Olen nuori 25 vuotias nainen ja seurustellut ( no en vakavasti) erinäisiä kertoja. Viimeisen suhteen lopetin taas kun ihminen rupesi ahistamaan.
Haluaisin tietää onko samanlaisia kuin minä?
Olen tilanteessa etten edes halua ihmistä vierelleni. Minulla on elämä hyvin, viihdyn yksin ja ystäviä on. Mutta joka kerta kun tapaan ihmisen niin ajattelen miten ihana olisi elää yksin. Siispä nyt olen päättänyt elää yksin, miksi ottaa ketään siihen jos vain se loukkaa molempia kun en voi olla rennosti.
Perheeni, ja perhe tuttavat kysyy miksi en seurustele, olen kuulemma kaunis tyttö ja ottajia kuulemma olisi. Mitenkä niille selittää, etten halua ketään ja toinen ihminen ahdistaa?
Sen olen ystävilleni kertonut, ettei miestä tuu, lapsi saattaa joskus tulla. Koska kumminkin pidän lapsista.
Saako nainen olla sinkku jos haluaa? vai onko pakko sitoutua?
Olen myös tiedostanut sen, että jos tulee mies joka kolahtaa niin sitten tulkoon ja mietitään elämä sitten uusikksi.
Haluaisin tietää onko samanlaisia kuin minä?
Olen tilanteessa etten edes halua ihmistä vierelleni. Minulla on elämä hyvin, viihdyn yksin ja ystäviä on. Mutta joka kerta kun tapaan ihmisen niin ajattelen miten ihana olisi elää yksin. Siispä nyt olen päättänyt elää yksin, miksi ottaa ketään siihen jos vain se loukkaa molempia kun en voi olla rennosti.
Perheeni, ja perhe tuttavat kysyy miksi en seurustele, olen kuulemma kaunis tyttö ja ottajia kuulemma olisi. Mitenkä niille selittää, etten halua ketään ja toinen ihminen ahdistaa?
Sen olen ystävilleni kertonut, ettei miestä tuu, lapsi saattaa joskus tulla. Koska kumminkin pidän lapsista.
Saako nainen olla sinkku jos haluaa? vai onko pakko sitoutua?
Olen myös tiedostanut sen, että jos tulee mies joka kolahtaa niin sitten tulkoon ja mietitään elämä sitten uusikksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Mitenkä niille selittää, etten halua ketään ja toinen ihminen ahdistaa?"
Jos et ketään halua ja toinen ahdistaa, niin miksi sitten olet seurustellut erinäisiä kertoja? Vai onko tuo halua ja ahdistus tullut jälkeenpäin?
Se ahdistus alkaa aina silloin kun asiat rupeavat menemään vakavammaksi. Silloinkun ruvetaan puhumaan mites nyt jatketaan, muutettaisko yhteen... ja muutenkin siitä tulevaisuudesta.
Entä sitten jos sovitaan tapaamista seuraavaksi viikoksi, puhutaan mitä tehdään kesälomalla, tai puhutaan siitä ettei tapaltaisi muita? Ovatko nekin kaikki ahdistusta aiheuttavia asioita, kun kuitenkin koskevat tulevaisuutta, ja tavallaan vastaa kysymykseen mites nyt jatketaan (tavataanko vai ei, jne.).
En todellakaan tapailisi khta ihmistä yhtä aikaa, mutta yhteen muuttaminen on musta ja aika vakavaa.
Eikös sitä sitten voi serustella myös ilman yhteen muutto ja ei niin vakavasti, vai tarkoititko aloituksessa sitä, ettet edes sellaiseen toista halua?
Lapselle parempi olisi saada molemmat vanhemmat... Itsekästä olisi hankkia lapsi maailmaan niin että valmiiksi on ajatellut isättömäksi sen jättää.
Niin kyllähän lapselle olisi parempi, mutta tuskin siitä lapsesta mitenkään kieroutunutta tulee vaikka se kasvaa pelkästään yhden vanhemman kanssa.
"Saako nainen olla sinkku jos haluaa? vai onko pakko sitoutua?"
Kerro nyt ihmeessä jos olet noin itsenäinen nainen että miksi sinun toisilta tulee kysyä tuollaista?
Olen mies joka ei saa helpolla seuraa ja kaikki hyvä päättyy aikanaan (hyvin pikaisesti) joka saa toisaalta ajattelemaan aina miten ihanaa olla yksin. Toisen lähellä olo voi tuoda jo stressiä sekä ahdistusta sen puolesta millainen tulisi olla että kelpaisi.
Ei minulla ole tarvetta keneltäkään kysellä saako mies olla sinkku jos haluaa tai onko pakko sitoutua.
"Olen myös tiedostanut sen, että jos tulee mies joka kolahtaa niin sitten tulkoon ja mietitään elämä sitten uusikksi. "
Olen kuullut tuon monelta naiselta ja vertauksena se on jonkinlainen "jalat alta" homma. Todennäköisemmin se menee jalat alta juuri sen väärän kanssa joka vaikuttaa niin ihanalta tunteiden puolesta kunne sitten alkaa ne ongelmat.
