Olin pettänyt miestäni kännissä sekä selvinpäin suutelemalla kolmea eri miestä, joista yhden kanssa jotain hiplaustakin. Nämä siis kaikki tapahtuivat 1-2kk sisällä. Kerroin miehelleni n. kuukauden päästä pelkästä yhdestä suutelusta, kun omatunto alkoi vaivata liikaa. Ensimmäiset muutamat päivät tunnustuksen jälkeen olivat kauheita, huutamista, haukkumista, jne. ja sitten se siitä meni mykkäkouluksi. En uskaltanut kertoa hänen vihansa nähtyäni enempää sillä kerralla, pelotti liikaa. Siitä viikon jälkeen päätin kertoa loputkin, en siis tiedä teinkö tässä oikein vai väärin, mutta sama helvetti siitä alkoi kuin ensimmäisellä tunnustuksellakin, paitsi että nyt hän kävi myös minuun käsiksi. En ihmetellyt hänen käytöstään yhtään, otin vain sen vastaan. En vain voinut pitää häneltä salassa tällaisia asioita, sillä se salailu toi minulle jopa pahemman syyllisyyden kuin mitä pettäminen. Taas meni viikko mykkäkoulua ja tiuskimista, kunnes sitten juttelimme eräänä yönä monta tuntia asiasta ja tulimme eräänlaiseen sopimukseen joka tyynnytti mieheni, ja pystyimme taas olemaan lähekkäin ja harrastamaan seksiä normaalisti, jne..
Osa tätä koko sopimusta on se, että teen kaikki kotityöt itse eikä hänen tarvitse lohduttaa tai kuunnella niinkuin ennen jos minulla on jotakin ongelmia, selvitän ne itse. Mahdollisesti tämä koko sopimus voidaan vielä purkaa joku päivä kun keskinäinen luottamuksemme on korjaantunut jonkin verran, mutta tämä on silti hyvin raskasta minulle. En saa kotoa nyt mitään henkistä tukea, enkä tiedä miten jaksan tulevaisuudessa. Toisaalta kyllä ymmärrän tämän. Voiko pettäjä ihan oikeasti ansaita minkäänlaista tukea? Itse koitan antaa kyllä miehelleni kaiken tuen mitä hän voisi tarvita, parhaan ymmärtämykseni mukaan, häntä tässä on satutettu vielä enemmän.. ja omaan sydämeen sattuu joka kerta kun muistan miten olen häntä satuttanut. Koitan vain saada ajatukseni muualle, miettiä jatkuvasti mitä pientä voisin tehdä että hän arvostaisi ja uskoisi minua taas vähän enemmän, mikä saisi hänelle hymyn kasvoille, mistä hän saisi mitä vain hyvää oloa.. viime päivät ovat menneet tämän asian pohtimiseen, mikä on paras asia mitä voin milläkin hetkellä tehdä, että hänen elämänsä olisi onnellista. Ei ole varaa ajatella itseä enää.
Rakastan miestäni hyvin paljon, ja tiedän että pettämiseni ovat olleet kamalia virheitä. Haluan tehdä kaikkeni että hän olisi onnellinen minun seurassani, enkä todellakaan ole toistamassa tällaisia virheitä enää. Mieheni on minulle ykkösasia tässä elämässä, enkä ymmärrä välillä itsekään täysin mikä minuun on mennyt kun menin tekemään tuollaista. Kaipa ei meistä kukaan ole täydellinen... luulin, että tarvitsisin jotakin muutakin kuin mitä mieheltäni saan. Nyt ymmärrän vähän paremmin. En voi keneltäkään muulta löytää sitä mitä omalta mieheltäni.
Mitä voin tehdä, voiko tämä haamu koskaan täysin kadota menneisyydestämme? Arkemme on suht normaalia tällä hetkellä, välillä hän myöntää rakastavansa minua, välillä ei tiedä. Olen silti niin iloinen että olemme tähän mennessä, näin huikean nopeasti (viikko sopimuksen teon jälkeen) päässeet jo tällaiseen vaiheeseen. Hän on sanonut että ei kyllä toista minunlaista löydy kun olen valmis tekemään niin paljon tämän suhteen eteen, voin siis luottaa ettei hänen tunteensa ole ainakaan kokonaan hävinneet temppujeni myötä. Uskon kumminkin vahvasti että edessä on vielä monia kuukausia ellei mahdollisesti vuosia elettävänä että luottamus voisi palautua, mutta kyllä ne ovat sen arvoisia. Jos en voisi olla mieheni kanssa, elämälläni ei olisi merkitystä. Onko kokemuksia, miten asiat ovat korjaantuneet pettämisen jälkeen, mitä olette konkreettisesti tehneet, vai oletteko vain antaneet ajan hissukseen kulua ja korjata?
Osa tätä koko sopimusta on se, että teen kaikki kotityöt itse eikä hänen tarvitse lohduttaa tai kuunnella niinkuin ennen jos minulla on jotakin ongelmia, selvitän ne itse. Mahdollisesti tämä koko sopimus voidaan vielä purkaa joku päivä kun keskinäinen luottamuksemme on korjaantunut jonkin verran, mutta tämä on silti hyvin raskasta minulle. En saa kotoa nyt mitään henkistä tukea, enkä tiedä miten jaksan tulevaisuudessa. Toisaalta kyllä ymmärrän tämän. Voiko pettäjä ihan oikeasti ansaita minkäänlaista tukea? Itse koitan antaa kyllä miehelleni kaiken tuen mitä hän voisi tarvita, parhaan ymmärtämykseni mukaan, häntä tässä on satutettu vielä enemmän.. ja omaan sydämeen sattuu joka kerta kun muistan miten olen häntä satuttanut. Koitan vain saada ajatukseni muualle, miettiä jatkuvasti mitä pientä voisin tehdä että hän arvostaisi ja uskoisi minua taas vähän enemmän, mikä saisi hänelle hymyn kasvoille, mistä hän saisi mitä vain hyvää oloa.. viime päivät ovat menneet tämän asian pohtimiseen, mikä on paras asia mitä voin milläkin hetkellä tehdä, että hänen elämänsä olisi onnellista. Ei ole varaa ajatella itseä enää.
