Asiaa on käsitelty täällä laajasti, mutta en löytänyt aivan vastaavaa tapausta niin avasin uuden. Niin paljon tilanteemme ahdistaa.
Olemme 26 ja 27,olemme seurustelleet neljä ja puoli vuotta, moni asia on kivasti. On omaakin elämää omien kavereiden ja harrastusten parissa, mutta olemme myös naispuolisoni kanssa parhaita kaveita ja meillä on paljon yhteistä ja yhteiset mielenkiinnonkohteet.
Suhteemme kompastuskivi on kuitenkin seksielämä joka on puolisolleni varsinkin tärkeää, tärkeämpää kuin minulle. Seksiä ei alun jälkeen ole ollut kuin yksi-kaksi kertaa keskimäärin viikossa ja puolisoni on kertonut haluavansa enemmän ja aina välillä sitä on ollutkin, mutta kerrat taantuvat aina ja nyt emme ole pian kolmeen viikkoon olleet yhdessä. Puolisoni kertoo ahdistuneensa minun kanssa olemisestakin jo paljon ja tämä kaikki on lähtenyt tästä intohimon puuuttesta.
Eilen pitkään keskenämme puhuessa ja itkiessä hän kertoi eroamisen olevan ainut vaihtoehto mikä on tullut mieleen.
En ymmärrä itsekään mistä haluttomuuteni johtuu ja olenkin koko ajan salaa tyydyttänyt itseäni kun olen yksin kotona muutaman kerran viikossa.
Tilanne ei siis ole se etten haluaisi seksiä lainkaan vaan jotenkin koen vaivaannuttavaksi tilanteen. Lisäksi selitän tilannetta aina raskailla töillä ja aikasilla herätyksillä mikä onkin osatotuus, kuitenkin jaksan itseäni tyydyttää.
Puolisoni on kaunis ja haluttaa minua. En ymmärrä tunnenko alemmuuden tunnetta vai mitä vai miksi seksin harrastaminen ja aloittaminen tuntuu olevan kovan kynnyksen takana? Puolisollani on myös ollut useita suhteita ennen minua ja minulle hän on ensimmäinen jonka kanssa olen harrastanut yhdyntää.
Kannnattaisiko vielä yrittää puhua jos vaikka puolisoni suostuisi seksuualiterapeutilla ja minä löytäisin himon ja halun tyydyttää puolisoni.
En tosin tiedä onko jo liian myöhäistä pelastaa koska puolisoni kertoi olevansa todella ahdistunut tulleensa viikonlopun vietosta vanhemmiltaan takaisin luokseni.
Enkä tajua miksen ole voinut kertoa ennempää tätä itsetyydytystäni, puolisoni todennäköisesti luulee etten halua häntä tarpeeksi vaikka muuta olenkin vakuuttanut hänelle aina.
Kertoneeko huonosta itsetunnosta etten pääse sanoista tekoihin? Molemmathan tiedostamme että tämä on ollut ongelma jo pitkään joka nyt kärjistyi.
Hän oli sitä mieltä että olemme niin nuoria ettei vielä tarvitsisi suurempia töitä tehdä suhteiden eteen vaan suhteen ja seksielämän pitäisi toimia.
Suhteen lopettamisen syyksi kertoi ettei haluaisi enempää minua loukata, jos vaikka sortuu pettämään tms. kun ei ole nyt onnellisessa suhteessa.
Olemme 26 ja 27,olemme seurustelleet neljä ja puoli vuotta, moni asia on kivasti. On omaakin elämää omien kavereiden ja harrastusten parissa, mutta olemme myös naispuolisoni kanssa parhaita kaveita ja meillä on paljon yhteistä ja yhteiset mielenkiinnonkohteet.
Suhteemme kompastuskivi on kuitenkin seksielämä joka on puolisolleni varsinkin tärkeää, tärkeämpää kuin minulle. Seksiä ei alun jälkeen ole ollut kuin yksi-kaksi kertaa keskimäärin viikossa ja puolisoni on kertonut haluavansa enemmän ja aina välillä sitä on ollutkin, mutta kerrat taantuvat aina ja nyt emme ole pian kolmeen viikkoon olleet yhdessä. Puolisoni kertoo ahdistuneensa minun kanssa olemisestakin jo paljon ja tämä kaikki on lähtenyt tästä intohimon puuuttesta.
