"Olemme kolmekymppisiä, asuneet yhdessä neljä vuotta. Ilmoitin kaksi vuotta sitten haluavani lapsen vaikka heti, jos mies vain olisi valmis. Hän ilmoitti, että ei vielä ole valmis isäksi. Puhumme useasti, miten lapsia haluamme kasvattaa ja millaisia rajoja kumpikin haluaa asettaa. Olemme hyvin samoilla linjoilla lähes kaikesta ja myös siitä, että kaksi lasta on hyvä määrä meille. Suhteemme on hyvällä pohjalla ja uskon sen kestävän läpi elämämme.
Mieheni ei vielä halua lapsia. Syytä hän ei osaa sanoa. Se raivostuttaa minua. Olen ymmärtänyt monta kertaa, että pian voisi olla sen aika puheiden perusteella, mutta sitten tulee aina se sanamuoto "sitten joskus".
Miten saisin hänet ymmärtämään, että olen valmis äidiksi heti. Haluan sitä niin paljon, että pakahdun pian. Näin isoja päätöksiä en voi tehdä yksin ja haluan lapsen olevan toivottu. Odotanko kunnes aikani on ohi?"
Vastaus:
"Kolmekymppinen nainen on jo hädissään lasten suhteen, mutta miehellä ei ole kiire. Se on kovaa biologiaa - naisen kannattaisi ehdottomasti yrittää raskautta viimeistään 30-35-vuotiaana mutta mies voi tulla isäksi hyvin paljon myöhemminkin. Sinulla on todennäköisesti vielä aikaa. Kannatta jatkaa hiljaista painostusta. Usein nainen kykenee saamaan rakastamastaan miehestä ns. työvoiton. Mieskin alkaa ajatella, että perheen perustamisen aika on nyt.
Mitä ehkäisyä te käytätte? Jos ehkäisy on sinun vastuullasi, lopeta menetelmän käyttö. Kerro miehelle, että se, joka ei halua lapsia, ehkäisee. Kondomiehkäisy onneksi pettää aika helposti ja usein jo vuoden parin sisällä. Salaa ei sinun pidä kuitenkaan omaa ehkäisyäsi lopettaa, vaan pitää olla avoimesti ja rehellisesti vaativa."
http://www.iltalehti.fi/sofiansohva/2010110212626449_ss.shtml
. . . . . ?
Mieheni ei vielä halua lapsia. Syytä hän ei osaa sanoa. Se raivostuttaa minua. Olen ymmärtänyt monta kertaa, että pian voisi olla sen aika puheiden perusteella, mutta sitten tulee aina se sanamuoto "sitten joskus".
Miten saisin hänet ymmärtämään, että olen valmis äidiksi heti. Haluan sitä niin paljon, että pakahdun pian. Näin isoja päätöksiä en voi tehdä yksin ja haluan lapsen olevan toivottu. Odotanko kunnes aikani on ohi?"
Vastaus:
"Kolmekymppinen nainen on jo hädissään lasten suhteen, mutta miehellä ei ole kiire. Se on kovaa biologiaa - naisen kannattaisi ehdottomasti yrittää raskautta viimeistään 30-35-vuotiaana mutta mies voi tulla isäksi hyvin paljon myöhemminkin. Sinulla on todennäköisesti vielä aikaa. Kannatta jatkaa hiljaista painostusta. Usein nainen kykenee saamaan rakastamastaan miehestä ns. työvoiton. Mieskin alkaa ajatella, että perheen perustamisen aika on nyt.
Mitä ehkäisyä te käytätte? Jos ehkäisy on sinun vastuullasi, lopeta menetelmän käyttö. Kerro miehelle, että se, joka ei halua lapsia, ehkäisee. Kondomiehkäisy onneksi pettää aika helposti ja usein jo vuoden parin sisällä. Salaa ei sinun pidä kuitenkaan omaa ehkäisyäsi lopettaa, vaan pitää olla avoimesti ja rehellisesti vaativa."
http://www.iltalehti.fi/sofiansohva/2010110212626449_ss.shtml
. . . . . ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
noin tärkeässä ja suuressa asiassa on edesvastuutonta.. niin toimiva nainen ei ole kypsä äidiksi.