Rakastan miestäni hyvin paljon, ja tiedän että pettämiseni ovat olleet kamalia virheitä. Haluan tehdä kaikkeni että hän olisi onnellinen minun seurassani, enkä todellakaan ole toistamassa tällaisia virheitä enää. Mieheni on minulle ykkösasia tässä elämässä, enkä ymmärrä välillä itsekään täysin mikä minuun on mennyt kun menin tekemään tuollaista. Kaipa ei meistä kukaan ole täydellinen... luulin, että tarvitsisin jotakin muutakin kuin mitä mieheltäni saan. Nyt ymmärrän vähän paremmin. En voi keneltäkään muulta löytää sitä mitä omalta mieheltäni.
Mitä voin tehdä, voiko tämä haamu koskaan täysin kadota menneisyydestämme? Arkemme on suht normaalia tällä hetkellä, välillä hän myöntää rakastavansa minua, välillä ei tiedä. Olen silti niin iloinen että olemme tähän mennessä, näin huikean nopeasti (viikko sopimuksen teon jälkeen) päässeet jo tällaiseen vaiheeseen. Hän on sanonut että ei kyllä toista minunlaista löydy kun olen valmis tekemään niin paljon tämän suhteen eteen, voin siis luottaa ettei hänen tunteensa ole ainakaan kokonaan hävinneet temppujeni myötä. Uskon kumminkin vahvasti että edessä on vielä monia kuukausia ellei mahdollisesti vuosia elettävänä että luottamus voisi palautua, mutta kyllä ne ovat sen arvoisia. Jos en voisi olla mieheni kanssa, elämälläni ei olisi merkitystä. Onko kokemuksia, miten asiat ovat korjaantuneet pettämisen jälkeen, mitä olette konkreettisesti tehneet, vai oletteko vain antaneet ajan hissukseen kulua ja korjata?
Vastaukset 40
Vanhimmat
Eihän muutama suudelma ja pienet hiplaukset mitään pettämistä ole ! ne on elämää. Kai sä nyt raukka tajuat että olis kannattanu pitää suunsa kiinni. Taidat olla umpitollo !
ne hiplauksetkin on aika lievä ilmaisu siitä mitä tarkalleen ottaen tapahtui, siis ei mitään kevyttä vaatteiden päältä hommaa...
Olinkin niiden tapahtumien jälkeen aivan sitä mieltä että okei, näin nyt kävi mutta näistä ei tarvi kertoa. Kumminkin omatunto alkoi kolkuttaa pikkuhiljaa enemmän joka kerta kun näin hänen luottavaisen katseensa ja minä pidin häneltä salassa tällaisia asioita, jotka kumminkin hänelle merkitsevät pettämistä, vaikken yhdyntään asti mennytkään. Mutta ei sellaisen salaisuuden kanssa voinut elää. Se syyllisyys oli aivan hirveää lopulta, ja oloni huojentui kun sain ne kerrottua. Olen vain vahvasti sitä mieltä, että tämä tapahtunut saa minut lopettamaan kaikenlaiset muutkin turhat salailut. Kun en tee enää mitään ikävää, ei tarvitse pitää salassa mitään ikävää...
Ripittäytyä voi jollekin muulle kuin omalle aviopuolisolle. Tyhmää on kertoa puolisolle ja tunnustaa. Tunnustaminen joka tilanteessa on iso virhe. Mielestäni sinun kannattaa erota miehestäsi, sillä hän nyt tämän avulla saa liian ison yliotteen sinuun ja elämäsi tulee olemaan helvettiä hänen kanssaan. Jos viuhka käy noin hyvin, niin etsi uusi mies, joka ansaitsee uskollisuutesi ja jolle oikeasti tahdot olla uskollinen. Tämä mies se ei ole.
jo ennen tunnustusta monille, mutta ei se helpottanut ennenkuin tunnustin miehelleni.
Mietin vain, että jos joskus olisi tullut jokin kaunis kahden keskeinen hetki, jolloin hän olisi esim. sanonut olevansa iloinen siitä että hänellä on vaimo joka ei petä, niin olisin varmaan vajonnut äärimmäiseen ahdistukseen salaisuuteni kanssa. Hänellä oli oikeus tietää, koska minä olen hänen vaimonsa. Hänellä oli oikeus haukkua minut lyttyyn, ja saada vaikuttaa siihen mitä tapahtuu jos oma vaimo menee muiden miesten matkaan.
En aio erota miehestäni, sillä minulla on vielä toivoa että jonakin päivänä saamme kaiken korjattua. Haluan pystyä sytyttämään rakkauden uudestaan, mutta se vaatii vain oman aikansa ja kärsimyksensä. Jos pienikin toivon kipinä löytyy niin pidän siitä kiinni molemmin käsin. Asia on kumminkin parissa viikossa muuttunut todella nopeasti parempaan...
" Jos viuhka käy noin hyvin"
Nainen saa kyllä _aina_ munaa, jos haluaa.
"niin etsi uusi mies, joka ansaitsee uskollisuutesi ja jolle oikeasti tahdot olla uskollinen"
Mitä ihmettä oikein lässytät? AP on rangaistuksensa ansainnut ja minun mielestäni oli täysin oikea temppukäydä käsiksi.
Kyllä se vaan kuule on niin, että pelko pitää ihmiset kaidalla tiellä. Pelko siitä että leimautuu huoraksi, pelko siitä että hyvä avioliitto menee poikki ihan vaan hetken huuma takia, pelko siitä että kiinni jäädessä tulee kaiken lisäksi oikein huolella turpaan. Ei se ole pelkkä rakkaus, se kun aaltoilee ja monesti vieläpä unohtuu kännissä.
