Kuinka moni on valmis antamaan anteeksi miehelle, joka on pyörittänyt salasuhdetta puoli vuotta? Siis kyseessä sivuun jätetty mies kun lapsi on tullut taloon. Eli huomio vaimollaan on niin lapsessa ettei enää näe miestään. Onko ymmärrettävää, että mies hakee tällöin huomiota muualta, jos vaimo ei anna edes halata ja koskee enää vain vauvaan....? Käskyttää miestään ja pitää vain lasta lähellään.
Minusta pettäminen tällöin on enemmän kuin mahdollista. Ja jotenkin myös ymmärtää millaiseen tyhjiöön mies voi jäädä kun vaimollaan ja lapsellaan on niin luja kiintymysside, mistä miehen on vaikea mitään ymmärtää...
Minusta pettäminen tällöin on enemmän kuin mahdollista. Ja jotenkin myös ymmärtää millaiseen tyhjiöön mies voi jäädä kun vaimollaan ja lapsellaan on niin luja kiintymysside, mistä miehen on vaikea mitään ymmärtää...
Vastaukset 116
Vanhimmat
mies voisi avata suunsa ja puhua vaimolleen asiasta, eikä hyppää vieraisiin.
Olet siis jäänyt tyhjiöön. Tee näin: ala hoitaa vauvaa/lastasi enemmän kuin vaimo. Tavallaan riistät vaimolta mahdollisuuden olla koko ajan lapsen kanssa, nyt puolestaan vaimolla ei ole mitään tekemistä, kun sinä hoidat ja paapot lasta. Teet samoin kotitaloustöiden ja siivouksen kanssa. Vaimo alkaa ihmettelemään tyhjiötä, nin sitten hän alkaa kiinnittämään enemmän huomiota sinuunkin.
Että voiko muka mennä suoraan hommiin nyt kun on keksitty tekosyy, ei edes puhuta vaimolle? Kuulostaa enemmänkin kuin yrittäisit hyväksikäyttää tilannetta. Todellakin pettäminen kaikella tapaa on anteeksiantamatonta ja moraalisesti väärin toista ihmistä kohtaan, eikö aivot toimi..? Haluaisitko vaimosi menevän toisen miehen sänkyyn? Tuskinpa.
Teiän suhteessanne jokin ehkä mättää, tai sinussa: olet nyt jo lapsellesikin mustasukkainen, sellasia asioita ei selvitetä pettämällä. Jos sen teet, tapat vain suhteesi kokonaan. Mahdollisesti jopa lapseesi.
Saattaa se vaimo sit varmaanki mennä vieraisiin ja antaa vaikkapa
sille hotellin idiootti tiskaajallekin jos ei muuten saa huomiota.
sarkasmiko kuollut ... :)
viisas neuvo.. .mahtaakohan toi äijä tajuta tätä ? buahaaahaa :DD
tai tyhjyyden tunteessaan hyppää vieraisiin...
voi hyvänen aika, että pitäis oikein tekemisen puutetta järjestää? Jompi kumpi käy varmaankin töissä. Arvaatko kumpiko se on? Ja sen jälkeen pitäis saada akalle tylsistynyt olo? Onko sulla nyt varmasti molemmat muumit laaksossa?
tai sit käyn hitaalla, miten vaan :)
Ehehehe... Huomaan kyllä mitä yrität: huijata miestä tekemään naisten töitä. Älä hyvä mies tähän ansaan mene, reippaasti vaan vieraisiin!
sekä tehdä selän takana loukkaavia tekoja, jos ei pysty puhumaan ongelmistaan ja pahasta olostaan suoraan ja rehellisesti puolisolle? Tai ylipäätään kenenkään kohdalla? Mietihän mitä itse ajattelisit samassa tilanteessa?
Onko sinusta se hyvä keino ratkaista ongelmia ja haasteita, että juoksee niitä karkuun? Mikä tuota miestä estää puhumasta puolisolleen tai jollekin asiantuntijalle (Neuvola jne.) ? Nolottaako se häntä? Vai ehkä hän kenties tiedä eri mahdollisuuksista. Mies olisi nyt tarvinnut ystävää, joka tukee häntä isänä ja puolisona. Miksi siis käytit hänen ahdinkoaan ja heikkouttaan hyväksesi? Se että sinä annat seksiä, ei varmaan korvaa sitä, mitä tuo mies oikeasti tarvitsisi.
Nyt työnnät tuota miestä yhä pahempiin vaikeuksiin, joka saattaa todella vaarantaa hänen suhteensa lapseen. Ristiriita missä mies elää (ikävä lapsen ja vaimon luo / salailu ja valehtelun maailman jossa hän elää sinun kanssasi) , ahdistaa yhä enemmän. Hän ei voi olla vilpitön vaimolleen ja etääntyy hänestä ja samalla lapsesta. Hän todellakin ulkoistaa kiivasta vauhtiaan itseään perheestä pois. Eli sinä teet vielä pahempaa tyhjiötä miehen elämään.
Enpä muuta sano, että sinä olet tietämätön ja typerä vedotessasi tuollaisessa elämäntilanteen normaaliin suureen muutokseen kuuluvan kasvukivun olevan hyvä syy tehdä petos.
Keneltä sinä sitä anteeksiantoa haluat? Meiltä, täysin ventovierailta vai? Vaimoltahan sitä on turha odottaa, jos mies ei kerran yritäkään keskustella tilanteesta, vaan ryntää suinpäin vieraisiin.
Btw: annatko saman pettämisoikeuden myös työllä/harrastuksilla/kaveriporukalla syrjäytetyille vaimoille?
Voisiko tämä mies tehdä anonyymin sähköpostiosoitteen, johon hänelle voisi kirjoittaa ja kysellä, miten minäkin saisin salasuhteen ja mitkä olivat ne MOKAT joiden takia hän jäi kiinni. Suurin virhehän miehellä oli narahtaminen...
terveisin nimimerkki,
kun kotona on kylmä
Juuri noin narsisti ajattelee: suurin virhe on narahtaminen. Kaikkea saa tehdä, valehtelusta nakkivarkauksien kautta murhiin, kunhan ei jää kiinni.
ja anna vaimollesi täten mahdollisuus löytää uusi isä lapselleen, jota sinä et ilmiselvästi rakasta.
Lapsella on jo ISÄ.
Isäpuolia voi narttu kyllä etsiä äpäräpennuilleen
parempi sellainenkin, kuin tuollainen omalle lapselleen mustasukkainen ääliö.
Mitä hiton väliä sillä on, onko äpärä? Minäkin olen äpärä, vanhempani ovat aina silti olleet yhdessä: avoliitossa. Puhut halpamaisesti asioista, jotka eivät mitenkään ole halpamaisia.
taitaa vaan olla tosi yleistä
Siis kyseessä on veljeni. Eikä ole jäänyt kiinni. Vasta uskoutui asiasta minulle. On yrittänyt jutella asiasta myös rouvansa kanssa...turhaan. Minulla itselläni/meillä oli aikanaan sama tilanne mieheni kanssa, mutta koska kunnioitimme kuitenkin toisiamme, saimme asiat puhuttua ja käytökseni muuttui kun tiedostin itseni paremmin.
Veljeni on todella hyvä aviomies. Tekee paljon kotona ja osallistuu kaikkeen, huolehtii ja ymmärtää toista hyvin pitkälle. Joku voisi ikävästi sanoa hänen olevan tossun alla, koska haluaa vain miellyttää toista. Tästä ominaisuudesta huolimatta on siis uskaltanut kuitenkin avautua vaimolleen siitä, että hän tuntee olevansa kolmas ja siitä että tunteiden osoitus heidän kohdallaan tuntuu jäävän vain hänelle. Vaimo oli suuttunut, eikä osanut ottaa viestiä rakentavana kritiikkinä. Tästä meni sen vajaa vuosi kunnes veljeni pudotti pommin....eli kakkossuhteensa. Itse en kaikessa tiedossa voinut paljon syyllistää ja halveksua häntä, vaan ymmärsin täysin mistä kaikki kumpusi.
Nyt yritän rohkaista häntä tekemään päätöksiä suuntaan tai toiseen. Haluan vain että hän on onnellinen, millään muulla ei ole väliä.
että solmut aukaistaan. Miksi he eivät mene esim. perheneuvolaan? Tämä lienee aika tavallinen tilanne, että nainen kietoutuu liian paljon lapsen ympärille. Kyseessä voi olla naiselle hyvin ahdistava asia, kuinka olla nainen ja äiti. Eikö häntäkin pidä tukea?
Luulen että on vain ajan kysymys, että miehet touhut paljastuvat. Ihmettelen että sinä läheisenä olet ottanut hiukan vihamielisen asenteen hänen vaimoaan kohtaan. Miksi?
Se että ymmärtää, ei todella tarkoita että teko tulisi hyväksyä. Mies on tehnyt väärin. Hän on laittanut perheensä sekä isyytensä uhkaavaan tilanteeseen. Hän ei ole koettanut ratkaista tilannetta rakentavalla tavalla. Pelkästään se että puhuu, ei ole vielä riittävää. Keskustelun tulisi sujua liiallista syyllistämistä välttäen.
Vaimon suuttuminen on myös ymmärrettävää, joten siitä pitää jatkaa keskustelua eteenpäin. Kuinka voi olettaa että kipeä ja kenties ahdistavakin asia ei toisi tunteita pintaan? Siksi joku ulkopuolinen olisi hyvä olla mukana, että noita tunteita osattaisiin käsitellä paremmin. Mahdollinen uskottomuuden ilmitulo ei varmaan asiaa paranna. Ehkä eroon valmistautuminen on jo edessä!
Tässä tullaan kysymykseen, mitkä ovat muiden ihmisten, mukaanlukien aviomiehen mahdollisuudet ja mitä heiltä voidaan vaatia.
"Kyseessä voi olla naiselle hyvin ahdistava asia, kuinka olla nainen ja äiti. Eikö häntäkin pidä tukea?"
Kuten sanoitkin, monet äidit uppoutuvat lapseensa ja äitiyteensä liikaa. Mutta kuinka moni heistä kokee sen ahdistavana, ja hyväksyy "tukemisen"? Monissa tapauksissa äiti voi kokea tilanteen omalta (ja oletuksensa mukaan myös lapsen) kannaltaan juuri sellaiseksi kuin olla pitääkin. Hän ei tarvitse tukea eikä minkään tarvitse muuttua, koska hän on saanut kaiken, mitä on halunnut. Tietenkään kaikissa tapauksissa näin ei ole, mutta miten mennä väliin vaikka aviomiehenäkin tilanteeseen, jota toinen ei koe ongelmaksi? Toinen kysymys on tietysti se, kuinka pitkälle juuri aviomiehen oletetaan venyvän ensin syrjäänheitettynä ja sen jälkeen vielä muutoksenrakentajana.
On ihan totta, ettei syrjähyppy ole mikään ratkaisu. Se aiheuttaa joka tapauksessa vain lisää ongelmia (mahdollinen uusi vauva syrjähypyn kanssa, mahdolliset tunnekuohut kaikille osapuolille jne.). Mutta siltikin, jos asiallinen puhe, jota aloittajan mukaan aviomies on tässä tilanteessa yrittänyt, ei auta - mitä aviomies voi tehdä? Jos vaimo ei asiallista puhetta kuuntele tai ymmärrä, eihän tätä voi mitenkään onnelastaan heräämiseen pakottaakaan.
"Vaimon suuttuminen on myös ymmärrettävää ... Kuinka voi olettaa että kipeä ja kenties ahdistavakin asia ei toisi tunteita pintaan?"
Minusta vaimon suuttuminen ei ole ymmärrettävää, jos aloittajan antama tilanteen kuvaus on edes osapuilleen se, mikä on todellisuus. Äitiys ei tee naisesta olentoa, jolta ei voida odottaa normaaleja ihmissuhdetaitoja. Keskusteleminen on yksi niistä. Jos vaimo suuttuu siitä, että mies sanoo joutuneensa nurkkaanheitetyksi, ongelma ei ole miehen. Vastaus löytyy silloin naisen peilikuvasta.
