En enää jaksa yhtään.
Ollaan oltu 3v yksissä mieheni kanssa, on jo yhteinen asuntolaina.. oktalo, 2 autoo, koira ja muksu 1,5v.
On vaan mieheni jättänyt minut vallan yksin muksun syntymän jälkeen olen sen jälkeen uupunut täysin! siis TÄYSIN! Kun muksu syntyi yrittäjä miehellä alkoi työt maistua aamusta iltaan. Ei, ei sen takia että olisi ollut painostusta talouden takia vaan huomasi nopeasti vauvan tultua että töissä in "iisimpää" kun kotona ja se on "hyvä veruke" olla pois kotoa. Kun siitä ei saisi akka motkottaa.
No, melkein tämän 1,5v jaksoin lapsen takia kaikki valvomiset lapsen hoidon kodin hoidon teinpä kotiin pintaremontinkin ja sitten kun aloin väsyä ja turhautua "perhe-elämään" joka oli minä ja lapsi aina vaan kaksin kotona päiväkerhoissa kylillä millon mitenkin. Aina minä ja muksu vaan. Jaksoin pitää miehenkin jotakuin tyytyväisenä olihän hänellä ne "miesten tarpeet" kuitenkin.
Niin, niistä miehen tarpeista. Tuli mulle uupumus, palasin jopa töihin koska tuntui että kun en jaksa olla hyvä äiti enää en jaksa olla kotona enää yhtään metriä koin oikeana aikana palata työelämään. Rahallisestikin kiva tietysti. Muksu viihtyy hoidossa kaikki sikäli hyvin mutta minun uupumus oikeastaan vain kasvaa entisestään. Hoidan työt ja kodin siinä illalla vielä ja muksun.. kaiken. Ja mies vaan töissä. On vaan alkanut narista siitä kun en enää jaksa odottaa illalla kymmeneen kun hän saapuu kotiin ja leväyttää siinä jalkojani ja olla vielä kiihkeä rakastelija. En vaan jaksa kun nukahdan sohvalle jos en älyä ajoissa makkariin mennä nukkumaan. Jaksaakseni taas aamu6 ylös ulos ja tositoimiin..
Mies uhkailee nyt vieraisiin menemisellä, erolla, ostelee ja levittelee pitkin kämppää pornolehtiä (joita poikakin sitten kanniskelee millon mistäkin löytäessään!) jopa dildo on saapunut perheeseemme vaikka olen sen aina kuvitellut olevan tyttöjen juttuja.. Kuvitteli kai sen nostavan vireystilaani vaikka en koskaan ole ollut innostunut sellaisista leluista.
Mua on alkanut yksinkertaisesti etoa koko mies. Ei tee elettäkään, ei ole tehnyt lapsemme syntymän jälkeen sen eteen että minä jaksan, että pojalla on kaikki tarvittava. Jaksava äiti, puhtaat vaatteet siisti koti kaupassa käyty.. ei paljon perusasioiden hoito kiinnosta ennenkun aina räjähdän kun en vaan itse ehdi jouda jaksa enää.. onhan poika satunnaisesti sitten mummolahoidossa jotta edes pakolliset kaupunkiasiat saan silloin tällöin hoitaa.
Niin, pitääkö minun ihan oikeasti ottaa tosissaan äijän kiukuttelut, vihjailut, vittuilut, painostus(!) ??
Fakta vaan on se että en jaksa tätä kotirumbaa yksin enää yhtään. Ja mitä enemmän pitäisi sitä pillua herua äijälle sitä enemmän mua etoo koko mies.
Erotako? Olis ainakin tuo painostus ja herran jälkien siivous vähemmän huushollissa. Ei ole sieltä siisteimmästä päästä vaan jos roskakaapin ovessa on lapsilukko hän kerää vaikka 2 päivää niitä roskia tiskipöydälle ellen minä sitä lukkoa avaa ja siirrä roskia roskiin.
