Puhutte alistavasta miehestä, kuitenkin kunnon isistä. Omasta pahasta olostanne, seksin erilaisista tuntemuksista. Olette hautonut asioita kirjoituksen mukaan vuosikausia sisällänne. On kuin karkeaa pilaa, että teillä on mielessä iskeä joku kaunis päivä avioeropaperit pöytään. Toinen ei ole tiennyt teidän ajatuksistanne, hautomistanne asioista yhtään mitään, miten hän olisi voinut mitään tehdä toisin, kun ette ole saaneet suutanne auki ja puhuttua asiosita vaikkapa kovaäänisestikin, varmasti miehetkin kuuntelevat ja ovat ainakin tietoisia edes jollakin tasolla, että erokin saattaa olla mahdollisesti tulossa.
On täysin moraalitinta iskeä ihmistä sotakirveellä jos oma tasapaino on noin horjunut, että ei edes keskustele asioista puolisonsa kanssa.
Myös siltä osin teette maailman kamalimman virheen tällä tavoin erotessa, lapsenne pakotatte varmasti yhtä lailla omaan tahtoonne kysymättä heiltä mitään, arvatkaapa mikä trauma heille asiasta syntyy, jota sitten käyvät läpi lopun elämäänsä, ihan teidän äitien itsekkyyden johdosta. Varsin usein sinne ilmestyy uusi mies, joka lasten täytyisi hyväksyä saman tien, ette pakottamalla asiaa itsellenkään hyväksyisi. Täysin kohtuuton vaatimus lapsille. Jo sitten eroatte, olkaa yksin lastenne kanssa, ehkä silloin selvenee sen pahan olonne syy, toisen mihen heti tullessa, mikään ei muutu kuin hetkeksi. Saattaa olla vielä pahempaa jatkossa.
Kyllä oma tasapainonne on kovasti järkkynyt ja kaikken paras asia olisi, että itse sen ymmärtäisitte ja hakisitte apua pahaan oloonne. Kun olette saaneet jonkun asiantuntijan käytyä ajatuksianne läpi, voi tasapainonnekin parantua ja asiat eivät näytäkään niin mustilta ja samalla puolisonne on ollut myös pakko nähdä, että teillä ei voida hyvin perheessä ja hänelläkin on osuutensa asioihin. Hän joko yrittää muttaa tapojaan tai sitten ja vasta tämän jälkeen on eroasian miettiminen yhdessä tarpeellinen jos ei enää yhteistä säveltä löydy.
Tämä aina seksiin viittaava tyytymättömyys oikein kirvelee mieltäni, sitä kukaan ei rakenna yksin tarvitaan myös sinun omaa osuutta antaa hetkiä miehellesi. Oletko koskaan kokeillut edes mitään rakentaa. Voisit aloittaa vaikkapa hyvin pienin askelin, eli menette vain syömään ulos yhdessä, kävelemään yhdessä ulos iltalenkin. Puheenaiheetkin voivat olla aluksi vähäisiä, mutta niiden pitää olla positiivia ja eivät voi olla vielä puhetta seksistä. Kun pikku hiljaa lähentymistä tapahtuu, uskon sen sekinkin tulevan esiin, osta vaikka stringit ja nättäydy niissä, ehkä se saa miettimään miehenkin ja hiljaa edeten saatte rakennettua paremman seksielämän. Koeta olla naputtamatta, mieluimmin sovitte arkiasioiden hoidosta. Vielä kun löydät oaman harrastuksen, kerran viikossa on varsin sopiva ja sillä aikaa mies pitää huolen lapsista.
Meillä luultavasti kaikilla on erilaisia käsityksiä asioista, kodin siisteys on yksi, usein mies on hieman välinpitämätön, silloin pitää ihan sulassa sovussa hyvä tehdä kodin säännöt. mihin esim. vaatteet jätetään, kengät, likapyykit. Jokainen tekee osansa, että äiti ei joudu tekemään yksin kahta työtä, käymään työssä ja hoitamaan kodin asiat. Ruoka ostokset on syytä tehdä yhdessä, sillä jo niiden raahaaminen on raskasta, mutta suunnittelu voi olla toisen hallussa tai sitten sovituin ajoin. Kun asioille tehdään selkeitä rajoja se helpottaa elämää.
Kuten raha-asioiden hoito, se tulee järjestää, niin että joka päivä ei tarvitse miettiä, mitä voin tehdä.
