Anoppini ja mieheni sisar eivät ole ikinä hyväksyneet minua ja mieheni onkin siitä hyvin katkera heille. Vuosien aikana minut on haukuttu moneen kertaan ja nyt ovat lapseni tulilinjalla. Anoppini ja miehen sisar
kertovat perättömiä ilkeitä juttuja minusta lapsilleni ja yrittävät kääntään lapset minua vastaan. Asian tultua ilmi miehelleni hän löi välit poikki äitiinsä ja sisareensa, ilmoittaen kirjallisesti pyynnön että eivät ota mitään yhteyttä meihin, eli mieheeni, minuun tai lapsiin.
Lapsille alkoi sadella tekstiviestejä ja kirjeitä. Itse sain anopilta kirjeen, missä hän ilmoitti että olen vainoharhainen ja vainoan heitä ja minun pitää pyytää kirjallisesti heiltä anteeksi tekojani. Tosin en ole sanonut vielä kenellekään pahasti. Nyt viimeisin teko oli mieheni sisarelta: nuorin lapseni 15 v. oli kaupassa ja hän hyökkäsi sanallisesti lapseni kimppuun haukkuen lapseni ja minut lapselle. Onko täällä kellään yhtä v-maista anoppia ja natoa kuin minulla? Vai olenko ainut tässä maailmassa....toivottavasti muilla menee paremmin
kertovat perättömiä ilkeitä juttuja minusta lapsilleni ja yrittävät kääntään lapset minua vastaan. Asian tultua ilmi miehelleni hän löi välit poikki äitiinsä ja sisareensa, ilmoittaen kirjallisesti pyynnön että eivät ota mitään yhteyttä meihin, eli mieheeni, minuun tai lapsiin.
Lapsille alkoi sadella tekstiviestejä ja kirjeitä. Itse sain anopilta kirjeen, missä hän ilmoitti että olen vainoharhainen ja vainoan heitä ja minun pitää pyytää kirjallisesti heiltä anteeksi tekojani. Tosin en ole sanonut vielä kenellekään pahasti. Nyt viimeisin teko oli mieheni sisarelta: nuorin lapseni 15 v. oli kaupassa ja hän hyökkäsi sanallisesti lapseni kimppuun haukkuen lapseni ja minut lapselle. Onko täällä kellään yhtä v-maista anoppia ja natoa kuin minulla? Vai olenko ainut tässä maailmassa....toivottavasti muilla menee paremmin
Vastaukset 14
Vanhimmat
Laittamaan siskoaan kunnolla turpiin tai remmiä perseelle niin ettei istu kahteen viikkoon kun ovat noin kieroon kasvaneita ja miehelläsi on kanttia puolustaa sinua kieroja sukulaisiaan vastaan ja niinhän se on että miehelle oma perhe on paljon tarkeämpi kuin lapsuudenkoti ja hullu anoppi ja sisar.
(mk:n ohjeet ovat aina erikoisia ja hivenen väkivaltaisiakin. Kaikilla meillä on taustamme. Hm.)
Minua kiinnostaisi tietää, mistä syystä itse arvelet kahden miehesi lähisukulaisen suhtautuvan sinuun nurjasti. Riittääkö selitykseksi sinulle se, että ovat hulluja? Miehesi on samaa sukua, samoin lapsesi - se panee ajattelemaan.
Jotenkin se, etteivät miehesi sukulaiset koskaan ole hyväksyneet sinua, panee kysymään syytä. Jos keksisi MIKSI?, voisi lähteä tilannetta enemmän miettimään.
Mikä syy mahtoi olla se ihan aluksi, ettei sinua hyväksytty? Mieleeni tulee vain eräitä yleisiä syitä. Mutta mitä itse arvelet? Avaa tilannetta vähän enemmän, mikäli haluat meidän pohtivan, mitä olisi tehtävissä.
Tilannehan koskee myös lapsiasi. Mitä syytä jollain on kääntää lapsia äitiään vastaan?
Sivusta vastaajana aivan pakko kommentoida sen verran, että olkootpa perimmäiset syyt mitkä tahansa niin ap:n kuvausten perusteella kysehän on häneen ja perheeseen kohdistetusta henkisestä väkivallasta ja sellaiseen pitää aina suhtautua enemmän kuin vakavasti.
Jos olisin ap:n sijassa ottaisin välittömästi yhteyttä Rikosuhripäivystykseen ja kysyisin asianmukaisia neuvoja tilanteen selvittämiseksi. Jokaiselta paikkakunnalta löytyy instansseja, jonne päivystys neuvoo menemään ja hakemaan apua.
