Mieheni on uraihminen, tulee kotiin myöhään illalla, matkoilla usein, kunnioitan häntä kun hän niin omistautuu työlleen, se on hieno asia ja kunnia. Onneksi on minullakin oma työni, sillä tänään se aioin sanoa että hän saa lähteä matkalaukkuineen lopullisesti. Meillä on kaksi poikaa, jotka ovat täysin jääneet vaille isää. Isä on ja hän rakastaa , mutta paikalla ei ole ollut koskaan. Jos pojilla olisi ollut joku harrastus , joka vaatii vanhemmiltakin paljon, ei siitä meillä olisi koskaan tullut mitään.
Puhuttu on, selitys on aina TYÖ, se siitä, täytin juuri 40v. Nyt on hyvä alkaa yksistään uudelleen. Onneksi on pohjalla oma vakituinen ihan hyvä työ, pärjään kyllä. Talosta emme aio lasten kanssa lähteä, hän joka on muutenkin aina pois, saa lähteä. Tämän talonhan minä olen täysin yksi hoitanut tämän 15v, kaikki tänne itse tehnyt, kun mies ei ole koskaan kotona. Nyt hän saa täysillä alkaa nauttimaan työnteosta. Ei olla soittelemassa enää perään, että koska tuut ?? Kukaan ei enää kysele...
Puhuttu on, selitys on aina TYÖ, se siitä, täytin juuri 40v. Nyt on hyvä alkaa yksistään uudelleen. Onneksi on pohjalla oma vakituinen ihan hyvä työ, pärjään kyllä. Talosta emme aio lasten kanssa lähteä, hän joka on muutenkin aina pois, saa lähteä. Tämän talonhan minä olen täysin yksi hoitanut tämän 15v, kaikki tänne itse tehnyt, kun mies ei ole koskaan kotona. Nyt hän saa täysillä alkaa nauttimaan työnteosta. Ei olla soittelemassa enää perään, että koska tuut ?? Kukaan ei enää kysele...
Vastaukset 2
Vanhimmat
helppo ero, että olet ollut naimisissa oleva yksinhuoltaja ja pärjännyt.Siis mitään suuria muutoksia ei tule tapahtumaan.Ja kun yksinkin pärjää lasten kanssa niin mihin sitä miestä edes tarvitsee.
Itse olin naimisissa oleva yksinhuoltaja kymmenen vuotta.Mies aina töissä.Ja silloin kun ei ollut, niin harrastuksia piisasi.Ei meidän elämä mitenkään muuttunut kun mies lähti.Sen sijaan oli helpotus sillä tavalla, että enää ei tarvinnut edes odottaa, että olisi osallistunut jollain muotoa meidän arkeen ja siihen liittyviin asioihin.
Siitä pidin kiinni, että lapset olivat isällään joka toinen viikonloppu.Siitä olen kiitollinen ex-miehelle, että edes se asia toimi kutakuinkin kiitettävästi...
Kyllä sinäkin pärjäät.
Täällä ihan saman kokenut äiti.
Mies koulutti itsensä 10 vuoden aikana yhdessäoloaikanamme huippuvirkaan, minä hoidin kodin, lapset ja arjen.
Enpä huomannut mitään eroa, kun otin ja lähdin lasten kanssa. Isäpuoli hoitaa lapset paremmin, kuin isänsä ikinä. Nyt on mies kotonakin.
Exä seikkailee edelleen yritysmaailmassa, joka on hänen perheensä...