16-vuotta ollaan oltu yhdessä, ihan täysi-ikäisyyden kynnykseltä saakka. Yksi lapsi, jo ala-asteikäinen.
Varmaan 14-vuotta olen elänyt sillai itsenäistä elämää, omistautuen harrastukselleni, ei ollut seksiä kun se pakollinen kerran pari kuukaudessa - tästä kiitos e-pillereiden.
Jotain kolme vuotta on käynyt välillä enemmän ja vähemmän mielessä ero, ja viimeisen vuoden aikana on ollut usein suhteen kehityskeskusteluita, minä haluten eroa ja mies uhkaillen itsemurhalla.
Mieheni on ollu 50 kg kiloa ylipainoinen, itse olen nyt aika sporttisessa kunnossa, eikä minua ole koskaan kiihottanut lihavat miehet. Onhan hän nyt tiputtanut painoa kun uhkasin erolla jos ei rupea laihtumaan, mutta vielä on mahaa jäljellä.
Muutenkin on sellainen tunne, että jo vuosi sitten tuli se viimeinen pisara lasiin.
Itse haluan erota, mies ei suostu ja uhkailee itsemurhalla.
Itse alan olemaan niin ahdistunut tuohon itsemurhalla uhkailuun, että tekis mieli hakata mies henkihieveriin, koska minusta se on pahinta mitä toiselle voi tehdä - hallita toista tuolla tavalla. Mitä enemmän mies sitä uhkailee, sitä enemmän haluan pois tuollaisen munattoman miehen luota, mutta en voi koska en voi elää jos se toteuttaa uhkauksensa.
Jotenkin vaan tuntuu että on mahdoton saada enää tunteita takaisin miestäni kohtaan, kun kuppi on mennyt nurin.
Haluaisin elää onnellisena rakastamani miehen kanssa - kuka se sitten onkaan.
Enkä sano ettenkö löytäisi niitä tunteita, mutta siihen tarvittaisiin kyllä mahdollisuus asua itsenäisesti, päästä pois tilanteesta että pystyisi hahmottamaan tilanteen paremmin - mitä minä haluan.
Kummalla on suurempi oikeus olla onnellinen, miehelläni minun kanssa vai minulla ilman miestäni?
Varmaan 14-vuotta olen elänyt sillai itsenäistä elämää, omistautuen harrastukselleni, ei ollut seksiä kun se pakollinen kerran pari kuukaudessa - tästä kiitos e-pillereiden.
Jotain kolme vuotta on käynyt välillä enemmän ja vähemmän mielessä ero, ja viimeisen vuoden aikana on ollut usein suhteen kehityskeskusteluita, minä haluten eroa ja mies uhkaillen itsemurhalla.
Mieheni on ollu 50 kg kiloa ylipainoinen, itse olen nyt aika sporttisessa kunnossa, eikä minua ole koskaan kiihottanut lihavat miehet. Onhan hän nyt tiputtanut painoa kun uhkasin erolla jos ei rupea laihtumaan, mutta vielä on mahaa jäljellä.
Muutenkin on sellainen tunne, että jo vuosi sitten tuli se viimeinen pisara lasiin.
Itse haluan erota, mies ei suostu ja uhkailee itsemurhalla.
Itse alan olemaan niin ahdistunut tuohon itsemurhalla uhkailuun, että tekis mieli hakata mies henkihieveriin, koska minusta se on pahinta mitä toiselle voi tehdä - hallita toista tuolla tavalla. Mitä enemmän mies sitä uhkailee, sitä enemmän haluan pois tuollaisen munattoman miehen luota, mutta en voi koska en voi elää jos se toteuttaa uhkauksensa.
Jotenkin vaan tuntuu että on mahdoton saada enää tunteita takaisin miestäni kohtaan, kun kuppi on mennyt nurin.
Haluaisin elää onnellisena rakastamani miehen kanssa - kuka se sitten onkaan.
Enkä sano ettenkö löytäisi niitä tunteita, mutta siihen tarvittaisiin kyllä mahdollisuus asua itsenäisesti, päästä pois tilanteesta että pystyisi hahmottamaan tilanteen paremmin - mitä minä haluan.
Kummalla on suurempi oikeus olla onnellinen, miehelläni minun kanssa vai minulla ilman miestäni?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet joskus mennyt ventovieraan miehen kanssa naimisiin niin kuin yleensä tehdään. Otit sen paketin mikä hän tuolloin oli ja hän sinut. Tuo itsemurhalla uhkailu on aika sairasta, hän voi tehdä sen olette yhdessä tai eroatte , ei sitä voi tietää ennen kuin kokeilee . Toinen vaihtoehto on sitten vaan antaa toisen uhkailla ja kuunnella sitä lopun elämäänsä tai sitten saada mies hakemaan apua itselleen pahaan oloonsa.
Ja paha olla on sinullakin varmaan, miehesi ei täytä vaatimuksiasi, mutta kuka olisi täydellinen ja täyttäisitkö sinä sellaisen miehen vaatimuksia joka täyttäisi sinun vaatimuksesi.
Jos toinen uhkaa erolla ja toinen itsemurhalla niin siinä sitten uhkailette. Ei sille kukaan muu mitään voi.
Mutta ei väkivalta ainakaan mitään auta, eli älä lyö.
Tuo itsemurhalla uhkailu lienee yksi käytetyimpiä toisenpidätyskeinoja. Todella raukkamaista. Väittäisin, että jos henkilöllä ei ole ollut mitään mielenterveysongelmia ennen eroa, niin ei se eronkaan takia itseltään henkeä riistä. Taas jos on ongelmia ollut jo ennen eroa, niin voi riistäää ilman eroakin.
Hommaa kuule se salarakas ja anna miehesi olla isä lapselle huushollissanne.
Saatte kumpikin se parhaan hyödyn tilanteestanne.
Miksi aina haaveillaan erosta, vaikka ei mitään uutta kultaa ole edes näköpiirissä?
Minulla on ollut salapano jo vuosikaudet, kun ei mies halua erota.
Menen aina salarakkaani kainaloon, kun kaipaan hellyyttä ja rakkautta.
Lähden sitten liitostani lopullisesti, kun lapsi lähtee omilleen...salarakkaani myös naimisissa, onnettomasti.
Nautimme toisistamme, täysillä ja salaisesti!
Itsekkin pidän suhdetta varattuun mieheen ja syy on se, etten usko edes kestäviin onnellisiin liittoihin, miksi siis pilaisin omani.
Haen nautintoni muualta ja perhe on erikseen.
Miten teette sen niin että puoliso ei tule tietämään siitä?
Miten selitätte menonne?
Haluaisin tietää, koska suunnitelmissa samaa, jotta jaksaisin tämän elämän.
vai suurempi oikeus?ansaitsetko itse mielestäsi suuremman oikeuden onneesi,olethan 16 vuotta elänyt valheellisessa suhteessa.olisit lähtenyt jo aiemmin,näin jälkeen päin on tietysti helppo sanoa,mutta molempien tuskaa olisit helpottanut,ja etenkin lapsen,jos olisit ollut rehellinen,edes itsellesi.onnea kuitenkin elämääsi,ei se aina mene,niin kuin sen suunnittelee!!!!