Aloittajan kuvaamassa tapauksessa joku ulkopuolinen olisi varmasti tosiaan hyvä ratkaisu, mikäli tilanteelle on jotain vielä tehtävissä. Nimenomaan sellainen ulkopuolinen, jolla ei ole tunnesidettä kumpaankaan osapuoleen, siis ihan perheneuvolan terapeutti tms. Mutta se vaatii muutoshalua molemmilta osapuolilta, ja löytyneekö sitä enää kummaltakaan, kun vaimon maailman keskipiste on lapsi ja miehen maailman huomio on edes osittain siirtynyt perheen ulkopuolelle, syrjähyppyyn.
Niin ja aloittajan alkuperäiseen kysymykseen, minäkään en pidä hyväksyttävänä, että mies edes tuossa tilanteessa hyppi vieraisiin. Olen sitä mieltä, että olemassa olevat suhteet hoidetaan ensin loppuun, jos ne loppuakseen ovat, ja uusia etsitään vasta sitten. Yhden tökerö käytös ei ole peruste toisen tökerölle käytökselle, koska jokainen on vastuussa lopultakin vain omista teoistaan (plus molemmat vanhemmat ovat vastuussa lapsestaan).
omasta puolestaan takuuseen siitä, että jos itse saavat jonkun tulevan miehensä (tai vaikkapa tämän pettäjän) kanssa lapsen, niin vastaavaa osittaista syrjäytymistä ei tule tapahtumaan eikä siis miehelle tule aihetta = tekosyytä juosta kalunsa perässä muille maille vierahille? Osa "kakkosista" varmaan varoo edes ryhtymästä aviosuhteeseen, jottei joutuisi syömään omia sanojaan. Ollaan sitten vain silleen kivasti avoimessa suhteessa (hyh).
Monelle naiselle käy niin, että heille menee vauva päähän samalla lailla kun juopolle viina.
Miehestä tehdään perheen alimmainen jopa koiraakin alempi olento, eräänlainen vaippapussin tyhjentäjä, maitopullon lämmittäjä, imuroija, passarska viimeisen päälle, ymmärtäjä, hyssyttäjä. Ei siis mikään täysvaltainen olento,
Näitä prinsessoja on nähty tuttavapiireissäkin... he kohottavat itsensä lähessä Kiinan Keisarinnoiksi, pääosassa Keisarinna ja Hänen Kuninkaallinen vauvansa. Tai oikeammin... vauvakin on vain valtaa pönkittävän Keisarinnan tarvekalu oman äitiyden egon paistatteluun.
Tasa-arvoisesta suhteesta ei voi mainita. On käynyt niin, että mies on hoitanut tehtävänsä eli siittämisen ja sen jälkeen tulee arvonalennus palvelijaksi...
onneksi kaikki naiset eivät ole samanlaisia...
todella itsenäiset naiset eivät tee äitiydestä vallanhalun pönkittäjää.
Meidän naisten on tärkeä muistaa pitää suhde samanlaisena kuin se on ollut ennen lapsen syntymää... siis kahden aikuisen ja tasaveroisen ihmisen eroottisena rakkaussuhteena.
Itse en ainakaan ole koskaan halunnut miehestäni mitään matomaista lakeijaa, vaan haluttavan miehen, jolla on oma tahtonsa, elämänsä ja tarpeensa.
joo, ei muutakuin lapset vauvana jo kadulle ja muitten kasvatettavaksi ja akat haarat levälleen vaan ukkojansa tyydyttään! Hyvä Liina Anniina!
Opetelkaa akat ottaan ukoilta suuhun heti töistä palattuaan ensimmäiseksi ja pyllyt pystyyn!!
Olipä typerä ja lapsellinen tyypillisen prinsessasyndroomaa sairastavan narsistiakan purkaus. Ei kai täällä kukaan olw vaatimassa vaimoaan olemaan "harat levällään" ja "ottaan ulkoltaan suihin heiti töistä palattuaan". Miten joku voikaan ilmaist typeryytensä noin totaalisesti parilla lauseella.
AP kysyy varsin asiallisesti: Jos hänet on hylätty lapsen takia,voiko hän mennä vieraisiin.
Oma vastaukseni neljän lapsen isänä on: puoli vuotta on aika lyhyt aika. Anna vaimollesi vielä hetki aikaa. Voit kyllä ihan hyvin avata suusi ja kertoa (hyvin rauhallisesti, vinkumatta ja huutamatta), että olet mennyt naimisiin vähän sekin mielessä, että te aikuisetkin viihtyisitte yhdessä.
Aikuiseen parisuhteeseen kuuluu fyysinen yhteys. Jos sitä ei ole, ei ole parisuhdettakaan. Vihanpitoon ei silloinkaan ole syytä. Sinun selibaattisi ei ole vaimosi valinta. Hän ei omista sinua. Jos vaimosi ei kohta tokene, hanki toinen nainen.
voi monella olla haastava kasvunpaikka. Äitiyteen ei tunnu mahtuvan enää sitä naisena olemisen roolia. ’Takana voi olla pelko seksuaalisesta ”epäkelpoisuudesta”. Se taas jos mikä on herkkää aluetta. Samoin liialliset vaatimukset täydellisestä äitiydestä voivat vääristää tilannetta. Virheitä pelätään niin paljon, että se oma elämä jää syrjään ja aletaan olla vain äitejä. Niin lapsineuvolat kuin perheneuvolatkin tuntevat tämän tilanteen, joka on varsin tavallinen. Mies siis voi nostaa tämän asian esiin ihan asiantuntijallekin.
Mies voi yrittää muuttaa tilannetta hiljalleen, ei tuohon mitään kertaratkaisuja ole. Joustoja vaaditaan puolin ja toisin. Kysymyshän on että kuinka saada tuo vaimo kuulolle niin, ettei hän koe oloaan uhatuksi tai nurkkaan ahdistetuksi. Mies voi ottaa lapsenhoitovastuuta enemmän, vaikka ulkoilemalla jotta hän saa luotua lapseen hyvän suhteen. Se lienee se tärkein. Neuvoja on vaikeaa antaa koska ei tunne tapausta niin hyvin.
Vuorovaikutustaidoista sen verran että eihän se ihan noin pitäisi mennä, että kun sinä olit minulle ilkeä, niin minä kosta sen olemalla sinulle ilkeä. Koska sinulla on ”huonot” vuorovaikutustaidot niin sitten minullakin saa olla sellaiset.
Vihamielinen? Missä kohtaa tekstissäni tämä ilmeni?? Sanoin ymmärtäväni veljeäni ja sitä miksi tämän teki. Ja ihmistä ei voi väkisten viedä mihinkään "neuvolaan" jos ei itse tunnista ongelmaa suhteessa. On luonnollista että silloin miettii mitä keinoja itsellään enää on.
Mikä sen parempaa. Kantakaa se kotivastuu. Peskää miehenne pyykit, hoitakaa jälkipolvi ja uhrautukaa. Kakkonen voikin sitten ottaa ne helmet päältä ja luovuttaa käytetyn tavaran takaisin ja vaihtaa viriilimpään kun toisen kotileikit lisääntyy.
Miksi pitäisi lähteä tekemään lapsia miehelle jolla ne jo on? Miksi pilata hyvä suhde sillä? Salasuhteenhan vapaus perustuu ihan muuhun :)
Olemme periaatteessa samaa mieltä. Korostan kuitenkin sitä, että jokainen on vastuussa itsestään. Myös nainen, kaikissa rooleissa, jotka tulee valinneeksi tai joihin tulee joutuneeksi. Siis myös vaimona ja äitinä hän on vastuussa itsestään. Nainen ei voi liiallisten suorituspaineidensa, virheiden pelkonsa tai seksuaalisen epäkelpoisuuden pelkonsa taakse piiloutua ja jättää parisuhdevastuuta yksin miehelle. Sinä itse sanoit sen oivallisesti tässä "...voi monella olla haastava kasvunpaikka". Kasvunsa jokainen voi tehdä vain itse, tai jättää tekemättä. Aloittajan kuvaamassa tilanteessa asiaa mutkistaa se, ettei nainen tunnu huomaavan tai hyväksyvän, että mies näkee tilanteen ongelmana. Eikä häntä silloin voi oikein saada minnekään asiantuntijoiden kanssa keskustelemaan.
Edellä kirjoittamaani viitaten, minusta laitat vastuuta hiukan liikaa miehelle. Tämä tuntuu olevan meille naisille tyypillistä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli vaimo kokisi itsensä parisuhteessa syrjäytetyksi (vaikkapa miehen liiallisen työhön uppoutumisen vuoksi tms.), niin me muut naiset emme neuvoisi häntä "muuttamaan tilannetta hiljalleen" tai erityisesti varomaan, "ettei hän [mies]koe oloaan uhatuksi tai nurkkaan ahdistetuksi". Me sanoisimme aika herkästi, että nosta tyttö kissa pöydälle. Mutta kun kyse on siitä, että kanssasisaremme on tilanteessa se, joka ei ehkä toimi parisuhteessa parhaalla mahdollisella tavalla, olemme valmiit vierittämään vaativamman roolin miehelle. Ja erityisesti, koska kanssasisaren tökerön käytöksen "oikeuttaa" lapsi. Vaikka toisen huonot vuorovaikutustaidot eivät tosiaan voi olla peruste toisenkin huonoille taidoille, meillä naisilla (ja ainakin näillä palstoilla) on taipumus nähdä sama käytös lieventävien asianhaarojen valossa, jos tekijänä on nainen kuin jos tekijänä olisi mies.
"Veljeni on todella hyvä aviomies." En kyllä kuvailisi noin ihmistä, jolla on ollut salasuhde puoli vuotta?
Kyllä ongelmat pitäisi hoitaa toisin. Jos suhdetta ei saa kuntoon keskustelemalla (onko mies varmasti yrittänyt tarpeeksi...?) niin onko pettäminen mikään ratkaisu? Silläkö suhteen kuntoon saa? Jos ei suhteella tunnu olevan tulevaisuutta niin voisiko kenties erota ja alkaa sitten vasta uusi suhde?
Ehkä vaimo ei keskustelun yrityksistä ymmärtänyt tilanteen vakavuutta.
Pettäminen tuskin veljeni kohdalla korjaa suhdetta, vaan antaa hänelle vain sitä läheisyyttä mikä häneltä vietiin. Ja tiedän varmasti että on yrittänyt avata aihetta useampaan kertaan vaimonsa kanssa näiden 9 kk:den aikana, tuloksetta. Toisaalta ei halua erotakaan koska edelleen rakastaa vaimoaan. Sehän se vaikea yhtälö on. Lisäksi kakkossuhde alkaa näytellä jo aika merkittävää osaa hänen elämässään. Ihan kuin vaivihkaa hän siirtyy henkisesti kauemmas kotoaan. Vaimonsa on edelleen niin kiinni vain lapsessa, että hänelle tuntuu olevan yhdentekevää onko miehensä kotona vain ei. Ainostaan kun pyykkivuori kasvaa tai täytyy siivota, saa mies huomiota.
Vaimolle tilanteen vakavuus selviäisi hyvin sillä, että hän saisi tietää salasuhteesta. Mutta se jää ihan veljeni ratkaistavaksi, haluaako kertoa vai ei. Vai odottaako vain uusia tuulia ja vaimonsa heräämistä.
Ymmärrän kantasi. Hahmotin tilanteen vain niin että ap:llä on yhteys mieheen mutta ei tähän naiseen. Samoin että nainen ei ollut se, joka toi ongelman esille. Jos lähdetään siitä että molempien tulee jotain tehdä, niin todellakin kummankin pitäisi opetella kuuntelemaan ja ilmaisemaan asiansa niin, että siihen voidaan löytää ratkaisu.
Ymmärsin että ongelmana on, ettei vaimo kuuntele. Silloin ratkaisuyritys lähtee siitä, että mitä voi tehdä että toisen saa kuuntelemaan ja asennoitumaan vakavasti ongelmaan. Aina on hyvä miettiä, onko omalta kohdaltaan todella tehnyt kaiken mahdollisen? Jos näin on, silloin voi siirtää vastuun toiselle. Olipahan sukupuoli kumpi tahansa.