Eilen pitkään keskenämme puhuessa ja itkiessä hän kertoi eroamisen olevan ainut vaihtoehto mikä on tullut mieleen.
En ymmärrä itsekään mistä haluttomuuteni johtuu ja olenkin koko ajan salaa tyydyttänyt itseäni kun olen yksin kotona muutaman kerran viikossa.
Tilanne ei siis ole se etten haluaisi seksiä lainkaan vaan jotenkin koen vaivaannuttavaksi tilanteen. Lisäksi selitän tilannetta aina raskailla töillä ja aikasilla herätyksillä mikä onkin osatotuus, kuitenkin jaksan itseäni tyydyttää.
Puolisoni on kaunis ja haluttaa minua. En ymmärrä tunnenko alemmuuden tunnetta vai mitä vai miksi seksin harrastaminen ja aloittaminen tuntuu olevan kovan kynnyksen takana? Puolisollani on myös ollut useita suhteita ennen minua ja minulle hän on ensimmäinen jonka kanssa olen harrastanut yhdyntää.
Kannnattaisiko vielä yrittää puhua jos vaikka puolisoni suostuisi seksuualiterapeutilla ja minä löytäisin himon ja halun tyydyttää puolisoni.
En tosin tiedä onko jo liian myöhäistä pelastaa koska puolisoni kertoi olevansa todella ahdistunut tulleensa viikonlopun vietosta vanhemmiltaan takaisin luokseni.
Enkä tajua miksen ole voinut kertoa ennempää tätä itsetyydytystäni, puolisoni todennäköisesti luulee etten halua häntä tarpeeksi vaikka muuta olenkin vakuuttanut hänelle aina.
Kertoneeko huonosta itsetunnosta etten pääse sanoista tekoihin? Molemmathan tiedostamme että tämä on ollut ongelma jo pitkään joka nyt kärjistyi.
Hän oli sitä mieltä että olemme niin nuoria ettei vielä tarvitsisi suurempia töitä tehdä suhteiden eteen vaan suhteen ja seksielämän pitäisi toimia.
Suhteen lopettamisen syyksi kertoi ettei haluaisi enempää minua loukata, jos vaikka sortuu pettämään tms. kun ei ole nyt onnellisessa suhteessa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
On erittäin raskasta kun puoliso ei halua. Minusta seksuaaliterapiaan menee se, joka ei halua(=sinä), ei se halukkaampi.
Päästä naisystävästäsi irti. Tiedän kokemuksesta miten kaiken nielevää ja alistavaa on, kun puoliso kieltäytyy seksistä. Jos rakastat, niin irrotat.
No suhde nyt taitaa loppua halusin sitä tai en ja aion suhteen loppuessa muuttaa toiselle paikkakunnalle joten irti tulee todella päästyä.
Käyn vaan tätä itseni kanssa läpi ja kiroan miksi suhteen piti mennä näin pitkälle ennen kuin haluaisin puhua itsetunto ongelmistani. Ja olisi myös kaivannut tietoa voiko vaikka puhumalla tai terapialla tällaista korjata?
Tarvitsen siis seksia useita kertoja viikossa mutta tunnen jotain alemmuuden tunnetta ja katselen pornoa yksin ja selittelen puolisolleni väsyneisyyttä ja kiireisyyttä vaikka häntä haluankin seksuualisestikin ja hänen kanssaan haluan myös olla. Valehtelin myös harrastaneeni seksiä ennnen suhdettamme kun en uskaltanut unelmieni naiselle kertoa miten vässykkä olen. Hänella oli kuitenkin ollut entisen kaupunkimme komeimmat miehet ja minä en nyt aivan ykkösluokkaa ole.