Taloustili, josta hoidetaan juoksevat asiat ja kumpikin laittaa saman määrän tilille palkastaan jatkuvan maksuna, lasketaan ensin vuositalo ja sitten kuukausimäärät vähän ylimääräistä. Asiat varmasti hoituu ja omalle tilille jää varoja joilla voi käyttää sitten ilman selvityksiä pieniin ostoihin. Ehkä kannattaa jättää bensarahat omalle tilile ja ruokakaupan ostoksiin varat, jos maksetaan aina käyntikerralla eikä kuukausittain.
Kun vielä avaa yhteisen tai kumpikin oman säästötilin, jonne laitetaan pahojen päivien varalle varoja, ei raha-asioista tule ongelmaa juuri lainkaan.
Hoitakaa asioitanne, älkää hautoko ja syyttäkö toista, kukaan ei ole ajatusten lukija.
Varmasti näin oma paha olonnekin helpottuu, kun tehdään hieman työtä sen perhe-elämänkin eteen, eikä vain odoteta, että se tulee kuin itsestään ja on aina toisen syy.
Tiedoksi, että olen nainen, en puolustele miehiä sen enempää kuin naisiakaan, mutta olen tätä tyhmyyttä nähnyt ihan tarpeeksi.
Naisille, jättäkää sisutuslehdet ja kauneslehdet vähäksi aikaa pois kokonaan, olette kauniita suomalaisia naisia, samoin kotinne luotte sellaiseksi, että se on koti. Nämä lehdet ovat bisnestä, eli yritetään saada ihmiset hurahtamaan ostelemaan ja muuttamaan kotiaan yhtenään, jotta saisivat tuotteitaan kaupaksi. Pitää oppia sanomaan Ei sana elämässään ja myös puhumaan eikä hautomaan asioita.
On täysin moraalitinta iskeä ihmistä sotakirveellä jos oma tasapaino on noin horjunut, että ei edes keskustele asioista puolisonsa kanssa.
Myös siltä osin teette maailman kamalimman virheen tällä tavoin erotessa, lapsenne pakotatte varmasti yhtä lailla omaan tahtoonne kysymättä heiltä mitään, arvatkaapa mikä trauma heille asiasta syntyy, jota sitten käyvät läpi lopun elämäänsä, ihan teidän äitien itsekkyyden johdosta. Varsin usein sinne ilmestyy uusi mies, joka lasten täytyisi hyväksyä saman tien, ette pakottamalla asiaa itsellenkään hyväksyisi. Täysin kohtuuton vaatimus lapsille. Jo sitten eroatte, olkaa yksin lastenne kanssa, ehkä silloin selvenee sen pahan olonne syy, toisen mihen heti tullessa, mikään ei muutu kuin hetkeksi. Saattaa olla vielä pahempaa jatkossa.
Kyllä oma tasapainonne on kovasti järkkynyt ja kaikken paras asia olisi, että itse sen ymmärtäisitte ja hakisitte apua pahaan oloonne. Kun olette saaneet jonkun asiantuntijan käytyä ajatuksianne läpi, voi tasapainonnekin parantua ja asiat eivät näytäkään niin mustilta ja samalla puolisonne on ollut myös pakko nähdä, että teillä ei voida hyvin perheessä ja hänelläkin on osuutensa asioihin. Hän joko yrittää muttaa tapojaan tai sitten ja vasta tämän jälkeen on eroasian miettiminen yhdessä tarpeellinen jos ei enää yhteistä säveltä löydy.
Tämä aina seksiin viittaava tyytymättömyys oikein kirvelee mieltäni, sitä kukaan ei rakenna yksin tarvitaan myös sinun omaa osuutta antaa hetkiä miehellesi. Oletko koskaan kokeillut edes mitään rakentaa. Voisit aloittaa vaikkapa hyvin pienin askelin, eli menette vain syömään ulos yhdessä, kävelemään yhdessä ulos iltalenkin. Puheenaiheetkin voivat olla aluksi vähäisiä, mutta niiden pitää olla positiivia ja eivät voi olla vielä puhetta seksistä. Kun pikku hiljaa lähentymistä tapahtuu, uskon sen sekinkin tulevan esiin, osta vaikka stringit ja nättäydy niissä, ehkä se saa miettimään miehenkin ja hiljaa edeten saatte rakennettua paremman seksielämän. Koeta olla naputtamatta, mieluimmin sovitte arkiasioiden hoidosta. Vielä kun löydät oaman harrastuksen, kerran viikossa on varsin sopiva ja sillä aikaa mies pitää huolen lapsista.