Ihmettelen sitä, että vaikka tästä ongelmasta on varmaan puhuttu mm. äitiysvalmennuksessa sekä lasten neuvoiloissa, niin miksi tämäkään viesti ei ole vaimolle mennyt perille? Miksi hän ei halua elää naisena miehelleen? Onko tapahtunut jotain, mitä tässä on vaikeaa hahmottaa? Naisen näkökulmaan vastaan heti, kun sitä avataan vähän enemmän.
Itse miehenä tekisin niin, että tilaisin ajan vaikka neuvolan kautta asiantuntijalle. Pyytäisin vaimon mukaan ja kertoisin että tilanne on nyt todella vakava. Ellei vaimo suostu, kertoisin sen että silloin minun täytyy yksin ratkaista tilanne. Antaisin eri vaihtoehtoja, joista yksi olisi selkeä ehdotus, että haen ulkopuolista seuraa. Antaisin aikaa muutaman kuukauden, jolloin olisi vaimolla mahdollisuus kertoa mikä vaihtoehdoista on ok. Voisi olla että se jo riittäisi herättämään hänet.
Mä en kyllä ymmärrä ollenkaan tuollaista. En voisi kuvitella, että pitäisin toista kumppania sitä varten, että saisin tälltä hellyyttä ja huomiota ja toista sitten jotain muuta varten.
Itse en kyllä tuollaista rakkautta haluaisi osakseni. Mieluummin tulen jätetyksi, kuin että tyytymätön kumppani pettäisi minua. Ja mitä sitten kun vaimo herää? Sittenkö kaikki on taas muka ok? Vaimo alkaa antaa huomiota ja hellyyttä ja mies lopettaa salasuhteensa. Ja kaikki on niin kuin ennen... Ja 9 kk on jo mennyt, kuinka kauan mies aikoo odottaa tilanteen korjaantumista? Vai onko sillä enää väliäkään. Ehkä hän tyytyväinen nykytilanteeseen. Kahden naisen pitoon. Nythän hänen tarpeensa on tyydytetty vaikkakin siihen tarvitaan kaksi naista...?
Ja miten tämä "rakastaja" suhtautuu tilanteeseen. Onko hänelle ok, että mies on naimisissa? Mitä hän saa suhteesta?
Olisiko mies voinut ennen salasuhteen alkamista sanoa vaimolleen, että kuule vaimo, jos ei tilanne nyt korjaannu menen vieraisiin?
Tulee mieleen myös, että ehkä vaimo ymmärtääkin tilanteen vakavuuden, mutta ei välitä, koska ei rakasta miestään enää? Mutta ei viitsi erotakaan, kuten ei mieskään. Ollaan tavan ja/tai lasten takia yhdessä.
Vielä neljä lasta ja valmis menemään vieraisiin??
Toivottavasti kaltaisiasi sikoja ei ole montaa.
Ja toivottavasti vaimosikin menee vieraisiin, jos vaikka sulla se eturauhassyöpä ilmenee, eikä mulkku enää seiso! Oikein paskaa isänpäivää sinulle, olet ansainnut sen!
Mä en oikein usko, että näillä pitäisi/saa jutuilla mitään parisuhdetta korjataan. Vaikka sä olisit sitä, mieltä että tottamooses veli saa pettää ja veljesi myös, niin ei se tarkoita että parisuhde ikinä muuttuu ehjäksi tuon jälkeen. Edes vaikka vaimo ajattelisi, että kyllä hänenkin nyt pitäisi ymmärtää ja antaa anteeksi. Kun ihmiset eivät lopulta järkeile parisuhteitaan noin. Joku voi olla sitä mieltä ja ehkä veljesikin ajatellut, että kyllä nyt veljenkin pitäisi ymmärtää että vauvan tultua vauva vaatii sitä huomiota ja parisuhteessa ei saa pettää ja sen sijaan voi osallistua enemmän lastenhoitoon. Pitäisi keskustella asiat halki ja pinoon ja hankkiutua vaikka parisuhdeterapiaan. Kun ei se pettäminen tässä mitään hyvää tuonut. Mutta ei veljesi kuitenkaan asiaa niin järkeillyt, vaikka ehkä ajattelikin, että näin pitäisi tehdä.
Tunteet ja rakkaus voi haihtua, kuolla. Vaikka ei pitäisi tai saisi ja se toinen olisi mr./mrs. Täydellisyys. Ja vaikka kuinka joskus ajattelee, että olisi mielestään oikeassa, niin ei se auta. Vaikka sinä ja veljesi koette veljen tehneen nyt oikein ja olevan muutenkin niin kunnollinen ja oikein tekevä. Vaikka vaimo ymmärtäisi ja pyrkisi ymmärtämään miehensä tekoja, niin ei se tarkoita sitä etteikö keskinäinen luottamus tuosta kärsisi niin, että sitä ei voida enää uudelleen rakentaa.
Jos minua petettäisiin ja pettäjä kokisi, että hän kyllä sai pettää niin kyllä siinä mahdollisuudet ylipääsemiseen karisevat. Jos pettäjä taas kokisi itsekin tehneensä väärin asiassa ja osottaisi edes jonkinlaista sympatiaa ja ymmärrystä siitä, että tuollaisilla teoilla on seurauksia ja ne on kannettava, niin ainakin mulla olisi jonkinlainen mahdollisuus uskoa, että minusta välitetään, teosta oikeasti halutaan päästä yli vaikka se olisi vaikeaa ja sen ihmisen näkemys pettämisestä olisi kuitenkin samanlainen eli pettäminen ei olisi hänestä ok. Jos pettäjä olisi keskittynyt lähinnä vain itseensä ja siihen, että olisi oikeassa ja syytön, niin en usko, että minulla olisi voimaa päästä yhdessä siitä yli. Kyllä siinä täytyy osata katsoa itseään peilistä ja myöntää oma osallisuutensa tekoihin. Ja voin itsekin sanoa, että kyllä minäkin olen omassa parisuhteessani tehnyt väärin asioita. Mutta ne olen kohdannut, käsitellyt ja keskittynyt oman nahkani sijaan siihen, mitä olenko aiheuttanut mielipahaa ja tuskaa puolisolleni tai menetellyt epäreilusti häntä kohtaan. Eli se syyllisyys joissain asioissa ei ole maailmanloppu, paljon merkitsee se miten omiin virheisiinsä reagoi.
Näissä keskusteluissa välillä tuntuu, että se on se kaikkista tärkein juttu, että kenessä on syy ja kuka on täysin syytön. :( Tuntuuko susta aidosti siltä, että veljelläsi tärkeintä on nyt sen onnellisuuden suhteen se, että hän on oikeassa ja syytön. Vai tuntuuko, että veljellä on kuitenkin hieman huono olo, koska hänestä sittenkin menetteli väärin, koska loukkasi teollaan vaimoaan ja aiheutti teolla tuskaa? Minkä luulet olevan se onnellisuuden tae (jos ajatellaan nyt onnellisuutta itsessään eikä vain helpointa tietä pois ikävästä tilanteesta): Se, että haetaan oikeutus toisen virheistä ja ahh, synninpäästö taattu. Vai se, että pariskunta keskenään käsittelisi asiaa ja olisi rehellisiä myös itselleen. Se ei ole tae siitä, että parisuhde jatkuu. Voi olla niin, että ongelmat ovat heille liian suuria. Mutta sillä voidaan päästä aidosti sinuiksi tekojensa kanssa. Vaikka sä toitotat (en tiedä miksi, ehkä koet, että kun välität veljestäsi niin sinusta veljesi on aina oltava oikeassa) että veli on täysin syytön, niin ehkä hän ei täysin sinut tekonsa kanssa olekaan. Mitä jos veljesi määrittää hyvää ja huonoa myös sen perusteella miten toisia ihmisiä kohtelee, aiheuttaako tuskaa vai hyvää. Ja vaikka joku olisi häntäkin kohtaan väärin tehnyt, niin se ei muuta hänen omia tekojaan. Musta sellainen myötätunnon ja toisen asemaan asettuminen oikeassa ja väärässä on ihana piirre ja olisi suuri harmi, jos veljesi nyt kuollettaisi sitä puolta itsestään. Ja vain sen takia, jos pelkää liikaa sitä, että hänkin olisi tehnyt joissain asioissa väärin. Ja jos tämä empatia, myötätunto ja välittäminen on kuollut parisuhteessa, niin aika huonot rahkeet on mistään ponnistaa.
Summa summarum otsikon kysymykseesi: Mitä helvetin väliä saako vai eikö pettää. Tärkeintä on se, miten toisen huomioi ja onko rahkeita huomioida muutkin kuin vain se oma napa ja oikeassa oleminen. Jos tärkein kysymys on se, saako pettää eikä esimerkiksi miten tulen sinuiksi sen kanssa, mitä rakkaalleni aiheutin ja miten pääsemme tästä yhdessä yli, niin on sama vaikka lähtisi heti kyselemään muista osioista huoltajuus- ja elatussopimusten sekä osituksen tekemisestä.
Miltä sinusta tuntuisi jos sinua petettäisiin tai oma miehesi olisi pettänyt sinua tuossa tilanteessa, jos kerran mielestä saa tehdä noin? Millainen pommi se olisi itsellesi ollut? Pettäminen ei ole koskaan sallittua mistään syystä. Pettäminen vain pahentaa asioita. Tuskinpa se korjaakaan. Kuulostaa enemmänkin kostolta ja siltä, että sinäkin olet vahingoniloinen asiasta koska koet, että kälysi on loukannut veljeäsi. Tuskinpa hyväksyisit tuota omalle kohdallesi tai läheisille ystävillesi. Tai vastaavasti jos veljesi nainen olisikin ollut se pettäjä.
Minun tarinani on sellainen, että olin käytännössä selibaatissa neljä vuotta. Kaksi lasta syntyi tuona aikana. Olin, ja olen edelleen, onnesta täysin sekaisin lasteni vuoksi. Kerroin vaimolleni, että kaipasin häntä. Seksi oli ollut hyvää ja tulimme hyvin toimeen. Arvostan vaimoani ihmisenä edelleen. Mielelläni olisin vanhentunut hänen kanssaan yhdessä myös fyysisesti. Hän kuitenkin valitsi toisin. Omasta puolestaan.
Seksuaalisuus on iso osa ihmistä. Joku evoluutiobiologi on sanonut, että seksi on tärkeimpiä ihmisen motivoijia. Varmaan riippuu elämän vaiheesta. Toinen selkeästi vahva motivoija on lapsista huolehtiminen. Selvästikin miehillä useimmiten ensimmäinen motivaattori voittaa jälkimmäisen. Naisillä useimmiten päinvastoin.
No, tuleen ei saa jäädä makaamaan, opetetaan jalkaväessä. Hankin rakastajattaria. Aluksi vähän satunnaisesti ja enemmän tarpeen ajamana. Sittemmin aloin valikoivaksi. Nyt olen 47v, tyttöystäväni on 31v, aivan upean näköinen, hyvin koulutettu urallaan menestyvä nainen. Kohta hän varmaan haluaa lapsia ja vaihtaa minut. Siihen asti nautin. Sen jälkeen katson jälleen uuden tyttöystävän. Saa olla muutaman vuoden vanhempikin.
Vaimoni on nyt 42 vuotiaana alkanut osoittamaan elon merkkejä. Hän on kuitenkin auttamattomasti liian vanha. Kiva ihminen, mutta kyynärpäät ja polvet roikkuvat jo. Ehkä hän löytää itselleen iloa seuraaviski vuodeksi tai pariksi.
Kyllähän se tosiasia vaan on, että 50 vuotiaina hyvin säilynyt mies näyttää ihan eriltä, kuin 50 vyotias hyvin säilynyt nainen. Nainen kelpaa reliikiksi sulaski nuoren miehen hattuun yhden illan kumppanina. Tällainen hoikka ja lihaksikas, hyvin pukeutuva ja mainiosti pärjännyt mies on haluttava pitkäaikainen kumppani 15-20 vuotta nuoremmalle naiselle.
Sori tytöt. Elämä on.
