kiinnostus sitä kohtaan on aina ollut sydäntä lähellä. En kuitenkaan käy teattereissa ja harvoin edes seuraan yleensä tätä kulttuuri muotoa.
        Roolipeli, vaikee sanoo, mitä se on. Minen ole tuntenut tarvetta suorittaa omia rooleja, jotka kuitenkin olisivat sisällöltään juuri sellaista, kuin itse sisimmältäni olen.
        Uskon niin myös muidenkin olevan, juuri sellaisia kuin luulevat rooleissaan esittävän. Läpinäkyvyys on olemassa, mutta vain tietyt ihmiset osaavat sitä lukea.

    • Ruuneperi

      Jokainen ihminen syntyy omanlaisekseen, ulkqnäköineen, lahjakkuuksineen ja luonteenpiirteineen.

      Itse olen elänyt vammaisen roolissa 64v ja siinä roolissaon joskus on ollut näyteltävä heikkona vahvaa.

      Kanssaihmisten väheksynnän ja pilkankin taustalta jouduin ottamaan taistelijan roolin: "Ja minä ,perkelevie, teille vielä näytän." Supistetun kansakoulun pohjalta etenin suosituksella Teknillisen korkeakoulun portaille, oikeudella jatkaa oikeaksi akateemiseksi.

      Pyydän anteeksi tuota edellistä itsekeskeistä kertomustani. Kukas sen kissan hännän nostaa, ellei kissa itse.

      Jonkinlaista erikoisroolia olen täällä palstallakin esittänyt. Kaikki te huomaatte heikon oppineisuuteni tässä tärkeässä suomen kielessä. Tekniikan opiskelussa keskitytään asioimiskirjoitukseen.

      Eiköhän jokainen ihminen elä omaa elämänrooliansa, jossa joskus joutuu näyttelemään. Rikkaan komean ja kauniin osaa täällä jokainen "roolaisi", Köyhän, ruman ja kurjan osaa ei kukaan. Jälkimmäinen ainakin on varsinainen elämänrooli, joka on suoritettava. Ei kysytä otatko tämän roolin vai ei.

      Tarkemmin ajateltuna, ei se rikkaankaan rooli välttämättä pelkää herkkua ole, "riittää siinäkin kullekin päivälle oma vavansa".

      • ynnämuu

        En lähde täällä kirjoittavia "arvioimaan" ainakaan julkisesti - jos sen teenkin, pidän mölyt mahassani. Täällä tapaaminen ei vastaa edes todellisessa tapaamisessa saatua ensivaikutelmaa. Sekin voi pettää karkeasti - mutta saattaa olla oikeakin. Pitemmässä "juoksussa", varsinkin pysyvää nimimerkkiä käyttävistä voi mielessään hataria johtopäätöksiä tehdä. No se tietysti näkyy, että joitakin "roolinvetäjiä" on useammassakin "hahmossa."

        Minä kyllä vedän jonkinlaista roolia. Yritän valikoida, mitä kerron. En kaikkea mitä päässäni liikkuu. Rajaan osallistumistani, joskus niinkin, että vaikka mieli tekisi, koetan pysyä sivussa.

        Huomasin, että moni käytti sanontaa, "olla omana itsenään." Kyllähän sen niinkin voi sanoa. Mitenkähän omana itsenämme pystymme olemaan, vaikka haluaisimme? Aivan ehdottomasti, absoluuttisesti, omana itsenään olevaa ei ihmisyhteisössä ole olemassakaan. Näin ymmärrän. Olemiseemme ja mielipiteisiimme vaikuttaa saatu perintö, yhteisö, jopa jäljittely jonkun "esikuvan" mukaan, jolla sattumoisin on samansuuntaisia mielipiteitä ja jonka olemus täyttää itsellemme sopivia toiveita ja tavoitteita. Karkeasti sanottuna, täysin omana itsenään esiintyvä on joko huomattavan kännissä, hullujen huoneella tai yllättävän tapahtuman murtamana.

        Ihmiset ovat erilaisia, kuten sormenjäljet tai dna, kahta samanlaista ei ole. Eikä ole samanlainen se "kuorrutuskaan", joka .on rakentunut päälle ja sen hallinta. Joku kovaa, tiukkaa roolia vetävä muuttuu riittävässä humalatilassa "omaksi itsekseen", itkua tuhertavaksi, säälittäväksi reppanaksi. Toinen leppoisa oikein mukava ihminen muuttuu väkivaltaiseksi pedoksi. Ja on myös niitä, jotka hallitsevat kohtalaisesti tilanteen kuin tilanteen. Tässä kirjoitan paljolti omista kokemuksistani ja näkemästäni. Enkä ole huomannut suuriakaan eroja, onko joku enemmän tai vähemmän "sivistynyt" Vedetyt roolit vain katoavat.

        Näyttelijän ei tarvitse välttämättä "samaistua" roolinsa kohteeseen. Hänet on koulutettu, hän jäljittelee saatua tietoa, mukaan mahtuu vaikkapa leikkiä. Huijarin rooli on totista totta, yleensä se tähtää selvään tavoitteeseen, joko rahaan tai vaikkapa oman egon nostamiseen. Onhan niitä tohtorin papereitakin hankittu huijaamalla ja hyvin on pärjännyt, kunnes on sattumalta jäänyt kiinni. Epäilenpä, että suurin osa, ennustajista, kaukonäkijöistä tietää, mitä todella tekee. Vain rahaa." Luotettava, tunnustettu, kahdenkymmenen vuoden kokemuksella" Ja hyvin toimii..

        Taisipa mennä sekavaksi, mutta "yrittänyttä ei laiteta." Niinhän olen kuullut sanottavan.

      • 31102010
        ynnämuu kirjoitti:

        En lähde täällä kirjoittavia "arvioimaan" ainakaan julkisesti - jos sen teenkin, pidän mölyt mahassani. Täällä tapaaminen ei vastaa edes todellisessa tapaamisessa saatua ensivaikutelmaa. Sekin voi pettää karkeasti - mutta saattaa olla oikeakin. Pitemmässä "juoksussa", varsinkin pysyvää nimimerkkiä käyttävistä voi mielessään hataria johtopäätöksiä tehdä. No se tietysti näkyy, että joitakin "roolinvetäjiä" on useammassakin "hahmossa."

        Minä kyllä vedän jonkinlaista roolia. Yritän valikoida, mitä kerron. En kaikkea mitä päässäni liikkuu. Rajaan osallistumistani, joskus niinkin, että vaikka mieli tekisi, koetan pysyä sivussa.

        Huomasin, että moni käytti sanontaa, "olla omana itsenään." Kyllähän sen niinkin voi sanoa. Mitenkähän omana itsenämme pystymme olemaan, vaikka haluaisimme? Aivan ehdottomasti, absoluuttisesti, omana itsenään olevaa ei ihmisyhteisössä ole olemassakaan. Näin ymmärrän. Olemiseemme ja mielipiteisiimme vaikuttaa saatu perintö, yhteisö, jopa jäljittely jonkun "esikuvan" mukaan, jolla sattumoisin on samansuuntaisia mielipiteitä ja jonka olemus täyttää itsellemme sopivia toiveita ja tavoitteita. Karkeasti sanottuna, täysin omana itsenään esiintyvä on joko huomattavan kännissä, hullujen huoneella tai yllättävän tapahtuman murtamana.