Vitutus on suunnaton. Seksihalut 0. En tunne olevani enää edes ihminen vaan kone. Jaksan vain lapseni takia sen mikä on pakko.
Ollaan oltu 3v yksissä mieheni kanssa, on jo yhteinen asuntolaina.. oktalo, 2 autoo, koira ja muksu 1,5v.
On vaan mieheni jättänyt minut vallan yksin muksun syntymän jälkeen olen sen jälkeen uupunut täysin! siis TÄYSIN! Kun muksu syntyi yrittäjä miehellä alkoi työt maistua aamusta iltaan. Ei, ei sen takia että olisi ollut painostusta talouden takia vaan huomasi nopeasti vauvan tultua että töissä in "iisimpää" kun kotona ja se on "hyvä veruke" olla pois kotoa. Kun siitä ei saisi akka motkottaa.
No, melkein tämän 1,5v jaksoin lapsen takia kaikki valvomiset lapsen hoidon kodin hoidon teinpä kotiin pintaremontinkin ja sitten kun aloin väsyä ja turhautua "perhe-elämään" joka oli minä ja lapsi aina vaan kaksin kotona päiväkerhoissa kylillä millon mitenkin. Aina minä ja muksu vaan. Jaksoin pitää miehenkin jotakuin tyytyväisenä olihän hänellä ne "miesten tarpeet" kuitenkin.
Niin, niistä miehen tarpeista. Tuli mulle uupumus, palasin jopa töihin koska tuntui että kun en jaksa olla hyvä äiti enää en jaksa olla kotona enää yhtään metriä koin oikeana aikana palata työelämään. Rahallisestikin kiva tietysti. Muksu viihtyy hoidossa kaikki sikäli hyvin mutta minun uupumus oikeastaan vain kasvaa entisestään. Hoidan työt ja kodin siinä illalla vielä ja muksun.. kaiken. Ja mies vaan töissä. On vaan alkanut narista siitä kun en enää jaksa odottaa illalla kymmeneen kun hän saapuu kotiin ja leväyttää siinä jalkojani ja olla vielä kiihkeä rakastelija. En vaan jaksa kun nukahdan sohvalle jos en älyä ajoissa makkariin mennä nukkumaan. Jaksaakseni taas aamu6 ylös ulos ja tositoimiin..
Mies uhkailee nyt vieraisiin menemisellä, erolla, ostelee ja levittelee pitkin kämppää pornolehtiä (joita poikakin sitten kanniskelee millon mistäkin löytäessään!) jopa dildo on saapunut perheeseemme vaikka olen sen aina kuvitellut olevan tyttöjen juttuja.. Kuvitteli kai sen nostavan vireystilaani vaikka en koskaan ole ollut innostunut sellaisista leluista.
Mua on alkanut yksinkertaisesti etoa koko mies. Ei tee elettäkään, ei ole tehnyt lapsemme syntymän jälkeen sen eteen että minä jaksan, että pojalla on kaikki tarvittava. Jaksava äiti, puhtaat vaatteet siisti koti kaupassa käyty.. ei paljon perusasioiden hoito kiinnosta ennenkun aina räjähdän kun en vaan itse ehdi jouda jaksa enää.. onhan poika satunnaisesti sitten mummolahoidossa jotta edes pakolliset kaupunkiasiat saan silloin tällöin hoitaa.
Niin, pitääkö minun ihan oikeasti ottaa tosissaan äijän kiukuttelut, vihjailut, vittuilut, painostus(!) ??
Fakta vaan on se että en jaksa tätä kotirumbaa yksin enää yhtään. Ja mitä enemmän pitäisi sitä pillua herua äijälle sitä enemmän mua etoo koko mies.
Erotako? Olis ainakin tuo painostus ja herran jälkien siivous vähemmän huushollissa. Ei ole sieltä siisteimmästä päästä vaan jos roskakaapin ovessa on lapsilukko hän kerää vaikka 2 päivää niitä roskia tiskipöydälle ellen minä sitä lukkoa avaa ja siirrä roskia roskiin.
