Olen tytön, ja niin myös mieheni. Asumme vuokralla vielä vaikka olemme jo liki 4-kymppisiä.
Siskoni miehineen on vakituisissa töissä, omistavat oman talon ja ovat saaneet kaksi suloista lasta.
No, olemme siis eri yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei haitannut ennen, siis opiskelujemme aikaan mitenkään, mutta nyt kun odotukset itsellämme ja sitä kautta myös perheillämme on kovat tulevan työllistymisemme suhteen, on käynyt suorastaan näräämään se miten itsestään selvänä ihmiset pitää työtä, jos itse ovat sen helposti joskus saaneet. Koko ajan tivaavat että minne olet hakenut ja haluavat keskustella viikottaisista pettymyksistä työnhaun suhteen, ymmärtämättä yhtään kuinka pahalta tämä tuntuu.
Viime aikoina ei ole kiinnostanut edes olla yhteydessä siskoon juuri siitä syystä, että elämäntilanteemme on vaan niin erilainen. Hänen ei tarvitse laskea viikkobudjettia eikä tunnu aina ymmärtävän sitä että ihan oikeasti ei ole rahaa lähteä heidän kanssaan kylpylään tai syömään. Eniten närästää se, että sisko ei muista maksaa lainojaan takaisin, koska raha (tai muiden raha) ei ilmeisesti merkitse hänelle mitään. Nykyään suorastaan välttelen sitä että joutuisin vähistäni hänelle lainaamaan, kun lomppakkonsa on taas unohtunut kotiin...tai jotain muuta sopivaa..
Kaikkein törkeintä on se kuinka sisko kuitenkin jaksaa käyttää puheessaan lausetta "meillä ei ole varaa" ymmärtämättä mitä se ihan oikeasti tarkoittaa. Heillä ei siis ole varaa koska periaatteensa on laittaa säästötililleen sen muutaman tuhatlappusen kuussa. Ja tähän hän voi sitten vedota rahattomuudellaan. Hän ei ymmärrä, että varattomuus on oikeasti sitä ettei ole varaa polttaa valoja tai käyttää astianpesukonetta tai ostaa ehjä takki tai autoon bensaa.
Tämä syvenevä elintasokuilumme ja sitä kautta toistemme huolien ymmärtämättömyys tulee olemaan se erottava tekijä mikä ajaa meitä loitommas toisistamme. Itse en enää jaksa avata oman maailmamme tajua hänelle ja hän tuskin jaksaa valottaa miksi on niin kauheaa ettei pääsekään kuin kerran kuussa manikyyriin, ja siivojakin käy vain tekemässä suursiivoukset.
Sisarkateus. Niin, on tämä sitäkin. Lisäksi katkeruutta siitä, että toisilla asiat etenevät aina hyvää, toisilla aina sitä huonompaa kohti...
Siskoni miehineen on vakituisissa töissä, omistavat oman talon ja ovat saaneet kaksi suloista lasta.
No, olemme siis eri yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei haitannut ennen, siis opiskelujemme aikaan mitenkään, mutta nyt kun odotukset itsellämme ja sitä kautta myös perheillämme on kovat tulevan työllistymisemme suhteen, on käynyt suorastaan näräämään se miten itsestään selvänä ihmiset pitää työtä, jos itse ovat sen helposti joskus saaneet. Koko ajan tivaavat että minne olet hakenut ja haluavat keskustella viikottaisista pettymyksistä työnhaun suhteen, ymmärtämättä yhtään kuinka pahalta tämä tuntuu.
Viime aikoina ei ole kiinnostanut edes olla yhteydessä siskoon juuri siitä syystä, että elämäntilanteemme on vaan niin erilainen. Hänen ei tarvitse laskea viikkobudjettia eikä tunnu aina ymmärtävän sitä että ihan oikeasti ei ole rahaa lähteä heidän kanssaan kylpylään tai syömään. Eniten närästää se, että sisko ei muista maksaa lainojaan takaisin, koska raha (tai muiden raha) ei ilmeisesti merkitse hänelle mitään. Nykyään suorastaan välttelen sitä että joutuisin vähistäni hänelle lainaamaan, kun lomppakkonsa on taas unohtunut kotiin...tai jotain muuta sopivaa..
Kaikkein törkeintä on se kuinka sisko kuitenkin jaksaa käyttää puheessaan lausetta "meillä ei ole varaa" ymmärtämättä mitä se ihan oikeasti tarkoittaa. Heillä ei siis ole varaa koska periaatteensa on laittaa säästötililleen sen muutaman tuhatlappusen kuussa. Ja tähän hän voi sitten vedota rahattomuudellaan. Hän ei ymmärrä, että varattomuus on oikeasti sitä ettei ole varaa polttaa valoja tai käyttää astianpesukonetta tai ostaa ehjä takki tai autoon bensaa.
Tämä syvenevä elintasokuilumme ja sitä kautta toistemme huolien ymmärtämättömyys tulee olemaan se erottava tekijä mikä ajaa meitä loitommas toisistamme. Itse en enää jaksa avata oman maailmamme tajua hänelle ja hän tuskin jaksaa valottaa miksi on niin kauheaa ettei pääsekään kuin kerran kuussa manikyyriin, ja siivojakin käy vain tekemässä suursiivoukset.