Kiitos tästä. Näitä juttuja lukemalla arvostaa aina vaan enemmän omaa rakasta ihanaa puolisoaan. Jolla ehkä on vähän kaljamasua, mutta ei haittaa.
Voi ku tuli paha olo lukiessa tuota. Oletkohan juuri se joka täällä katkerana mollaa vanhempia naisia... Nyt ymmärrän miksi.
Sua on todella sattunut tuo ensirakkaus? Ja nyt olet tuudittautunut pintaan ja siihen mikä miltäkin näyttää... voih. Ja jo nyt pelkäät että tämän hetkinen nainenkin jättää sinut....
Oletko käynyt vielä avamassa näitä juttuja jollekin ammattilaiselle. Todellakin kannattaisi, ettet joudu viettämään vanhoja päiviäsi enää niin katkerana.. Voimia sulle. Koita nähdä vielä se hopeareunus vaikka sitten vain lastesi kautta :)
Voi olla ihan kivaa elämää....kunnes täytät sen 60. Voin kertoa sivusta seuranneen kokemuksella, että silloin se yksinäisyys viimeistään tulee ja kovaa!
Olen itse 40 -vuotias pulska mutta iloinen kotihiiri, ja jostain ihmeestä olen kuitenkin onnistunut löytämään komean 3-kymppisen herrasmiehen, joka on pysynyt rinnalla jo sen 12 vuotta. Kriiseistä ja itsetehostamisen kausista ei onneksi kummallakaan ole mitään tietoa. Mutta kiva oli kuulla karu totuus myös siltä puolen..........
"- - olin käytännössä selibaatissa neljä vuotta. Kaksi lasta syntyi tuona aikana."
Muun tekstin luettuani en yhtään ihmettele, että ne lapset on tehty jollekulle muulle.
Sorry UljasUros. Olen 50v. nainen ja tuskin huolisin sinua. Ei voi vähempää lihakset yms. kiinnostaa. Kuvailet (ex-)vaimoasi tosi nolosti. Hirvittää, jos oma mies näkisi vain vartalon puutteet.
Voin ennustaa tulevaisuutesi: Sinulla on vielä monta vaimon vaihtoa tiedossa.
Ja vielä. Huomasin kyllä katkeruutesi ja sen tuoman naisvihan.
Mutta elämä on.
On luonnollista ja hyvä asia, että äiti keskittyy lapseensa täysillä. Sellaisesta lasten äidistä oikeasti kunnollinen aviomies olisi iloinen ja osaisi arvostaa sitä. Keskenkasvuinen narsistikakara on mustasukkainen omalle lapselleen ja tekee jotain niin pahaa ja loukkaavaa puolisolleen, jota sellaisella käyttäytymisellä ei todellakaan ansaitsisi.
Aikuinen mies lähestyisi puolisoaan nöyrästi ja kertoisi toiveistaan ja kaipuustaan. Siitä, että hänkin haluaisi huomiota. Mutta sitä ei välttämättä irtoa, jos äiti joutuu tekemään lapsen kanssa kaiken pääasiassa yksin. Voimia ei yksinkertaisesti riitä sille luonnollisesti (näistä kahdesta) toissijaiselle ihmiselle, miehelle, joka kuitenkin on aikuinen. Paras neuvo varmastikin olisi antaa itse huomiota sille vaimolle ja lapsen äidille. Sekä tietysti lapselle.
Miten luulet että asiaa on lähestytty? Veljeni on todella kiltti ja toisen huomioonottava ja on lähestynyt asiaa hyvin pehmeästi, mutta nyt viime aikoina jo vakavasti erosta puhuen. Kun mikään ei auta, eli vaimonsa on päättänyt että mies ei merkitse suhteessa enää mitään.
Kenenkään ihmisen ei pitäisi sietää sitä, että kolmen kuukauden ajan nainen välttelee koskematta ollenkaan, vetää itsensä pois pienestä halauksestakin, eikä kestä edes hipaisuja. Siis koteloituu täysin, kun taas ennen vauvan tuloa on ollut kuin iilimato kiinni miehessään. Ja veljeni on siis kertonut vaimolleen ettei tietenkään oleta että hän olisi valmis seksiin vielä pitkiin aikoihin, mutta haluaisi kuitenkin tuntea olevansa vielä hänen lähellään, yhdessä lasta hoitaen. Mutta vaimonsa sulkee järjestelmällisesti miehensä pois.
Kyllä jokaisen pitäisi viimeistään siinä vaiheessa tajuta että on todellisuus karannut käsistä kun mies kertoo että häntä pelottaa se, että on menettänyt vaimonsa lopullisesti, tämä kun nukkuukin jo lapsen huoneessa lattialla!!! Aivan sairasta! Vaimon oma perhe on yrittänyt myös keskustella tälle asiasta ja siitä että hakisi apua, mutta tämä ei näe missään mitään parannettavaa.
Kyllä tässä mielessä ymmärrän hyvin että veljeni ajautui kakkosen luo. Ja kun itse olen tätä kakkosta nyt nähnyt, alan jo viihtyäkin tämän seurassa enemmän kuin lapsessaan roikkuvan kälyni seurassa. Joten toivon että veljeni tekee päätöksiä ja pian.
Ero lienee ainoa mahdollisuus, koska on menty jo liian pitkälle.
Vaimo on vältellyt vasta kolme kuukautta? Suhde on kestänyt veljelläsi yli puoli vuotta? Ja lapsi oli montako kuukautta vanha? Entä jos vaimo vaistoaa että mies on pettänyt ja tuo onkin hänen tapansa surra?
Nainen on tuossa AP.n liitossa saanut sen, mitä on halunnutkin: häät, lapsen ja seuraavaksi alkaa helvetin kallis ajanjakso, kun eukko alkaa toteuttamaan itseään sisustamalla kotia. Mies tietenkin maksaa kaiken.
Eukko katselee AP:ta tismalleen sen ajan, että asuntolaina on maksettu. Sitten tulee se maanantaiaamu, kun hän saa avioerohakemuksen eteensä. Eukko kertoo, että "asumme yhdessä kuin veli ja sisko" (veli tietenkin maksaa), "minulla on oikeus päästä pois huonosta suhteesta" ja "jokaisella on vain yksi elämä", "elämä on niin tylsää".
Ei kannata erota vielä. Silloin, kun lapset ovat pieniä, on helpompi pitää rakastajattaria. Vasta, kun lapset ovat siinä 5-8 vuotiaita, kannattaa eukko limpata pihalle. AP:lla ei ole edessään mitään muuta, kuin maksajan ja kotiorjan rooli seuraavat 15 vuotta. Sen jälkeen akka ottaa eron, vie puolet AP:n maksamasta talosta ja kiristää itselleen mukavan elannon vaatimalla ylisuuret elarit.
Niin, siis sehän olikin siis vaan AP:n veli...
Mitä tarkoitat tuolla: "Ei kannata erota vielä. Silloin, kun lapset ovat pieniä, on helpompi pitää rakastajattaria. Vasta, kun lapset ovat siinä 5-8 vuotiaita, kannattaa eukko limpata pihalle." ???
Täydellistä piittaamattomuutta omista lapsista, eikö niin?
Lapsen kannaltahan olisi parempi kun isä häipyisi hänen ollessaan vauva. Tällöin ei lapsi ehtisi koko tyyppiä tunteakaan, eikä siis kärsiä hylkäämisestä ja isänikävästä.
Sinun mallisi mukaan on odotettava siihen asti, että lapset kunnolla kiintyvät isäänsä, ja PAM! sitten vasta hylätä heidät! Mikäs sen suurempaa piittaamattomuutta olisi omia lapsia kohtaan?
Osuit aivan naulan kantaan. Kannattaa odotaa, että lapset ovat kiintynet isäänsä ennen, kuin ottaa eron. Eron jälkeenhän lapset oavt sitten viikon isällään ja toisen viikon äidillään. Jos siitä häippäisee liian pian, niin äiti pystyy vieraannuttamaan lapset isästään.
Lisäksihän ero kannattaa suunnitella kunnolla. Tuollaisen 5-6 vuoden aikana ehtii omaisuutta siirtää jo sen verran piiloon, ettei se määkättävä frigidi vie ihan kaikkea.
Lapsi on nyt 9 kk:tta. Vaimonsa on ollut samanlainen ihan lapsen syntymästä asti. Tiedän itse kuinka vaikeaa aikaa tuo alku on, eikä miestään huomaa. Mutta jos ei edes huomaa vaikka lähipiiri ravistelee ottamaan osaa myös parisuhteeseensa, niin eipä ole paljon enää tehtävissä.....
KAIKEN huomion itselleen. Siitäkö tässä ap jutussa on kyse? Ja on mustasukkainen kaikille muille.
Kuulostaisi että tuollaisella miehellä on jotain todella vakavia henkisiä tai itsetunto-ongelmia kun ei kestä jos ei ole jatkuvasti toisten huomion keskipisteenä. Haluaa olla vauva vauvan sijasta. Että häntä pidetään lähellä ja vauva heitetään nurkkaan tai roskakoppaan kun hän saa olla hemmoittelun kohteena. Mikä ihmeen vitsi tämä juttu on? Enpä ole oudompaa juttua kuullutkaan, aikuinen mies.
Et sitten vaivautunut lukemaan edes tarinaa ennenkuin arvostelit ihmisen takana....
Hyvä-yvä kaltaisiasi on maailma pullollaan. Ja juuri tuosta asenteesta johtuu syrjintä, viharikokset ja kaikki muu paha ihmisessä... viha tulee ennen järkeä...
Muistitko lääkkeesi ja niiden annostuksen? Missä AP o n kertinut mustasukkaisuudestaan "kaikkeen"? Hän on vain kertonut menettäneensä puolisonsa, kun tämä on hurahtanut lapseensa. Sinänsä aika tavallista narsistinaisten käytöstä; halutaan lapsi ja sille siittäjä. Lapsi on saatu, siittäjä saa mennä. Aika tavallista.
Ap ei ole sanallakaan vihjaissut tunetvansa kmitään negatiivista lasta kohtaan. Hän ihmettelee vaimonsa (tulevan exän) itsekästä ja neuroottista käytöstä.
AP ei ole mitenkään ilmaissut haluavansa olla koko ajan huomion keskipisteenä. Hän kaipaa vain hieman huomiota puolisoltaan, joka on antanut avioliittolupauksen.
Toivottavasti sinusta on jo otettu ero. Olet pääpölhö ja avuton typerys.
Hormonit, äitiyden aiheuttama uusi hormonaalinen tila on vienyt vaimon tähän tilaan ja tilanteeseen. Viisas mies ymmärtäisi pitää vaimoa "osittain syyntakeettomana" hölmöilyihinsä ainakin siihen asti, kun lasta lakkaa imettämästä (ensimmäinen vuosi?)
Ennen vanhaan lapsia syntyi vuoden-kahden välein aviopareille. Erona nykyaikaan oli laajalti ymmärretty käsite "aviolliset velvollisuudet". Eli yhteisö opasti sekä naiset että miehet siihen, että avioliitossa sukupuolielämä on sekä oikeus että myös velvollisuus. Vaimot siis kuuliaisesti "antoivat" miehen tehdessä aloitteen, huvitti tai ei, eivätkä siinä yhteisöllisessä ilmapiirissä yleensä uskaltaneet muutenkaan meuhkata pelkästään omista asioistaan ja lapsenhoidosta. Avioliitto ja miehen hyvinvointi olivat silloin arvoasteikossa lapsensaantia korkeammalla pykälällä (nykyään miehestä tosiaan tehdään ostostsuppari ja vaipparoskisten kiikuttaja). Toki menneeseen agraariyhteiskuntaan jota tässä muistelen liittyi epäkohtiakin, paljonkin, mutta ihan kaikkea ei olisi tarvinnut heittää menemään.
Siis, jos on kulunut useita kuukausia synnytyksestä eikä naista huvita seksi ja läheisyys mieheen tippaakaan, ensin naisen tietysti pitäisi jutella ongelmastaan miehelle, etsien ymmärrystä ja kompromisseja. Jos ongelma jatkuu, naisen pitäisi pystyä tunnistamaan katkennut avioelämä ongelmaksi joko itse tai miehen sanoista ja käytöksestä, eikä työntää päätä puskaan.