On kumma, miten paljon me annamme toistemme touhuta ihan mitä huvittaa analysoimalla vain kaikkea. Kun akuutein hätä ja pelko saadaan laannutettua, niin sitten on sinunlaisesi ihmisen vuoro astua areenalle ja ryhtyä spekuloimaan ongelmien syntyä. Maailmassa on kuitenkin yksi todella selkeä sääntö, että vaikka olisi kuinka inhottava niin kenelläkään ei ole oikeus käyttää fyysistä tai henkistä väkivaltaa toista vastaan. Ja sitähän on käytetty mm ap:n lasta kohtaan. Sellaista minä en katsele hiljaa sivusta!
Jos ei laiteta kova kovaa vastaan ja millä oikeudella anoppi ja miehen sisar käyttävät henkistä terroria yhtä sukulaistaan ja tämän lapsiaan vastaa ja miehella on hyvä syy laitta nämä sukulaiset ruotuun tällä keinolla että sisar oppii ettei hypi veljensä silmille kun omassa päässän viiraa ja lujaa.
Anopilla ja miehen siskolla ei ole kaikki kunnossa.
Olette tehneet oikean ratkaisun pyrkimällä rajoittamaan kanssakäymistä heidän kanssaan. Rajoittamista kannattaa tiukentaa. Lapsille uudet salaiset kännykkänumerot. Anopilta ja siskolta lapsille tulleita kirjeitä ei avata ja lueta. Lapsille annetaan ohje, että anopin tai siskon kohdatessa ei ruveta juttelemaan heidän kanssaan, vaan poistutaan tilanteesta. Jos tilanne menee pahaksi, heille voi hakea lähestymiskieltoa. Kannattaa säästää kaikki kirjeet ja tekstiviestit sitä varten. Miehesi ja sinä ette myöskään kommunikoi heidän kanssaan, aivan kuten miehesi on heitä pyytänyt tekemään. Asetu henkisesti tilanteen yläpuolelle. Hullujen kanssa ei kannata ottaa yhteen. Teet ihan oikein kun pyrit välttämään tappelua. Sitähän anoppi hakee, kunnon kahinaa.
Anoppisi ei ole normaali.
juu anoppi aina vähätteli tekemisiäni. hänen nuorin poikansa myös arvosteli mieheni eli veljensä kastekuvaakin. tyttöystävänsä kuullen löin välit poikki anoppiin mutta lapsille hän ei kostanut väliemme rikkoutumista. se olisi minusta jo sairasta ja varmasti olisin syytettä miettinyt!! miehen veljelle antelin sitten kerran ihan kunnolla.nokkavalle kaiken helpolla saaneelle, kakaralle . anopin suosikkilapsi on muuten tämä nuorimmainen. kaiken sai tämä nuorin kuoria päältä ensin,kuin kerman konsanaan. rippeet isoveljelle. nuorin on aina tuhonnut ja hölmöillyt elämässään kaikenlaista .toisin kuin veljensä. isoveli onkin pelastanut hänet monesta pulasta ja hommannut hänelle työpaikankin ja sama hyväksikäyttöralli jatkuu..anoppi kertoi työni olevan tyhjän nyhjäystä mutta muutaman vuoden kuluttua opiskeli itse samalle alalle..appiukko oli tosi mukava ja asiallinen mulle aina! ja vanhimmalle pojalleen myös. paras vaan kun ei ole missään tekemisissä ihmisten kanssa jotka yrittävät hyväksikäyttää ja ovat omasta mielestään parempia kuin sinä ja sinun perheesi. ei tule stressiä ja jatkuvaa mielipahaa .suosittelen !
Vie viestit ja kirjeet poliisille ja tee rikosilmoitus häirinnästä.