        Ihmiset ovat erilaisia, kuten sormenjäljet tai dna, kahta samanlaista ei ole. Eikä ole samanlainen se "kuorrutuskaan", joka .on rakentunut päälle ja sen hallinta. Joku kovaa, tiukkaa roolia vetävä muuttuu riittävässä humalatilassa "omaksi itsekseen", itkua tuhertavaksi, säälittäväksi reppanaksi. Toinen leppoisa oikein mukava ihminen muuttuu väkivaltaiseksi pedoksi. Ja on myös niitä, jotka hallitsevat kohtalaisesti tilanteen kuin tilanteen. Tässä kirjoitan paljolti omista kokemuksistani ja näkemästäni. Enkä ole huomannut suuriakaan eroja, onko joku enemmän tai vähemmän "sivistynyt" Vedetyt roolit vain katoavat.

        Näyttelijän ei tarvitse välttämättä "samaistua" roolinsa kohteeseen. Hänet on koulutettu, hän jäljittelee saatua tietoa, mukaan mahtuu vaikkapa leikkiä. Huijarin rooli on totista totta, yleensä se tähtää selvään tavoitteeseen, joko rahaan tai vaikkapa oman egon nostamiseen. Onhan niitä tohtorin papereitakin hankittu huijaamalla ja hyvin on pärjännyt, kunnes on sattumalta jäänyt kiinni. Epäilenpä, että suurin osa, ennustajista, kaukonäkijöistä tietää, mitä todella tekee. Vain rahaa." Luotettava, tunnustettu, kahdenkymmenen vuoden kokemuksella" Ja hyvin toimii..

        Taisipa mennä sekavaksi, mutta "yrittänyttä ei laiteta." Niinhän olen kuullut sanottavan.

        Elämä on monimuotoista ja monista pienistä ja suurista palikoista koottua, toisille se on helppoa mutta suuremmalle osalle ihmisiä kuitenkin tuskien taivalta.
        On eri asia kertooko kaiken vaiko vain osan elämästään, mutta täydessä elämässä kuuluukin olla valikoiva sen suhteen mitä tuo julki ja mitä pitää omina tietoinaan, eikä siinä ole näyttelemisellä kohdallani ainakaan mitään tekemistä.
        Kyllä ihmisillä on oma seula joka valikoi minkä tuo julki ja mitä ei.
        Jos haluaa leikkiä vaikka tietävää ja kirjoittelee (kopioi) jonkun teoksesta mittavan osan kirjoitusta, ilmoittamatta lähdettä, se on vilppiä, varastamista, ei voi muuksi sitä sanoa.
        Työpaikalta tuli mieleeni muutamia tapauksia, joilla oli hyvät suositukset ja loistavat muutkin paperit, työssä kuitenkin oli vaikeaa sopeutua erilaisella tavalla tehtävään työhön.
        Siitä purnattiin ja yritettiin kaikella tavalla kovaäänisesti parantaa mieluummin kaikki, nyt mietinkin olikohan se näyttelemistä ettei osannutkaan sopeutua pieniin erilaisuuksiin.
        Toisaalta se oli niin totista oikomista ettei se minkäänlaiseen rooliin sopinut.
        No mitä jos toiset näyttelee, joskus on kuitenkin palattava katsomon puolelle ja jätettävä estradi.

      • SkillaN
        ynnämuu kirjoitti:

        En lähde täällä kirjoittavia "arvioimaan" ainakaan julkisesti - jos sen teenkin, pidän mölyt mahassani. Täällä tapaaminen ei vastaa edes todellisessa tapaamisessa saatua ensivaikutelmaa. Sekin voi pettää karkeasti - mutta saattaa olla oikeakin. Pitemmässä "juoksussa", varsinkin pysyvää nimimerkkiä käyttävistä voi mielessään hataria johtopäätöksiä tehdä. No se tietysti näkyy, että joitakin "roolinvetäjiä" on useammassakin "hahmossa."

        Minä kyllä vedän jonkinlaista roolia. Yritän valikoida, mitä kerron. En kaikkea mitä päässäni liikkuu. Rajaan osallistumistani, joskus niinkin, että vaikka mieli tekisi, koetan pysyä sivussa.

        Huomasin, että moni käytti sanontaa, "olla omana itsenään." Kyllähän sen niinkin voi sanoa. Mitenkähän omana itsenämme pystymme olemaan, vaikka haluaisimme? Aivan ehdottomasti, absoluuttisesti, omana itsenään olevaa ei ihmisyhteisössä ole olemassakaan. Näin ymmärrän. Olemiseemme ja mielipiteisiimme vaikuttaa saatu perintö, yhteisö, jopa jäljittely jonkun "esikuvan" mukaan, jolla sattumoisin on samansuuntaisia mielipiteitä ja jonka olemus täyttää itsellemme sopivia toiveita ja tavoitteita. Karkeasti sanottuna, täysin omana itsenään esiintyvä on joko huomattavan kännissä, hullujen huoneella tai yllättävän tapahtuman murtamana.

        Ihmiset ovat erilaisia, kuten sormenjäljet tai dna, kahta samanlaista ei ole. Eikä ole samanlainen se "kuorrutuskaan", joka .on rakentunut päälle ja sen hallinta. Joku kovaa, tiukkaa roolia vetävä muuttuu riittävässä humalatilassa "omaksi itsekseen", itkua tuhertavaksi, säälittäväksi reppanaksi. Toinen leppoisa oikein mukava ihminen muuttuu väkivaltaiseksi pedoksi. Ja on myös niitä, jotka hallitsevat kohtalaisesti tilanteen kuin tilanteen. Tässä kirjoitan paljolti omista kokemuksistani ja näkemästäni. Enkä ole huomannut suuriakaan eroja, onko joku enemmän tai vähemmän "sivistynyt" Vedetyt roolit vain katoavat.

        Näyttelijän ei tarvitse välttämättä "samaistua" roolinsa kohteeseen. Hänet on koulutettu, hän jäljittelee saatua tietoa, mukaan mahtuu vaikkapa leikkiä. Huijarin rooli on totista totta, yleensä se tähtää selvään tavoitteeseen, joko rahaan tai vaikkapa oman egon nostamiseen. Onhan niitä tohtorin papereitakin hankittu huijaamalla ja hyvin on pärjännyt, kunnes on sattumalta jäänyt kiinni. Epäilenpä, että suurin osa, ennustajista, kaukonäkijöistä tietää, mitä todella tekee. Vain rahaa." Luotettava, tunnustettu, kahdenkymmenen vuoden kokemuksella" Ja hyvin toimii..

        Taisipa mennä sekavaksi, mutta "yrittänyttä ei laiteta." Niinhän olen kuullut sanottavan.

        tuskin, tähän ikään tultuani (päästyäni) on oma itseni tulut aina vahvempana esiin.
        Olen ollut nuorempana kovasti ujo, ja arka sanomaan päässäni liikkuvia ajatuksia.
        Tiedon puute, taitamattomuus asiassa kuin asiassa on saanut hillitsemään tuoda mielipiteitäni julki.

        Nyt vuosien lisäännyttyä olen tehnyt sellaisen havainnon, että tietävät, osaavat ihmisetkin erehtyvät ja monasti sitä oman itsensä "nostamista" erottumaan massasta "roolitetaan";)

        Ei siinä mitään, päteminen on varmasti ihan oikeutettua taitoa, jos sen hallitsee.
        Kasvatuksen tuloksena, olen yrittänyt olemaan loukkaamatta kenenkään tunteita, olemalla ilkeä, mielestäni pitää tuntea keskustelu kumppani ennen kuin sanoo "suorat sanat" ja tietää puheen menevän perille sitä tarkoittavalla tavalla.
        Täällä keskustelussa emme tunne moniakaan niin hyvin, että voisi laukoa mitä sylki suuhun tuo ja siksi voidaan katsoa, että rooliahan tuo vetää.
        Jos mielipiteen lausun, sen takana pyrin olemaan.
        Onko tapani sitten jotakin roolin vetämistä, en oikein tunnusta sitä, sillä pyrin olemaan "se oma itseni"
        joidenkin mielestä varmaan kaikkea muuta.
        Luonteeltani uskon olevani avoin, salattavaa ei tosin olekkaan ja siksi aika avointa on kirjoitteluni, jos haluttaa, tyhmäksikin voi sanoa;) (sanotaankin, mutta ei se minua loukkaa)

      • Ramoona*
        SkillaN kirjoitti:

        tuskin, tähän ikään tultuani (päästyäni) on oma itseni tulut aina vahvempana esiin.
        Olen ollut nuorempana kovasti ujo, ja arka sanomaan päässäni liikkuvia ajatuksia.
        Tiedon puute, taitamattomuus asiassa kuin asiassa on saanut hillitsemään tuoda mielipiteitäni julki.