Vitutus on suunnaton. Seksihalut 0. En tunne olevani enää edes ihminen vaan kone. Jaksan vain lapseni takia sen mikä on pakko.
Vastaukset 14
Vanhimmat
sille vanhemmalle kiukuttelevalle kakaralle eli ns "miehellesi"?
Minullekin tuli mieleen, että oletteko asiallisesti yrittäneet keskustella asiasta. Miehet kuten eivät naisetkaan ole ajatustenlukijoita. Oletko kysynyt mieheltäsi, eikö hän haluaisi viettää enemmän aikaa perheensä kanssa, vai onko yrityksellä huolia tms. joita hän sitten ylitöitä tekemällä koettaa ratkaista. Oravanpyörä on kuitenkin valmis, jos aina suun avatessanne vain sätitte toista siitä mitä hän on tehnyt väärin eikä kumpikaan kiitä puoleen eikä toiseen toisen panostuksesta perheessä. Kyllä asiat kannattaa aina yrittää ratkaista, ennen kuin alkaa väläytellä erokorttia.
Vauvan ollessa pieni jopa itkin puhelimessa ja anelin kotiin auttamaan parkuvan nyytin kanssa. Oli siis todellinen hätä kun sain itse nukkua n. 2h vuorokaudessa enkä enää pystynyt nukkumaan vaikka vauva nukkui..
Olen pyytänyt kauniisti, olen keskustellut, huutanut, raivonnut, paiskonut ovia.. joskus sanoo että no hän yrittää järjestää aikaa mutta sitä ei koskaan tule. Välttelee kaikki mahdolliset tilanteet viimeistään tekosyin ettei tarvitse päästää minua edes tunniksi vapaalle. Ei edes kauppaan yksin. En pääse lenkille, en elokuviin en saa viettää aikaa ystävieni kanssa ilman lastani.. aina vaan lapsi ja minä. Kotonakin jos on niin minä olen se joka pesee kakat, tekee ruuat, syöttää pukee pyykkää puunaa.. isäntä makoo sohvalla ja valittaa miten yrittäjän elämä on rankkaa. Saisinpa joskus itse loikoa sohvalla "kesken päivän" edes vartin.
No, onneksi muksu on jo 1,5v ja leikkii jo itsekseenkin ei ihan joka sekunti vaadio huomiota mutta taas tämäkin viikko kun lapsi sairastaa minä hoidan kovin sairaan lapsen ja omat työt illan päätteeksi.. jää yöunet vähiin kun lapsikaan ei oikein tahdo nukkua. Äiti on se joka valvoo isäntä meni ja vietti ryyppäjäisiä kuitenkin taas.. siihen on töiltä aikaa muttei perheelle. Ei edes lapsen sairastaessa..
En tiedä kuinka voisin miehellä asian sanoa kun olen käyttänyt jo hyvät kortit ja huonotkin kortit jotta saisin asiani perille. Mikään ei auta ei edes se kauniisti pyytäminen. Enää en viitsi edes anella kiltisti tunnen itseni vain idiootiksi ja sinisilmäiseksi jos oikeasti kuvittelen että pyytämällä hoituu yhtään mikään.
Auttakaa joku mitä voin tehdä? Lapsen kanssa ei poiskaan lähdetä ovia paiskomalla koskaan palaamatta. Lapseton jos olisin, olisin häipynyt jo aikoja sitten.
Ymmärrän että oma firma vie aikaa mutta ei se saa olla 24/7 365 vuorokautta vuodessa. Missä äijän elämä?! No töissä ei perheessä!!
Halkean kohta tuskasta kun en tiedä miten edetä en näin ainakaan jaksa enää kauaa.