AP:lle antaisin semmoisen vinkin että jätät joko sen viinan tai sitten ilman miestä juhlimisen kokonaan pois. Kuulut siihen ryhmään joka ei selvästi kykene humalassa kontrolloimaan itseään.
tämänkin päätöksen olen tehnyt, etten mene yksin humalapäissäni enää ihmisten ilmoille. Jos juonkin, niin teen sen mieheni seurassa.
"Mutta ei sellaisen salaisuuden kanssa voinut elää. Se syyllisyys oli aivan hirveää lopulta, ja oloni huojentui kun sain ne kerrottua."
Eikö tuo jo kerro oleellisen? Tunnustamalla todellisuudessa helpotit vain omaa oloasi ja siirsit tuskan mieheesi. Oma mielipiteeni on, että jos todella ymmärtää tehneensä väärin ja katuu ja on varma, ettei tekisi vastaavaa toiste, niin paras rangaistus itselle on kantaa se syyllisyys ja ajan kanssa antaa itselleen anteeksi. Etenkin kun kyse on noin "pienestä" pettämisestä. Kaikki tekevät virheitä ja ymmärtävät ne jälkikäteen, mutta se että siirrät oman taakkasi toiselle ei välttämättä ole oikea ratkaisu. Hänhän oli asiaan syytön. Myöhäistä se on nyt enää tehdä asioita tekemättömäksi ja sanoja sanomattojaksi.
Mielestäni myös sopimus, ettei hänen tarvitse sinua tukea jos on vaikeuksia kuulostaa omituiselta. Jokainen ihminen tarvitsee tukea ja se joka väittää, ettei koskaan tee elämässä virheitä (sellaisiakin joka loukkaisi muita) on suuri valehtelija. Jos joku loukkaa minua, niin en saa tyydytystä siitä, että loukkaan häntä kostoksi. Tilanne menisi todennäköisesti vain pikkuhiljaa enemmän siihen, että kumpikaan ei kunnioita toista eikä koe tarpeelliseksi antaa suhteelle, vain ottaa. Toki pettymys toiseen voi olla suuri, mutta mitä se, että sovitaan ettö hän ei sinua tue oikeasti hyödyttää? Ei se ainakaan vahvista jo järkkynyttä parisuhdetta.
ei tämä sopimus mitenkään hirveän pitkään kestä. Se on eräänlainen laastari hänelle, ei se minua mitenkään hyödytäkään. Tiedän ettei tällaisen kanssa ole tarkoitus elää vuosia tai edes kovin montaa kuukautta... Mieheni tuntien asiat voivat muuttua nopeasti.
Tarkoitin, että en ymmärrä miten miehesikään hyötyisi tästä sopimuksesta. Miehesi on aikuinen ihminen, joka varmasti ymmärtää, että elämä tuo eteensä pettymyksiä niiden läheisimpienkin ihmisten taholta ja niistä on selvittävä tavalla tai toisella. Tosiasia kuitenkin on, että se miten miehesi palauttaa luottamuksen sinuun tapahtuu hänen oman päänsä sisällä, ei merkillisten sopimusten kautta.
Jos sinä vakuutit, että olet pahoillasi ja kadut tekoasi, ja hän päätti antaa sinulle mahdollisuuden, niin homman pitäisi olla selvä. Ei siihen mitään ihme pelimäisiä sääntöjä pitäisi tarvita. Se että antaisit hänelle luvan mennä vieraisiin vain pahentaisi asiaa. Vaikka teit virheen, niin vapaaehtoinen kynnysmatoksi ryhtyminen ei helpota miehesi oloa. Jos helpottaa, niin ei suhde ole hyvällä pohjalla. Miehesi valitsi jäädä luoksesi, toinen vaihtoehto voisi olla tauko parisuhteessa ja tilanteen rauhoituttua uudelleen yrittäminen tasa-arvoiselta pohjalta. Ei niin, että toinen on (väliaikaisestikin) alemmassa arvossa parisuhteessa.
Voi olla että tämä asia pitää vielä miettiä uudestaan, ja on puhuttava hänen kanssaan myöhemmin tästä sopimastamme asiasta...
että keskustelisitte asiasta vielä. Ymmärrän että ajattelet varmaan, että jos hän menisi vieraisiin niin olisitte siten "samalla viivalla", mutta on jotenkin vaikea uskoa, että hänen pettymyksensä sinuun siten yhtäkkiä katoaisi kuin taikaiskusta. On vain hyväksyttävä, että luottamuksen palautuminen vie aikaa, kauankin. Ei siihen mitään poppakonsteja ole. Mutta se ei myöskään ole mahdotonta, sen olen itse ainakin nähnyt monta kertaa.
Ehkä parempi keino olisi ottaa hänet huomioon entistä paremmin ja olla ymmärtäväinen ja ottaa vastaan se että hän joskus saattaa purkaa pahaa oloansa sinuun. Mutta jossain vaiheessa asiasta on päästävä yli, eikä asian ottaminen esiin muiden riitojen mukana ole suotavaa. Kummallakin on vastuu parisuhteen toimimisesta, ei vain toisella, vaikka olisikin tehnyt virheen. Ja toi juttu ei nyt oikeasti ole niin maailmanloppu. Ihmisiä me vaan ollaan. Takuuvarmasti miehesikin jossain elämänsä vaiheessa tekee jotain mikä sinua loukkaa, ei nyt pettämistä välttämättä, mutta jotain. Ehkä silloin voit muistella, että itsekin aikoinasi teit virheen vaikka et oikeasti tarkoittanut pahaa, niin silloin ymmärrät miestäsikin paremmin.
kaksiselta näytä yhteinen tulevaisuutenne ; mies tulee tasan varmasti käyttämään hyväkseen kaiken, mitä irti saa sinun hairahtumisistasi. Pahasti ottaa silmään kaksi lausetta kirjoituksessasi: "Mieheni on minulle ykkösasia tässä elämässä" ja "Jos en voisi olla mieheni kanssa, elämälläni ei olisi merkitystä" - mietipä noita! Sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen, ei joku muu. Totta kai omaa kumppania pitää kunnioittaa ja huomioida - mutta onko suhde todellakin sen väärtti, että toinen käyttää heikkouttasi hyväkseen sumeilematta? Tietysti vie aikansa, että mies luottaa jälleen sinuun - mutta sen lisäksi, että sinun pitää pystyä olemaan luottamuksen arvoinen, miehesi pitää osata luottaa ja sinun pitää haluta olla luottamuksen arvoinen. Ei luottamus ole yhteen suuntaan kulkeva juna.
