rajattu ero gallup

aikani ikävöityäni palasimme yhteen 5 kk eron jälkeen. Otimme opiksi ja nyt on mennyt 2 vuotta ihanasti. Paluu on mahdollista mutta vaatii menneiden perusteellisen tonkimisen ja se on raskasta.

En ole. Luottamus meni ja se ei ikinä korjaannu.

kaivannut enkä harkinnut yhteenpaluuta, se tie tuli kuljettua loppuun runsaan parin vuoden loppupähkäilyn aikana. Sovussa erottiin 1½ vuotta sitten, lapsen vuoksi viikottain tekemisissä. Ollaan jonkin asteisia kavereita, mutta se riittää. Elämä jatkuu.

Syy oli erilleen kasvaminen. Tai ettei rakkautta enää ollut... ei, ennemminkin ettei ollut enää seksuaalista kiinnostusta toiseen. Erilaiset arvot, erilaiset tavoitteet... ei ollut oikein muuta yhteistä kun pari pientä lasta ja niiden mukana pari yhteistä kauppareissua viikossa ja yhteisiä laskuja.

En ole katunut eroa. Nyt kun katson nyt 10 vuoden päästä asioita, niin mies on aivan samanlainen kuin silloin kun erosimme. Kaikki olisi jatkunut samanlaisena, jollen olisi ymmärtänyt ja uskaltanut silloin lähteä. Oli yksi erehdys, jossa hieman haikailimme menneitä, mutta todellisuus iski päin naamaa jo parissa kuukaudessa. Tuli varmistettua sillä, että päätös erosta oli oikea.
Tavallaan rakastan miestä vielä, mutta eri tavalla kuin nainen rakastaa miestä. Rakastan tärkeänä henkilönä, olihan meillä pitkä historia.

Kun lähdin olin varma etten palaa vaikka pyydettiin...

Ensimmäinen eroni syy oli erilleen kasvaminen, vaikka se niin hölmöltä kuulostaakin. Koska syy oli tuo, ei ole ollut mitään syytä palata yhteen. Ainoa tilanne oli, kun minua syyllistettiin lasten kautta, niin mietin olisinko sitten kestänyt vaikka lääkityksen avulla ja olisinko sittenkin nöyrtynyt hakemaan liiton ulkopuolisen rakastajana, johon minulla oli lupa.

Ero oli hyvä juttu, sillä löysimme kadonneen ystävyyden takaisin. Opetus; ystävyys ei ehkä ole hyvä syy mennä naimisiin!