Jos kysyisit mieheltäsi, mitä HÄN haluaa? Eli et olisi aina äänessä valittamassa ja vaatimassa, vaan kerrankin kuuntelisit, missä hänellä kenkä puristaa. Onko hän oppinut (kotoaan) sellaiset roolimallit, että nainen hoitaa kodin ja mies tuo ns. leivän pöytään. Näitäkin malleja voi muuttaa, mutta miehen on ensin itse tiedostettava niiden olemassaolo.
Halusiko miehesi edes lasta? (Olitteko lapsen syntyessä olleet vasta 1,5 vuotta yhdessä, se on lyhyt aika..) Hyvähän tässä on lukea yksipuolinen tarina, mutta miestäsi puolustelematta on sanottava että yleensä parisuhdevaikeuksilla on aina molemmat osapuolensa. Joskus toinen osapuoli on täsyi sika, mutta harvemmin tavallisessa parisuhteessa. Kummallakin on heikot kohtansa ja parantamisen varaa, mutta todella harvoin vika on vain toisessa.
Mitä seksiin tulee, se voi vain olla miehesi tapa ilmaista, että hän kaipaa sinua ja läheisyyttä. Anna hänen täyttää omat tarpeensa, mikä hänen tapansa sitten onkin, mutta vaadi kuitenkin ihan reiluuden nimissä, ettei jätä lehtiään yms. minne sattuu vaan pitää ne omana tietonaan.
Hän on saanut isältään miehen mallin. Eli ensin oma pää sitten kaikki muut jos aikaa ja mielenkiintoa jää. Eli ei jää. Äidissään on se vika että on sietänyt koko elämänsä miehensä tossutusta ja se näkyy näissä seljässä veljeksessä nyt. Itse en kyllä tossun alle aio jäädä, nyrkin ja hellan väliin. Ja sen tietää kohta mies jos ei meininki ala muuttua.
Kyllä, lapsi oli yhteinen toive kun ei enää ihan nuoria olla, päälle kolmen kymmenen ja tunnettiin kyllä ennestään jo ennen seurustelua, suhdetta ja lasta. Lapsi tosin sai alkunsa välittömästi kun unohdettiin tarkoituksella ehkäisy ja ajateltiin että jos on tullakseen tässä joskus niin tervetuloa vaan ja kaksi viikkoa siitä testi näyttikin plussaa. Päätti sitten tulla heti kerta laakista.
Olen sanonut miehelle että jos pornon jatkuva töllääminen ja seksin perään itku on läheisyyden ja hellyyden tarvetta niin herra on hyvä ja ottaa osaa vähän kotitöihin koska ihan yksinkertaisesti uuvun kodin hoitoon vauvan hoitoon kauppareissuihin pyykkivuoreen.. enkä illalla enää jaksa. Työt käyn hoitamassa siihen päälle.. Yksinkertaisesti en iltaisin jaksa. Ja jos niin käy joskus harvoin että lapsi on mummolassa yötä hoidossa niin minä tyttö se sammun uneen heti kun oikaisen koipeni sohvalle vaikka vaan sekunniksi. Ei siinä ole seksi mielessä pätkääkään. Sylittelen halittelen paapon lastani niin paljon että on kiintiö ihan täynnä läheisyyteen joka ilta. Hän se vaan jaksaa syyllistää ettei seksiä saa.. oeln pihtari ja vaikka mitä. Ennen lasta oltiin kyllä aina toistemme kimpussa, sillon oli varaa touhuta illat pitkät ja yöt, jaksoihan sitä. Nykyään arvostan yöunta niin paljon että haluan olla rauhassa.