        Nyt vuosien lisäännyttyä olen tehnyt sellaisen havainnon, että tietävät, osaavat ihmisetkin erehtyvät ja monasti sitä oman itsensä "nostamista" erottumaan massasta "roolitetaan";)

        Ei siinä mitään, päteminen on varmasti ihan oikeutettua taitoa, jos sen hallitsee.
        Kasvatuksen tuloksena, olen yrittänyt olemaan loukkaamatta kenenkään tunteita, olemalla ilkeä, mielestäni pitää tuntea keskustelu kumppani ennen kuin sanoo "suorat sanat" ja tietää puheen menevän perille sitä tarkoittavalla tavalla.
        Täällä keskustelussa emme tunne moniakaan niin hyvin, että voisi laukoa mitä sylki suuhun tuo ja siksi voidaan katsoa, että rooliahan tuo vetää.
        Jos mielipiteen lausun, sen takana pyrin olemaan.
        Onko tapani sitten jotakin roolin vetämistä, en oikein tunnusta sitä, sillä pyrin olemaan "se oma itseni"
        joidenkin mielestä varmaan kaikkea muuta.
        Luonteeltani uskon olevani avoin, salattavaa ei tosin olekkaan ja siksi aika avointa on kirjoitteluni, jos haluttaa, tyhmäksikin voi sanoa;) (sanotaankin, mutta ei se minua loukkaa)

        Lähestyn nyt aihetta suomalaisella sanalla osa. Tavallaan osajako jaetaan jo syntymässä, mitä saa synnnyinlahjana. Mihin maahan, millaiseen perheeseen, sairaana jo syntyessään vai kymmenen pisteen vauvana, tyttönä vai poikana. Nykyisin koulutus on jo kaikkien suomalaisten ulottuvilla tasaten osajakoa , mutta aina tapahtuu syrjäytymisiä, osin olosuhteiden, osin väärien valintojen seurauksena. Kurssia on mahdollista korjata, mutta se vaatii ponnistelua ja hyviä sattumiakin, onnea. Yhteiskunnan heikoimmista käytetään nimitystä osaton. Ihminen on luonnostaan sosiaalinen, haluaa olla osana yhteisöä. Varsinkin amerikkalaisissa saippuasarjoissa vakuutellaan fraasina aina eron jälkeen : tulet olemaan aina "part of my life."

        SkillaN, älä vähättele itseäsi, jos joku on sitä tehnyt, se on ollut varmasti tietämättömyyttä. Rooliasi Kahvipirtin ehtoisana enäntänä ei kukaan meistä voisi korvata. Meidän sukupolvella on hyvin muistissa "vaatimattomuus kaunistaa". Suurin osa rasismistakin on tietämättömyyttä ja pelkoa tuntematonta kohtaan.

        Ammattinäyttelijät ovat ihan asia erikseen, mutta kyllä heilläkin eläytymiskyky roolihenkilöön on vahva, ja kirjailija antaa aina jotain itsestään henkilöihinsä. Auttamistyössä olevilla voi olla vaikeus irrottautua vapaa-aikanaan auttajan roolista, ja se vie kohtuuttomasti voimia.Ei pidä eläytyä liian syvälle tuon autettavan kohtaloon.

        Niin, Ynnämuu ja muut, mitä tarkoittaa olla oma itsensä. Meissä on niin monta puolta, joita väläytämme eri tavoin eri tilanteissa, on vaikea sanoa, milloin olemme aidoimmillamme. Minulla on nautittava rooli olla suuren suvun matriarkka nyt äitini kuoltua, kuunnella ja kestitä heitä, hoivata pieniä ja vaalia ympäristöä. Lasten heleät iloiset äänet ovat parasta musiikkia korvilleni. Yksin metsässä samoilua tarvitsen vastapainoksi, vain luonnon äänet ympärillni. Siellä ei tarvitse ohjailla ajatuksianikaan, ne saavat tulla tai olla tulematta. Seuraavan biisin sanoituksessa on jotain oleellista tästä elämän osajaosta. Kenenkään osa ei ole täydellinen, toivottavasti ei toivotonkaan.

        http://www.youtube.com/watch?v=0u8KjkIFiJQ

      • Juorkunan Jussi
        Ramoona* kirjoitti:

        Lähestyn nyt aihetta suomalaisella sanalla osa. Tavallaan osajako jaetaan jo syntymässä, mitä saa synnnyinlahjana. Mihin maahan, millaiseen perheeseen, sairaana jo syntyessään vai kymmenen pisteen vauvana, tyttönä vai poikana. Nykyisin koulutus on jo kaikkien suomalaisten ulottuvilla tasaten osajakoa , mutta aina tapahtuu syrjäytymisiä, osin olosuhteiden, osin väärien valintojen seurauksena. Kurssia on mahdollista korjata, mutta se vaatii ponnistelua ja hyviä sattumiakin, onnea. Yhteiskunnan heikoimmista käytetään nimitystä osaton. Ihminen on luonnostaan sosiaalinen, haluaa olla osana yhteisöä. Varsinkin amerikkalaisissa saippuasarjoissa vakuutellaan fraasina aina eron jälkeen : tulet olemaan aina "part of my life."

        SkillaN, älä vähättele itseäsi, jos joku on sitä tehnyt, se on ollut varmasti tietämättömyyttä. Rooliasi Kahvipirtin ehtoisana enäntänä ei kukaan meistä voisi korvata. Meidän sukupolvella on hyvin muistissa "vaatimattomuus kaunistaa". Suurin osa rasismistakin on tietämättömyyttä ja pelkoa tuntematonta kohtaan.

        Ammattinäyttelijät ovat ihan asia erikseen, mutta kyllä heilläkin eläytymiskyky roolihenkilöön on vahva, ja kirjailija antaa aina jotain itsestään henkilöihinsä. Auttamistyössä olevilla voi olla vaikeus irrottautua vapaa-aikanaan auttajan roolista, ja se vie kohtuuttomasti voimia.Ei pidä eläytyä liian syvälle tuon autettavan kohtaloon.

        Niin, Ynnämuu ja muut, mitä tarkoittaa olla oma itsensä. Meissä on niin monta puolta, joita väläytämme eri tavoin eri tilanteissa, on vaikea sanoa, milloin olemme aidoimmillamme. Minulla on nautittava rooli olla suuren suvun matriarkka nyt äitini kuoltua, kuunnella ja kestitä heitä, hoivata pieniä ja vaalia ympäristöä. Lasten heleät iloiset äänet ovat parasta musiikkia korvilleni. Yksin metsässä samoilua tarvitsen vastapainoksi, vain luonnon äänet ympärillni. Siellä ei tarvitse ohjailla ajatuksianikaan, ne saavat tulla tai olla tulematta. Seuraavan biisin sanoituksessa on jotain oleellista tästä elämän osajaosta. Kenenkään osa ei ole täydellinen, toivottavasti ei toivotonkaan.

        http://www.youtube.com/watch?v=0u8KjkIFiJQ

        Omasta itsestä on mainion kahvilan emäntäkin maininnut!
        Kyllä se on arkielämän puhetta ja tietänee jokainen ken elää omaa elämää

      • Maalaismies*
        ynnämuu kirjoitti:

        En lähde täällä kirjoittavia "arvioimaan" ainakaan julkisesti - jos sen teenkin, pidän mölyt mahassani. Täällä tapaaminen ei vastaa edes todellisessa tapaamisessa saatua ensivaikutelmaa. Sekin voi pettää karkeasti - mutta saattaa olla oikeakin. Pitemmässä "juoksussa", varsinkin pysyvää nimimerkkiä käyttävistä voi mielessään hataria johtopäätöksiä tehdä. No se tietysti näkyy, että joitakin "roolinvetäjiä" on useammassakin "hahmossa."