Nyt voit varautua myös siihen, että miehesi pettää sinua eikä kadu. Sinulla ei ole varaa sanoa siihen mitään eikä mihinkään muuhunkaan, sillä mies vetää ilman muut tämän sinun juttusi valttikorttina pöytään. Joka riidassa koko loppuelämäsi saat kuulla omasta hairahtumisesta. Tiskivuorosi ei tule päättymään.
että hän saa kokea ainakin yhden yön jutun, ja lisäksi sovimme jotain muutakin.. hänellä on mielestäni täysi oikeus saada itselleen jotakin aivan erityistä nautintoa takaisin kun hän on saanut kärsiä niin paljon, se on ainoastaan reilua. Pyrin näyttämään hänelle parhaani mukaan että olen luottamuksen arvoinen. Hän on sanonut että kyllä varmaankin pystyy joskus vielä antamaan täysin anteeksi, mutta siihen saattaa mennä kaksikin vuotta. Ehkä tällainen sopimus voidaan purkaa sitten kun kaikki on jo paremmin. Otan vastuun ja olen valmis odottamaan, ja katsomaan...
selvällä suomenkielellä, mitä sinä teit toisen miehen kanssa? Suutelit jonkun kanssa, joku hiplaili vaatteiden alta? Harrastitteko "kunnolla" seksiä?
Ja sinun syyllisyyden tuntosi ja pelkosi tulla jätetyksi on niin suuri, että annat miehesi hyvitykseksi käydä panemassa vierasta naista..? Okei, kukin tyylillään - mutta tuo sopimuksenne vaikuttaa kyllä hyvin yksipuoliselta. Hän pitää sinua jatkuvassa epätietoisuudessa siitä, antaako anteeksi ja luottaa. Käy vieraissa, teettää kaikki kotityöt... Entäs sinä ja sinun tunteesi? No, jos olet valmis olemaan täysin alistettuna kaksi vuotta tai pidempään, se on sinun asiasi - mieshän määrää tahdin: voi sanoa kahden vuoden kuluttua, että ei vieläkään luota sinuun, joten jatkappas lattian luuttuamista, niin minä käyn panemassa naapurin Liisaa!
Herää, oi Ruusunen!
suutelin yhteensä kolmen miehen kanssa, yhden kanssa niistä selvänä, ja yhden kanssa siis myös ihan kunnolla vaatteiden alta hyväilyä, mutta ei yhdyntää eikä mitään muitakaan "loppuun asti" viemisiä.
Kyllä, haluan hyvittää tilanteen miehelleni, en näe tässä mitään väärää. Vaikka olisinkin epätietoisuudessa lopullisesta anteeksiannosta, olen 95% varma siitä ettei hän ole minua jättämässä, kun juteltiin tässä vähän aika sitten myös seuraavasta asunnosta johon muutettaisiin sitten joskus, jne.. Olen valmis hyvittämään asian hänelle, koska hän on minulle tärkeä. En voisi tehdä niin, että ensin teen hänelle näin törkeän tempun ja sitten vielä vaadin arvostavaa ja tasapuolista kohtelua.
Hän ei edes ole sellainen mies, joka helposti saisi naisen mukaansa. Koneellaan viettää kaikki päivät... ei minua haittaa jos hänkin saa kokeilla vierasta, kun minä ensin menen tekemään sen omin lupineni. Hän ansaitsee sen nyt.
Sitten tuleekin seuraava kysymys: mikä on avauksesi pointti?
Tuossa edellä puolustelet miestä, jonka kanssa olet tehnyt melkoisen "diilin"... Aloituksessa peräänkuulutit jaksamista ja tukea häneltä - miksi? Vakuuttelet tässä olevasi varma, ettei hän sinua jätä ym selittelet asiaa parhain päin.
Hmm... Et ole siis mennyt loppuun saakka kenenkään toisen kanssa, mutta sen kuitenkin suot miehellesi? Melkoisen avaramielinen olet. Minä annoin anteeksi mieheni baarisuutelun - mutta eipä tullut mieleenikään vaatia tilaisuutta mennä sänkyyn toisen miehen kanssa!
No, onnea valitsemallasi tiellä. Mikä tässä nyt on ongelma, sitä en oikein hokaa... Aloituksen jälkeen olet tehokkaasti puolustellut miestäsi, hyvä niin. Ehkä teistä tulee vielä onnellisia, jahka muutaman vuoden odottelet, josko hän on antanut anteeksi ja käynyt kokeilemassa vierasta....
että olimme jonkin aikaa tauolla, ja sovimme olevamme "erossa" vaikka olimmekin virallisesti naimisissa vielä. Ehdin tänä aikana harrastamaan seksiä toisen miehen kanssa, ja tätä ei kumpikaan meistä nähnyt pettämisenä koska se tapahtui "suhteen ulkopuolella", vaikka myöhemmin sovimme taas että olemme yhdessä. Siksi siis ei tunnu mitenkään mahdottomalta ajatukselta antaa miehenikin kokeilla jotakuta toista.
Ymmärrän miksi mieheni ei halua antaa minulle henkistä tukea, ja ansaitsenkin sen, mutta se on silti osoittautunut vähän liiankin rankaksi välillä. Mietin että loukkaantusiko mieheni sitten, jos menisin vaikka puhumaan jollekin terapeutille, koska hän on sanonut myös aiemmin että pettäjät eivät tarvitse tukea, vaan heidän on selvitettävä itse ongelmansa.
Avasin keskustelun lähinnä siksi, koska toivon saavani jonkinlaisia vinkkejä mitä muuta voisin tehdä, mikä muilla pettämisestä selvinneillä on toiminut että parisuhde on palautunut ennalleen.