seuraavat asiat: lapsille on puhelinnumerot vaihdettu ja laitettu salaiseksi. Olemme säästäneet kaikki tekstiviestit ja kirjeet. Tänään tein sen että soitin sosiaalitoimistoon ja kerroin sinne koko stoorin alusta lähtien. Siellä täti haukkoi henkeään ja totesi että nyt varataan minulle aika sosiaalityöntekijälle ja ruvetaan selvittämään mitä voidaan tehdä, jotta lapset eivät kärsi enempään tästä tilanteesta. Mietitään yhdessä vaan mikä tässä on mennyt pieleen ja miksi minusta ei pidetä. Luulisin että yksi syy on se, että anoppi ja hänen lapsensa eivät ole kouluttautuneet millekään alalle. Anoppi oli aikoinaan rakennuksella töissä ja sisko ei ole ollut juuri missään töissä, vaan asunut anopin kanssa saman katon alla nostaen työttömyyskorvauksia. Itse olen hankkinut 5 ammattitutkintoa, joista 3 on terveydenhuoltoalalta ja mieheni viime vuosina 2 ammattitutkintoa, mutta se ei ole muuttanut meitä ihmisinä mihinkään. Mutta koulutuksen myötä olen oppinut ajatusmaailman, jossa kunnioitetaan yksilöä. Sen saman olen pyrkinyt opettamaan myös lapsilleni. Mieheni kanssa olemme jutelleet anopistani hyvin usein ja on käynyt ilmi että hän käyttää hyvinkin paljon henkistä väkivaltaa saavuttaakseen sen mitä haluaa. Eli olisiko yksi syy se että anoppini ja miehen sisar kouluttamattomina kokevat olevansa jotenkin minun alapuolella? Itselleni on aivan sama onko joku merkonomi vai sairaanhoitaja tai talonmies, kaikki ammattiryhmät ovat tarpeen tässä yhteiskunnassa ja jokaisen työtä pitää kunnioittaa ja arvostaa.
Ensimmäisen lapsen synnyttyä tilanne jotenkin kärjistyi. Anopin ja sisaren mielestä en osannut tehdä mitään oikein lapsen suhteen. Lasta ei olisi saanut viedä mihinkään muualle hoitoon kuin anoppilaan ja siitä kasvoi sitten ns. lumipalloefekti. Huomauttelut tihenivät ja kävivät viikko viikolta ilkeämmäksi, kunnes lakkasin käymästä anoppilassa. Mieheni ja lapset kävivät aina silloin tällöin, koskaan en heiltä sitä kieltänyt. Appiukon kuoleman jälkeen tämä räjähti käsiin sitten. Kaikki oli kuulemma minun syytä ja minulle ilmoitettiin että kun appea haudataan niin miniä saa mennä toiselle paikkakunnalle, en siis ollut tervetullut hautajaisiin. Hautajaisten jälkeen oli perunkirjoitus, jonka piti tuomari. Tuomari soitti minun kännykkään ja ilmoitti että anoppi on sanonut että miniällä ei ole asiaan perunkirjoitukseen, koska ei ole pesän osakas, tosin en ollut menossakaan sinne. Sitten sain kirjeen anopilta, jossa hän sanoi että minä en ole saamassa mitään, joten turha vaatia. No en kyllä olettanutkaan että olisin saanut sieltä jotain, koska en ole perillinen. Tämän jälkeen alkoi se rumba mistä kerroin ihan ensimmäisenä tässä keskusteluketjussa. En todellakaan tiedä mitä olen tehnyt niin väärin että ansaitsen tämän käytöksen heiltä. Yhdestä asiasta olen iloinen: mieheni ei ole ikinä mennyt anopin tai sisarensa puolelle, vaan on aina puolustanut minua. No nyt tuli kyllä vuodatettua aika lailla ja varmaankin aika sekavastikin välillä, toivottavasti edes ymmärrätte puolet tästä mitä olen kirjoittanut. Itselläni on tällä hetkellä aika tyhjä olo ja nyt odotankin ensiviikkoa, jotta pääsen juttelemaan sos.viranomaisten kanssa tästä tapauksesta ja kuulen mitä mahdollisuuksia minulla on turvata lasten hyvinvointi. Kiitos teille kaikille jotka ovat jaksaneet lukea tämän vuodatuksen =))
Voiko sosiaalivirasto tosiaan tehdä tässä jotain, kun anopilla ei ole edes mitään laillisia oikeuksia lapsenlapsiinsa? Voiko se suositella lähestymiskieltoa vai mitä? Toivottavasti siitä ei ole enemmän haittaa kuin hyötyä eli löytyy järkeviä virkailijoita.
hyvä että sulla on mies joka on vaimonsa puolella.kyllä se siitä suttaantuu,kaikkea hyvää sulle : )
Ilmoittakaa miehenne kanssa kirjallisesti anopille ja sisarelle että mikäli perheenne häirintä ei lopu, haette lähestymiskieltoa. Ja sen jälkeen mikäli pihahdustakaan kuuluu, niin mars mars poliisiasemalle rikosilmoitusta tekemään. Sieltä neuvovat kyllä eteenpäin.