No menepä jollekulle terapeutille tai psykologille juttelemaan tosiaan. Jos vain vaihdat naisen toiseen, koet samat ongelmat kohta hänenkin kanssaan. Ja olisitkohan ehtinyt kehittää pornoriippuvuuden poikamiesaikanasi, selittely huonosta itsetunnosta ei mulla oikein mene läpi. Asioista pitää puhua oikeilla nimillä ajoissa, myös parisuhteessa. Jos seurustelukumppanisi olisi halunnut jatkaa, olisitte voineet vaikkapa kokeilla eri osoitteissa asumisen vaikutusta suhteeseen. Toivottavasti olet jotakin oppinut mokistasi?
Se nyt vaan on on niin, että...
Tällä palstalla tarinoidaan monenlaisista ongelmista. Yhtäkään ongelmaa ei voi väheksyä, koska
ongelma on todennäköisesti ko. henkilölle suuri suhteessa hänen muihin ongelmiin.
Puolisosi kokee seksielämää olevan ongelmallisen vähän.
Okei, häntä ei voi moittia siitä - ongelma on suuri hänelle, koska muita ongelmia ei ole.
Puolisosi saattaa ajatella asioita muutaman vuoden kuluttua eri tavalla.
Ehkä hän häipyy ja tapaa miehen....joka panee. Kenties jossain vaiheessa; panee myös turpiin, panee viinaa naamaan, panee rahat sileiksi, panee exääsi halvasta....ja ehkäpä vielä panee muita naisia.
Mutta juuri tällä hetkellä puolisollasi ei ole vielä tuollaista kokemustaustaa suhteuttamaan teidän välistä ongelmaa.
Jottei puolisosi tarvitse mennä panettamaan itseään mahdollisesti ikävään paikkaan (sinähän vaikutat kuitenkin fiksulta kaverilta), suosittelen kuitenkin seuraavaa;
Mentte yhdessä seksuaaliterapeutille. Sinulla on haluja ja kykyä, mutta tietty riittämättömyyden tunne petissä lamaannuttaa sinua pikkuhiljaa. Tilannetta ei helpota puolisosi melko suorasukainen painostus asiasta.
Toiveesi lähdöstänne terapeutille on kuitenkin jonkinlainen signaali puolisollesi.
Tuo kortti on syytä katsoa ennen kuin päästät hänet panemaan ja seikkailemaan - ja ehkä turpiin ottamaan.
Mikäli taustalla on muitakin ongelmia, terapeutti kaivaa nekin asiat päivänvalon ja avoimeen keskusteluun.
Ketjun avaajana jatkan tätä vielä. Olen ehkä ollut epäselvä kirjoituksissani, mutta kyse ei ole paljonkaan minun haluamisestani. Vaan paremman puolisoni.
Ollaan nyt kaksi päivää itketty sylikkäin ja puhuttu kaikesta loputtomiin. Molemmat ovat kertoneet toisiaan rakastavansa, mutta puolisoni kokee kuitenkin ettei tunne mitään enää suhdettamme kohtaan ja tätä on kestänyt jo aika pitkään.
Kerroin hänelle tietysti olevani valmis mihin vain suhteen pelastamiseksi, jos hänestä siltä tuntuu. Ajattelin tänään puhua lääkärille jaksamisestani ja toivovani pientä lomaa unettomuuteen ja suruun.
Jos saan sairaslomaa päätimme pitää sen ajan välimatkaa täysin ja tämän jälkeen varmaan asia pitää hoitaa loppuun, jos puolisostani edelleen siltä tuntuu.
Vaikeaa taitaa olla uudelleen tunteita minua kohtaan sytyttää, jos ne kerran ovat kuolleet joten pahimpaan tässä pitäisi alkaa valmistua eikä yrittää mitään turhia toiveita herättää suhteen jatkumisen puolesta.
Vietetty kyllä ollaan niin lämpoisiä hetkiä sylikkäin että tiedän puolisoni yhä minua rakastavan. Se ei vaan taida riittää. Kerroin myös hänelle etten tietenkään halua hänen minua säälistä pitävän.
