Joskus on vaikea käsittää miehenlogiikkaa. Tutustuin jo vuosi sitten mieheen Savonlinnasta, asun itse Pirkanmaalla, tapasimme työmatkani ohella kun kävin paikallisessa punttisalilla. Mies tuli juttelemaan, pyysi kahville ja seuraavana iltana huomasin, että olen onnekseni ihastumassa pitkästä aikaa. En ollut mitenkään epätoivoinen, vaikka sinkku olinkin, olin vain iloinen avoimesta ja selvästi silmiä hivelevästä komeudesta. Yli 10 kuukautta meni "tapaillessa" vain harvakseltaan, koska työni vaatii paljon matkustelua niin Suomen sisällä, kuin satunnaisesti ulkomaillakin. Olimme kuitenkin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta lähes päivittäin yhteyksissä ja hän vietti useita "pitkiä" viikonloppuja luonani. Olin jo suunnitellut, että miettisin työkuvioni uudestaan, jotta voisin seurustella vakavammin. Vihdoinkin tuntui, että synkkasi jonkun samanhenkisen, huumorintajuisen ja mielettömän komean näköisen suomalaisen jässikän kanssa, jota kauan olin elämääni yksinäisinä iltoina haikaillut.
Elokuun lopulla mies tuli jälleen luokseni, käyttäytyi todella etäisesti ja omituisest, tajusin, että jokin on pielessä, mutta kuvittelin, että hän on jollainlailla kyllästynyt ja tahtoo lopettaa tapailun. Vaan ei, aivan jotain muuta. Hän oli mennyt parisenvuotta sitten naimisiin ja kertoi, että kotona on vaimo (jolle oli jäänyt kiinni?!? ja pieni lapsi). Olin lähes sanaton. Tajusin vihdoin, miksi en koskaan ollut hänen luonaan käynyt, kerran hänen mökillään kesällä. Oli tosi vaikea uskoa koko juttua. Kai se vaan uskottava oli. Sain ihan hillittömät raivarit, pettäminen on mielestäni vakavassasuhteessa täysin käsittämätöntä, mutta että avioliitossa ja suhde minuun? Loukkaannuin, tietenkin. Minäkin olin haaveillut yhteisestä tulevaisuudesta. Kaikesta siitä tapailun aikaisesta yhteydenpidosta, näkemisistä, puheista, en ollut ihastuksissani ymmärtänyt, että minua käytetäänkin härskisti hyväksi. Käy sääli sen vaimoa, ja samalla hävettää olla mukana tälläisessä.
En tietenkään halunut nähdä häntä enää. Mutten voi lakata ajattelemasta häntä. Hän pyörii mielessä ja tuntuu, että ylipääseminen on mahdotonta, häneltä on tullut monta puheluyritystä, jonkin verran olemme viestitelleet ja sähköpostinkautta keskustelleet. Hän kertoo olevansa onneton, kaipaavansa ja haluavansa minun luokseni lopullisesti. Tiedän, että on täysin hullua rikkoa nuorta perhettä. Tietenkin kieltäydyin ehdottomasti, mutta asia riivaa minua jatkuvasti. Olen koittanut matkustella, jopa tapailla muita. Toivottavasti aika tekee tehtävänsä.
Ei sitä silti koskaan omalle kohdalle tajua, että näinkin voi käydä. Miesten mielenmaailma on näissä tapauksissa jotenkin niin vastenmielisen itsekäs. Monen osapuolen mielipaha on ihan järkyttävä. En tiedä onko hän jäänyt kiinni vaimolleen, että meillä on suhde, vai että meillä on ollut vaan jotain...en tosiaan tiedä. Varmasti tuollaisen ääliön käytös vaikuttaa koko perheeseen. Silti... olisin aika heikkona jos hän ilmestyisi oveni taa. :/
Elokuun lopulla mies tuli jälleen luokseni, käyttäytyi todella etäisesti ja omituisest, tajusin, että jokin on pielessä, mutta kuvittelin, että hän on jollainlailla kyllästynyt ja tahtoo lopettaa tapailun. Vaan ei, aivan jotain muuta. Hän oli mennyt parisenvuotta sitten naimisiin ja kertoi, että kotona on vaimo (jolle oli jäänyt kiinni?!? ja pieni lapsi). Olin lähes sanaton. Tajusin vihdoin, miksi en koskaan ollut hänen luonaan käynyt, kerran hänen mökillään kesällä. Oli tosi vaikea uskoa koko juttua. Kai se vaan uskottava oli. Sain ihan hillittömät raivarit, pettäminen on mielestäni vakavassasuhteessa täysin käsittämätöntä, mutta että avioliitossa ja suhde minuun? Loukkaannuin, tietenkin. Minäkin olin haaveillut yhteisestä tulevaisuudesta. Kaikesta siitä tapailun aikaisesta yhteydenpidosta, näkemisistä, puheista, en ollut ihastuksissani ymmärtänyt, että minua käytetäänkin härskisti hyväksi. Käy sääli sen vaimoa, ja samalla hävettää olla mukana tälläisessä.
En tietenkään halunut nähdä häntä enää. Mutten voi lakata ajattelemasta häntä. Hän pyörii mielessä ja tuntuu, että ylipääseminen on mahdotonta, häneltä on tullut monta puheluyritystä, jonkin verran olemme viestitelleet ja sähköpostinkautta keskustelleet. Hän kertoo olevansa onneton, kaipaavansa ja haluavansa minun luokseni lopullisesti. Tiedän, että on täysin hullua rikkoa nuorta perhettä. Tietenkin kieltäydyin ehdottomasti, mutta asia riivaa minua jatkuvasti. Olen koittanut matkustella, jopa tapailla muita. Toivottavasti aika tekee tehtävänsä.
Ei sitä silti koskaan omalle kohdalle tajua, että näinkin voi käydä. Miesten mielenmaailma on näissä tapauksissa jotenkin niin vastenmielisen itsekäs. Monen osapuolen mielipaha on ihan järkyttävä. En tiedä onko hän jäänyt kiinni vaimolleen, että meillä on suhde, vai että meillä on ollut vaan jotain...en tosiaan tiedä. Varmasti tuollaisen ääliön käytös vaikuttaa koko perheeseen. Silti... olisin aika heikkona jos hän ilmestyisi oveni taa. :/
Vastaukset 1
Vanhimmat
". Miesten mielenmaailma on näissä tapauksissa jotenkin niin vastenmielisen itsekäs"
No toi on kyllä enemmänkin se naisten tapa toimia. Miehille on enemmän tyypillistä käydä panemassa ja jäädä vaimon luokse, naiset taas vaihtavat lennosta.