Jokin asia toi eilen nukkumaanmennessä mieleen, että juuri näihin aikoihin viimeisin parisuhteeni päättyi kaksi vuotta sitten. Se oli jo toinen yritys saman kumppanin kanssa, sillä kertaa jatkunut puolisen vuotta mutta enää hyvin hiljaisella liekillä, ja se että halusin syyslomallani matkoille ilman häntä oli hänelle viimeinen niitti.
Sitten rupesin laskemaan vuosia uudestaan ja totesin, että niitähän on vierähtänyt jo kolme. Se ensimmäinen talvi ja sitä seurannut kevät ja kesä menivät helpotuksen tunteessa, kun vuosia jatkunut suhde oli vihdoin lopullisesti ohi. Sitten tuli rankka syksy ja talvi kun kaikki voimat menivät oman yrityksen pitämiseen pystyssä. Kesä meni samassa urakassa. Ponnistelujen tuloksena vuosi sitten alkoi sellainen työrupeama ettei mitään rajaa. Kotona ehtii viettää valveillaoloaikaa viikolla noin kaksi tuntia, viikonloppuisin vähän enemmän mutta en edes muista milloin olisi viimeksi ollut kokonaan vapaa viikonloppu.
Ei tässä ole paljon ehtinyt seuraa tai edes seksiä kaivata, mutta kun tajusin että kolme vuotta on mennyt sumussa ja humussa niin alkoi tuntua, että olen kai epänormaali kun en ymmärrä edes haluta parisuhdetta. Tällä hetkellä odotan vain joululomaa, sitä että saan ostaa itse itselleni lahjaksi flanellipyjaman ja viettää pari viikkoa pyjama päällä sohvannurkassa kirjapinon, elokuvien ja netti-television seurassa, jotta sitten jaksaa taas painaa koko kevään töitä.
En ajatellut kysellä keneltäkään "lupaa" elämäntavalleni, mutta vähän itse hätkähdin kun tajusin, että vuosia on todellakin vierähtänyt kolme eikä kaksi.
Sitten rupesin laskemaan vuosia uudestaan ja totesin, että niitähän on vierähtänyt jo kolme. Se ensimmäinen talvi ja sitä seurannut kevät ja kesä menivät helpotuksen tunteessa, kun vuosia jatkunut suhde oli vihdoin lopullisesti ohi. Sitten tuli rankka syksy ja talvi kun kaikki voimat menivät oman yrityksen pitämiseen pystyssä. Kesä meni samassa urakassa. Ponnistelujen tuloksena vuosi sitten alkoi sellainen työrupeama ettei mitään rajaa. Kotona ehtii viettää valveillaoloaikaa viikolla noin kaksi tuntia, viikonloppuisin vähän enemmän mutta en edes muista milloin olisi viimeksi ollut kokonaan vapaa viikonloppu.
Ei tässä ole paljon ehtinyt seuraa tai edes seksiä kaivata, mutta kun tajusin että kolme vuotta on mennyt sumussa ja humussa niin alkoi tuntua, että olen kai epänormaali kun en ymmärrä edes haluta parisuhdetta. Tällä hetkellä odotan vain joululomaa, sitä että saan ostaa itse itselleni lahjaksi flanellipyjaman ja viettää pari viikkoa pyjama päällä sohvannurkassa kirjapinon, elokuvien ja netti-television seurassa, jotta sitten jaksaa taas painaa koko kevään töitä.
En ajatellut kysellä keneltäkään "lupaa" elämäntavalleni, mutta vähän itse hätkähdin kun tajusin, että vuosia on todellakin vierähtänyt kolme eikä kaksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tapasi viettää joululomaa on mielestäni paras mahdollinen :) Lisukkeeksi vielä suklaata ja punaviiniä ja katti kumpaakin kainaloon, siinä minun jouluni.