Itse olin varsinainen kanaemo kaikkien kolmen pitkään imetetyn lapsen kohdalla, mutta kahden ensimmäisen jälkeen kyllä sukupuolielämäkin palasi muutamassa viikossa kuvioihin ihan luontevasti. Vasta kolmannen syntyessä muutin eri huoneeseen, johtuen henkisestä vieraantumisesta enemmän kuin hormoneista (olin silloin kyllä jonkin verran synnytysmasennuksessakin) ja ero tuli ennen nuorimman yksivuotispäivää.
Synnyttämätön nainen saatika mies ei pysty näitä hormonaalisia persoonan muutoksia ymmärtämään, ja eri äideilläkin käytös ja tunteet ovat yksilöllisiä. Aloittajan tapauksessa, kaipa uskottomuuden rehellinen kertominen olisi paras veto, vaimo sitten todellisen tilanteen valossa tehköön omat johtopäätöksensä.
Ilmeisesti veljesi ei ollut valmis isäksi, ts. tuore perhe ei kestänyt kahdenvälisen rakkauden muuttumista "kolmenväliseksi" siten että lapsi ja molemmat vanhemmat olisivat mahtuneet mukaan kuvioon. Sinä syytät tästä pelkästään kälyäsi, mutta veljesi on lapsen isänä kyllä ihan yhtä syyllinen: perheen muodostumiseen tarvitaan kaksi aikuista.
Itse et nyt ainakaan asiaa paranna. Veljesi, joka epäonnistui näin karkeasti tässä ensimmäisessä isyydessään, tuskin tulee onnistumaan toisellakaan kertaa. Ehkä hän on ihminen jonka ei pitäisi lapsia ollenkaan tehdä. Hänhän on vielä vaavi itse: uskoutuu sisarelle ohi vaimon, menee vieraisiin jne. Parhaan palveluksen teet veljellesi tuomalla tämän esiin: siemenjohtimet nyt vaan solmuun, ei lapsia. Yrittäisi jollain lailla eron jälkeen antaa jotain miehen mallia tälle jo nyt maailmaan laitetulle rassukalle.
Tai miten olisi jos lopettaisit puuttumisen veljesi elämään. Eräs insestin muoto se on tuokin.
Ap olen siis minä, ja kyse oli veljestäni ei minusta... vaikka tilanne onkin tuttu myös omakohtaisesti :)
Kyse ei siis todellakaan ole heidän kohdallaan vaan seksistä, vaan siitä, että keskusteluyhteys ja vähäisetkin läheisyydenosoitukset on ollut tuomiolla jo 9 kk:tta! Eli vaimonsa ei puhu mistään ja ei kestä edes halausta, vaikka miehensä on kertonut että haluaa vain hänen lähelleen, ei seksiä.
Ei siinä mitään, kyllä itsekin on saanut tuta hormooneista, mutta ei se puhekykyä ole vienyt...
Vaimo on ollut etääntynyt lapsen syntymästä saakka. Kyse on hänen tilanteestaan, eli synnytyksestä oli mennyt VASTA 3 kuukautta, kun mies ”syrjäytyneenä” eli loukkaantuneena lähti etsimään vierasta panoa. Ja muka tänä aikana hän oli tehnyt kaiken voitavansa? Ymmärrän jos aikaa olisi ollut kulunut vaikka vuoden päivät, niin silloin voisi niin väittää. Ensimmäisen lapsen kanssa voi jo se olla ahdistavaa, että on vastuu pienestä ihmisestä ja jos ei ole kovinkaan paljonkokemusta vauvan hoidosta ennestään. Nuorena me olemme hölmöjä, emme ehkä ymmärrä vastaanottaa sitä tukea, mitä voisimme saada. Eikä sitäkään pidä laskea pois entä jos on synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?
Uskotko että veljesi on niin hyvä valehtelija ja feikkaaja ettei hänestä ole millään tavoin näkynyt se että hän pettää vaimoaan? Voitko siinä tapauksessa sinäkään luottaa siihen että veljesi kertomat ovat totta? Eikö sinulla herää sekään epäilys, että mitä muuta hän on valehdellut ja näytellyt jo ennen lapsen syntymää vaimolleen?
Epäilen että vaimo on vaistonnut että mies käy vieraissa, senhän mies aloitti jo kun vauva oli 3 kuukautta. Ehkä hän epäilee ja pelkää, samalla on ahdistunut vastuusta vanhempana ja ei luota kykyihinsä selvitä yksin. Voimat eivät riitä selvittämään asiaa ja se vieraannuttaa entistä enemmän poispäin miehestä. Siihen kun lisää ahdistelevat sukulaiset, niin ei ihme että vetätyy yksinäisyyteensä.
En ihan luota tuohon sinun ”diagnoosisi”, sillä syyllistät yksin omaa naista, ottamatta huomioon sitä, kuinka hän ehkä kokee tuon tilanteen. Ehkäpä juttelisit hänen kanssaan syyllistämättä ja tuomitsematta?
Tuo kuulostaa jo sille, että myös kälysi on valintansa tehnyt. Ei aikuinen ihminen ole käyttäydy tuolla tavoin. Nainen on hyvinkin viisas sosiaalisissa asioissa ja ymmärtää varsin hyvin mitä on tekemässä - pian entiselle - miehelleen.
Nainen haluaa eroon miehestä, mutta antaa miehen hoitaa tämänkin asian. Varmasti hän "petettynä vaimona" saa kunnalta kiukkuisen asianajajan, joka hyökkää lakituvan kautta veljesi kimppuun ja kynii kaiken mahdollisen. Lopuksi seuraa lapsen ja isän suhteiden vaikeuttaminen ja katkaisu kaikkien keinojen mukaan, joita todellakin riittää.
Varoita veljeäsi avioerooikeudenkäynneistä. Neuvo häntä hankkimaan hyvä asianajaja. Tilannetta ei yleensä miehen kannalta voi pelastaa, mutta vahinkoja voi minimoida. Pyrkikää pitämään yhteishuoltajuus. Lapsen äidille ei saa antaa yksinoikeutta lapseen.
Sitten uutta päin, kolhuissa mutta kokeneena.
Miltä sinusta tuntuisi jos sinua petettäisiin tai oma miehesi olisi pettänyt sinua tuossa tilanteessa, jos kerran mielestä saa tehdä noin? Millainen pommi se olisi itsellesi ollut? Pettäminen ei ole koskaan sallittua mistään syystä. Pettäminen vain pahentaa asioita. Tuskinpa se korjaakaan. Kuulostaa enemmänkin kostolta ja siltä, että sinäkin olet vahingoniloinen asiasta koska koet, että kälysi on loukannut veljeäsi. Tuskinpa hyväksyisit tuota omalle kohdallesi tai läheisille ystävillesi. Tai vastaavasti jos veljesi nainen olisikin ollut se pettäjä. Piti tähän lisäämäni vielä että itse en ainakaan hyväksyisi jos veljeni pettäisi. Luultavasti yrittäisin olla mahdollisimman neutraali ja tukea.
Olisin ymmärtänyt miestäni, jos en itse olisi päästänyt häntä puoleen vuoteen edes halaamaan, enkä olisi suostunut keskustella asiasta. Joku raja sillä miehen maahan tamppaamisellakin on. Hormonit selittää osan jutusta, mutta ei todellakaan kaikkea. Ja tärkeintä tässäkin olisi vaimon ollut myös myöntää että kaikki ei ole kunnossa, mutta kun ei.
Pettäminen on todellakin salllittu jos toinen ei enää halua elää parisuhteessa tai näin ainakin eleillään ja puhumattomuudellaan ilmentää, ja jos toinen on kuitenkin vielä kiinni suhteen tuomissa eduissa ja turvallisuuden tunteessa. Kyllä sen, kenellä se ongelma on, tulisi myös ottaa asia auki, ettei pettäjän tarvitse jatkaa huonossa suhteessa vain siksi että toinen tarvitsee lapselleen isän.
" Siihen kaksi tarvitaan"...En oikein usko, että veljelläsi on täysin puhtaat jauhot pussissa. Kolikolla on aina se kääntöpuoli. Avioliitossa tehdään lupaus uskollisuudesta. Pettäminen ei todellakaan ole sallittua Avioliitossa koskaan missään olosuhteissa. Minun on hyvin vaikea uskoa, että heidän tilanteensa on kuvailemasi kaltainen. Musta tän koko ketjun otsikkokin on jotenkin outo. Miten vauva voisi muka syrjäyttää isän? Minusta se on ihan luonnollista, että pikkuinen vauva on elämän keskipiste. Olet toki oikeassa siinä, että jos kerran veljesi on oikeasti asiasta yrittänyt puhua (miten se lie sitten tapahtunutkin) eikä toinen ole vastannut siihen millään lailla edes muutaman viikon miettimisen jälkeen niin onhan se ehkä merkki siitä, että heidän parisuhteensa on kriisissä. Pettäjät yleensä löytävät aina vian muista käytökselleen. Heissä kun ei itsessään ole koskaan mitään vikaa. Ymmärrän sen, että pettäminen voi käydä mielessä tuollaisessa tilanteessa, mutta siitä huolimatta aikuisen ihmisen tulisi osata hillitä itsensä ja tekemisensä. Onhan lapsen vanhempi aina roolimallina. Kuulosta siltä, että heillä molemmilla on aikuiseksi kasvamisen paikka edessään, isolla A:lla.
" Siihen kaksi tarvitaan"...En oikein usko, että veljelläsi on täysin puhtaat jauhot pussissa. Kolikolla on aina se kääntöpuoli. Avioliitossa tehdään lupaus uskollisuudesta. Pettäminen ei todellakaan ole sallittua Avioliitossa koskaan missään olosuhteissa. Minun on hyvin vaikea uskoa, että heidän tilanteensa on kuvailemasi kaltainen. Musta tän koko ketjun otsikkokin on jotenkin outo. Miten vauva voisi muka syrjäyttää isän? Minusta se on ihan luonnollista, että pikkuinen vauva on elämän keskipiste. Olet toki oikeassa siinä, että jos kerran veljesi on oikeasti asiasta yrittänyt puhua (miten se lie sitten tapahtunutkin) eikä toinen ole vastannut siihen millään lailla edes muutaman viikon miettimisen jälkeen niin onhan se ehkä merkki siitä, että heidän parisuhteensa on kriisissä. Pettäjät yleensä löytävät aina vian muista käytökselleen. Heissä kun ei itsessään ole koskaan mitään vikaa. Ymmärrän sen, että pettäminen voi käydä mielessä tuollaisessa tilanteessa, mutta siitä huolimatta aikuisen ihmisen tulisi osata hillitä itsensä ja tekemisensä. Onhan lapsen vanhempi aina roolimallina. Kuulosta siltä, että heillä molemmilla on aikuiseksi kasvamisen paikka edessään, isolla A:lla.
luonnollista että vauva on elämän keskipiste....?
Jos näin on, olllaan jo karkuteillä johonkin oman pään sisälle. Eli äitiys on sairaus. Siltä sait sen kuullostaman...
näin kolmen lapsen äitinä voin kertoa että kyllä ne ensimmäiset kolme kuukautta ovat aika lailla lapsen ehdoilla elämistä. Ainakaan en itse tiennyt viikonpäivistä ym. oikein mitään, niiden yövalvomisien ja syöttämisien lomassa. Uni oli koiranunta, täytyi olla valppaana koko ajan. Kotityöt, asioinnit ja muu seuranpito tehtiin täysin lapsen syöttö ja unirytmin mukaan. Siinä sitten jossain välissä harrastettiin seksiä jossain unen ja valveen rajamailla.
Ensimmäisen lapsen kohdalla kun mies kävi vielä keskeytymättömässä vuorotyössä, teki se oman lisänsä. Seuraavien kohdalla piti muistaa ne muutkin lapset ja heidän tarpeensa. Onneksi minulla on ollut hienoja miehiä siinä mielessä, että he ottivat oman osansa vapaa-ehtoisesti ja mielellään niin kodinhoidosta kuin lasten hoidosta. Rutinaa hellyyden tai seksin vähäisyydestä ei onneksi kuulunut.