        Minä kyllä vedän jonkinlaista roolia. Yritän valikoida, mitä kerron. En kaikkea mitä päässäni liikkuu. Rajaan osallistumistani, joskus niinkin, että vaikka mieli tekisi, koetan pysyä sivussa.

        Huomasin, että moni käytti sanontaa, "olla omana itsenään." Kyllähän sen niinkin voi sanoa. Mitenkähän omana itsenämme pystymme olemaan, vaikka haluaisimme? Aivan ehdottomasti, absoluuttisesti, omana itsenään olevaa ei ihmisyhteisössä ole olemassakaan. Näin ymmärrän. Olemiseemme ja mielipiteisiimme vaikuttaa saatu perintö, yhteisö, jopa jäljittely jonkun "esikuvan" mukaan, jolla sattumoisin on samansuuntaisia mielipiteitä ja jonka olemus täyttää itsellemme sopivia toiveita ja tavoitteita. Karkeasti sanottuna, täysin omana itsenään esiintyvä on joko huomattavan kännissä, hullujen huoneella tai yllättävän tapahtuman murtamana.

        Ihmiset ovat erilaisia, kuten sormenjäljet tai dna, kahta samanlaista ei ole. Eikä ole samanlainen se "kuorrutuskaan", joka .on rakentunut päälle ja sen hallinta. Joku kovaa, tiukkaa roolia vetävä muuttuu riittävässä humalatilassa "omaksi itsekseen", itkua tuhertavaksi, säälittäväksi reppanaksi. Toinen leppoisa oikein mukava ihminen muuttuu väkivaltaiseksi pedoksi. Ja on myös niitä, jotka hallitsevat kohtalaisesti tilanteen kuin tilanteen. Tässä kirjoitan paljolti omista kokemuksistani ja näkemästäni. Enkä ole huomannut suuriakaan eroja, onko joku enemmän tai vähemmän "sivistynyt" Vedetyt roolit vain katoavat.

        Näyttelijän ei tarvitse välttämättä "samaistua" roolinsa kohteeseen. Hänet on koulutettu, hän jäljittelee saatua tietoa, mukaan mahtuu vaikkapa leikkiä. Huijarin rooli on totista totta, yleensä se tähtää selvään tavoitteeseen, joko rahaan tai vaikkapa oman egon nostamiseen. Onhan niitä tohtorin papereitakin hankittu huijaamalla ja hyvin on pärjännyt, kunnes on sattumalta jäänyt kiinni. Epäilenpä, että suurin osa, ennustajista, kaukonäkijöistä tietää, mitä todella tekee. Vain rahaa." Luotettava, tunnustettu, kahdenkymmenen vuoden kokemuksella" Ja hyvin toimii..

        Taisipa mennä sekavaksi, mutta "yrittänyttä ei laiteta." Niinhän olen kuullut sanottavan.

        Kun on elämänsä aikana tehnyt yhtä jos kolmattakin, niin on ollut pakko asennoitua eri tavoin eri tehtäviin. Voihan niitä rooleiksikin kutsua, mutta olen Ruunen kanssa yhtä mieltä siitä, että roolit kuuluvat näyttelijöille ja näytelmiin.

        Parast'aikaa opettelen asennoitumaan seuraavalle vuosikymmenelle. Katselen ajokortin uusimispapereita. Yhdeksas vuosikymmen on takuulla "haasteellinen". On kevennettävä päivittäisiä lenkkejä jne.

        No, asennoituminen tähän palstakirjoitteluun on minulle aina ollut selvä. Tämä täyttää tyhjiön, jouduin työssäni paljon kirjoittelemaan. Halusin ylläpitää perustaitoa ja lukea mitä erilaiset ihmiset tässä iässä ajattelevat.

        Palsta täyttää hyvin tehtävänsä. Voi olla, että jotkut toivovat siltä liikaa, suorastaan mahdottomia.

      • ynnämuu
        SkillaN kirjoitti:

        tuskin, tähän ikään tultuani (päästyäni) on oma itseni tulut aina vahvempana esiin.
        Olen ollut nuorempana kovasti ujo, ja arka sanomaan päässäni liikkuvia ajatuksia.
        Tiedon puute, taitamattomuus asiassa kuin asiassa on saanut hillitsemään tuoda mielipiteitäni julki.

        Nyt vuosien lisäännyttyä olen tehnyt sellaisen havainnon, että tietävät, osaavat ihmisetkin erehtyvät ja monasti sitä oman itsensä "nostamista" erottumaan massasta "roolitetaan";)

        Ei siinä mitään, päteminen on varmasti ihan oikeutettua taitoa, jos sen hallitsee.
        Kasvatuksen tuloksena, olen yrittänyt olemaan loukkaamatta kenenkään tunteita, olemalla ilkeä, mielestäni pitää tuntea keskustelu kumppani ennen kuin sanoo "suorat sanat" ja tietää puheen menevän perille sitä tarkoittavalla tavalla.
        Täällä keskustelussa emme tunne moniakaan niin hyvin, että voisi laukoa mitä sylki suuhun tuo ja siksi voidaan katsoa, että rooliahan tuo vetää.
        Jos mielipiteen lausun, sen takana pyrin olemaan.
        Onko tapani sitten jotakin roolin vetämistä, en oikein tunnusta sitä, sillä pyrin olemaan "se oma itseni"
        joidenkin mielestä varmaan kaikkea muuta.
        Luonteeltani uskon olevani avoin, salattavaa ei tosin olekkaan ja siksi aika avointa on kirjoitteluni, jos haluttaa, tyhmäksikin voi sanoa;) (sanotaankin, mutta ei se minua loukkaa)

        Enpä yrittänyt ketään tarkoituksella loukata. Juuri siksi kerroin kirjoittavani mietteitäni "yleisellä tasolla." Se pyrkimys, että vastaa sanoistaan, on kunnioitettava piirre.
        Kirjoitin kyllä, että sanoa "olla omana itsenään" voi ihan hyvin sanoa, eikä sekään ole väärin ole väärin.

        Kun jaarittelin tästä käsitteestä, voisi sitä nimittää vaikka "filosofiseksi saivarteluksi." En kuitenkaan tehnyt sitä vahingossa, vaan selittääkseni, että se oma itse on muodostunut myös saaduista vaikutteista. Siitä "laajasta laarista" voi ottaa ja saada hyvää - mutta myös toisenlaista. Kyllä niistä tuppaa joskus palaute tulemaan esiin...silloin on hyvä jos se tyydyttää. Edelleenkin - yksilöimään en lähde.

        Runen sanomaan, että " köyhän, kurjan ja ruman osaa ei kukaan." Onkohan tuo ihan aina totta? Esimerkkejä on, että oikein hyvissä varoissa ole tekeytyy köyhäksi ryysyläiseksi, sitä korostavaksi ja vetää roolinsa hamaan loppuun saakka. Yllättääpähän perikunnan tai kunnan jäämistöllään. Mikäs siinä, hyvä niinkin.