Olen mielestäni antanu periksi olemalla näinkin sitkeä että uuvutan itseni vain lapseni hyvinvoinnin vuoksi. Olisin valmis tekemään jotain suhteemme eteen mutta kun miestä ei kotona näy kun silloin tällöin hyvin epäsäännöllisiin aikoihin niin miten siinä hoidat mitään suhdetta. Aina saa pelälä jos ukko tulee "ajoissa kotiin" että kohta puhelin pärähtää ja tulee joku meno. Tärkeä tai vähemmän tärkeä. Menoja sillä riittää. En koskaan en edes juhlapyhinä voi olla varma että tänään se on illan kotona. Saati että koko päivän (no sitä ei satu koskaan!)
Kuulisin mielelläni neuvoja mitä tilanteessa tehdä. En halua erota ei tunteeni sikäli ole viilenneet että laittaisin lapseni isän kävelemään mutta kuitenkin ahdistaa ne hetket kun herra on kotona ja pillu sitä pillu tätä.. kun tuntuu ettei ihan niitä välttämättömimpiä asioita saa sanottua vaikkapa lapsen neuvoloihin tms. liittyen. Kun sillä on vaan se pillu jota pitää ääneenkin toitottaa. Tai puutetta mitä ikinä..
Taidan tosiaan palkata kotiapulaisen. Tietysti siinähän se on sitten miehenkin hoitaja samantien varmaan alkaa kelvaa sekin.. oivoi. Neuvoja, kiitos!
Vaikuttaa tosiaan että miehelläsi on aika perinteinen tuo malli perhe-elämästä, että sinä hoidat kodin ja mies tuo rahat. Tämän lisäksi hän näkee sinut panokoneena, jonka velvollisuus on tyydyttää miehiset tarpeet. Työnarkomania ja yrittäjyys on aika paha yhdistelmä, siis perhe-elämän kannalta. Tykkääkö miehesi lapsista? Tälläinen suhde voi silti toimia tietyissä tapauksissa hyvin, jos molemmat hyväksyvät erilaiset roolinsa. Luulenpa kuitenkin että sinä tarvitsisit nimenomaan miehesikin panostusta perhe-elämään ja sellaista sinun on oikeus vaatia. Mutta en tiedä saatko häntä muuttumaan, jos hänen käyttäytymismalli on pahasti pinttynyt. Tuohon eroamiseen en osaa ottaa kantaa vielä näillä tiedoilla.
Itse olet päivät toissä ja lapsi tarhassa tai hoidossa. Te kumpikin vanhempi tuotte palkkashekin kotiin. Miksi maaimassa sinun täytyy tehdä kaikki itse?????
Hanki siivooja joka käy pari kertaa viikossa siivoamassa, pesemässä ja silittämässä pyykit (huom! kotitalousvähennys) ja maksatte siivoojan palkan puoleksi miehesi kanssa.
Ei sinun itse tarvitse kokata! Esitä viikon ruokalistasi jollekin kokille (ehkä seudun koulun keittäjä saadakseen lisä-ansioita tai onko tiedossasi "pitokokkia" jne) joka tekee viikon ateriat sinulle pakkaseen, sieltä sitten mikrotat ne tarvittaessa. Sitten vain kokoat salaatin ja keität riisin/ tjms pää-aterian kanssa.
Lauantaisin voit aivan hyvin kutsua naapurin teinin leikkimään pienokaisenne kanssa että pääset itse sinne niin kaipaamaasi joogaharrastukseen (tai mikä tahaansa se onkin) Tai liity äiti/lapsi joogaan (tai mihin tahaansa josta olet kiinnostunut) jolloin lapsi voi tulla mukaan. Tai onko siellä mitää muuta viikottaista tapahtumaa jonne on järjestetty lasten leikkitunti sillä aikaa kun vanhemmat maalaavat, musisoivat, ....? Tai sitten taas tuo naapurin teini apuun.
Kenties voitte aloittaa muiden äitien kanssa "babysittauskerhon" jossa kukin vanhempi vuorollaan pitää lapsia muutaman tunnin viikossa.
Se että itse et osallistu jokaikiseen taloustyohon henkilokohtaisesti ei suinkaan tee sinusta huonompaa äitiä tai taloudenhoitajaa; jos mitään niin päinvastoin!