Karttalehdellä aloin olla vasta noin puolen vuoden kuluttua. Vauva alkoi nukkua koko yön, hän alkoi sopeutua perheen rytmiin ja perhe hänen rytmiinsä. Sitten oli aikaa olla sen miehen kanssa ja pystyi järjestämään kahden keskistä aikaakin.
Niinpä! Puhut asiaa. Toiset vauvat ovat helpompia kuin toiset. Oma mieheni oli aivan ihmeissään kun kerroin hänelle tästä keskustelusta. Hän sanoi, että on päivänselvää vauvan tulevan ykkösenä. Hyvin lapsellista kilpailla vauvan kanssa huomiosta. Vauva-aika on kuitenkin lyhyt aika kun suhteutaan siihen kuinka pitkä voi avioliittokin olla. 30 vuoden liitossa vuosi on lyhyt aika ja yhdessä koetut kriisit vain vahvistavat olettaen, että luottamusta ei rikota pettämällä.
eivät KOSKAAN tee vauvasta/lapsistaan elämänsä keskipistettä.
Kunnon vanhemmat tekevät. Vievät harrastuksiin, eivät lähde muualle viikonlopunviettoon, omien kaveriensa kanssa, niin kuin jotkut. Huonot vanhemmat jopa jättävät 4-vuotiaan ja lähtevät toiseen kaupunkiin koko viikonlopuksi kaverien kanssa juhlimaan. Sitten lapsi onkin kuumeessa kun palaa kotiin.
Omat vanhempani elivät meidän lasten kautta aika paljon. Veivät moniin eri harrastuksiin, toimivat aktiivisesti urheiluseuroissa, yms.
Aloittaja on siis itse sitä mieltä että pettäminen on sallittua. Miksi sitten olet täällä palstalla...
Eikö lapsi tarvitse isäänsä? Käsittääkseni kaksi ihmistä on tässä tapauksessa päättänyt yhdessä hankkia lapsen eikä vain nainen vai kuinka? Eikö isällä silloin ole velvollisuuksia lastaan kohtaan, eikä vain oikeus etsiä omaa onneaan? Veljesi on mielestäni aika itsekkäästi etsinyt itselleen huomiota sen sijaan, että olisi odottanut ja katsonut. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja perheen hajoamisen riskeeraaminen noin pian lapsen syntymän jälkeen tuntuu kyllä aika epäkypsältä. Ymmärrän, että veljesi kärsii ja hänen vaimonsa osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä, mutta tällainen tilanne on varmasti aika tavallinen silloin, kun perheeseen tulee ensimmäinen lapsi. Surullista, että Suomessa ihmiset ajattelevat ensisijaisesti itseään eivätkä ymmärrä sitä, miten paljon rikkovat, kun perhe hajoaa. Kaikissa suhteissa on kriisejä ja niihin auttaa todella usein aika!
sen enempää kuin sen vaimonkaan pettämä lupaus, eli anna mennä vaan. Sitä saa mitä tilaa.
Siis mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä pettämisideologiaa...
Jos vierasta tekee mieli niin eikö sitä voi vaan sanoa ihan suoraan, että "Nyt tekee niin pirusti mieli vierasta piparia, että jos tilanne ei suuntaan taikka toiseen muutu niin otan irtotavarat ja lähden tekemään tarpeeni läheiseen porttolaan taikka vaihtoehtoisesti taannoin työpaikallani tapaamani Leilan asunnolle. Palaan takaisin kunnes olen valmis sikäli mikäli lukkoja ei ole siihen mennessä vaihdettu taikka muulla tavoin olosuhteet muuttuneet sietämättömiksi."
Pitääkö siitä tehdä jonkinlainen numero, jota pitää peitellä ja salata? Ei sellainen suhde ole terveellä pohjalla, missä asioista ei voida keskustella avoimesti. Vieraissakäyminen on yksi vaihtoehto toteuttaa parisuhdetta. Maailmassa on monia kulttuureja, joissa moniavioisuus on normaalia. Miksi suomessa olemme näin sisäsiittoisia ja suvaitsemattomia? Ei se värkki käytöstä kulu, päin vastoin, harjoitus tekee mestarin.
Kasva aikuiseksi ja ota isän velvollisuudet vakavasti. Miksi olet mennyt lapsen tekemään, kun ilmeisestikään et osaa perheenisänä olla. Olet typerä.
Miesten ja naisten tasa-arvo...
Niin naiselle kuin miehelle lapsentulo muuttaa tilanteen. Naiselle on iso mullistus ja lapsen kannalta tärkeää, että vanhemmat muuttavat tapojaan toimia. Äiti hoitaa vauvana paljon lasta, siksi sulle jää ne kotityöt, pyykkäys, astiat, autonhuolto, siivous, kaupankäynti, ruoanlaitto. Sitten vielä annat äidin nukkua välillä kun tulet töistä ja toimi näin 2 kk ja juttele ja hyväksy oikeasti muuttunut tilanne. KAtso sitten uudestaan - ehkä naisellakin muu näkemys jo asiasta. Et voi olla noin lapsellinen, että kun vauva tulee tilalle, pimppa kotoa katoaa, joten sitä kodinulkopuolelta etsimään. Sä hoidat sun perheen - tuleva mies?
Voi voi, onko vauva vienyt mamman huomion! Kai sinäkin isänä? voisit osallistua vauvan, lapsesi hoitoon, kun ei kai vaimosi ihan yksin ole raskaaksi tullut? Viittaat, että lapsi vaan tuli taloon!! Ja luultavasti ei moni antaisi moista pettämistä, anteeksi! Haloo, puoli vuotta pyöritit salasuhdetta , ei ihan pikkujuttu. Nyt jo tuli mieleen et saiskohan anteeksi syrjähyppelyn, mullahan on ihan oikea syy. Mä kaipasin "vaan" hellyyttä ja olin ulkopuolinen! Tosi kypsää!! Oliskos sit parempi jos vaimo olis masentunut, eikä olis hoitanut lasta ollenkaan? Kaikenlaisia vaihtoehtoja olisi ollut olemassa ja huonoimman valitsit. Avioliitto on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti! Et tainnut olla valmis perheelliseksi!
Miksi ihmeessä sitä edes pitää seurustella jos aina pitää etsiä porsaanreikiä, että saa pettää? Miten seksi liittyy siihen, että olet perheessä yksinäinen?
Olkaa sinkkuja sitten jos ette parisuhdetta kestä.
No ei todellakaan saa.. !! Järki käteen!! Naisella voi olla vaikka synnytyksen jälkeinen masennus ja mies ei sitä huomaa.. Miehen tulisi ottaa ohjat käsiin ja soittaa esim. neuvolaan ja kysyä mitä hän voi tehdä.. Sairasta edes kysyä, että onko pettäminen sallittua missään tilanteessa!!
itsellesi toimia tämän miehen kanssa hänen vaimonsa selän takana ja puhdistaa samalla myös omaa orastavaa syyllisyydentuntoasi, sillä olen aivan varma, että jonkinlaista syyllisyyttä podet ja se vaivaa sinua, koska ylipäänsä tänne asiasta kirjoittelet? En syyllistä, enkä tuomitse, mutta toivottavasti et ole niin yksinkertainen, että uskot ainoastaan miehen kertomuksen ainoaksi ja oikeaksi ... asiat eivät yleensä ole niin kovin mustavalkoisia kuitenkaan. Hänen vaimollaan voisi olla taas toisenlainen näkökulma asiaan.
Ranskassa ja Italiassa rakastajattaria on ollut aina. Se on kaunis perinne, joka ymmärretään siellä.
Suomessa luterilainen tekopyhyys rajoittaa ystävällisen rakkauden hankkimista. Moni täällä pyhittää omaa erinomaisuuttaan ja "uskollisuuttaan", vaikkei ymmärrä rakastaja(tar)-kulttuurista mitään.
Maksullisissa huorissa käymistä en suosittele. Se ei ole rakastajattaren hankkimista. Yksi hyvä sivusuhde saa kriittisinä aikoina avioliitot pysymään, usein lasten tähden. Suomessa tekopyhyys luterilaisittan aiheuttaa, että heti erotaan, jos kerran vierasta lihaa maistaa.
Suomessa on myös naisten ylivalta parisuhdeasioissa. Turhaan. Miehet ovat tehneet historian parhaat romanttiset ja eroottiset teokset; mies kyllä ymmärtää rakkautta ja perhettä, jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus.
Oikeastaan itseriittoisuuden ja kahlehtivuuden takia suomalainen nainen ymmärtää rakkausasioista paljon vähemmän kuin keskieurooppalainen mies. Mutta Suomen nainen haluaa pitää suomalaisen miehen vielä enemmän pimennossa. - Onko siis ihme, että etelän rantalomalla se tekopyhä Suomi-nainen hurmaantuu ja makaa etelän miesten kanssa? Ei ole. Naaras naukuu, kun alkaa ymmärtää.
Vaan Suomessa rakkauden asioissa on niin vähän tunnetta ja niin paljon valtaa. Siis hävetkää, te rakkaudella alistajat. Ja kyseiselle syrjään viskatulle isälle: hanki luotettava ja miellyttävä rakastajatar.
Toinen näkökulma:
ihan näin naisena olen huomannut, että jotkut äidit menevät sekaisin lapsen saamisen jälkeen. Ajatusmaailmaan ei mahdu enää muuta kuin "minä minä minä" ja se lapsi. Tämän vielä ymmärtää pienen vauvan kanssa, mutta toisilla se jää pysyväksi olotilaksi. Kaikki muut läheiset ja tutut (sukulaiset ja ystävät) jätetään tämän ulkopuolelle, ja erityisen pahalta se tuntuu jos isä jää ulkopuoliseksi.
Jotkut naiset nimittäin ovat sellaisia "superäitejä", että eivät edes anna miehen olla lapsen kanssa, tekevät kotityöt mieluummin itse että tulevat "oikein tehdyksi" eivätkä anna erityisesti miehen puoleisen suvun olla lapsen kanssa tekemisissä esim. isovanhempien jotka haluaisivat osallistua lapsenlapsen elämään. Mielestäni tällainen toiminta on kaukana hyvästä äitiydestä, vaan kertoo enemmänkin äidin ripustautumistaipumuksesta.
Minulla on eräs tällainen superäiti ystävänä. Tai ystävät hänellä taitavat olla kohta entisiä, sillä tätä lapsen-höösäystä eivät jaksa enää katsella sen enempää lapsettomat ystävät kuin toiset äiditkään. Ystävä ei ole enää lapsen saamisen jälkeen (neljään vuoteen) ollut kiinnostunut ystäviensä elämästä, hän puhuu koko ajan vain itsestään ja lapsestaan. Jos hänelle yrittää puhua omia kuulumisia tavatessa, hän alkaa puhua päälle omia asioita tai jutella lapselle. Lapsensa hän on totuttanut saamaan taukoamatonta huomiota, eikä lapsi leiki lainkaan itsekseen tai katso hetken yksin televisiota kuten tuon ikäisen jo vähän kuuluisi. Mies on päivät töissä ja pysyttelee illat ja vkl:t pois kotoa omilla menoillaan, mutta eipä tämä nainen tunnu asiasta välittävän. Saapahn olla rauhassa lapsensa kanssa. Jos mies on kotona, hän katsoo ikävystyneen oloisena televisiota tai on tietokoneella. Vieraille hän yrittää pitää seuraa ja keskustella muistakin kuin lapsiin liittyvistä asioista, koska äidin kaikki huomio on lapsessa. Kaiken muun lisäksi naisen käytös on pikku hiljaa lapsen saamisen jälkeen muuttunut ulkopuolisia kohtaan aina vain ilkeämmäksi ja vihamielisemmäksi, aivan kuin kaikki olisivat uhkia hänelle ja lapselle. Ystäviään ja tuttujaan hän on alkanut komentelemaan, käskyttämään ja nimittelemään, kenties miestäkin.