      • Lorena*
        Ramoona* kirjoitti:

        Lähestyn nyt aihetta suomalaisella sanalla osa. Tavallaan osajako jaetaan jo syntymässä, mitä saa synnnyinlahjana. Mihin maahan, millaiseen perheeseen, sairaana jo syntyessään vai kymmenen pisteen vauvana, tyttönä vai poikana. Nykyisin koulutus on jo kaikkien suomalaisten ulottuvilla tasaten osajakoa , mutta aina tapahtuu syrjäytymisiä, osin olosuhteiden, osin väärien valintojen seurauksena. Kurssia on mahdollista korjata, mutta se vaatii ponnistelua ja hyviä sattumiakin, onnea. Yhteiskunnan heikoimmista käytetään nimitystä osaton. Ihminen on luonnostaan sosiaalinen, haluaa olla osana yhteisöä. Varsinkin amerikkalaisissa saippuasarjoissa vakuutellaan fraasina aina eron jälkeen : tulet olemaan aina "part of my life."

        SkillaN, älä vähättele itseäsi, jos joku on sitä tehnyt, se on ollut varmasti tietämättömyyttä. Rooliasi Kahvipirtin ehtoisana enäntänä ei kukaan meistä voisi korvata. Meidän sukupolvella on hyvin muistissa "vaatimattomuus kaunistaa". Suurin osa rasismistakin on tietämättömyyttä ja pelkoa tuntematonta kohtaan.

        Ammattinäyttelijät ovat ihan asia erikseen, mutta kyllä heilläkin eläytymiskyky roolihenkilöön on vahva, ja kirjailija antaa aina jotain itsestään henkilöihinsä. Auttamistyössä olevilla voi olla vaikeus irrottautua vapaa-aikanaan auttajan roolista, ja se vie kohtuuttomasti voimia.Ei pidä eläytyä liian syvälle tuon autettavan kohtaloon.

        Niin, Ynnämuu ja muut, mitä tarkoittaa olla oma itsensä. Meissä on niin monta puolta, joita väläytämme eri tavoin eri tilanteissa, on vaikea sanoa, milloin olemme aidoimmillamme. Minulla on nautittava rooli olla suuren suvun matriarkka nyt äitini kuoltua, kuunnella ja kestitä heitä, hoivata pieniä ja vaalia ympäristöä. Lasten heleät iloiset äänet ovat parasta musiikkia korvilleni. Yksin metsässä samoilua tarvitsen vastapainoksi, vain luonnon äänet ympärillni. Siellä ei tarvitse ohjailla ajatuksianikaan, ne saavat tulla tai olla tulematta. Seuraavan biisin sanoituksessa on jotain oleellista tästä elämän osajaosta. Kenenkään osa ei ole täydellinen, toivottavasti ei toivotonkaan.

        http://www.youtube.com/watch?v=0u8KjkIFiJQ

        Hoitoalan koulutus on monialaista siinä saa näkemyksiä eri tahoille, tapahtumiin, asennoitumiseen eri henkilöihin ja tilanteisiin. Joitakin mainitakseni perusaaineiden lisäksi, sosiologia, psykologia, etiikka, didaktiikka, kasvatusoppi siinä oman henkisen osuuden kasvamiseen varsin olennaisia tekijöitä. On hyvä tiedostaa sair.hoit koulutuksen vaatimustaso joka näyttää olevan kentällä usein lisätietoa tarvitseva. Näistä opeista sitten jokainen voi halunsa mukaan saada eväitä työkentille.

        Olennaista on tajuta, jokaisella on oma kohtalonsa myös terveydellisten asioiden kohdalla, auttaminen, empatia, jatkoon selviytyminen ohjaaminen kuuluu toimenkuvaan. On jokaisen myös aiheellista tiedostaa, jokaisella on omat elmänkuviot ei ulkopuolinen voi alkaa elämään toisen elämää.
        Uudet tilanteet on otettava haltuun heti joita tulee solkenaan. Joku joskus sanoi, "kun on ammatin valinnut, on myös varjopuolet kestettävä" näinhän se menee.

        Olen ev.lut srk jäsen. Olin illallla Hkin Saalemseurakunnan konsertissa joka ei ollut mikään masentava itkuvirsimainen konsertti. Siinä jokainen soittaja, laulaja eläytyi osasuoritukseensa täysillä jonka kuulija aisti takapenkille saakka, ilosanoma oli jokainen laulu elävästä elämästä. No hakahduin taas vieraille teille, haluan vain ilmaista, kannattaa käydä erilaisissa tapahtumissa, voi havaita miten koko laulukuoro puhalsi yhteen hiileen kuitenkin olemalla omassa roolissaan - minun lauluni antaa monille iloa tässä kaamosajassa.

        Joku kirjoitti,"Auttamistyössä olevilla voi olla vaikeus irrottautua vapaa-aikanaan auttajan roolista, ja se vie kohtuuttomasti voimia". Tähän on tuttu lääke, on hakeuduttava täysin erilaisiin tapahtumiin, talvisin mennä Lapin hangille hiihtämään, matkailu, konsertit, teatterit, näyttelyt ovat hyvää lääkettä ajan virrassa pysymiseen ja itsensä päivittämiseen, ajatukset lentävät uusille teille tulee uutta pohdittavaa. Kodinhoito kaikilla tavoilla vie joka päivä ajatuksista ja voimavaroista suuren osan, koti on myös voimavaroja antava paikka.

        Niin ja sitten ne illanistujaiset milloin missäkin, joissa voi relata itseään tuttujen luotettavien kavereiden seurassa, tosin näihin sitseihin kuuluu myös pienet sievät aterialla tai kahvitellessa miten milloinkin. Ei pidä olla liian ahdasmielinen mutta omat mielipiteet voi pitää aina omassa elämässä.

      • Ramoona*
        Maalaismies* kirjoitti:

        Kun on elämänsä aikana tehnyt yhtä jos kolmattakin, niin on ollut pakko asennoitua eri tavoin eri tehtäviin. Voihan niitä rooleiksikin kutsua, mutta olen Ruunen kanssa yhtä mieltä siitä, että roolit kuuluvat näyttelijöille ja näytelmiin.

        Parast'aikaa opettelen asennoitumaan seuraavalle vuosikymmenelle. Katselen ajokortin uusimispapereita. Yhdeksas vuosikymmen on takuulla "haasteellinen". On kevennettävä päivittäisiä lenkkejä jne.

        No, asennoituminen tähän palstakirjoitteluun on minulle aina ollut selvä. Tämä täyttää tyhjiön, jouduin työssäni paljon kirjoittelemaan. Halusin ylläpitää perustaitoa ja lukea mitä erilaiset ihmiset tässä iässä ajattelevat.

        Palsta täyttää hyvin tehtävänsä. Voi olla, että jotkut toivovat siltä liikaa, suorastaan mahdottomia.

        Näissä vastauksissa tulee hyvin esiin rooli-sanan monimerkityksisyys. Katsoin Nykysuomen sanakirjasta merkitykset :

        - yhden henkilön osa näytelmässä tai oopperassa
        - kuvaannollisesti : esim. porvaristo on näytellyt historiassa mullistavaa roolia
        - psykologisesti : ihmisen tilanteiden, olosuhteiden tms. mukaan vaihtelevat olosuhteet


        Synonyymiksi esitetään sana osa. Yhdyssanoja : ammattirooli, esimiehen rooli, perherooli, kaksoisrooli, keskustelurooli, päärooli, diivarooli.