Meillä luultavasti kaikilla on erilaisia käsityksiä asioista, kodin siisteys on yksi, usein mies on hieman välinpitämätön, silloin pitää ihan sulassa sovussa hyvä tehdä kodin säännöt. mihin esim. vaatteet jätetään, kengät, likapyykit. Jokainen tekee osansa, että äiti ei joudu tekemään yksin kahta työtä, käymään työssä ja hoitamaan kodin asiat. Ruoka ostokset on syytä tehdä yhdessä, sillä jo niiden raahaaminen on raskasta, mutta suunnittelu voi olla toisen hallussa tai sitten sovituin ajoin. Kun asioille tehdään selkeitä rajoja se helpottaa elämää.
Kuten raha-asioiden hoito, se tulee järjestää, niin että joka päivä ei tarvitse miettiä, mitä voin tehdä.
Taloustili, josta hoidetaan juoksevat asiat ja kumpikin laittaa saman määrän tilille palkastaan jatkuvan maksuna, lasketaan ensin vuositalo ja sitten kuukausimäärät vähän ylimääräistä. Asiat varmasti hoituu ja omalle tilille jää varoja joilla voi käyttää sitten ilman selvityksiä pieniin ostoihin. Ehkä kannattaa jättää bensarahat omalle tilile ja ruokakaupan ostoksiin varat, jos maksetaan aina käyntikerralla eikä kuukausittain.
Kun vielä avaa yhteisen tai kumpikin oman säästötilin, jonne laitetaan pahojen päivien varalle varoja, ei raha-asioista tule ongelmaa juuri lainkaan.
Hoitakaa asioitanne, älkää hautoko ja syyttäkö toista, kukaan ei ole ajatusten lukija.
Varmasti näin oma paha olonnekin helpottuu, kun tehdään hieman työtä sen perhe-elämänkin eteen, eikä vain odoteta, että se tulee kuin itsestään ja on aina toisen syy.
Tiedoksi, että olen nainen, en puolustele miehiä sen enempää kuin naisiakaan, mutta olen tätä tyhmyyttä nähnyt ihan tarpeeksi.
Naisille, jättäkää sisutuslehdet ja kauneslehdet vähäksi aikaa pois kokonaan, olette kauniita suomalaisia naisia, samoin kotinne luotte sellaiseksi, että se on koti. Nämä lehdet ovat bisnestä, eli yritetään saada ihmiset hurahtamaan ostelemaan ja muuttamaan kotiaan yhtenään, jotta saisivat tuotteitaan kaupaksi. Pitää oppia sanomaan Ei sana elämässään ja myös puhumaan eikä hautomaan asioita.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, kukaan ei ole puolisin ajatustenlukija. Miehet kyllä ymmärtää jos hielle asioista sanotaan, mutta tekee muuten aivan vääränlaisia olettamuksia. Pitää sanoa toiselle omat mielipiteet, jos edes toivoo minkäänlaista muutosta.
kunnon kirjoitusta tänne palstalle. Itse olen miettinyt juuri samoja asioita, kuinka helposti ihmiset eroavat ja kuinka lapset laitetaan kärsimään, kun oma etu on tärkeämpää. Ei mietitä, että suhteen voisi ehkä pelastaa keskustelemalla, vaan "maalataan heti piruja seinille", haukutaan kumppani ja erotaan. Täältä sitten haetaan tukea eroon ja sitähän täältä saa...
Nykyään erotaan jo heti, kun puoliso alkaa hiukan kyllästyttään, niin on laita varsinkin nuorempien sukupolvien kanssa. Kotitalolle vaan äitille valittamaan/moittimaan kumppaniaan, niin myös sieltä äitin oma kullanmuru saa tukea myös eroon, eihän niin "kauhean" puolison kanssa voi elää, eikä siinä vaikuta lapset mitään. Näin on nuorempi sukupolvi kasvatettu, hopealusikoilla ja tarjottimella syötetty ja piralle passattu.
Toki poikkeuksiakin on...