Sisarkateus. Niin, on tämä sitäkin. Lisäksi katkeruutta siitä, että toisilla asiat etenevät aina hyvää, toisilla aina sitä huonompaa kohti...
Vastaukset 6
Vanhimmat
pitkäaikaistyötön olen ja elämä jo siinä mallissa etten töitä enää saakaan.;( Sairaudet ovat alkaneet vaivaamaan ja ikää liikaa, sairastuin vakavaan masennukseen enkä näe tästä tulevaisuudessa yhtään parempaa tulevaksi.
Sisarieni kanssa en ole aikoihin, vuosiin, ollut missään tekemisissä ja ystävien kanssa on samoin, ei ne ymmärrä jos ihminen on työtön eikä ole varaa tehdä mitään, mennä mihinkään kun aina ei ole varaa ostaa edes shampoopulloa kun on tullut tässä kuussa ostettua vaikkapa vessapaperia ja kahvia.
Olen ihan tahallani jättäytynyt kaikesta pois sillä ei ole itselle mukavaa selitellä ettei ole rahaa ja tuntuu että kaikki ajattelee että tahallani olen myös tässä työttömyydessä ja köyhyydessä enkä edes yritä. Nykyään en enää jaksa ajatellakaan mihin kaikkeen olen tämän työttömyyteni takia joutunut. Suurin syy masennukseeni onkin se etten "kelpaa", en ihmisille enkä noille jotka työtä tarjoavat. Masentavaa on myöskin elää vuosikausia köyhyydessä josta ei ole ulospääsyä vaikka kuinka haluaisi ja toivoisi. Ei kukaan halua olla tekemisissä työttömän, masentuneen ja köyhän ihmisen kanssa joten ei liene sitten ihmekään että sairastuu vakavaan masennukseen. Yhteiskuntamme odottaa ihmisiltä aivan liikaa, kaikki eivät pysy oravanpyörässä mukana vaikka haluaisivatkin. Ja rahan riittäessä juuri ja juuri siihen että saa vuokran maksettua ja kaurapuuroa niin se ei kyllä ketään ihmistä nosta siitä masennuksesta milloinkaan joten se oma elämä on aika varmasti siinä sitten.
Tuota ihmettelen että joillain työttömillä on varaa ostaa viinaa ja tupakkaa, itselläni ei tasan tarkkaan olisi enää niihin varaa, tosin se ei ole mikään huono asia mielestäni. Kunhan olen sitä vain miettinyt mielessäni moneen kertaan.
Meillä lähemmille ja niille ystäville joilla menee ns. "normaalisti" on suorastaan vitsi se, että kävimme viime kesänä terassilla vain kerran. Eivätpä vaan tulleet ajatelleeksi, että siihen ei ole yksinkertaisesti varaa. Mielummin laittaa senkin vähäisen rahan maitoon. Työttömälle baari-ilta ei ole vaihtoehto vapaa-ajanvietolle, vaan valinta siitä syokö sillä viikolla riittävästi vai ei. Kun viikkobudjetti on kahdelta 60 eur, siihen ei kaljat enää mahdu.
Voimia sinullekin :)
vaikka puhutaan veloista. ei ole pakko elää ylivarojen leveästi. kyllä se köyhyys katsotaan tuloista eikä pankkitililtä. isotulosilla on isot menot ja
On todella ajttelematonta että sisaresi ei ole maksanut velkojaan sinulle takaisin.
Mitä tapahtuisi jos kirjottaisit velan suuruuden ja päivämäärän paperille ja seuraavan kerran tavatessanne aivan yksinkertaisesti esitat paperin hänelle ja ehdotat takaisinmaksua.
Sisaresi saattaa olla muotitermein "narsisti". Tai ainakin jollain tapaa empatiakyvytön. Kuulostaa viestisi perusteella siltä että hän ihan tahallaan ehdottelee kalliita kylpyläviikonloppuja joihin teillä ei ole varaa, lainaa rahaa eikä maksa takaisin jne.
Tämä saattaa johtua siitä että hän oikeasti vihaa työtään todella pahasti ja on sinulle kateellinen vapaa-ajastasi. Tällaista olen ihan oikeasti huomannut työssäkäyvine taholta! Olen itsekin työtön mutta en ota asiasta turhia paineita. Vanne kireällä pingottavat, kroonisesta univajeesta kärsivät "ystäväni" vihaavat vapauttani.
Tässä vielä piristävä, aiheeseen liittyvä pätkä:
http://www.sub.fi/ohjelmat/sivusto.shtml/ketonen_ja_myllyrinne/video?49541-28791
Voi olla. Välin tuntuu että suorastaan nauttii siitä että saa osoittaa meillä olevan vähemmän varoja. "No kun teillä ei ole niin paljon..." Esittää ymmärtäväistä, mutta on aina ehdottomassa kimppalahjoja mitä sitten ei kuitenkaan itse "ehdi" ostamaan. No, ostaminen jää siis minulle, niin kuin rahojen ruikuttaminenkin, mikä on todella alentavaa,....mutta ehkä tosiaan tähän pyrkiikin.
Siskoni narsistista luonnetta selittäisi sekin, että on saanut jo pienestä pitäen kaikkien ihmisten huomion osakseen, voinut ehkä jo tästä syystä kasvaa kieroon. Lisäksi pompottaa miestään palvelemaan itseään minkä ehtii ja silti rutisee sitä kuinka vaikeaa hänellä on.
Kiitos keventävästä!