Olethan kuullut naisista, jotka "pihtaa", kun ei haluta. Käsittääkseni usein tällaisissa tapauksissa kyse on siitä, että naista ei haluta ollenkaan. Tiedätkö, sulla on kuitenkin sikäli parempi lähtökohta, että sä kuitenkin haluat seksiä. Älä tunne syyllisyyttä siitä, että tyydytät itse itsesi, ajattele sitä positiivisesti; sentään haluja löytyy, ja myönnätkin, että koet myös kumppanisi haluttavana. Olet ehkä jotenkin lukossa nyt eikä kumppanisi syyllistäminen valitettavasti asiaa auta, vaikka toisaalta ymmärrän kyllä häntäkin. Kuten aiemmin sanottiin, oman kumppanin jatkuva torjuminen tuntuu pidemmän päälle todella kurjalta ja nöyryyttävältä. Kaikista vakuutteluista huolimatta tulee tunne, että ei ole toisen silmissä haluttava.
Jos suhde nyt ei vielä ihan finaalissa ole, vaan edes jonkun verran vielä on mahdollisuutta saada se toimimaan, niin pyydä naiseltasi vielä hetki aikaa. Ja ryhdy aidosti tekemään asialle(si) jotain! Mene seksuaaliterapeutille tai lainaa edes kirjastosta kirjoja aiheesta. Ensimmäisenä mieleen tuleva konsti olisi sopimus seksittömyydestä. Mitenkä tämä sitten auttaisi, niin... ;) No, saisit poistettua itseltäsi paineita. Vaikka kahden viikon täydellinen yhdyntäkielto, mutta EI läheisyyskielto. Päinvastoin. Jotain tehtäviä joita teidän tulee tehdä toisillenne; suuseksiä, joka ei saa johtaa yhdyntään. Intiimi hieronta, joka ei saa johtaa yhdyntään. Niin, että saat vapaasti seota halusta, tuntea miltä tuntuu himoita toista, taustalla kuitenkin tieto, että vaikka halusi vapautuisi, et saa viedä juttua loppuun saakka. Ehkä olisi hyvä pidättäytyä myös itsetyydytyksestä tai ainakin vähentää, niin että kokisit, että ainoa keino purkautua on tehdä se naisesi kanssa.
Kahdessa viikossa ei toki vielä ihmeitä tehdä, mutta positiivinen kokemus voisi vahvistaa sitä tunnetta, että kyllä se vielä hyväksi muuttuu.
Seksuaaliterapian sijaan "tavallainen" terapia voisi olla myös paikallaan, kaipaat selvästi työkaluja työstää huonoa itsetuntoasi. Hei, vaikka naisellasi on ollut paikkakunnan komeimmat miehet, niin SINUT hän on halunnut suhteeseen! Sinä olet ollut hänelle riittävän hyvä siihen, mihin ne muut eivät ole pystyneet. Sinua hän haluaa, sinulle hän haluaa olla himon kohde, sinulle uskollinen, sinun naisesi. Ymmärräthän?
Vielä kertoisin hänelle viimein, kun tässä koko suhteen tulevaisuus on joka tapauksessa kiikunkaakun, että olit neitsyt kun menitte ensimmäisen kerran sänkyyn. Tämä voi auttaa häntä ymmärtämään sinua paremmin, miksi olet niin estynyt ja miksi koet niin kuin koet. Naiset ovat kuule yllättävän empaattisia eläimiä... :) Onhan tuo melkoinen epäluottamuslause, että olet kaikki nämä vuodet valehdellut, joten suhtautuminen siihen tietoon voi toisaalta olla mitä vaan. Mutta ainakin se aukaisee hänen silmänsä, tavalla tai toisella.
Mars kirjastoon - tänään! Ja hyvää seksielämää, ole rohkea.
Olen nyt kuullut ystäväpiirissäkin tällasia tarinoita jo niin monta kertaa, että mitta tuli täyteen.
Elättekö te muut siis suhteissa joissa nainen, herättyään pettymyksen tunteeseensa, päättävät että muuta vaihtaria ei oo ku ero, ja mies ottaa sen suoraviivaiseen tyyliinsä sinä ainoana totuutena joka naisesta sillä hetkellä irtoaa?!
