Lyhyesti tavattiin joulukuun alussa vuonna 2007, ja muutettiin yhteen kesä-heinäkuun vaihteessa 2008. Minä olen koulutettu ja toimistotyössä, mies pärjää normaalisti hyvin ammattikoulutuksella ja mitä nyt jaksaa käydä avoimen yliopiston kautta. Taantuma kun oikeasti alkoi purra, mies lomautettiin ja myöhemmin irtisanottiin alkaen tammikuusta 2009. Uutta työtä ei ole löytynyt vaikka työhalua olisi.
Asumme minun omistamassa paritalonpätkässä, mutta mies pitää vielä "omaa" vuokrakaksiota. Käytämme sitä vapaa-ajan asuntona.
Useimmat tuttavani kauhistelevat sitä miten jään katsomaan ja elättämään amista nurkissani, mutta näen miehessä erinomaisia puolia. Hän on ilmiselvästi sitoutumiskykyinen ja -haluinen, hän hoitaa kotiamme oikein hyvin ja tukee minua kun tarvitsen sitä. Yhdessä vaiheessa kun meni huonosti, juuri hänen lomautuksen alussa ja jaksona jolloin minun työssä oli rankkaa, hän yritti viettää kanssani mahdollisimman paljon aikaa. Heräsi puoli tuntia minua aikaisemmin, laittoi eväät sekä herätti minut pari minuuttia ennen kelloa sillä ajatuksella että niin on minulle parempi, saapui lounasaikaan työpaikkamme ravintolaan kanssani syömään ja tällaista. Hellyydenosoitukset hän jätti ja jättää edelleen neljän seinän sisään, mutta käytöksestä ja katseesta huomasi että hän palvoo maata jalkojeni alla ja haluaa asiat taas kuntoon. Toisen kerran nukahdin miehen syliin, eikä hän malttanut herättää minut vaikka kädet puutui aivan täydellisesti.
Kotia niin. Meillä/minulla kävi ennen siivooja, mikä osoittautui miehen työttömyyden myötä tarpeettomaksi. Mies siivoaa, pyykkää, laittaa ruokaa, tiskaa, hoitaa pihaa ja remontoi ihan omasta halusta ja aloitteesta. Uusi omilla ansiosidonnaisilla jopa saunan paneloinnin ja kiukaan ohjauksineen, toki minun hyväksynnällä.
Työtä ei edelleenkään ole, mutta paikkakunnallamme on mahdollisuus käydä avointa yliopistoa aika hyvin, sekä erillisestä anomuksesta suorittaa päiväyliopiston kursseja. Nyt miehellä onkin kasassa niin kasvatustieteiden kun tietojenkäsittelytieteiden sivuopinnot (nämä ja kourallinen muita kursseja yht. päälle 60 op). Tuntuu siltä että se aikoo vielä täyspäiväisesti opiskella. On sitten hyvä vappuna selittää että mies kävi amispohjalta yliopiston.
En voisi väittää olevani tyytymätön tilanteeseen. Suhteemme toimii edelleen hyvin, ja mies on ansiosidonnaisilla ja osallistuu kotimme pitämiseen eli tuskin kenenkään mielestä käyttää minua hyväksi. Mies on hyväsydäminen, melkein sivistynyt ja edelleen pitää minua lottovoittona.
Asumme minun omistamassa paritalonpätkässä, mutta mies pitää vielä "omaa" vuokrakaksiota. Käytämme sitä vapaa-ajan asuntona.
Useimmat tuttavani kauhistelevat sitä miten jään katsomaan ja elättämään amista nurkissani, mutta näen miehessä erinomaisia puolia. Hän on ilmiselvästi sitoutumiskykyinen ja -haluinen, hän hoitaa kotiamme oikein hyvin ja tukee minua kun tarvitsen sitä. Yhdessä vaiheessa kun meni huonosti, juuri hänen lomautuksen alussa ja jaksona jolloin minun työssä oli rankkaa, hän yritti viettää kanssani mahdollisimman paljon aikaa. Heräsi puoli tuntia minua aikaisemmin, laittoi eväät sekä herätti minut pari minuuttia ennen kelloa sillä ajatuksella että niin on minulle parempi, saapui lounasaikaan työpaikkamme ravintolaan kanssani syömään ja tällaista. Hellyydenosoitukset hän jätti ja jättää edelleen neljän seinän sisään, mutta käytöksestä ja katseesta huomasi että hän palvoo maata jalkojeni alla ja haluaa asiat taas kuntoon. Toisen kerran nukahdin miehen syliin, eikä hän malttanut herättää minut vaikka kädet puutui aivan täydellisesti.
Kotia niin. Meillä/minulla kävi ennen siivooja, mikä osoittautui miehen työttömyyden myötä tarpeettomaksi. Mies siivoaa, pyykkää, laittaa ruokaa, tiskaa, hoitaa pihaa ja remontoi ihan omasta halusta ja aloitteesta. Uusi omilla ansiosidonnaisilla jopa saunan paneloinnin ja kiukaan ohjauksineen, toki minun hyväksynnällä.
Työtä ei edelleenkään ole, mutta paikkakunnallamme on mahdollisuus käydä avointa yliopistoa aika hyvin, sekä erillisestä anomuksesta suorittaa päiväyliopiston kursseja. Nyt miehellä onkin kasassa niin kasvatustieteiden kun tietojenkäsittelytieteiden sivuopinnot (nämä ja kourallinen muita kursseja yht. päälle 60 op). Tuntuu siltä että se aikoo vielä täyspäiväisesti opiskella. On sitten hyvä vappuna selittää että mies kävi amispohjalta yliopiston.