Miehellisi voit aivan rauhallisella äänellä ilmoittaa että pornomateriaali EI kuulu teidän kotiinne. Jos hän haluaa opiskella sitä pensaan takana ja sitten polttaa koko roskan, se on eri asia mutta teidän 4 seinän sisälle se ei kuulu.
Lähde parin viikon etelänmatkalle, jätä äijä kotiin kersan kanssa.
Ei kuulosta mukavalta ei. Jos mahdollista niin ehdota miehelle, että tekee lyhyemmän päivän ja tekee sinä yhtenä päivänä kaiken tuon mitä sinä normaalisti teet aina.
Eli vie lapsen hoitoon ennen töitä, syöttää laittaa kotia kuntoon, menee itse töihin, hakee lapsen. laittaa kotia taas ja viihdyttää lasta yms. Sitten sinä tulet klo 22:00 kotiin ,kun koti on (toivottavasti) järjestyksessä ja lapsi nukkumassa. Kysyppä silloin mieheltä mitä hän jaksaa vielä tehdä?
Tuo tuskin onnistuu, mutta näin ideana vaan. Mihelle pitäisi jotenkin saada iskostettua päähän miten rankaa tuo kaikki mitä teet oikeasti on.
TÖRMÄNNYT SADISTIIN!!!!
EI TUO OLE TERVETTÄ MIEHEN KÄYTÖSTÄ::::::PAKKAA KAMAT JA VAAN HÄIVY, JÄTÄ SORMUS PÖYDÄLLE SAA UKKO MITÄ ANSAITSEEKIN PASKAMAISESTA KÄYTÖKSESTÄ.ERON HOIDATTE JURISTIN AVULLA.
KAIKKI JÄRJESTYY KUN PISTÄT JÄRJESTYMÄÄN.
VAIHDA PUHELINNUMEROSI, TUOLLAISET TYYPIT EIVÄT IKINÄ MUUTU. HÄNELLÄ ON PERSOONALLISUUSHÄIRIÖ, PAHASTI JOTAIN VITURALLAAN KUN PITÄÄ OLLA NOIN ILKEÄ.
Teillä on koira kertomasi mukaan. Entäpä jos lähdet jonain iltana kunnon koiralenkille :) ulkona virkistyy kun saa happea. Monelta on uupumus jäänyt lenkkipolulle tai kuntosalille. Hyvä kunto on tärkein ase uupumusta vastaan, aivot tarvitsevat liikuntaa.
Palkatkaa kotiin lastenhoitaja ja siivooja :)
Tsemppiä!
Te olette todennäköisesti aika nuoria, 1,5 v seurustelun jälkeen avioliittoon, muksu, ok-talo ja koira ja ties mitä vielä olikin. Tavoittelitte sitä mielikuvaa, jonka yhteiskunta on päähänne nakuttanut, kun nämä asiat tehdään, niin ollaan onnellisia ikuisesti ja kaikki on hyvin.
Siinä oli vain yksi pieni mutta. Se mitä itkit tuossa ja varmasti ihan aiheesta , on elämää. Se on arkea. Se on sitä mitä valtaosa perheistä elää. Toki miehesi voisi olla enemmän kotona ja auttaa arkiaskareissa mutta voin vannoa, että muutaman kuukauden päästä tuntisit jälleen samaa ahdistusta ja vitutusta.
Sinulla ei ole ollut realistista kuvaa siitä, mitä on tuollaisen arjen pyörittäminen vaatii ja että sitä omaa aikaa ei ole muillakaan perheellisillä. Minulla alkaa jonkinmoinen "oma aika" kun poika menee nukkumaan vähän yli 20:00. siihen asti työn ja arkiasioiden suorittamista klo 06-20
Ainut ero on siinä, että omaan luultavasti senverran enemmän kokemusta että ymmärrän hyväksyä tietyt asiat.
ps. viimeinen virheesi olisi nyt tehdä toinen lapsi ja uskoa, että se korjaa asian. Se miten voit korjata asian oikeasti on ottaa vakava, HUOM! ei vittumaiseen sävyyn, ei syyttävä, ei arvosteleva, ei nalkuttava, ei uhkaileva, vaan pelkästään rehellisen vakava keskustelu miehesi kanssa. Keskustelun luonne muuttuu varmasti ärhäkämpään suuntaan todella helposti molemmin puolin mutta jos olet halukas korjaamaan elämäsi niin ole sinä se aikuinen äläkä provosoidu vaikka miehesi tekisi/sanoisi jotain tyhmää. Se keskustelu pitää luultavasti käydä useita, jopa kymmeniä kertoja ja aina tasaisin väliajaoin uudestaan ja uudestaan.
Jossain kohtaa se onni sieltä löytyy, parasta ja samalla vittumaisinta siinä tulee luultavasti olemaan se, että kun se on löytynyt niin luultavasti huomaat että ainut asia mikä on muuttunut on sinun oma suhtautuminen arkeen...
On olemassa yliaktiivisia ja passiivisia kumppaneita, jotka ikään kuin ruokkivat toistensa käyttäytymistä. Meistä naisita tulee usein liiankin aktiivisia kodin ja lasten hoidon saralla, koska ne tulevat meille luontaisemmin ja meillä on usein niistä enemmän kokemusta, ja mies passiivisempi. Tämä asetelma saattaa alkaa viattomasti, kun nainen tulee auttamaan miestä, joka koettaa nukuttaa vauvaa. Miehestä saattaa tuntua, että nainen ei luota hänen kykyihinsä. Kun miehelle tulee sellainen olo, että hän ei osaa pitää lapsesta huolta, ja kun oma kumppanikin näyttäisi olevan samaa mieltä, hän hiljalleen alkaa välttelemään niitä tilanteita, joissa hänen pitäisi huolehtia lapsesta. Tilanne voi ajautua siihen, että mies pakenee omaan työhönsä, koska siellä on kokee onnistumisen tunteita.
Me monesti haluamme, että asiat tehtäisiin juuri haluamallamme tavalla. Esimerkiksi naisen pyytäessä miestä laittamaan ruokaa, nainen pettyy, jos mies ei kokkaa itse, vaan tekee valmisruokaa. Mies ei näe tässä mitään väärää, koska halusi tehdä työn tehokkaasti. Tämä johtaa helposti siihen, että nainen tekee siitä lähtien ruuan aina itse, koska ei ole pidä miehen tavasta. Ei kuitenkaan ole oikeita ja vääriä tapoja, on vain erilaisia.
Tässä hieman vinkkejä:
1. Ulkoista lapsen ja kodin hoidossa kaikki se, minkä voit!
Älä hoida kaikkea itse, äläkä vaadi miestä hoitamaan kotia vastentahtoisesti. Kerro miehellesi, kuinka olet uupunut töiden jälkeen, ja ehdota hänelle, että palkkaisitte kodinhoitajan. Jos mies ehdottaa sen sijaan sitä, että sinä alkaisit kotiäidiksi, voit sanoa hänelle, että työsi on sinulle tärkeää.
Ruuanlaittoa voi myös ulkoistaa, koska nykyään kaupoista saa ihan hyvää valmisruokaa ja isommista kaupoissa on lämminruokatiski. Jos haluat itse tehdä ruokaa, tee isompia eriä ja pakasta osa. Pakastimesta on helppo ottaa, kun ei jaksa itse kokata.