Mulla taitaa sitten olla ihan omalaatuinen mies kun ei sen mieltä lannista mun hetkelliset äkkipäätökseni koskaan! Päinvastoin, jos uhkaisin häntä erolla koska suhteessa on kaikki mennyt muka jo niin helvetin pitkään päin seiniä, niin hän ottaisi mua heti sanasta ja vaatisi mua selittämään miksi en itsekään ole tehnyt asian eteen mitään, vaan päätän nyt yhtäkkiä että se on loppu ny!
Johtuuko se siitä, että edes nuorilla, uuden polven miehillä ei (tässä maassa?) ole edelleenkään taitoa keskustella yhtään mistään tai oppia yhtään mitään? Te vaikka runkkaatte yksinänne mieluummin kuin menette ja opettelette viettelemään sen naisenne sänkyyn, niinkö?!
Sehän on ihan naurettavaa!
Parisuhteessa eläessä se YKKÖSTAITO on osata kiihottaa kummani seksiin ja jumalauta jos te niitä pornovideoitakin kaiket päivät tölläätte niin eikö helvetti niistäkään muka opi miten naista kosketetaan ja vikitellään ja miten seksiin saa uutta makua, vai onko se kaikki vaan liian työlästä oppia, pojat?!
Saa siinä sitten ihmetellä kun naiset päättää ja ite vaan vikisee jäliviisaana, että mä osaan kyllä muuttuakin, ihan varmasti osaan.
No johan tuli Femakkopaatosta!
Pätkääkään myötätuntoista toista IHMISTÄ kohtaan! Näithän riittää MINÄ TIEDÄN KAIKEN - feministejä!
Kuin se ihmissuhde olisi itsestään selvyys? Opiskelin, opiskelen ja opetan ihmissuhdetaitoja, mutta olen vasta hivenen alussa tietää ja tiedostaa koko mielen toiminnan laajaa kenttää.
Olisikohan eräs syy sellainen, että se Nainen korotetaan haluttavaksi? Kun sitten Femakot syyllistäävät aina miehen, hämmentyyhän siinä karskikin mies. Ja mitä on Karski mies? Hänhän ei ole mitenkään sisimmissään karski, vaan hyvinkin herkkä.
Jo ihan biologisista ja suvunjatkumisen syistä johtuu sellaiset syyt, että naaraan kiima on erityinen asia. Femakkojen kaapattua 'oikeuden' miesten alistamiseen - homo sapiens uros kun osaa ajatella tunteita (vaikka Arvoisat Femakot muuta väittävät) - syntyy tunneristiriitoja. Katsokaa vaikka koiranaaraita niiden juoksuaikana. Ne hyväksyvät osan uroista, mutta toisille tulee hammasta! Ja se hyväksynnän kohde vaihtelee...
Olemmeko siis vielä paljon muutakin kuin rationaalisesti suhtautuvia?
Eläköön se pieni iso ero!
Naimisissa kohta 7 v ja seksielämä kankeaa. Alussa toimi ihan ok mutta jossain vaiheessa tuli stoppi. Mieti minkälaista seksi oli silloin kun sitä oli enemmän..? Oliko se tyydyttävää molemmin puolin? Joskus voipi olla niin että jos/kun suhteessa on jotain muuta pielessä heijastuu se myös seksiinkin. näin kävi meillä. oletteko suhteessa muuten 100% tyytyväisiä jos ei seksiä oteta huomioon? Uskoisin jos sinulla ei olisi intohimoa naistasi kohtaan, että ongelma olisi siinä ,mutta jos haluat häntä niin miksi et ryhdy sanoista tekoihin? Kumpi tekee aloitteet silloin kun seksiä on? Varmasti kannattaa mennä yhdessä terapiaan ja selvittää nuo seksuaalisuusasiat ennen kuin eroatte, jos rakkautta riittää molemmin puolin. Siis jos ongelma on vain alun perin sinun saamattomuus aloitteen tekoon niin sanoisin että asiat ovat vielä korjattavissa.