"Sitten tuleekin seuraava kysymys: mikä on avauksesi pointti? "
Villi arvaus: sydämen keventäminen? Tuntuu tuo ripittäytyminen ja tunnustaminen olevan AP:lle melko tärkeätä.
"Hmm... Et ole siis mennyt loppuun saakka kenenkään toisen kanssa, mutta sen kuitenkin suot miehellesi? "
Niin, olisko kannattanut miettiä ennenkuin alkoi sekoilemaan (tai viimeistään siinä vaiheessa kun meni tunnustamaan)??
Elämä on epäreilua, nyt napsahti omaan nilkkaan ja pahasti.
" Ehkä teistä tulee vielä onnellisia, jahka muutaman vuoden odottelet, josko hän on antanut anteeksi ja käynyt kokeilemassa vierasta...."
Ei kai AP:lla muutakaa mahdollisuutta ole. Voihan hyvinkin käydä niin että se miehen vieraissakäyntikin hiipuu, jos sopivaa ei satu kohdalle.
Eivätkö he ole saastaisia rumia lähiösikoja? Eikö heissä ole syytä... Eivätkö he luikerrelleet tämän naisen ja miehensä väliin salakavalasti vain tarkoituksenaan rikkoa heidän liittonsa, tai saada seksiä ilman sitoumuksia? Miksi tässä tapauksessa heitä ei haukuta, mutta jos pettäjä olisi nainen ja petetty mies, niin kenessäkään muussa ei olisi syytä, kuin vain kakkos-naisessa. Miksi te syyllistätte NYT petettyä puolisoa ja etsitte hänestä vikaa kun kyseessä on mies, mutta jos petetty osapuoli olisi nainen, ei hänessä mitään vikaa olisi. Missä TASA-ARVO?!
Meni sukupuolet tuossa yhdessä kohtaa väärin päin -eli tarkoitin; jos pettäjä olisi mies ja petetty nainen, niin kenessäkään muussa ei olisi syytä, kuin vain kakkos-naisessa... No tajusitte varmaan kuitenkin mitä ajoin takaa... Todellakin, miettikäähän miltä kaikista petetyistä miehistä tuntuu lukea tätäkin ketjua, kuinka kaikki kääntyykin nyt päälaelleen, ja ymmärrystä tulee kummasti pettäjälle, neuvoja ja kannustusta myös. -Mutta jos asiat olisivat toisin päin, niin sen tietää että syyllinen numero yksi on kakkos-nainen ja syyllinen numero kaksi on pettäjä mies. Hänkin kuitenkin vain siksi että on järjetön olento, joka menee sinne mihin kikkeli näyttää, eikä toki osaa itse harkita ja tehdä päätöksiään.
Joo. Olisi tosi koomillista, jos täällä nyt tämä petetty mies kirjoittaisi raivokkaita juttuja, kuinka ylijäämä lähiösonni viekoitteli hänen tahdottoman vaimonsa tarkoituksenaan rikkoa heidän hieno parisuhde. Ja jatkuisi, kuinka tyhmä onkaan tämä lähiöluuseri, kun kuvittelee, että tämä hänen vaimo jättää miehensä lähiöpanon vuoksi. Ja että hänen vaimo on niin ahnas miehelle, että kunhan pano sen kanssa vain onnistuu, niin se käy panemassa sitä oli se sitten lähiössä tai missä tahansa. Sitten mies kirjoittaisi, että heillä on niin hienot asunnot ja rahat, että turha tunkea kakkosen väliin.
Me ollaan kaukana siitä tasa-arvosta jota sinä perään kuullutat. Sinun kannattaa asia unohtaa, sillä se ei toteudu. Otapa sekin huomioon, että tällainen lähiöluuseri kaljaveikko tietää, että naiset taistelee saadakseen hänet. Niin korkea-arvoista naista ei tule, jolle tämä tyyppi ei heittäisi rivoa huomautusta, ja odottaisi naisen olevan siitä mielissään.
naiset pettävät miestään vain hyvännäköisten ja todella houkuttelevien urosten kanssa ja on valmis suurinpiirtein samantien jättämään nykyisen miehensä.
Miehet taas panevat lähes mitä tahansa saadakseen siemenensä leviämään. Se on vaan rakennettu miehen biologiaan, ihan samoin kuin naistenkin.
kuule vetelis niitä turpaan, jos vastaan kävelisivät. Meinaan vaikuttaa olevan suoran toiminnan mies.
Eli miesten ratkaisut näissä hommissa on melko suoraviivaisia, jos tehdään jotain niin mennään oikeasti kimppuun, ei kirjoitella suomi24-palstalle katkeria tekstejä.
Miksi sitten se on juuri naisten ulkonäkö, jota on arvosteltu ja arvotettu läpi ihmiskunnan historian, jos noin olisi? Se on rakennettu jokaisen eläimen sisään, että mitä paremman näköinen kumppani, sen terveempiä jälkeläisiä se synnyttää. Jos sitten miesten biologiaan on rakennettu oman siemenensä ja perimänsä levittäminen, niin sitä suuremmalla syyllä he haluavat panna juuri niitä kauniita naisia.
Tuo on ihan pelkkä petettyjen vaimojen oletus, että ne kakkos-naiset olisivat rumia ja säälittäviä. Luulen sen tulevan siitä, että kun mies jää kiinni ja yrittää lepytellä vaimoaan, niin tietysti jossain välissä tulee kysymykseksi sekin, että miksi mies petti. -Oliko toinen nainen niin kaunis, vai mikä oli syynä. No tähän mies tietenki valehtelee vaimolleen että "ruma, läski ja suttuinen ämmä, paljon rumempi kuin sinä" -ihan vain siitä syystä, että yrittää lepyttää vaimonsa. Kuinka moni petetyistä naisista on oikeasti nähnyt sen kakkos-naisen?
"Jos sitten miesten biologiaan on rakennettu oman siemenensä ja perimänsä levittäminen"
Ei tuossa ole mitään jossittelua, lisääntyminen kuuluu olennaisena osana sekä miehen, ETTÄ naisen biologiaan. Tuskinpa on ihan vain sattumaa, että maailmassa on miljardeja ihmisiä.