En kannusta ketään pettämään, mutta en voi moittia miehiä jos he tällaisessa tapauksessa päätyvät pettämään ja/tai lähtemään suhteesta. Äitiys on hieno ja tärkeä asia, mutta ei se silti oikeuta jyräämään toisia. Aikaisemmin olin hyvin helposti "karvat pystyssä" pettäjämiehiä kohtaan, mutta tätä vierestä seuranneena en voi heitä enää moittia. Jos siis kyse on tällaisesta lapsiinsa ripustautuvasta äidistä. Myös isällä on oikeus kehittää henkilökohtaista suhdetta omaan lapseensa.
Niin, onhan tuo kieltämättä huolestuttavaa, ettei lapsen syntymän jälkeen enää kyetä näkemään maailmassa olevan muitakin ihmisiä, jotka kaipaavat hetken huomiota, läheisyyttä, lämpöä ja ennenkaikkea sitä kokonaisvaltaista läsnäoloa. Myös lapsen kehityksen ja myöhäisemmän itsenäistymisyrityksien kannalta on epäsuotuisaa, että äiti elää lapseen liian symbioottisessa suhteessa. Äidin"rakkaus" on tällöin myös kenties hyvin tukahduttavaa monelta osin. Lapselle kuitenkin isäkin on aivan yhtä tärkeä, kuin äitikin, paitsi ehkä ensimmäiset kaksi elinvuotta, jolloin äidin asema korostuu.
Tästäkään huolimatta en sinällään kehoittaisi ketään hyppimään vieraaseenkaan petiin, vain avainasemassa on aina keskustelu ... molemmilla on lupa sanoa toiselle (tai ainakin pitäisi olla), milloin on paha tai hyvä olla, etc. Jos perheessä on avoin ilmapiiri ja omista tunteista sallitaan puhuttaman, ilman rangaistuksien pelkoa, on tietysti selvää, ettei oikeastaan tämänkaltaisia asioita pääse edes tapahtumaan ... tähänkin voi kuitenkin oppia vähän kerrasssaan, jos kuitenkin rakkautta riittää tarpeeksi. Jos ei, on parasta erota.
ja varteenotettava kommentti sinulla. Asiallinen myös :). Periaatteessa se, että miehellä, sekä vaimolla (tai elämänkumppaneilla) olisi omat rakastajansa ja rakastajattarensa, on ihan ok ajatuksena ... käytännön tasosta en sitten tiedä, ellei siitä molemmat puolisot sopineet keskenään. Itsellä ei tosin sitä vastaan olisi mitään, mutten osaa sanoa tietenkään, mitä muut tästä ajattelisivat. Ideaalisinta toki olisi, jos kaiken saisi saman katon alta :) ... aina se ei vain toimi niin. Itse en vain saa mitenkään kahden ihmisen kohtaamisesta ja seksistä mitään rumiakaan ajatuksia aikaiseksi, päinvastoin. Eri asia on, jos toinen on siihen pakotettu, mutta silloin ei siinä enää olekaan mistään seksistä kyse.
tarkemmin?
Suomalainen ei oikeastaan ole ”tekopyhä” vaan juuri nuo mainitsemasi eteläeurooppalaiset. Ne ovat vahvasti katolisia kulttuureja joissa on avioero melkein mahdoton ja eleenkin naisen rooli vanhakantaisempi. Siksi noihin kulttuureihin kuuluu vahva perheyhteisöllisyys. Tarkoittaa sitä avioliitto on kahden suvun välinen asia, ei niinkään yksittäisen ihmisten asia.
Suomessa arvot ovat vähän toiset, enkä väitä että ne olisivat paremmat. Suomalaisen naisen vahvempi taloudellinen itsenäisyys sekä yhteiskunnan sosiaalinen tuki mahdollistavat sen, että nainen ei ole niin riippuvainen miehestään tai suvustaan. Ranskatar joutuu sietämään sen, ettei eroa saa, ja se on johtanut tähän kaksinaismoralismiin että molemmilla puolisolla voi olla rakastaja. Voisi kai sanoa, että tunteet eivät ole niin tärkeitä avioliitossa.
Meillä perinne on muuttunut enemmän amerikkalaiseen suuntaan. Me haemme ennen kaikkea ihmissuhdetta ja romanttista rakkautta parisuhteesta ja avioliitosta. Ellei se toteudu, eroamme. Ehkä olemme rehellisempiä, mutta toisaalta onko erotkaan aina hyvä vaihtoehto noin perheen kannalta.
Mielestäni paras vaihtoehto on että joko elämme suhteen uskollisena sen aikaa kun se antaa meille sen mitä tarvitsemme ja eroamme. Tai ne jotka haluavat elää monen kanssa, elävät sitten avoimesti sellaista suhdetta – niin miehet kuin naisetkin.
Aloittajan kertomassa tapauksessa veljen vaimolla selvästi on joku "ongelma". Hän tuntuu pitävän läheisyyteen/seksuaalisuuten liittyviä asioita "roikkumassa". Ei suostu keskustelemaan asiasta vaan keskittyy vaan vauvaan. Turhauttavaa toiselle osapuolelle. Ja loukkaavaakin jos toinen ei halua enää koskea eikä anna koskea itseään. Joku täällä kirjoitti että vauva on kolmas osapuoli perheessä ja rakkaudessa. Kyllä, mutta rakkaus on erilaista kahden aikuisen ja aikuisen ja lapsen välillä ja ilmenee eri tavalla. Osallahan on jopa seksielämääkin hyvin pian synnytyksen jälkeen. Tässä tapauksessa ei toista saa edes halata vaikka synnytyksestä on jo kohta vuosi.
Mielestäni veli voisi jopa tässä tapauksessa "uhata" erolla, vaikka se karulta kuulostaakin. Sanoa suoraan, että jos tätä asiaa ei nyt aleta käsitellä ihan tosissaan, niin hän alkaa olla valmis heittämään hanskat tiskiin. Kyllä nainen on sentään velvollinen kertomaan, että missä mättää ja asiaa voidaan alkaa hoitaa tai miettiä mitä voidaan asialle tehdä. Tai sanomaan sitten suoraan jos seksihommat ovat ohi, niin mies voi sitten alkaa miettiä haluaako jäädä sellaiseen suhteeseen. Tässähän voi olla takana (arvauksia vain) että nainen ei tunne itseään viehättäväksi synnytyksen jälkeen, mies on vaikkapa sanonut jotain mikä on naista harmittanut, kärähtänyt pornon tai muiden naisten katselusta ja nainen on ottanut entistä enemmän etäisyyttä.
Mutta ikävä kyllä kaikissa tapauksissa keskustelukaan ei auta. Kuten kirjoittamani ystävän tapauksessa. On hänelle sanottu tuosta touhusta, mutta hänen mielestään kaikki muut ovat itsekkäitä. Äitinä hänen kuuluu omasta mielestään olla koko ajan paikalla. Siinä yksi syy miksi ei anna miehen sukulaisten tavata lasta. Asuvat eri kaupungissa, eikä äiti jaksa matkustaa toiseen kaupunkiin, mutta ei anna lasta isän hoiviin että isä veisi lapsen sukuloimaan, koska sitten ei olisi itse paikalla. Eikä halua miehen sukulaisia kotiinsa kuin pikaiselle vierailulle...
Aivan mahtava keskustelu.
Kiitos kaikille.
Niin provosoijille kuin herkkiksillekin.
Mutta erityisesti tietysti niille, jotka ihan oikeasti pohtivat asioita syvällisesti.
normaali tilanne, jos mies jää lapsen varjoon.
Millään tavalla suhde lapseen ei voi korvata sitä mitä haetaan aikuisten välisestä suhteesta.
Kyllä normaali aikuinen kaipaa ja tarvitsee suhdetta toiseen aikuiseen, vaikka se jostain
syystä olisi kateissa. Nainen siinä missä mieskin.
tee mitä teet ... Eihän toi ole susta vissiin muuta halunnutkaan kuin rahaa, jos noin tekee. Sano kuitenkin ensin miltä sinusta tuntuu, ja kerrot mitä ajattelet, ja mitä aiot tehdä. Jos ei noteeraa, niin teet kuten sanot.
Itse ajattelen niin että parisuhde on sitoutumista, eikä siihen kuulu sivusuhteet.
En sulattaisi sitä että minut pistetään perheestä syrjään.
Akka pihalle ja uusi tilalle, se on reilu peli.
lähde pihalle, mutta sen voi laittaa kyllä vapaasti pistää vaihtoon.
Ei kuulu missään tapauksessa parisuhteeseen sivusuhteet.
Sanotaan, että elämässä saa mitä tilaa, mutta mielestäni en kyllä tätä tilannut.
Tai ainakin kuvittelin tilaavani jotain ihan muuta kuin mitä sain.
Yritän vaan selvitä päivästä toiseen kaikkien näiden asioiden kanssa, joten
excuse me jos sekään ei nyt mene putkeen. Se mikään yllätys tässä enää ole.
turvautunut sivusuhteeseen (tai miten se nyt sitten määritellään), kun parisuhteessa on ollut vaikeuksia.
Tällä on varmasti ollut parisuhteisiini, mutta olen selvinnyt sen avulla eteenpäin.
Halusin pitää tämän sivusuhteen tms. elämässäni (vaikka kuinka minimaalisessa muodossa), koska minusta on tuntunut, että jollain tavalla en selviä ilman sitä.
En ole koskaan kuvitellut, että tästä sivusuhteesta voisi tulla parisuhdetta ja olen varonut,
etten aiheuttaisi sivusuhteen parisuhteelle vahinkoa.
Jollain tavalla olen perustanut koko elämäni tällaiselle omalaatuiselle suhdekuviolle,
ja nyt olen sivusuhteen sanouduttua irti (missä teki varmasti oikein) pallo hukassa.
Perustin elämäni sille tosiasialle, että tämä sivusuhde jossain muodossa olisi ollut osa elämääni.
Joo, ei tarvitse kertoa että olen idiootti.
Tuota varten evoluutio on luonut ihmiselle kädet...
KÄYTÄ NIITÄ!
Helvetti mitä uusavuttomia mammanpoikia täällä huutelee.
vaan paljastuu femakkolesbojen telaketjujen takaa ystäväksi tituulerattu mies.
Ei se sitten ollutkaan niin itsenäinen telaketju.
Pitäisi varmaan pyytää 'ystävää' vaihtamaan talvirenkaat, että voisi välillä raivota kunnon
ulkotöissä...
Sinun pitäisi nyt hoivata ja helliä vaimoasi, jotta tämä jaksaisi hoitaa yhteistä lastanne. Syrjähypyt eivät auta tuollaisessa tilanteessa. Mitä taas tulee kysymyksessi, niin kyllä antaisin anteeksi miehelleni syrjähypyt. Meidän tulee antaa anteeksi 70 kertaa 7. Kun vauva kasvaa isommaksi, sinä voit hoitaa häntä enemmän ja leikkiä hänen kanssaan.
Toki näinhän asia onkin, mutta ei VAIN toisen EHDOILLA. Kumpikin tarvitsee huolenpitoa niin MIES kuin VAIMOKIN. Monasti on vaan niin, että vaimo käyttää erikoisetuaan hyväkseen. Sorry vaan, mutta näin usein on.
katsoa, mihin kohtaan tämä kuuluisi, mutta synnytyksessä voi tulla vaurioita, jolloin seksi ei onnistu ja tarvitaan paljon ymmärrystä, aikaa ja kärsivällisyyttä, että uskaltaa opetella taidon uudestaan. Voi olla pelkoakin. Tämä nyt vain on arvaus. Jos toinen osa puoli vain hermostuu, kun ei saa onnistumaan asioita, ei todellakaan huvita.
Puhu vaimollesi suoraan asiasta, ja puhu kuin aikuinen ihminen toiselle aikuiselle, älä kuin huomiotta jäänyt lapsi äidilleen.
Et mainitse, minkä ikäinen lapsi on kyseessä. Se olisi todella olennainen tieto. Vauvan tai 5-vuotiaan suhde äitiinsä on normaalisti erilainen.