      • Maalaismies*
        Ramoona* kirjoitti:

        Näissä vastauksissa tulee hyvin esiin rooli-sanan monimerkityksisyys. Katsoin Nykysuomen sanakirjasta merkitykset :

        - yhden henkilön osa näytelmässä tai oopperassa
        - kuvaannollisesti : esim. porvaristo on näytellyt historiassa mullistavaa roolia
        - psykologisesti : ihmisen tilanteiden, olosuhteiden tms. mukaan vaihtelevat olosuhteet


        Synonyymiksi esitetään sana osa. Yhdyssanoja : ammattirooli, esimiehen rooli, perherooli, kaksoisrooli, keskustelurooli, päärooli, diivarooli.

        Kielteisenä koetaan se, että joku näyttelee olevansa jotakin muuta kuin on. Kyllä ohjaaja saattaa sanoa näyttelijällekin, että älä näyttele! Tarkoittaa tietysti ettei näyttelijä ole vakuuttava roolissaan.

        Muistan Väyrysen jo vuosia sitten puhuneen mielikuvapoliitikoista. Hän tarkoitti tietysti äkkiä julkisuuteen nousseista poliittisista "kyvyistä", joilla ei ollut minkäänlaista näyttöä käytännön toimista. He näyttelivät ollen valepoliitikkoja kuten valelääkärit.

        Noissa mainitsemissasi esimerkeissä Ramoona eivät roolitukset sisällä mitään arvomerkityksiä. Ne kuvaavat vain osaa jossakin tehtävässä. Luulen "ynnämuun" viittaavan valerooleihin, joita epäilemättä on pilvin pimein oikeassa elämässä, teatterin ulkopuolella.

        Pitäisikö sanoa, että näin on aina ollut, on nyt ja on tuleva olemaan.

      • ynnämuu
        Maalaismies* kirjoitti:

        Kielteisenä koetaan se, että joku näyttelee olevansa jotakin muuta kuin on. Kyllä ohjaaja saattaa sanoa näyttelijällekin, että älä näyttele! Tarkoittaa tietysti ettei näyttelijä ole vakuuttava roolissaan.

        Muistan Väyrysen jo vuosia sitten puhuneen mielikuvapoliitikoista. Hän tarkoitti tietysti äkkiä julkisuuteen nousseista poliittisista "kyvyistä", joilla ei ollut minkäänlaista näyttöä käytännön toimista. He näyttelivät ollen valepoliitikkoja kuten valelääkärit.

        Noissa mainitsemissasi esimerkeissä Ramoona eivät roolitukset sisällä mitään arvomerkityksiä. Ne kuvaavat vain osaa jossakin tehtävässä. Luulen "ynnämuun" viittaavan valerooleihin, joita epäilemättä on pilvin pimein oikeassa elämässä, teatterin ulkopuolella.

        Pitäisikö sanoa, että näin on aina ollut, on nyt ja on tuleva olemaan.

        Kyllä Maalaismies on "jäljilläni" roolin käyttämisestäni. Olen kyllä ymmärtänyt laajemmassa merkityksessä, niin että asiayhteys ratkaisee. Myös ihan myönteisessä mielessä voi "vetää roolia" - muuallakin kuin näyttämöllä. Esim. sana "tuli" ei selviä kuin asiayhteydestä. No ... ei hyvä rinnastus, mutta olkoon.

        Olin jo ryhtymässä hakemaan tietoa, että olinkohan ihan hotittomasti "rooleja heitellyt." Ramoonan tuoma selvitys riitti, kiitos siitä. Koetetaan pärjäillä, vaikka kieli (kieleni)"kangertelisi", kunhan jotenkin lutviutuu. Hyvää päivän jatkoa!

      • Ramoona*
        ynnämuu kirjoitti:

        Kyllä Maalaismies on "jäljilläni" roolin käyttämisestäni. Olen kyllä ymmärtänyt laajemmassa merkityksessä, niin että asiayhteys ratkaisee. Myös ihan myönteisessä mielessä voi "vetää roolia" - muuallakin kuin näyttämöllä. Esim. sana "tuli" ei selviä kuin asiayhteydestä. No ... ei hyvä rinnastus, mutta olkoon.

        Olin jo ryhtymässä hakemaan tietoa, että olinkohan ihan hotittomasti "rooleja heitellyt." Ramoonan tuoma selvitys riitti, kiitos siitä. Koetetaan pärjäillä, vaikka kieli (kieleni)"kangertelisi", kunhan jotenkin lutviutuu. Hyvää päivän jatkoa!

        Olen sanojen alkuperästä kiinnostunut, siksi hain tuon sanakirjan selityksen, en ketään "oikaistakseni". Ymmärrän minäkin tuon negatiivisen arvolatauksen, joka roolin "vetämiseen" liittyy, sehän voi olla toisen vedättämistäkin. Se on myös kaksinaamaisuutta : edessä kuin enkeli, takana kuin rinkeli.
        Lokakuun viimeistä viedään, käytetään hyvin tämä ylimääräinen tunti. :)

      • ylimääräinen ?
        Ramoona* kirjoitti:

        Olen sanojen alkuperästä kiinnostunut, siksi hain tuon sanakirjan selityksen, en ketään "oikaistakseni". Ymmärrän minäkin tuon negatiivisen arvolatauksen, joka roolin "vetämiseen" liittyy, sehän voi olla toisen vedättämistäkin. Se on myös kaksinaamaisuutta : edessä kuin enkeli, takana kuin rinkeli.
        Lokakuun viimeistä viedään, käytetään hyvin tämä ylimääräinen tunti. :)

        Minustakin tuntuu ylimääräiseltä tunnilta, koska on valoisaa aikaa ulkotöihin enemmän. En kuitenkaan osaa mennä kellon mukaan nukkumaan, vaan samaan aikaan kuin ennenkin. Just tänään kinattii kotona leikkisästi, onko se ylimääräistä aikaa vai meiltä pois.kun ei ole töissä, ei asialla ole paljo merkitystä, ihan turhaa vaan.

        Aiheeseen mennäkseni, kaksinaamaisuutta on paljon ja poliitikot oikein mallin näyttäjinä.

      • katleija4
        ynnämuu kirjoitti:

        Kyllä Maalaismies on "jäljilläni" roolin käyttämisestäni. Olen kyllä ymmärtänyt laajemmassa merkityksessä, niin että asiayhteys ratkaisee. Myös ihan myönteisessä mielessä voi "vetää roolia" - muuallakin kuin näyttämöllä. Esim. sana "tuli" ei selviä kuin asiayhteydestä. No ... ei hyvä rinnastus, mutta olkoon.

        Olin jo ryhtymässä hakemaan tietoa, että olinkohan ihan hotittomasti "rooleja heitellyt." Ramoonan tuoma selvitys riitti, kiitos siitä. Koetetaan pärjäillä, vaikka kieli (kieleni)"kangertelisi", kunhan jotenkin lutviutuu. Hyvää päivän jatkoa!

        Rooleja heitellään kyllä moneen yhteyteen, vaikka sen käsitteen paikalle löytyisi arkisempikin sana/sanoja asian muuttumatta. Maksumiehen rooliin joutumistakin voisi sanoa suoraan vaan joutumista maksumieheksi.
        Jos haluaa esiintyä edukseen esim. jossain itselle vieraassa porukassa, sehän osoittaa vaan tilannetajua eikä minkään roolin ottamista.
        Ei minusta elinkaari ole mikään roolijono, jossa siirrytään roolista toiseen. Maalaismiehen* tavoin ymmärrän ihmisen siirtymistä tehtävistä toiseen.
        Minulle roolit tuovat jotain negatiivista mieleen ja kysymyksen miksi ottaisimme jonkin jonkin vaaleroolin itsellemme.
        Anoisa aloitus ynnämuulta

    • satu

      varmaankin
      tuossa alustuksessasi. Fiksua ja ystävällistäkin voi todella ainoastaan 'esittää',
      kuten kerroit. Raimo Mäkelän kirja "Naamiona terve mieli" kertoo
      sellaisesta ihmisestä, psykopaatista, joka tekee pahaa muille.