Lisääntymishaluhan tietenkin johtaa moniin erilaisiin lisääntymisstrategioihin. Niitä on mm. uskollinen strategia eli valitaan joku, jonka kanssa on hyvä kasvattaa jälkeläiset ja lisäännytään sen kanssa. Toimii sekä miehillä että naisilla. Sitten (joillakin) miehillä on semmoinen strategia, jossa valitaan kumppani jonka kanssa kasvatetaan jälkikasvua, mutta samalla pyritään saamaan aikaan lisää jälkeläisiä panemalla muita naisia ja toivotaan, että nämä lapset pärjäilevät ilman biologisen isän panosta. Naisilla sama toimii toisinpäin, eli hommataan mies elättämään ja hankitaan sitten paremmat geenit vaikka naapurista.
Yhteiskunnassa on aina paljon erilaisia yksilöitä, joiden geneettinen perimä on erilainen ja sitä myöten strategiavalinnat vaihtelevat yksilöittäin. Voidaan yleistää että koska nainen panostaa jälkikasvuun paljon enemmän (raskaus), niin he ovat paljon tarkempia.
Kaksoitstutkimukset ovat osoittaneet että uskottomuuskin on osaltaan geneettistä.
"niin sitä suuremmalla syyllä he haluavat panna juuri niitä kauniita naisia. "
Joo, mutta eihän tuosta seuraa mitään muuta kuin se, että kauniit naiset ovat listalla ykkösenä. Jos ajatellaan miestä joka toteuttaa petturin strategiaa, niin paremminhan se toimii siten, että hankitaan vaimo jonka kanssa tehdään lapset ja sitten yritetään siinä sivussa hankkia lisää lapsia, mutta sysätä ne muiden kasvatettavaksi. Jos tähän ei ole tarjolla valioyksilöitä, niin sitten tyydytään B-luokan saaliiseen, sillä ainahan vähän heikompikin lisäjälkikasvu on parempi, kun ei lisäjälkikasvua ollenkaan.
Huomioi että en puhu mitään asioiden moraalisista puolista, vaan selitän vain miksi päättelyketjusi on vihreellinen.
"Tuo on ihan pelkkä petettyjen vaimojen oletus, että ne kakkos-naiset olisivat rumia ja säälittäviä."
Toki näin, mutta väittäisin että koska rumemmalta saa helpommin kuin kauniilta ja miehet keskimäärin arvostavat enemmän seksiä kuin naiset, kakkoset tuppaisivat olemaan rumempia kuin kauniimpia. Toisaalta taas seksi kauniin naisen kanssa voi olla sen verran houkuttelevaa, että mies on valmis riskeeraamaan perheensä, kun taas seksi ruman naisen kanssa ei ole tarpeeksi palkitsevaa. Ja toisaalta taas kauniilla naisella on paljon enemmän vaihtoehtoja kuin rumalla eli kauniilla ei ole niin suurta tarvetta jakaa miestä. Eli asiaan vaikuttaa samaan aikaan monta asiaa eri suuntaan.
Tässä olisi kyllä paikka oikealle tutkimukselle.
". No tähän mies tietenki valehtelee vaimolleen että "ruma, läski ja suttuinen ämmä, paljon rumempi kuin sinä" -ihan vain siitä syystä, että yrittää lepyttää vaimonsa. "
Toki noin kannattaa _aina_ sanoa, mutta ei se tarkoita, etteikö asia kuitenkin voisi pitää paikkaansa.
"Kuinka moni petetyistä naisista on oikeasti nähnyt sen kakkos-naisen?"
Lisäksi en luottaisi naisten arvostelukykyyn tässä asiassa. Naiset tuppaavat näkemään itsensä kauniimpana ja kanssasisarensa rumempana kuin todellisuudessa ovatkaan. Kun puhutaan naisten kauneudesta, niin ainoastaan miesten mielipide ratkaisee (sama juttu mieskomeuden kanssa, kyllä se on naisten päätettävissä, ei miesten).
Kuitenkin näin naimattomana naisena sanon, että jos joskus naimisiin menen ja mieheni minua pettää -niin jos se toinen nainen on ruma haaska, on se minulle paljon pahempi loukkaus, kuin että se olisi joku Jessica Alban tasoinen kaunotar. Miettisin todella pitkään, että mihin idioottiin miehen kuvatukseen olen oikein sotkeutunut! Varsinkin jos nainen olisi vielä tyhmä kuin saapas.
Yhä edelleen olen sitä mieltä, että miehilläkin on rajallisesti aikaa levittää sitä siementään, ja luonnon eloonjäämistaistelussa tuskin kannattaisi tuhlata mitään johonkin sellaiseen naaraaseen, joka ei ole elinkelpoinen, eikä siis elinkelpoisia jälkeläisiä tee.
-Mutta kuten sanot; tuossa olisi tutkimuksen paikka.
Pakko sanoo tähän väliin, et kyllä ne vaimot on vaan tiskausta, siivousta, ruuanlaittamista yms. varten. Rakastajattaret on sexiä varten, ja ainakin mun kaveriporukassa ne rakastajattaret on niitä kauniita muijii. Niiden kans kehtaa käydä bilettämäs yms. kivaa. :)
Mitään kovin ihmeellistä sä et tehny, lopeta itsesäälissä rypeminen ja tuen vaatiminen. Olipa tosi ihmeellinen juttu - pari pusua?!
Saktiomenetelmä on lähinnä naurettava, tärkeämpää on miksi. Mieti ihan itse, äläkä vaadi muilta jotain hengenhoitoa. Olit kai vähän miettinytkin, mutta tulitko päätelmään? Et oikein tiedä?
Olet selvästi aika junnu. Onko miehesi parempi kuin ne, joita tavoittelit? Jos ei, vaihda miestä.
varmasti raskaammin kuin minä missään vaiheessa, ja siksi tästä on tullut minullekin raskaampi asia kuin missään vaiheessa odotin.
