Uhkailua, pelottelua, varpaisillaan sipsuttelua

Tekstisi tuntui kuin entisestä suhteestani kirjoitetulta. Itse erosin tapauksesta 2 kuukautta sitten, enkä ole katunut päivääkään. Meillä tuota uhkaavaa käytöstä jatkui yli 3 vuotta, mutta en halunnut lopettaa suhdetta vaikka tiesin jo aikoja sitten, että olisi pitänyt. Viimeinen niitti itseltäni oli se kun exäni kuristaen piti minua väkisin sängyllä (tilanne oli riitaisa ja olisin halunnut lähteä, mutta hän pakotti minut pysymään sängyllä). Aikaisemmin oli jo ollut esim. puukon kanssa uhkailua. Itse hän ei ymmärtänyt miksi halusin suhteen päättää vaikka sen selvästi ilmaisinkin. Hänen mielestään haluan vain olla vapaa ja pitää hauskaa. Mikä on aivan absurdia, sillä rakastin (ja jossain määrin rakastan edelleen) miestä enemmän kuin ketään koskaan, olimme suunnitelleet menevämme naimisiin ja hankkivamme lapsia yhdessä. Hyvät ajat yhdessä olivat todella hyviä, huonot taas liian huonoja. Päätöstä suhteen päättämisestä en tehnyt mitenkään mielelläni, olin jo kuvitellut tulevaisuuteni täysin hänen kanssaan. Jossain vaiheessa vain tajusin, että olen ajatunut sellaiseen tilanteeseen, että rakastin miestä niin paljon, että olin tullut sokeaksi hänen käyttäytymiselleen, joka siis paheni jatkuvasti ja olisi luultavasti tullut pahenemaankin.
Exäni mielestä olen heikko kun en kestä hänen osaltaan moista käyttäytymistä (tai siis syyni suhteen lopettamiselle oli osoitus heikosta luonteenlaadusta). Itse en tällä hetkellä pysty ajattelemaan itseäni muuta kuin vahvana, että pääsin oikeasti lähtemään suhteesta ja jopa vielä hyvän sään aikana. Rakkaus on kaunista ja sitä rataa, mutta toisen tappamisella tms. uhkailu ei oikein kuulu siihen. Eikä tuollaista käytöstä voi minkään tekosyyn nojalla hyväksyä. Ennen eropäätöstäni pyysin vielä miestä keskustelemaan kanssani ja ehkäpä menemään terapiaan yhdessä, hän kieltäytyi näistä, koska ei nähnyt itsessään minkäänlaista vikaa. Olisin siis jopa ollut vielä valmis yrittämäänkin, mutta näemme hän ei halunnut. Ehkäpä rakastin loppujen lopuksi häntä enemmän kuin hän minua. Vaikea sanoa.