      Erilaisia rooleja vedetään varmaan silti aivan viattomastikin.
      Jos menet kirkkoon saarna-ajaksi tai saarnaajaksi,
      sinulla on rooli jo senkin mukaan.

      Mielenkiintoinen aihe.

      • ullamirjami*

        eroon jostain "roolista" ,sitä ihmettelen monasti.

        Olen joutunut työssäni hyvin lähelle ihmisiä,heidän vammojensa takia. Työ menee kyllä rutiinilla, mutta se muu mikä tulee siihen niinkuin "luontaietuna"se kuuntelemisen lahja, joka on oltava, kun ottaa ihmisen vaivoineen päivineen.
        Joskus asiakkaan oli helpompi siinä tilanteessa puhua "asian vierestä" mikä ei minulle oikeastaan olisi kuulunut tietää.,Mutta minkäs teet.

        Nyt eläkkeellä olen saanut kokea samaa ,joskus tunnen olevani jokin Roskapönttö ,mihinkä voi paiskata pois mielestä jokin paha asia.
        Lapset ovat aina minulle kertoneet omista murheistaan, ja jostain syystä ,minä suren muidenkin murheet.

        Tästä roolista olisi päästävä eroon.

        Tarkemmin ajajatellen kai se rooli on minulle annettukin jo syntymässä,koska tunnen itseni päässeen aika helpolla muiden vaivoja kuunnellessa.

        Ollaan vaan tyytyväisiä ,samalla tavalla kun olen huomannut täälä usean pitkäaikaisen kirjoittajan ohjeen.

        Viisaita kirjoituksia on tullut, ja kiitos ainakin Tankavaarille, ja on siinä monta muutakin ,joka on saanut ajattelemaan asioita taasen positiivisesti, ja elämään oppippineena.

        Aikansa kutakin.

      • Kristelanna Koo
        ullamirjami* kirjoitti:

        eroon jostain "roolista" ,sitä ihmettelen monasti.

        Olen joutunut työssäni hyvin lähelle ihmisiä,heidän vammojensa takia. Työ menee kyllä rutiinilla, mutta se muu mikä tulee siihen niinkuin "luontaietuna"se kuuntelemisen lahja, joka on oltava, kun ottaa ihmisen vaivoineen päivineen.
        Joskus asiakkaan oli helpompi siinä tilanteessa puhua "asian vierestä" mikä ei minulle oikeastaan olisi kuulunut tietää.,Mutta minkäs teet.

        Nyt eläkkeellä olen saanut kokea samaa ,joskus tunnen olevani jokin Roskapönttö ,mihinkä voi paiskata pois mielestä jokin paha asia.
        Lapset ovat aina minulle kertoneet omista murheistaan, ja jostain syystä ,minä suren muidenkin murheet.

        Tästä roolista olisi päästävä eroon.

        Tarkemmin ajajatellen kai se rooli on minulle annettukin jo syntymässä,koska tunnen itseni päässeen aika helpolla muiden vaivoja kuunnellessa.

        Ollaan vaan tyytyväisiä ,samalla tavalla kun olen huomannut täälä usean pitkäaikaisen kirjoittajan ohjeen.

        Viisaita kirjoituksia on tullut, ja kiitos ainakin Tankavaarille, ja on siinä monta muutakin ,joka on saanut ajattelemaan asioita taasen positiivisesti, ja elämään oppippineena.

        Aikansa kutakin.

        kohdata toisessa ihmisessä. Näin vaalien alla tulee mieleen poliitikkojen 9 hyvää ja 10 kaunista vaalilupausta.
        No en ole politiikasta innostunut, nykymaailmanmeno on vain poikinut esiin ihan valtavasti laajoja yhteiskunnallisia asioita, joista välillä kyllä hymy hyytyy ja peilistä vastaankatsoo olento jota voisi nimittää vatsahaavaisen näköiseksi.
        Sekin rasittaa kun välillä tuntuu siltä että teitpä mitä tahansa, joka hommassa on vain maksumiehen rooli.
        Vaikka paiskoisit töitä ympäri vuorokauden, rahallisesti siitä ei hyödy. Terveydessä menettää ja paha olo vain lisääntyy. Ennen sanottiin että minkä voimassa voittaa sen matkassa menettää. Minusta kyllä tuntuu että menettää kyllä älyssäkin tämä mummu.
        Ihanaa kun silti vielä voi kohdata aidosti hyväntuulisia lapsia ja vanhuksiakin, jotka ei ole ylikuormitettu maailman suruilla ja murheilla.

      • meri-kukka98
        Kristelanna Koo kirjoitti:

        kohdata toisessa ihmisessä. Näin vaalien alla tulee mieleen poliitikkojen 9 hyvää ja 10 kaunista vaalilupausta.
        No en ole politiikasta innostunut, nykymaailmanmeno on vain poikinut esiin ihan valtavasti laajoja yhteiskunnallisia asioita, joista välillä kyllä hymy hyytyy ja peilistä vastaankatsoo olento jota voisi nimittää vatsahaavaisen näköiseksi.
        Sekin rasittaa kun välillä tuntuu siltä että teitpä mitä tahansa, joka hommassa on vain maksumiehen rooli.
        Vaikka paiskoisit töitä ympäri vuorokauden, rahallisesti siitä ei hyödy. Terveydessä menettää ja paha olo vain lisääntyy. Ennen sanottiin että minkä voimassa voittaa sen matkassa menettää. Minusta kyllä tuntuu että menettää kyllä älyssäkin tämä mummu.
        Ihanaa kun silti vielä voi kohdata aidosti hyväntuulisia lapsia ja vanhuksiakin, jotka ei ole ylikuormitettu maailman suruilla ja murheilla.

        Asia johon olen törmännyt monesti työ- ja elämänaikana. En nyt puhu meistä , palstalaisista, niinkuin en koko aikana. En sanakirjastakaan,,,Vaan ihan elämän kokemuksen perusteella.
        Tuo jokin rooli on kuin naamio, jonka taakse on hyvä mennä piiloon. Tuttujen joukossa löytyy (varmaan kaikilla) ihmisiä, jotka ovat pohjimmiltaan tosi onnettomia, yksinäisiä , hylättyjä. Ystävälle uskoudutaan , silloin vasta tajuaa miten hajalla voi ihminen olla. Joku rooli peittää hyvin, se on kuin panssari, ettei kukaan oikeasti näkisi liian syvälle.
        Mutta jos ei kehoituksista huolimatta halua hakeutua mihinkään esim. harrastuksiin. Joista saisi uusia ystäviä, tulisi keskustelua, saisi vertaistukea. Olisi tekemistä ja syy lähteä. Huomaisi ettei olekkaan yksin.
        Mitä sitten ? jatkaa vaan elämää naamion takana ?
        Itse olen ylpeä jos olen sen luottamuksen arvoinen ystävä, että minulle puhutaan elämän kipeimmistä asioista. Miksi en kuutelisi ja olisi ystävä, sitä tarvitsevalle.
        Näitä "rooliesiintyjiä" meidän tavallisten tallaajien joukossa on paljon, kuka mistäkin syystä. Joku tahtoo vaan kenties olla hienompi tai rikkaampi kuin naapurinsa.
        Joku kysyi: mitä on olla oma itsensä. Meistä jokainen on erilainen omine juttuineen ja luonteenpiirteineen. Mutta kun on aito lunnollinen ihminen toisille, ei teeskentele ja esitä muuta kuin mitä on. Eikä nosta itseään paremmaksi toista. Mitäpä sitä muuta voi.
        Toisen murheita voi aina Kuunnella ja myötäelää, se on jo monesti suuri tuki !
        Arkadian väki on sitten vielä luku sinänsä.