2. Laita miehesi tutustumaan yhteiseen lapseenne.
Mietin, voisitko viedä lapsen miehellesi hänen työhön jonakin iltana, jolloin epäilet hänellä olevan hiljaisempi päivä. (Älä kuitenkaan kerro suunnitelmistasi miehellesi etukäteen.) Varaa itsellesi etukäteen aika vaikkapa hierojalle, ja tee miehelllesi selväksi, ettet sinä tai vanhempanne pysty hoitamaan lasta juuri nyt. Tuodessasi lapsesi miehelle pysy rauhallisena, tiukkana ja päättäväisenä. Vaikka miehesi valittaisi, sysää lapsi isänsä syliin ja kiirehdi pois vaikka kesken miehen lauseen vedoten varattuun aikaasi.
Koska miehesi on yrittäjä, hän voi itse päättää omista työajoistaan ja kyllä hänen pitäisi voida joustaa hätätilanteessa. Jätä myös viikonloppuisin miehen ollessa kotona lapsi useammin miehen vastuulle ja lähde itse ulos. Jätä lapsi miehen vastuulle, vaikka mies laittaisi hanttiin. Tuskin hän lastanne oman onnensa nojaan tai yksin jättäisi, jos sinä lähdet kotoanne pois. Kyllä miehesi pitää pärjätä ja pystyä tekemään päätöksiä ilman sinun jatkuvaa tukeasi. Kotiin tullessasi, älä valita, jos miehesi ei ole hoitanut lasta samalla tavalla kuin sinä olisit hoitanut. Riittää, kunhan on turvassa, elossa ja edes jokseenkin tyytyväisenä pitänyt.
3. Koeta puhua ongelmistanne ilman syyttelyä ja kuuntele myös häntä.
Kerro miehellesi rauhallisesta ilman syyttelyä siitä, kuinka väsynyt olet ja kuinka et jaksa panostaa suhteeseenne uupumuksesi ja stressisi takia. Kerro miehellesi, kuinka loppuun palanut olet äitiyteen ja kodinhoitoon liittyvien paineittesi takia.
Kysy mieheltäsi, miltä hänestä todella tuntuu ja mitä hän haluaisi elämältänne. Kun mies kertoo omista toiveistaan, kysy häneltä, mitä hän olisi itse valmis tekemään niiden eteen. Olisiko miehesi valmis vähentämään töitään tai vaikkapa lopettamaan yrityksensä ja tekemään töitä palkollisena, jotta hänellä riittäisi enemmän aikaa ja voimavaroja sinulle ja lapselle?
Jos keskustelu kahdestaan onnistuu, tehkää ihan konkreettinen suunnitelma. Sano, että haluaisit miehen tulevan vaikkapa tiistaisin ja torstaisin kotiin viimeistään klo 17 ja tekemään kanssasi ruokaa, leikkimään yhdessä lapsenne kanssa ja makoilemaan rauhassa sinä hänen kainalossa television ääressä. Kysy myös, mitä mies haluaisi itselleen. Jos hänen toiveensa kuullostaa kohtuulliselta, sopikaa yhdessä toteuttavanne tämän suunnitelmanne. Toteuttakaa vuorotellen toistenne toiveita.
4. Hakekaa ulkopuolista apua!
Jos kommunikaatio ei välillänne toimi, vaadi yhdessä parisuhdeterapeutille menemistä. Jos ei miehesi suostu menemään itse terapeutille kanssasi, käsittääkseni sinne voi parisuhteessa oleva mennä myös yksin ilman kumppania.
5. Älä eroa kuin ihan viimeisenä oljenkortena.
Olet velkaa lapsellesi sen, että teet todella kaikkesi sen eteen, että saat parisuhteen lapsen isän kanssa toimimaan. Paras kaverini on rikkonaisesta perheestä, joten olen nähnyt, kuinka vanhempien ero jättää elinikäiset arvet lapseen. Ethän halua, että oma lapsesi joutuu kamppailemaan aikanaan omissa parisuhteissaan teidän antamanne esimerkin tähden. Lähde suhteesta vain, jos olet varma että suhde ei tule paranemaan ajan ja avun kanssa.