Kannattaa kirjoittaa itselleen esimerkiksi teksti jossa luettelee kaikki häirinnän muodot. Ja ottaa kirjeet yms. todisteeksi mukaan.
Taidat olla hieman naivi ja taitaa se sos.työntekijälle meno olla ojasta allikkoon: Lainaus: "Mietitään yhdessä vaan mikä tässä on mennyt pieleen ja miksi minusta ei pidetä". Sos.työntekiä voi huostaanottaa lapset pahimmassa tapauksessa. työntekijä kirjaa ylös perhetilanteenne ja lapsista kerran kyse, niin joudutte lastensuojelun kirjoihin. Yleensä nämä hakevat vikoja ja tietääksen sos.työntekijä ei voi tehdä mitään muutakuin ottamalla huostaan, että lapset eivät joudu henkisenväkivallan kohteeksi. Tyhmän tempun olet tehnyt. Anopilla ja sisarella ei ole oikeuksia lapsiin joten se rikosilmoitus olis ollut järkevin ratkaisu.
vuodatan nyt kaiken, mitä tässä ajattelen…
miesystävä haluais vielä jatkaa, muttei tällaisen jälkeen yksinkertaisesti voi, sula mahdottomuus…
mikä tekee yli 40 vuotiaasta, kahden lapsen äitistä, jonka mies on pyörätuolissa, tuollaisen v***n kyylän ja kyttääjän sekä kylän juoruämmän? vaikea sanoa… monta kertaa olen sanonut, että olis hiljaa ja antaisi ihmisten olla… ei, ei tehoa sana. olen yrittänyt tulla toimeen, käynyt kylässä, muistanut synttäreinä, jopa jouluna, (vaikken itse saanut koskaan sieltä mitään…)
silti tulee pieniä loukkauksia kokoajan. miesystävän isän hautajaisissa mut laitettiin istumaan ihan erilleen (en voinut olla surun tukena), mua ei haluttu perheen valokuviin… jouluna joulukortteja tuli kaksi. miehen kuoressa oli hänen omansa ja sitten erikseen kuori, jossa oli mun kortti. se oli todella outo ele. hän vain haluaa sulkea mut kokonaan pois, kaikesta…
miesystävälleni en edes ole kertonut kaikkea, mitä tämä kotkale on mun niskaan paskannut, ei ne ole mieheni vikoja… eilinen meni vaan liian pitkälle, aivan liian!
jotain hyvää, miehen äiti on ihana, rakastava ja olen kokenut siellä olevani tervetullut… miten rakkauden saisi pois? en keksi keinoa, sitä vain on liikaa :’(
mä täytin just lähestymiskiellon tälle siskolle… se on useamman vuoden ajan levitellyt mun erittäin henkilökohtaisia asioita, mun selän takana ja eilen se herjasi mua facebookissa, mieheni seinällä… (poistin hänen kaveruuden siellä) sen lisäksi laittoi mulle todella törkeää tekstiä privana. Pyysin lopettaa, mutta jatkaa… varotin jo lähestymiskiellosta, ei auttanut. jos ei hyvällä, osaan mäkin olla ilkeä...
mä en oo viime yönä nukkunut ollenkaan ja olen aika riekaleina…
tuntuu, ettei mulla ole ketään niin läheistä ystävääkään enää, jolle haluaisin tai voisin jutella näin kipeistä asioista… töissä yritän pitää ”naamaria”, ettei kukaan huomaa mun tuskaa…
Mä menin nyt sekaisin. Onko nimimerkki "ei pakokeinoa?" ja ketjun avaaja eli ap. sama kirjoittaja?
Tuimariinin 4.11. viestiin olisin halunnut sanoa, että olet hyvin pohtinut juuri niitä asioita, joita tuossa edempänä kehotinkin sinua miettimään. Anopin ja miehesi siskon kaltaisia ihmisiä vain on. Niille on aika vaikea tehdä mitään. Sosiaalitoimistoon menoasi en oikein käsitä - paitsi jos joku teistä on ennestään sossun asiakas. Sieltä käsin on aika vaikea tehdä mitään. Myöskään sos.viraston väki ei yleensä ole saanut edes koulutusta, saati että heillä olisi kykyä tai aikaa, hoitaa tällaisia "harmaan alueen asioita".
Kerrotko, tuimariini, joskus, miten asia on edennyt.