    • susmorsiin

      meidän olevan aika tavalla omia ittejämme. En millään saata kuvitella, että joku viitsisi moninaisrooleja vetää, en kyllä ole miettinytkään. Ainakin tiedän itseni, ja uskon monenkin tuntevan, että aito höppänä se on tuo sus. Se tosissaan olija, ihan sitä kirjoitan ja vastaan, mitä mieleeni juolahtaa.Vierasta on ainakin itseni "paremmaksi näyttely." Päinvastoin, monta kertaa olen huomannut, että niitä ns. huonompia puolia itsessäni jotenkin tahallani korostan...onko se sitä näyttelemistä. Siinä ois ehkä sykologille töitä...miksi. Vai onko se sitä paljon paasaamaani rehellisyyttä. En kaikkea tästäkään lukenut, sieltä täältä vain. Vaikea asia mietittäväksi, kun ei koskaan muuten ole miettinytkään.
      No, oikeista rooleista sen verran, että minustahan "piti" tulla näyttelijä, onneksi ei tullutkaan, en varmasti lyhytjänteisyyteni takia siihen olisi pystynytkään.
      Ihmissuhteissa, parisuhteissa on ainakin oltava aito...miksi yrittää olla miellyttävämpi yms. kuin onkaan...antaa tulla vaan myös esille ne vaikeammatkin puolet, silloinhan suhde on oikea. Tullaan toimeen tai ei tulla, niin se pitää olla.Parempi elää yksin kuin tehdyssä suhteessa...mitäs se sellanen on. Hyväksyä toinen kaikkinensa tai sitten ei. Voihan sanoo, että ihan ehdoton pitää olla...jo näissä i´issä. Ja mullehan sopiikin erinomaisesti "vaikea" ukko. Kunhan on aito.

      Yks lähtökohtahan on...en tiiä, mainitsiko kukaan...se kotikasvatuksen peru käyttäytymisissä. Meidän aikaan usein varmasti autoritäärinen...kotona opetettiin, miten on "sopivaa" käyttäytyä. No, minä olinkin jo kotona se ns. musta lammas, sanottiin, mikset voi olla kuin sisaresi, sopeutuvainen ja kiltti. Omasta mielestäni olin ihan "kiltti", muttei se riittänyt, ehkä siksikin olen pullikoinut vastaan niin monet kerrat...aikuisenakin.

      Naisen roolista ei tainnut kukaan mainita. "Rooli" ei tietysti ole oikea sana, mutta vaikka vanhenemme, se naisellisuuden ulkonainen ylläpito. Paljon on tippunut pakkelia pois vuosien kuluessa, eikö totta.
      Mutta silti huolehdimme ulkonäöstämme, kukin omalla tavallaan. Jotkut korostavat sitä saunakauneutta, minulle se ei vieläkään riitä. Huulipunaa en koskaan jätä, kulmakarvani käyn kerran kuussa laitattamassa, hiukseni sävytän sopivin välein. Ihoni rasvailen, hoidan, kynteni lakkaan.
      Ei rooli, vaan se kuuluu omaan olemukseen, mutta silti rooli. Totta kai haluamme edelleen "näyttää naisilta", se ajatus, ettemme halua ihan rupsahtaa. Tietysti rupsahtelee yks sun toinen paikka, mutta sen onneksi hyväksyy, kuuluu vanhenemiseen, mutta mukava pitää edes jäljelläolevista paikoista huoli...omaa hyvinvointia se, jos ajattelee olevansa "viehkeempi"...hehheh. No, nainen on nainen vaan, ykskin päivä ihailin erään aika lailla itseäni vanhemman frouvan käsiä, niin nätisti oli kynnet lakassa.

      Mitähän viisasta ossais viel sannoo....ai niin, viime lauantai-ilta iltahartaudessa radiossa tuntui kyllä ihan kamalalta kuunnella, miten joku, kai joku maallikkosaarnaaja, luetteli, miten ihmisen pitäisi käyttäytyä...esim olla aina hyvä ja ystävällinen, hymyilevä ym.ym.....siinäpä sitä "roolia" pahimmillaan.

      Taisin puhua taas niistä aidanseipäistä, aitaa en ossaa kaiketi vielkään rakentaa...haitanneeko taaskaan mittään.

    • Oman elämän stara

      Saahan sitä näytellä jos haluaa, kuka viitsii. Ei se kaikille sovi. Se ei sovi sitä varten, kun ei ole tarvetta alistua näihin stereotypioihin, mitä helähtää ihmisille joistain sivuseikoista päähän.

      Ihailen kovasti taitavia kirjailijoita ja näytelmäkirjailijoita. Meille muille on tarpeellista vain kirjoittaa mielipiteemme ja käsityksemme vaikkapa tänne. Täytyy kirjoittaa omalla ipllä ja se on oikein oltava, vaikka kirjoittaa eri nimimerkeilläkin.

      Tunnustusta kaikille roolikirjoittajille. Antakaa kuitekii miun olla vaa mie. pliis:)

      • jjoutava

        katselin sivu-silmällä näyte ikkunassa kuvajaistani ja ihmettelin että mikä köykkyhöylä siellä etukenossa lyhennetyllä askeleella kävelee. Ei tuu kesää; ei alkuunkaan ole tämä henkilö sitä mitä itsestäni olen luonut, ja luullut vielä olevani. Kaikki johtuu siitä kun täytin 75 viime kesänä, siinä on se rajapyykki, sinäpvnä olisi pitäny ottaa vanhuksen rooli ja asennoitua samaan ruotuun toisten saman ikäisten kanssa.

      • sinisirkku-
        jjoutava kirjoitti:

        katselin sivu-silmällä näyte ikkunassa kuvajaistani ja ihmettelin että mikä köykkyhöylä siellä etukenossa lyhennetyllä askeleella kävelee. Ei tuu kesää; ei alkuunkaan ole tämä henkilö sitä mitä itsestäni olen luonut, ja luullut vielä olevani. Kaikki johtuu siitä kun täytin 75 viime kesänä, siinä on se rajapyykki, sinäpvnä olisi pitäny ottaa vanhuksen rooli ja asennoitua samaan ruotuun toisten saman ikäisten kanssa.

        Ei ole mitään ennakkoasenteita ja rajapyykkejä:D Yksi päivä tuli lisää sinä päivänä kun täytit tuon 75.

        Hieno ikä tänä päivänä, elä juuri niinkuin sisimmässäsi tunnet. Kukapa ei joskus katsoisi itseään, mikäs mujukainen tuossa peilissä näkyy:D Katso sitä hellyydellä, Sinä siellä sisäpuolella olet---kunnes siirryt ilmavoimiin! Me luullotellaan kaikenlaista, mutta kun puet "prikin" päällesi ja edustat johtajatar rinnallasi, niin räpiköinnit unohtuu ritari!---- terkkuja sinisirkku-

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!

      Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo
      Maailman menoa
      190
      4303

    2. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      234
      2262

    3. Oletko kaivattusi tyyppinen henkilö

      ulkoisesti?
      Ikävä
      133
      1647

    4. Luovutetaanko nainen?

      En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.
      Ikävä
      67
      1321

    5. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      178
      1075

    6. Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?

      Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor
      Ikävä
      64
      1054

    7. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      79
      1036

    8. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      55
      964

    9. Onko kaivattunne suosittu?

      Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(
      Ikävä
      68
      939

    10. Mies, tunnistatko minut tästä

      🙋 Nainen, järkevä, mukava ja kiltti?
      Ikävä
      77
      935
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt