Olen avioliitossa mieheni kanssa, meillä on kolme alaikäistä lasta ja melkein maksettu omakotitalo maalla. Nyt olen laittanut eropaperit vetämään, syynä nämä perinteiset juopottelu, laiskottelu, väkivalta... Olemme olleet naimisissa jo 15 vuotta.
Mieheni sanoo, että minun ja lasten on lähdettävä talostamme. Hän tekee sen v..tuillessaan, myöntää sen itsekin. Hän aikoo muuttaa myöhemmin pois talostamme, ei halua vain että minä ja lapset saamme jäädä tänne asumaan. Miehellä olisi asunto kotipaikallaan, sen puoleen hänen olisi helppo lähteä. Lapsilla on koulu ja kaverit täällä, samoin heidän lemmikkinsä, joita emme voi kirkonkylälle ottaa.
Itse olen pienituloisessa työssä, en tiedä antaisiko pankki minulle lainaa. Tällä hetkellä maksamme lainanlyhennyksiä enää 400 e/kk, eli vähemmän kuin joutuisin maksamaan vuokra-asunnosta. Talomme on noin 120 000 e arvoinen.
Onko minun ja lasten pakko lähteä, jos mies niin sanoo? Kuka tällaisesta asiasta voi päättää. Jos jossain päätetään, että me saamme jäädä taloon asumaan, miten saan mieheni sieltä lähtemään?
Onko minun maksettava miehelleni vuokraa jos hän lähtee talostamme? Entä jos minä lähden, maksaako mies minulle vuokraa? Miten mahdollisen vuokran suuruus päätetään?
Meneekö talo myyntiin heti jos jompikumpi niin haluaa?
Olen ihan paniikissa ja epätoivoinen. Mies ja hänen sukunsa uhkailevat ja painostavat minua. Lastenkaan pyynnöt saada jäädä lapsuudenkotiinsa asumaan eivät auta. Voisin vaikka itse häipyä täältä ja jättää lapset miehelle, jos tietäisin että hän huolehtii heistä. Mutta mies on suoraan sanonut, ettei halua lapsia ottaa. Minulle lasten paras on tärkeintä maailmassa.
Tiedoista kiitollisena odottelen vastauksianne!
Mieheni sanoo, että minun ja lasten on lähdettävä talostamme. Hän tekee sen v..tuillessaan, myöntää sen itsekin. Hän aikoo muuttaa myöhemmin pois talostamme, ei halua vain että minä ja lapset saamme jäädä tänne asumaan. Miehellä olisi asunto kotipaikallaan, sen puoleen hänen olisi helppo lähteä. Lapsilla on koulu ja kaverit täällä, samoin heidän lemmikkinsä, joita emme voi kirkonkylälle ottaa.
Itse olen pienituloisessa työssä, en tiedä antaisiko pankki minulle lainaa. Tällä hetkellä maksamme lainanlyhennyksiä enää 400 e/kk, eli vähemmän kuin joutuisin maksamaan vuokra-asunnosta. Talomme on noin 120 000 e arvoinen.
Onko minun ja lasten pakko lähteä, jos mies niin sanoo? Kuka tällaisesta asiasta voi päättää. Jos jossain päätetään, että me saamme jäädä taloon asumaan, miten saan mieheni sieltä lähtemään?
Onko minun maksettava miehelleni vuokraa jos hän lähtee talostamme? Entä jos minä lähden, maksaako mies minulle vuokraa? Miten mahdollisen vuokran suuruus päätetään?
Meneekö talo myyntiin heti jos jompikumpi niin haluaa?
Olen ihan paniikissa ja epätoivoinen. Mies ja hänen sukunsa uhkailevat ja painostavat minua. Lastenkaan pyynnöt saada jäädä lapsuudenkotiinsa asumaan eivät auta. Voisin vaikka itse häipyä täältä ja jättää lapset miehelle, jos tietäisin että hän huolehtii heistä. Mutta mies on suoraan sanonut, ettei halua lapsia ottaa. Minulle lasten paras on tärkeintä maailmassa.
Tiedoista kiitollisena odottelen vastauksianne!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pois lähteä. Nyt pää kylmänä ja ennekuin huomaatkaan omistat sen talon. Asioilla on taipumus järjestyä. Naiset on vahvoilla näissä erojutuissa ja kun on vielä liuta lapsiakin.
>>Onko minun ja lasten pakko lähteä, jos mies niin sanoo? Kuka tällaisesta asiasta voi päättää. Jos jossain päätetään, että me saamme jäädä taloon asumaan, miten saan mieheni sieltä lähtemään?>Onko minun maksettava miehelleni vuokraa jos hän lähtee talostamme? Entä jos minä lähden, maksaako mies minulle vuokraa? Miten mahdollisen vuokran suuruus päätetään?
Iso kiitos ja paljon pieniä teille vastanneille! Nix_Nax on tehnyt hienon asiapaketin, tämä auttaa meitä paljon ja helpottaa ahdistusta!
Itse jäin aikanaan asumaan lasten kanssa 50 % omistamaani ok-taloon. Teimme osituksen ja mies luopui talonpuolikkaastaan maksaen samalla kertakorvauksena osittain elatusmaksunsa. Elatusmaksuja tuleekin yllättävän paljon 18 ikävuoteen asti jo kahdestakin lapsesta. Sen jälkeen elatusmaksua on tullut vain vähän mutta itse lisätyötä tehden olemme tulleet toimeen oikein hyvin ja olleet onnellisia omakotiasujia. Olemme jopa pystyneet matkustelemaan ja säilyttämään ihan hyvän elintason. Voimia sinulle!