Poikaystäväni siis asuu Saksassa. Pystymme tapaamaan vain lomilla (nyt olen menossa hänen luokseen jouluksi ja uudeksi vuodeksi). Muulloin juttelemme Skypessä. Kun olemme yhdessä "livenä", kaikki on niin ihanaa ja tuntuu, että tämä on todella ollut sen arvoista. Erossa ollessamme hän on äkäinen/vihainen, kaikin tavoin erilainen kuin luonnossa, emmekä keksi edes puheenaiheita (puhumme siis englantia). Hän sanoo minun olevan myös erilainen netissä puhuessa. Olen lopenkyllästynyt tähän tilanteeseen, ei vaan jaksais tämmöstä. Ihan ku puhuis eri ihmisen kanssa. Mutta silti tiedän, että sitten kun ollaan yhdessä, niin se on sen arvoista. En oikeen tiedä mitä pitäisi tehdä. Pistää koko juttu poikki (nähdään kuitenkin niin harvoin)? Jatkaa kaikesta huolimatta?
Osaako kukaan neuvoa, mikä auttaisi tähän, kun ollaan erossa? Tietysti voitaisiin lopettaa jutteleminen netissä vallan, mutta kyllä minä ainakin jonkilaista yhteyttä haluaisin pitää. Kirjeitse? Juttelua kerran viikossa? Onko kellään samankaltaista tilannetta?
Sori, jos oli sekavaa tekstiä. Ongelman ydin: nähdään hyvin harvoin, netissä jutteleminen ei vain suju. Tasapainottelen nyt tosissani sen välillä, että kannattaako jatkaa vai ei. Ja niin tuntuu tekevän toinenkin osapuoli.. :/ Aina välillä kiukuksissaan on laittamassa välejä poikki.. Itse olen hieman maltillisempi, enkä ole sellaista kuitenkaan uhkaillut..
Osaako kukaan neuvoa, mikä auttaisi tähän, kun ollaan erossa? Tietysti voitaisiin lopettaa jutteleminen netissä vallan, mutta kyllä minä ainakin jonkilaista yhteyttä haluaisin pitää. Kirjeitse? Juttelua kerran viikossa? Onko kellään samankaltaista tilannetta?
Sori, jos oli sekavaa tekstiä. Ongelman ydin: nähdään hyvin harvoin, netissä jutteleminen ei vain suju. Tasapainottelen nyt tosissani sen välillä, että kannattaako jatkaa vai ei. Ja niin tuntuu tekevän toinenkin osapuoli.. :/ Aina välillä kiukuksissaan on laittamassa välejä poikki.. Itse olen hieman maltillisempi, enkä ole sellaista kuitenkaan uhkaillut..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Poikaystäväni asuu myös saksassa, ja meilla on ihanaa kun nähdään,mutta molemmilla on sama juttu, eli skypessä puhuessa ärsyttää ja molemmat tiuskivat pikkuasioista. Sitten taas kun kerran kahdessa kuukaudessa nähdään on kaikki ihanasti!
Mua on myös alkanut harmittaa tää ainainen välimatka, ja oon alkanu vakavasti miettimään että pistän koko juttuun lopun, mut se näkeminen on aina ollut sen arvoista että sen voimalla on kestänyt vihaiset skypepuhelut, joita ei oo ku pari kertaa viikossa! Tsemppiä sulle
Kuulostaa kyllä täysin samanlaiselta tilanteelta! Tsemppiä teillekin! (:
eipä oo saksalaisista miehistä kokemusta, mut ylipäätään kaukosuhteista voin sanoo, et mikä tein ongelma on: ikävä. se on kumma juttu se ku ollaan erossa ni sit alkaa kalvaa ikävä ja vaikka luottaaki toiseen ni jollain tasolla aattelee et onkoha se sit kuitenkaa uskollinen ku se kuitenki on nii kaukana.
mut sä vaan ite tiedät onko se sen arvosta. sanot sun miehelles ku se seuraavan kerran soittaa skypessä, että sulla on ikävä sitä ja oli ihanaa ku se soitti sulle. piristää yhtäkkiä kummasti välejä.
ite en ainakaa miehen kans kylvä näitä ylistyksiä koko ajan, joten vähän väliä on ihan hyvä muistuttaa toinen toisiaan miks te olette ja haluatte olla yhessä.
jaksamisia!