"Mitenkä niille selittää, etten halua ketään ja toinen ihminen ahdistaa?"
Miksi selitellä kenellekään mitään? Sanot että olet itsenäinen nainen ja ihminen ja teet mitä huvittaa.
Sinun elämäsi ei heille kuulu.
"Miksi selitellä kenellekään mitään? Sanot että olet itsenäinen nainen ja ihminen ja teet mitä huvittaa.
Sinun elämäsi ei heille kuulu. "
Pisteet tälle.
on yksi ulkomainen ystävätär, jolta olen oppinut paljon monessa asiassa. Tämä nainen on nyt viisikymppinen, ja hän kertoi minulle, että hänellä kesti monta vuosikymmentä tajuta, ettei häntä ole tarkoitettu elämään miehen kanssa. Pitkäaikaisia suhteita hänellä on ollut elämänsä aikana, ja hän sanoi aina ajatelleensa, että vika oli suhteessa. Tämän kanssa ei natsannut, tuota kohtaan ei tuntenutkaan tarpeeksi, kolmas petti. Hän aina ajatteli, että jos se seuraava olisi se oikea, jonka kanssa kaikki on kuten pitää eikä mikään tunnu väkinäiseltä tai väärältä.
Mutta sitten hän ymmärsi, että vika ei ollut suhteissa vaan hänessä itsessään, eikä sitä välttämättä voinut viaksi edes laskea. Hän vaan oli aina ollut onnellisin yksin. Parhaimmat muistot hänellä oli suhteesta, jossa kummallakin oli vankasti oma elämänsä ja asuttiin erikseen. Eniten hän katuu sitä, ettei aiemmin ollut ollut omille yksinelotaipumuksilleen uskollinen, vaan yritti väkisin mukautua puolison rooliin, mikä ei sitten ikinä sujunut ja näin aiheutti mielipahaa noille miehillekin. Nuorena kuulemma tuntui niin tärkeältä haluta niitä asioita, joita ihmisen aikuistuttuaan kuulu haluta. Parisuhde, yhteinen koti ja perhe. Vanhempana, kun ei jaksa enää stressata turhista, miettiikin miksi? Mikä pakko oli yrittää vastoin tahtoaan. Eikä mitään pakkoa koskaan ollutkaan, siinähän se vitsi piileekin.
Tuossa on vain mahdoton sanoa onko tuohon päätynyt elämän kokemusten ja suhteiden myötä.
Jos se oikea ihminen olisi tullut vastaan niin ehkä suhdekin olisi onnistunut?
Ehkä hän valitsi väärät miehet suhteisiin?
No eihän kukaan kiellä sinua olemasta sinkku. Se mikä minua häiritsee on se, että leikit turhaan ihmisten tunteilla.
Miksi pitää ylipäätään alkaa seurustelamaan uudestaan ja uudestaan, jos tiedät jo etukäteen, ettei suhteesta voi tulla vakavaa? Olisit reilusti sinkku, tai kertoisit reilusti heti aluksi, ettet etsi vakavaa suhdetta, tai voi luvata yhteistä tulevaisuutta. Mutta kun ei, täytyy vaan uudelleen ja uudelleen särkeä miesten sydämiä, kun haluat aina välillä leikkiä seurustelua, mutta sitten "ahdistaa".
"en olen ystävilleni kertonut, ettei miestä tuu, lapsi saattaa joskus tulla. Koska kumminkin pidän lapsista."
Vai niin. Samalla sitten katsot oikeudeksesi päättää, että lapsi elää koko elämänsä ilman toista vanhempaa, vain siksi kun pidät niinku lapsista ja silleen, mutta miehet ahdistaa? Olisiko aika ajatella muitakin kuin itseäsi? Jos se lapsi nyt on ihan pakko saada, niin adoptoisit sitten sellaisen lapsen, jolla ei ole lainkaan vanhempia.
Saat olla ihan vapaasti sinkku, mutta ota myös muut huomioon. Sinun tekosi vaikuttavat moneen muuhunkin ihmiseen.
"Haluaisin tietää onko samanlaisia kuin minä?"
Kyllä on.
"Olen tilanteessa etten edes halua ihmistä vierelleni. Minulla on elämä hyvin, viihdyn yksin ja ystäviä on. Mutta joka kerta kun tapaan ihmisen niin ajattelen miten ihana olisi elää yksin. Siispä nyt olen päättänyt elää yksin, miksi ottaa ketään siihen jos vain se loukkaa molempia kun en voi olla rennosti."
Tästäpä tunnistan juuri itseni. Tiedän olevani kykenemätön suhteisiin, koska aina tulee se pakonomainen tunne päästä omaan rauhaan, vaikka naisessa ei sinänsä mitään vikaa olisikaan. Sitoutumiskammo lienee hyvä termi tälle oikulle.