Jos kyseessä on vauva lohduttaudu sillä, että lapsi kasvaa ja äidin ja lapsen suhde ei ole enää niin tiivis. Vauvat tarvitsevat jopa ihan symbioottisen tuntuista läheisyyttä. Mutta jos se jatkuu lapsen kasvaessa, kaikki ei todellakaan ole kohdallaan. Jos lapsi on jo isompi ja äidin suhde häneen on liian määräävä niin auta lastasi! Näytä hänelle että muutakin maailmaa, ala harrastaa hänen kanssaan jotain, vaikka metsässä kävelyä, uimista, valokuvausta... Tue ja kannusta häntä. Ole hänelle ISÄ.
Kiitos näkemyksistä asian suhteen. Aika moni oli ilmeisesti käsittänyt asiaa jotenkin omakohtaisesti ymmärtämättä että tässä oli kyse vaimon 9 kk:den täydestä eristäytymisestä. Tuntuu että monikaan ei ollut lukenut perustarinaa ollenkaan.
No, veljeni vaimo sai hetki aikaa sitten tietää, kun velipoika keräsi vihdoin rohkeutta ja kertoi. Kertoi samalla että muuttaa omaan asuntoon, minkä oli jo ostanut ja mihin "kakkonen" muuttaa pian. Lapseensa pitää yhteyttä ja haluaa toki säilyttää välit vielä vaimoonsakin. No, vaimonsa ei saanut raivareita, vaan veljen mukaan vaikutti pikemminkin helpottuneelta? Eli kaikki kai sitten sai mitä lopulta halusi. Harmi vaan ettei kumpikaan osanut sanoa sitä ääneen toisilleen jo aikaisemmin. Vaimo halusi vain lapsen ja mies jäi siksi taka-allalle kaikessa yrittämisistään huolimatta.
Joten loppu hyvin, jotakin hyvin!
Puhu eka vaimosi kanssa suoraan asiasta ja miten sinä koet tilanteen. Ehkä vaimosi antaisi sinun osallistua vauvan hoitoon kyttäämättä epäilevästi ja määräilemättä ja olettamatta että on vain yksi anut tapa kohdella vauvaa, se miten hän sitä hoitaa...
Niin, omakohtaisista kokemuksista käsin puhun. Veljeni vaimosta tuli nimittäin varsinainen hirmulisko kun se sa lapsen. Hän oli hyvin kriittinen: mies ei osaa mitään, kaikki mitä mies yrittää hoitaa lapsen on vääränlaista eikä just täsmälleen oikealla tavalla tehtyä, mies ei saa hoitaa lastaan. Hän oli myös märäilevä, mies pelkkä käskytettävä.
ONNEKSI LAPSI KASVOI. Aikaa se tosin vei. Nyt mies saa jo olla lapsen kanssa ja hoitaa häntä, vaimolla ei niin suurta tarvetta kytätä, määräillä ja olla mielettömän kriittinen kaikesta koko ajan.
Salaa toivon etteiveät he vain hankkisi lisää lapsia. Niin hirveää sitä hirmuliskutouhua oli seurata. Ja veljeäni kävi todella sääliksi.
Mutta ennen kuin eroat, muutat pois, YRITÄ edes ensin vaimosi kanssa. Puhu suoraan. Mieti omia tuntemuksiasi enemän ja mieti ennen kaikkea sitä, minkälaisen suhteen haluat lapseesi. Haluaisitko hoitaa häntä? Onko kuviteltavissa että olisit kahden hänen kanssaan (kun hän ei enää ime rintaa) kun vaimosi olisi viikonlopun vaikka ystävien kanssa kylpylässä?
Sano vaimollesi, että vaikka iso mies jo oletkin, sinäkin kaipaisit hieman huomiota je hellyyttä. Osoita sinä niitä vaimollesi pyyteettömästi.
siis mies on its evanhe,pi, jonka tulee itse luoda oma suhteensa OMAAN LAPSEENSA. Kun mies alkaa hoitaa lasta ja viettää aikaa tämän kanssa kahdestaankin (esim. iltoja) äidille jää aikaa levätä ja palautua.
Jos et halua menettää perhettäsi, ala käyttäytyä osana sitä ja kasva isän ja miehen rooliin! Pettämine millään tavalla tuossa tilanteessa on johtanut moneen eroon. Pidä huolta vaimostasi ja lapsestasi ja huomiosi tuottaa toivomasi tuloksen ajan kanssa: saat hellyyttä ja aikanaan taas muutakin. Odota ainakin siihen asti, kunnes lapsi on 1,5v. vuosipari pikkulapsiaikaa ja parisuhteellekin on taas enemmän aikaa.
testi
Hyvinpä seuraat tilannetta. Taisi suhdesotkut jo ratketa...
jos tuota nyt ratkeamiseksi kutsuu ja lukee kai näitä ketjuja muutkin kuin aloittajat. Voihan se olla, että joku samaa miettivä ei pidäkään eroa pikkulapsiperheessä tarpeellisena tahi hyvänä ratkaisuna..
joo.
Sehän on kai parempi jäädä roikkumaan suhteeseen missä ei saa rakkautta vain sen takia että on lapsi joka saa siinä kasvaa rakkaudettomassa liitossa. Niin, sehän varmasti pohjaa tämän tulevan aikuisen elämääkin hienosti!
Nyt on jotain todella pielessä! Eipä ole mitään järkeä koko touhussa, että eukko pihtailee niinkin pitkään.
Taitaa olla .....piip, piip. Mitä h...vettiä voidaan vaatia, että isä(musumusu) osallistuu hoitoihin ykskaks, kun ensin suljetaan hänet ulos kaikesta!!! Nyt tekis nmieli sanoa ************! just niin! Isän pitäisi niinku olla AUTOMAATTI ? (1. raha-automaatti ja sitten muut....) Hahhah.....
TURHA ON MUIJAN NARISTA USKOTTOMUUDESTA, JOS ITE "UNOHTAA" MIEHEN OLEMASSAOLON. Ei se ole MIKÄÄN SELITYS että kaikki huomio keskittyy VAIN lapseen, HAHHAH! VARSINAINEN TEKOSYY kyykyttää miestä. Sitten vielä vingutaan, ettei mies osallistu lapsen hoitoon, kun hänet suljetaan "ulos" koko hommasta. Jos kerran lapsi on YHTEINEN niin YHDESSÄ sitten osallistutaan hoitoon, eikä omita jotain vaihetta VAIN toiselle osapuolelle. Imetyshän on luonnolloisesti vain äidin osa, mutta muu toiminta ei.
Kyllä mieheltä VAADITAAN kaikenlaista. Pitäis olla sitä ja tätä, mutta eukko saa tehdä ihan mielensä/oikkujensa mukaan ja miehen pitää niellä kaikki kakistelematta, NO WAY.
tietoahan on tässä vain selvästi miehen puolella olevasta sisarelta. Eli miehen tavasta oikeuttaa sitoutumattomuus vaimoon ja lapseen. Tuskin sisko oikeasti tietää kuka pihtaa ja mitä...
Aika harmillista olla entinen isä, mutta niinhän tuolaisessa voi käydä...
Niin se vain on! Ei saa pettää eikä saa syrjäyttääkään. Vai luullaanko, että aktiivinen toiminta on pettämistä mutta "pihtaaminen" ei olekaan? VÄÄRIN!! Pihtaaminen(perusteeton) on yhtä suuri rike kuin uskottomuus!!
PAINAKAA SE JO KAALEIHINNE!!
voihan olla, että mies on pihdannut, kun ollut hehkeämpää muualta tarjolla
Saa tietenkin pettää. Ja vaimokin saa sen jälkeen tehdä mitä tahansa lystää. Tekee niinkuin itse tein esimerkiksi.
Tein niin pettämisen jälkeen, että annoin miehen luulla että annoin anteeksi ja aloitettiin ns. puhtaalta pöydältä.
Eheips, ei se niin mennyt kuin mies luuli..muutama vuosi kun kului, niin hankin salarakkaan ja jäin tietty kiinni... mutta sepä olikin tarkoitus!
Mies suuttui ja lähti mukamas miettimään suhteen tilaa omaan asuntoon. No ei se raukka tiennyt, että kun lähti niin lähti lopullisesti ja niinhän minä tahdoinkin! Sain jäädä ihanaan itse sisustamaani kotiimme lasten kanssa ja eälmä on ollut erittäinkin mukavaa ja hauskaa sen jälkeen! Mies ressukka oli kotiin palaamassa, jos menen johonkin terapiaan, mutta en mä mitään terapioita tarvinut, joten toivotin miehelle hyvää loppuelämää itsensä kanssa! Ja sen jälkeen hän kutsui minua psykopaatiksi!!! WTF, itsehän se päätti miten mennään ja toimitaan jo silloin kun petti ja jätti minut yksin raskauteni kanssa, vaikka halus naimisiin ja lapsia mun kanssa.
Tarinasi on surullinen ja hyvin tavallinen. Et pystynyt pitämään miestäsi tyytyväisenä. Olit haaveillut häistä. Valkoinen puku, huntu ja niin kauniit kengätkin. Ja sait olla kaiken sen huomion keskipisteenä! Ihanaa!
Olit halunnut lapsia. Saitkin kaksi. Kuinka sulloisia palleroita! Ja sait olla lasten huomion ja hellyyden keskipisteenä!. Ihanaa!
Sait rakentaa omaa pikku pesää. Kauniita lasiastioita. Kuinka kauniit verhotkin ja iso todella iso naisten lehden kannessakin ollut sohva! Ihanaa!
Hienoa elämääsi varjosti vain yksi asia: kämpilläsi oli mies! Sillä oli omat tapansa ja oma aikataulunsa. Vittuillakseen sinulle se kävi töissä päivät ja illat vonkasi sinulta seksiä. YÖKS! Mikä sika!
Sitten miehesi jäi kiinni vieraissa käymisestä, koska kotona sinä hyöjeksit häntä. Loukkaannuit verisesti. Se on ihan tavallista. Naisnarsistit loukkaantuvat verisesti.
Ex-miehesi on niin velvollisuudentuntoinen, että haluaisi vielä pitää perheestään huolta. Vaikka oletkin persettäsi jakanut ympäriinsä. Tuollainen velvollisuudentunto on meille miehille hyvin tyypillistä. Mutta aivan turhaa.
No tässäpä tapauksessa se olikin mies, joka halusi naimisiin ja isot häät. Joskus niinkin päin. Mies se halusi puolipakolla kihloihin ja sen jälkeen alkoi painostamaan naimisiin. Sitten, kun tulin raskaaksi, alkoi pettäminen. Joten ei ollut kyse edes siitä, että olisin uppoutunut mitenkään erityisesti lapsiin, koskapa niitä ei edes vielä ollut pettämisen alkaessa.
Ja tosiaankin, mies kyllä uppoutui pävisin töihinsä, mutta teki sitä samaa iltaisinkin!
Jätti minut lapsen kanssa kahden, johon naapuritkin jo kiinnittivät huomiota, että olin aina lapsen kanssa kahdestaan kotona.
ja ei edes ollut kyse mistään pakko tehdä töitä, että pysytän hengissä asiasta, koskapa minulla oli hyvät lähtökohdat ja tienasin itsekin hyvin ja oli jo oma asuntokin valmiina, jonka olin nuorena hankkinut ja maksanut. Eli tässä tapauksessa mies oli kyllä se hyväksikäyttäjä ja petturi, en minä.
"Ex-miehesi on niin velvollisuudentuntoinen, että haluaisi vielä pitää perheestään huolta. Vaikka oletkin persettäsi jakanut ympäriinsä. Tuollainen velvollisuudentunto on meille miehille hyvin tyypillistä. Mutta aivan turhaa."
Eli mies pettää, kun vaimo hyljeksii ja loukkaa näin miestä ja tämä on AINA jollain tapaa oikeutettua, mutta naisen pettäminen on aina väärin ja perseen jakamista ympäriinsä. Huh huh, taidat olla itse vähän narsistinen ja itseäsi täynnä.
Tyhjiö...Hoida enemmän lasta ja tee kotihommia ja huomioi lapsen äitiä, niin voi sitä seksikin äidille sen jälkeen maistua.
Auta äitiä, ota vastuuta lapsesta, kasva aikuiseksi ja nimenomaan isäksi!
EI SAA! Kasva aikuiseksi. Ja ole mies ja isä.