Skype ja msn on siitä hyviä kun ei puhelut maksa (siis sen tavallisen nettiliittymän lisäks). Eli linja voi olla auki ihan niin kauan kuin mieli tekee. Eli siis... Älkää ottako stressiä siitä että pitää keskustella, joskus jo se saa aikaan tosi oudon ja ärsyyntyneen olon. Pitäkää linjaa auki samalla kun teette läksyjä, katotte tv:tä, luette, vastaatte sähköposteihin yms. Vaikka toinen lähtis huoneesta vaikka pariksi tunniksikin niin voi linja jäädä auki (puhumattakaan edestakaisin ramppaamista). Tällä tavoin tulee melkein sellainen fiilis kuin olisi samassa huoneessa toisen kanssa, ei vaan voi koskettaa (mikä itsessäänkin toki on inhaa :( ). Meillä on poikaystäväni kanssa yhteys auki 6-8 tuntia päivässä, siitä asti kun hän pääsee töistä siihen kun mennään nukkumaan. Joskus jää auki kun molemmat nukahtaa tahoillaan tai esim. vapaapäivinä voi olla koko päivän. Joskus höpötetään koko ajan, joskus ei puhuta juuri ollenkaan jos jommalla kummalla on esim. kavereita kylässä. Ja siinä sitten tulee vietettyä aikaa kumppanin kavereidenkin kanssa :D
Toinen tärkeä asia on tulevaisuuden suunnittelu. Kaukosuhteessa ei juuri ole mieltä (useimmille) jollei suunnitelmissa ole joskus tulevaisuudessa yhteen muutto. Eli etsikää mahdollisuuksia, tutkikaa, haaveilkaa ja keskustelkaa omista toiveistanne ja fiiliksistänne (joskus onnistuu parhaiten kirjeiden välityksellä), Keksikää pieniä yllätyksiä esim. odottamaton sähköpostiviesti, lyhyt viesti msn:ssä, kirje, kortti, pieni paketti, mitä tahansa mikä piristää toisen päivää ja muistuttaa teitä toisistanne.
Ja jos itseä joskus ärsyttää, sano suoraan että oon vähän huonolla tuulella tämän takia... Silloin toisen ei tarvitse luulla olevansa itse ärsytyksen syy. Ja jos toinen kuulostaa kauhean ärtyneeltä voit aina kysyä mikä on vialla tai voisitko tehdä jotakin, haluaisiko hän olla yksin vähän aikaa ja jos ei noihin tule kunnon vastausta, kerro suoraan että sinua loukka hänen käytöksensä. Ei hän voi jatkuvasti purkaa ärtymystään sinuun, eikä sinun tule sitä hyväksyä. Puhu asioista, kuten tunteista, selkeästi niiden oikeilla nimillä. Kyllä se siitä :)
Kiitos kaikille vastauksista! Nää on kyllä piristäny, eikä tunnu enää niin toivottomalta. :) Nyt on mennyt meillä vähän paremmin. Itekkin innostuin taas saksaa lukemaan ja niitä tulevaisuuden suunnitelmia pohtimaan. Noiden pienten lahjojen lähettely oli hyvä idea, täytyy koittaa! Tsemppiä kaikille muillekin kaukosuhteissa! (;
Mullakin on poikaystävä Saksassa. Meillä on sen verran hyvä tilanne, kun molemmat olemme työssäkäyviä, että pääsemme näkemään 2 krt kuukaudessa lomien ajan. Välillä skypettely tökkii, mutta sitten pidämmekin taukoa siitä. Sähköposteja lähettelemme miltei päivittäin - mikä on loistava tapa pitää yhteyttä yllä, etenkin jos on stressiä ja kiirettä. Ei tarvitse esittää iloista Skypessä, jos väsyttää tai kiukuttaa tms. Tekstareita tulee läheteltyä myös.
Jos näkee todella harvoin, voi tuo skype-kiukuttelu tosiaan johtua ikävästä. Muutenkin pitää olla tosi vahva ihminen, että jaksaa pitää suhdetta yllä välimatkan takia, joten toivotan tsemppiä :) Me olemme tehneet yhteisen päätöksen, että jaksamme työn takia vielä jonkin aikaa kaukorakkautta, mutta minä alan etsiä Saksasta alani töitä ensi vuoden puolella, ja muutan miehen luokse. Sen ajatuksen avulla jaksaa. Pidä kiinni vain, jos siltä tuntuu :)