> Kannnattaisiko vielä yrittää puhua jos vaikka puolisoni suostuisi seksuualiterapeutilla ja minä löytäisin himon ja halun tyydyttää puolisoni.
Kannattaisi. Joko yhdessä tai suhteen loppuessa yksin, niin olisi selvänä ennen seuraavaa suhdetta.
Aloita niin, että sinulla ON haluja puolisoa kohtaan. Kerro se hänelle. Kerro miten paljon ja usein oikeasti häntä haluat.
Kun olette jo monta iltaa itkeneet sylikkäin, niin nainen on joka kerta tehnyt havainnon. Et vieläkään tehnyt aloitetta!!!
Olet ollut naisen vierellä, hän kertoo, että seksin puute on syy ja sinä et tajua noin selvää vihjettä alkaa hommiin! Olisitte saaneet monta päivää lisäaikaa selvittää välejänne.
Naisella on jo tunne, että sinun kanssa ei saa riittävästi seksiä.
Sitä käsitystä et voi muuttaa muulla kuin harrastamalla seksiä. Itkemällä sylikkäin latistat koko tunnelman, etkä voi näyttää naisellesi olevasi mies.
Koita ehdottaa naiselle ihan uutta lähestymistapaa. Kerro haluistasi, himoistasi ja ehkä jopa siitä, että hän on ensimmäisesi. Ja siitä että olet pelännyt ettet pysty tyydyttämään häntä riittävästi.
Et haluaisi lopettaa ennen kuin olette kokeilleet jotain todella uutta. Ehdotan tantraseksikurssia, tai jotain vastaavaa. (Sen lisäksi voisit tietenkin mennä yksin tai yhdessä seksiterapeutin luona käymään.)
Kerro naisellesi kaikki suunnitelmasi. Pyydä häneltä vielä hetki aikaa saattaa yhdessä suhteenne kuntoon.
Etsi ilmoitus siitä kurssista valmiiksi, niin nainen näkee, että todella haluat nähdä vaivaa hänen eteensä. Seksinne eteen.
Kun seuraavan kerran olette kaksistaan, niin tee ihmeessä jokin aloite seksiiin. Luulen, että se on se, mitä naisesi eniten miettimisen hetkellä kaipaa :)
Tai osta jopa joku kiva seksilelu, hierontaöljyä juuri naistasi ajatellen ja ehdota, että pidätte yhteisen mukavan hetken.
TÖRKEÄÄ HENKISTÄVÄKIVALTAA NOPEESTIPOIS,ENNENKU SAIRASTUT TAI ALAT JUOPOTTELEE
Niin hieno kuin tekstisi onkin, et näytä erästä asiaa ymmärtävän. Ilmeisesti nainen olet, vaikkei välttämättä.
Yleensäkin naisten on vaikea käsittää, että kaikki miehet eivät tuosta vaan....hyppää pukille.
Vaikkakin haluja ja kykyjä olisi kuin.
Sattuu nyt olemaan niin, että mieskin on psykofyysinen kokonaisuus.
Ja sitä jalkoväliä ohjaa lopultakin puhtaasti korvien väli.
Aloittaja tekee hyvin selväksi, että kynnys on korkealla seksiin....vaikka niitä haluja on.
Ja sinä ohjeistat häntä...usuttamalla seksialoitteisiin. Kuvittelet että ongelma on siinä, kun mies ei vain `viitsi` ryhtyä hiostaviin hommiin.
Uskoisin aloittajan haluavan piehtaroida ja hikoilla kovasti seksin pyörteissä.
On vain niin, että kun kynnys nousee; on epäonnistumisen pelkoa, riittämättömyyden tunnetta ym...
Ei se ongelma silloin ratkea napin painalluksella - painan nappia ja ryhdyn seksiin.
Yrittäkää tuo asia käsittää - hyvät naiset.
Miehen sielunelämä saattaa hetkittäin olla ongelmallisempi kuin teillä.
Tiesittekö ...... nyt tiedätte.