Neuvo on vastuuton.
Asiasta olikin jo toisella palstalla vilkasta keskustelua. Minusta tuo on aivan yhtä reilua kuin luvata yrittää lasta, käydä steriloitavana ja polkea vauvakuumeista naista kuin tulpatonta mopoa.
suu pitäis tukkia. Tuhoo"neuvoillaan" monta suhdetta.
Tuo ole hyvä neuvo. Asiasta pitää keskustella kuin myös hyväksyä se ettei toinen halua.
En mä kyllä suosittelisi ehkäisystä luopumista.
Nainen voisi kertoa miehelle illalla kahvipöydässä että; mehän olemme olleet nyt yhdessä 4 vuotta.
Olemme nyt tavallaan sitten tulleet parisuhteessamme isoon tienhaaraan.
Olen naisena täysin varma että haluan jo oman lapsen ja perheen.
Haluaisin kovasti sinut lapsemme isäksi. Mitä ajatuksia isyys sinussa oikein herättää?
Mitä silloin ajattelet jos näet pihalla jonkun miehen yhdessä pienten lasten kanssa?
Minusta sinusta tulisi oikein hyvä ja vastuuntuntoinen isä.
Olen surullinen jos et kuitenkaan halua saada lapsia, kunnioitan päätöstäsi
mutta se merkitsee sitä että emme voi jatkossa enää suunnitella yhteistä
tulevaisuutta, vaan meidän molempien ja parisuhteemme kannalta on parempi
että eroamme hyvinä ystävinä.
No en osaa sanoa, mutta se mikä mua ärsyttää on, että tolla mainitsemallasi palstalla ei tämä "Sofia" esiinny edes nimellä, mitä nyt olen Iltapask...anteeksi kyseistä julkaisua lukenut. Kuka sen sikäli tietää, vaikka siellä joku ammattikorkeakoulusosionomi esiintyisi "terapeuttina" tai jos vaikka toimitus tai useammat henkilöt(?) vuorottelisi, että kuka kulloinkin vastaa. Joskin mä ihmettelen kyllä sitäkin, että millainen ihminen tuolta edes kysyy neuvoa. Itse en kysyisi nimettömänä esiintyvältä julkaisusta neuvoa, enkä ainakaan tapauksessa, että jos kysyjän pitää jättää nimensä ja osoitetietonsa (pitääks muuten sinne kirjoituksen jättävän jättää nimi- ja osoitetietonsa, vaikkei "terapeutti" edes nimeään kerro, tietääkö joku, kun en ole julkaisun aktiivilukija?).
Tampio palsta. Muutenkin henkilökohtaisesti tykkään nykyisin enemmän Iltasanomista, kuin Iltalehdestä, jos joskus jotakin noita ostan. Iltalehti on musta jonkin verran skandaalihakuisempi nykylinjaltaan ja vaikken minnekään keskustelusaiteille itse nimimerkillä ja rekisteröidysti kirjoitakaan, arvostan mm. sitä, että Iltasanomien nettikeskusteluissa toimittajat moderoivat keskustelupalstojen sisältöä, toisin kuin Iltalehdessä. On joskus ihan kivaa lukea Iltasanomien nettikeskusteluista, että mitä ihmiset ajattelevat, koska siellä on mielestäni nasevia ja hyvin ajankuvaa ajankohtaisista aiheista kuvaavia fiksujen ihmisten kirjoittamia kommentteja, vaikkakin nimimerkeillä kirjoitravatkin. Kilpailijan Iltalehden nettikeskustelut taas näyttävät olevan silkkaa kuraa, koska ne päästää kaikki aivopierut julkaistaviksi. Toimittajien äidinkielen taju on kyllä molemmissa julkaisuissa usein nolla.