Olen kyllä miettinyt jo itse mitä teen asialle, mutta ottaisin mielelläni vastaan myös lisää tietoa että miten muut samankaltaisesta tilanteesta selvinneet ovat toimineet. Teen asioita parhaan ymmärtämykseni mukaan. Ja mieheni on minulle ehdottomasti parempi kuin kukaan niistä muista, siksi panostankin niin paljon tilanteen korjaamiseen.
Jostain syystähän sä vonkasit muita miehiä? Mikä se syy on?
Ainoa järkevä vaihtoehto on olla rehellinen jatkossakin. Jos mies ei sitä kestä, niin sä et voi mitään. Sä olet mitä olet. Miehelle ota tai jätä. Älä ryhdy nuolemaan miehen varpaidenvälejä. Se on väliaikaista.
Jos haluat jatkaa suhdetta, niin sitten jatkat ja lopetat märehtimisen itsesäälissä. Lopeta asian vatvominen ja vaikeammaksi tekeminen. Jos et halua jatkaa suhteessa, niin lemppaa mies nyt heti. Suhde jatkuu, jos on jatkuakseen. Jos ei jatku, niin mies on sulle väärä. Ai miksi? No koska olet oma itsesi, vieläpä rehellinen ja mies ei hyväsky sitä. Asiat voisivat olla paremminkin, mutta eivät ne erityisen huonostikaan ole. Elämässä on pahempiakin kriisejä ja tärkeämpää tekemistä kuin itkeminen parista pususta. Anna ajan kulua ja elä normaalisti kuten tähänkin asti. Jutelkaa joskus savun laannuttua, mitä teette tulevaisuuden vastaavissa tilanteissa. Olet aika tavallinen, miehellesi tärkeä, normaali nuori nainen. Arvaan n. 23 vee ;)
"Luulin, että tarvitsisin jotakin muutakin kuin mitä mieheltäni saan. Nyt ymmärrän vähän paremmin. En voi keneltäkään muulta löytää sitä mitä omalta mieheltäni."
Eli pidin häntä itsestään selvänä ja luulin tarvitsevani jotakin muutakin. Enpä pidä enää.
Voin olla rehellinen jatkossa niin että mieheni sen myös kestää, jättämällä ikävät teot kokonaan pois. Luulen ettei tulevaisuuden vastaavista tilanteista tarvitse edes jutella, koska olen päättänyt ettei tällaista tapahdu enää omalta osaltani. Ehdottomasti haluan jatkaa suhteessa, sillä en löytäisi tällaista miestä enää koskaan. Uskon että hän arvostaa rehellisyyttäni... Parempihan se näin on, kuin että hän saisi kuulla jostain muualta teoistani. Ja uskon, että suhteemme tulevaisuus on tämän vaivan väärti, oman vastuuni kantamisen väärti. Vaikka joutuisinkin seuraavat pari vuotta korjailemaan aiheuttamaani vahinkoa, ei se ole paljon verrattuna niihin mahdollisiin vuosikymmeniin mitä toivon vielä viettäväni hänen kanssaan.
Olen 19 vuotta.
Eli olet junnu, silti ehtinyt ja nähnyt paljon, enemmän kuin ikäisesi yleensä. Suhteessasi naimisiin, melkein eroon. En halua aliarvioida sua, älä ymmärrä väärin, mutta sulla on aika paljon vielä edessä, opittavaa, koettavaa ja nähtävää. Enemmän kuin ikinä voit kuvitella. Sun kannattaa miettiä laajemmin itseäs, elämää ja jotain muutakin kuin suhdekiemuroita itsesikin vuoksi. Säästä näitä postauksia ja lue ne viiden vuoden kuluttua, niin ymmärrät viimeistään sillon. Älä suostu miehesi palatsiorjaksi vaan suunnittele oma elämä. Siihen miehesi voi sisältyä tai olla sisältymättä. Hengitä, iloitse ja nauti elämästä!
Kirjoituksesi perusteella arvasin, että olet liian nuorena hypännyt liian suuriin saappaisiin. Et selkeästi ole ollut valmis avioliittoon. Harva noin nuori nykyisin siihen hyppää. Miksi teit niin? Olisiko kannattanut ihan vaan seurustella ja asua yhdessä, ilman vihkivalaa? (Jälkiviisaus on paras viisaus!)
Minusta olisit voinut jättää suutelemisen kertomatta miehellesi, noitahan sattuu. Mutta halusit vaan puhdistaa oman omantuntosi. Kaadoit vastuun suhteen jatkumisesta puolison päätettäväksi. Nyt joudut siitä kärsimään. Tulet olemaan jatkuvan tarkkailun alla. Teet kaikkesi, että miehesi unohtaisi asian, tulet tekemään myös asioita, joita et ehkä haluaisikaan tehdä. Se vasta ottaakin psyyken päälle, kokemuksesta tiedän. Aikansa sitä jaksaa, sitten herää kapina. Toivottavasti miehesi ei ole sellainen, että joka riidan yhteydessä tuo asian esiin.
Seuraavan kerran älä kerro mitään tuollaisesta. Eihän tuossa ole mitään maata kaatavaa. Kanna huonot fiilikset ihan itse, ne helpottaa ajan oloon. Se kasvattaa. Tulee mietityksi useamman kerran, että kannattiko, kun on niin huono olo.
Täällä taas tapahtui tämä mikä yleensä tapahtuu kun nainen käy vieraissa (tai melkein vieraissa): kaadetaan homma miehen syyksi.
"Jostain syystähän sä vonkasit muita miehiä? Mikä se syy on?
Ainoa järkevä vaihtoehto on olla rehellinen jatkossakin. Jos mies ei sitä kestä, niin sä et voi mitään. Sä olet mitä olet. Miehelle ota tai jätä"
Onpa tosi hyvä neuvo, AP on lutkamainen ja sun mielestä se linja kannattaa pitää? WTF?
"Jos ei jatku, niin mies on sulle väärä. Ai miksi? No koska olet oma itsesi, vieläpä rehellinen ja mies ei hyväsky sitä."
