Paras ystäväni oli onnettomuudessa vain muutaman päivä ennen ystävänpäivää n. kaksi ja puoli vuotta sitten. hän joutui teholle onnettomuuden johdosta... lääkärit helpottivat silloin oloani sanomalla, että hän toipuu kyllä, koska on hyvissä käsissä... jostain syystä hänen tilansa kuitenkin heikkeni ja hän kuoli ystävänpäivän aamuna... en saanut koskaan tilaisuutta kertoa hänelle kaikkea mitä olisi pitänyt... vaikka siitä on jo aika kauan tuntuu että suru ei millään helpota ja odottaa vieläkin heräävänsä tästä pahasta unesta ja kaikki olisi niinkuin ennenkin... ihminen jättää ison tyhjän tilan jälkeensä melkein 15w ystävyyden jälkeen...
onko kenelläkään mitään keinoa jolla saisi edes hieman oloa helpotettua, varsinkin ystävänpäivisin kun kaikki laittaa iloisia viestejä ja itse kaipaa sitä tärkeintä...
onko kenelläkään mitään keinoa jolla saisi edes hieman oloa helpotettua, varsinkin ystävänpäivisin kun kaikki laittaa iloisia viestejä ja itse kaipaa sitä tärkeintä...
Vastaukset 3
Vanhimmat
elää elämää eteenpäin ja muistella ystävää ja surra kun surettaa. Kyllä se siitä sitten alkaa helpottaa.
Eipä siihen varmaan ole muuta keinoa kuin surra silloinkuin siltä tuntuu. JOs itkettää niin itket jos naurattaa niin naurat. Muistojasi ei kukaan voi viedä sinulta pois. Sinulle jäi kaikki ne kauniit ja hauskat muistot. Muistele niitä ja anna itkun tulla jos siltä tuntuu. Kyllä se joskus helpottaa...ehkä.
Ystävänpäivänä poltakyntilä aina hänen muistolleen ja vie vaikka kukkia haudalle jos on mahdollista. Ystäväsi sieltä jostain pilvenreunalta katselee sinua ja on ehkä sun omana suojelusenkelinäsi
Äitini jäädessä leskeksi hänkin tuumaili, että mitä hän tekee,kun on niin kova ikävä ja yhteiset asiat joutuukin tekemään yksin ja osaako edes tehdä yksin ....
Tuumailin samaa ,kuin Carmelisakin, että anna hyvien muistojen täyttää mielesi.Kuolema on realistinen tosiasia meille aikusille ja kohtalotovereita sinulla on todella paljon. Uusi ystävyys olisi varmasti iloisinta , mitä voisin sinulle toivoa, kohdallesi. Minä en häpeä kuolemaan liittyvissä tuntemuksissa mitään. Minusta asiaan ei edes ole stanrdardia olla.