En voisi väittää olevani tyytymätön tilanteeseen. Suhteemme toimii edelleen hyvin, ja mies on ansiosidonnaisilla ja osallistuu kotimme pitämiseen eli tuskin kenenkään mielestä käyttää minua hyväksi. Mies on hyväsydäminen, melkein sivistynyt ja edelleen pitää minua lottovoittona.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olihan tekstisi provo? Olihan?
Jos pidät itseäsi koulutettuna, niin ikävä kyllä sydämesi sivistymättömyys paistaa tekstissäsi.
Yhdyn täysin Jee- tyypin puheenvuoroon. Oli pohja mikä oli, jos mies on noin filksu tyyppi niin on. Toimistotyössä tuskin niin kovin korkeasti koulutettu on ?? Ja monet akateemisetkin on työttömänä tänä päivänä.
sen tilalle että ystävät "kauhistelee" pitäis laittaa "kadehtii". veikkaanpa et ns. kauhistelijat on naisia... ne ei monestikaan toivo toisille hyvää vaan pyrkivät rikkomaan kavereidensa liittoja paremman tekemisen puutteessa
Hmmm...
Hieno teksti muuten, mutta vaikuttaa siltä, että arvostat amiksen käyneet johonkin alempaan luokkaan kuin korkeasti kouluttautuneet ja lukion käyneet. Mietipä, pitääkö paikkansa! Käyttämäsi termi rakkaasta miehestäsi "melkein sivistynyt" kertoo aika paljon. Mieti, onko sinulla ollut itsetunto-ongelmia, haluatko pönkittää itseäsi, vai mikä on vialla.
Koulutus on koulutus. Elämässä voi muutenkin oppia ja olla sivistynyt. Kaikkea ei missään nimessä tarvitse tietää. Se, että miehesi tietää ja taitaa eri asioita kuin sinä ja toistepäin, ei tee hänestä sivistymätöntä.
Minunkin huomiota kiinnitti tuo, miten vertailet teidän kahden "sivistyneisyyttä". Tuntuu kuin hiukan häpeäisit miestäsi ja yrittäisit selitellä, miksi olet hänen kanssaan vaikka hän on "vain" amistasoa... miksi?. Koulutuksella ei mitata ihmisen arvoa eikä kykyjäkään. Eikä työttömyydenkään pitäisi olla mikään häpeän aihe, onhan semmosia jaksoja hyvin monissa perheissä ja vuoroon on työttömänä toinen tai toinen. Ei työttömyys tee ketään huonommaksi! Parisuhteessa kuuluukin pitää huolta toisistaan, kukin sillä tavalla miten voi. Huolenpito voi olla taloudellista tai muuta, sinun miehesi kohdalla sitä että pitää huolen kodistanne. En näe sitä yhtään vähempiarvoisena kuin sinun taloudellista osuuttasi. Ei ole kyse elättämisestä vaan työnjaosta!
Kun kuitenkaan ette näe nälkää, miehen työttömyyden ei pitäisi olla sinulle ongelma. Ihmisen arvo, sivistys, älykkyys, kelvollisuus puolisoksi ja kansalaiseksi ei ole myöskään kiinni koulutuksesta vaan ihan muista tekijöistä. Luonnetta, kykyjä ja taitoja hänellä näyttää olevan enemmän kuin ehkä sinulla, joka kuulostelet ystävien mielipiteitä etkä sano heille suoraan että kunnioitat ja arvostat miestäsi.
Olen lukion opettaja, mieheni töissä rakennuksilla ja silloin tällöin työtttömänä. Oltu onnellisia jo parikymmentä vuotta. Ei ole edes tullut mieleeni että meillä pitäisi olla jotenkin (?) samantapaiset ammatit tai että sillä olisi väliä, paljonko kumpikin tuo rahaa perheeseen. Yhteistä kassaa kartutetaan kukin mahdollisuuksien mukaan. Taustojemme erilaisuus on rikkautta ja mielenkiintoista. Älä edes huomaa, jos joku ihmettelee järjestelyjänne, ei ole mitään tarvetta selitellä tai puolustautua, älä siis selitä. Kukin valitsee kumppanikseen sen jonka kanssa mieluiten elää, eikä se kuulu muille. Ehkäpä jotkut ovat kateellisia ja uskovat miehessäsi olevan jotakin erityisen hyvää, kun olet hänet niin vakaasti valinnut.
Olen kotiäiti ja kouluttamaton, ja korvaamattoman arvokas perheelleni. En näe mitään ongelmaa järjestelyssä, että mies hankkii rahat ja minä hoidan kodin. Teen siivoojan, lapsenhoitajan ja viihdyttäjän työt, josta joku ulkopuolinen saisi palkan. "Palkkanani" mies pitää huolen rahataloudestamme, eikös se ole ihan hyvä tehtäväjako toisinkin päin? En pidä itseäni sivistymättömänä vaikka en käynyt virallisia kouluja. Seuraan maailman tapahtumia, luen ja sivistän itseäni koko ajan, minulla on mielipiteitä ja parempia sosiaalisia taitoja kuin monella virkanaisella, olen asiantuntija monella alalla vaikka en hallitsekaan mitään erityistä ammattia. Tiedän että mieheni arvostaa minua, ja muutkin tietävät.
Mikä on ongelma? Mullakin enemmän koulutusta kuin mun miehellä, mutta hän hallitsee homman kuin homman mua paremmin, ja on varsinainen tietopankki myös. Häneltä saan apua jos en itse osaa tai ymmärrä jotain. Listaatko miehes opintosuorituksia siksi että haluat siten osoittaa hänen olevan edes melkein sivistynyt? Toivottavasti et oo painostanut häntä opiskelemaan jotain mikä ei häntä kiinnosta.
Mies pitää sina lottovoittona. Entä sinä? Ethän vaan käytä hyväksi miestä, joka toimii kotihommissa kuin unelma.