Kamoon! Siis AP on sun mielestä rehellinen lutka ja se pitäs miehen hyväksyä? Se nyt vaan on silläviissiin ettei Suomessa avioliittoon kuulu toisten miesten kanssa suutelu.
"Asiat voisivat olla paremminkin, mutta eivät ne erityisen huonostikaan ole. Elämässä on pahempiakin kriisejä ja tärkeämpää tekemistä kuin itkeminen parista pususta. "
AP:n avioliitto nitisee ja natisee liitoksistaan ja sun mielestä se ei ole mikään kummoinen asia?
Kyseessä ei tosiaankaan ole pari pusua, vaan selvä kaava, joka jatkuu siihen loogiseen "tosipettämiseen" asti, ellei sille nyt laiteta tavalla tai toisella stoppia. Siitä kertoo tuo kun oli lyhyen tauon aikana ehtinyt nussimaan toisen miehen kanssa.
Itse en kyllä näkisi näillä tiedoilla eväitä semmoiseen suhteeseen, jossa tehtäisiin lapsia. Muutaman vuoden suhteeseen eväät toki on, mutta ikä ja meininki sotivat muuten koko juttua vastaan.
AP:n miehen täytyy selvästi pitää AP kovassa kurissa ja yksinkertaisesti estää kaikki hölmöilyt kieltämällä yhtä sun toista. Muuten homma ei tule toimimaan, eikä varmaan kyllä silloinkaan.
että olen mennyt naimisiin liian nuorena. Miksikö menin naimisiin? Koska rakastin tätä miestä, ja rakastan edelleen, samoin hän minua. Entä jos olisin mennyt naimisiin vaikka 25-vuotiaana, eikö tällaista olisi 100% varmasti tapahtunut? Sama ihminen minä olisin joka tapauksessa, ja samat oppitunnit edessä. En kadu avioon astumista yhtään.
Mieheni ei ole sellainen, että ottaisi tällaisen esille joka riidan yhteydessä, koska hän tietää että kannan siitä vastuuta koko ajan. Seuraavan kerran en joudu kertomaan, koska en tule tekemään tällaista. Luulen, että tämä tapahtuma muutti jotakin sisälläni, että muistan todellakin olla satuttamatta miestäni.
ja vaikka mieheni ei pitäisikään kuria, minä pitäisin sitä joka tapauksessa itselleni. Tämä tapahtuma on muuttanut minua, ja uskon että suhteemme voi jopa parantua ajan myötä, kun muutan pahat tapani. Toivon, ettette tuomitsisi suhdettamme vain tämän ketjun tietojen perusteella.
Mitä hiton väliä sillä on, mitä me täällä palstalla ollaan teidän suhteesta mieltä?! "Vain tämän ketjun tietojen perusteella" - no milläs muullakaan sitä voi arvioida. Sinä ja miehesi sitä suhdetta elätte, me muut voimme vain esittää arveluja asioista. Ei minun yöuniani ainakaan vie moinen, ei täällä olla kenenkään suhdetta tuomitsemassa. Kukin tavallaan, ja nimenomaan parhaaksi katsomallaan sellaisella...
Haavoittuvainen, heikko mies näkee syyn itsessään. Samaistut mieheen. Hellanlettas kuinka oletkaan herkkä.
Lue teksti uudelleen ja avaa silmäsi. En syyttänyt miestä mistään tai etsinyt miehestä vikoja. Halusit ymmärtää tekstin niin. Ap:n pitää ymmärtää vonkaamisensa tarkoitus ja siihen johtaneet syyt, jotka löytyvät ap:sta itsestään. Ap:n käyttäytyminen on ap:n käyttäytymistä. Käyttäytyminen kuuluu ap:n luonteeseen ja toisen luonnetta et muuta. Ap ei myöskään voi muuttaa miehensä luonnetta.
Hei kamoonkamoon sulle -mies-! Ap:n mies ON JO hyväksynyt sen, että ap on (tylysti sanottuna) lutka. Sä et vaan voi sille mitään. So sad sulle.
Ap:n liitto nitisee ja natisee on natissut jo pitempään. Ei ole uusi asia eikä siksi kummoinen. Tekohengitysliitot eivät kestä. Teininä solmitut liitot kestävät harvoin. On ap:n ja hänen miehensä asia pohtia avioliiton ongelmia ja tulevaisuutta. En ota kantaa muiden ihmisten liittoihin sen enempää.
Kyseessä on selvä kaava, sen tajusit. Siksi se on pakko hyväksyä. Sama toistuu jatkossakin. Sitominen ei onnistu.
Kannustan ap:ta katsomaan ulos, maailmaa, elämään niin, että hyväksyy myös itse tekemisensä. 20-vuotiaalla naisenalulla on lähinnä opittu käsitys suhteista. Toivon ap:n tajuavan itse (nyt tai myöhemmin), kannattaako suhdetta jatkaa, kuinka sitä jatketaan, koska tehdään lapsia vai tehdäänkö ollenkaan. Sitä et sinä tai minä päätä.
olen jo tajunnut ainakin sen, että tätä suhdetta tullaan jatkamaan, väliaikaisista ongelmista huolimatta. Asioilla on tapana järjestyä, ne ovat aina järjestyneet tavalla tai toisella.
Ja haluan vielä sanoa että muiden miesten kanssa hilluminen ei todellakaan ole minun luonteeni, vaan ne teot olivat virheitä minulta, joita en ole toistamassa. Jos lutkamaisuus olisi luonteeni, olisin tehnyt sitä heti suhteen alusta lähtien, eikä minulla olisi ongelmia tehdä sitä lisää. Tuskin edes katuisin koko tätä asiaa. En halua tätä pidettävän minkäänlaisena jatkuvana kaavana, koska olen todellakin oppinut tästä tapahtuneesta. Olemme mieheni kanssa kyllä erilaisia luonteita eikä niitä tosiaan voi muuttaa, mutta erinäiset ikävät tavat kyllä voi.