Kun sitten toinen pudottaa pommin, ja haluaa erota. Siinä ei toiselta paljon kysellä, ja toiselle asia voi tulla aika yllätyksenä, koska ei olla ajoissa osattu sanoa omia tunteitaan. Valitettavasti näissä tilanteissa jättäjällä on jo yleensä uusi kumppani odottamassa. Ja tämä kun on tilalle niin jättäjää ei juurikaan kiinosta ratkaista vanhan suhteen ongelmia, kun on jo kiire uuteen suhteeseen. Itse uskon kuitenkin niin että jättäkin joutuu kohtaamaan omat ongelmasa ennemmin tai myöhemmin, jos uusi suhde jo kukoistaa niin sitten siiden saattaa mennä paljonkin aikaa, mutta se aika tulee. Varsinkin pitkistä suhteista lähetevät, kertovat aina syiksi maailmaa syleileviä totuukisia, jotka on näilläkin palstoilla ns. yleisesti hyväksytty, "Kipinä puuttuu", "olemme kasvaneet erilleen", "eihän meillä oikeaa suhdetta ole koskaan ollutkaan", "teen tämän sinunkin vuoksesi, eihän sinullakaan ole ollut hyvä olla" etc... Mistä jättäjä voi tietää mitä jätetystä tuntuu, jos hän jo itse vastaa esittämiinsä kysymyksiin. Toki jos uusi suhde on jo menossa, niin noita hyväksyttäviä syitä on helppo ladella, ja hokea itselleen saadakeen painettu todelliset syyt taka-alalle. "erotaan ystävinä" -- Mielestäni kaikkien kliseitten klassikko. Ei ystävistä erota, vieraista ihmisitähän sitä erotaan, tarkoitan sillä sitä, että kun omista tarpeistaan ja tunteista ei keskustella, niin jokainen tekee omia olettamuksiaan, jotka on yleensä väärin, ja näin sitä sitten vieraannutaan.
nämä on toki vain omia mielipiteitäni, mutta ei ero mielestäni ratkaise mitää, kuin korkeentaan hetkeksi. Asioista pitää voida puhua ja arvostaa toisen mielipidettä. Varmasti monissa kriisissä olevissa suhteissa on kuitenkin yhtä hyvät mahdollisuuden onnistua kuin 'uudessa suhteessa'. Tämä tietysti vaatii etä molemmat ymmärtävät asian ja ovat valmiita yrittämään...yrittämään ihan oikeasti!
olla yleisempää, että ahdistunut puhuu vuosikaudet puolisolleen siitä mikä suhteessa mättää - mutta kumppani ei tee asialle yhtään mitään. Ei yhtään mitään. Vähättelee, ohittaa, mitätöi. Ei ole ihme, että sitten toista alkaa ahdistaa. Ahdistunut usein vielä syyttää itseään ahdistuksestaan eikä kykene näkemään tosiasiaa, ettei suhde toimi. Sopeutuu ahdistukseen. Kunnes herää tajuamaan tilanteen: suhteelle ei tosiaan ole enää mitään tehtävissä ja hän päättää hakea eroa. Arvatkaa kolme kertaa, haluaako vuosia kumppaniaan vähätellyt, ohitellut, mitätöinyt kumppani eroa? No EI missään tapauksessa. Kaikkihan on hyvin! Usein tässä vaiheessa mitätöijäkin herää - ja alkaa ainakin näennäisesti parantamaan jotain ja olemaan mieliksi. Ei auta enää. Olisi pitänyt valveutua jo monta vuotta sitten.
Yleisempää on, että ahdistunut on vain huono kommunikoja ja puolison pitäisi olla ajatustenlukija. Huonoista vuorovaikutustaidoista on turha syyttää toisia, vaan opetella ilmaisemaan itseään selkeästi. Kaikki ihmissuhteet paranevat hyvän kommunikaation myötä. Jos omat taidot eivät riitä, kannattaa hakea apua terapiasta. Huonokin kommunikoija voi oppia uusia taitoja.
Löytyykös tästä(kin) taas joku "tutkimus"..?
Jos vuosikaudet puhuu puolisolle kauniisti, näyttää välittämistään teoin ja sanoin - ja silti saa takaisin vain vaikenemista ja dissaamista, niin onko vika omissa vuorovaikutustaidoissa? Jos ehdottaa puolisolle, että voitaisiin välillä tehdä asioita yhdessä ja jotain ehkä vähän eri tavallakin - ja puoliso livistää mitään vastaamatta omien rientojensa pariin, onko se huonoa kommunikointia? Jos sitten korottaa ääntään ja sanoo, ettei homma minun mielestäni toimi, jotain pitäis tehdä - ja toinen kohauttaa olkiaan todeten, että mikäs tässä muka on hätänä, niin onko sekin omaa kommunikaatiokyvyttömyyttä?
Ihmetteletkö oikeasti, että joku haluaa erota elettyään vuosia liitossa, jossa toinen on ottavana osapuolena ja itse annat kaikkesi saamatta koskaan mitään?
Ai niin, mutta se terapia... Voi helvetti! Jos joku rohkenee ratkoa ongelmiaan itse, niin totta kai se on päin helvettiä, kun ei ole turvattu "ammattiauttajaan"...
Kun se vain tahtoo olla niin, että itse terapoiden asiosita näkee vain ne omat ajatukset ja silloinhan mikään ei muutu, terapeutilla on tarjota vaihtoehtoja ajatuksiin, luultavasti jättää ne kuitenkin sinun itsesi käsiteltäviksi ja ratkaistaviksi, mutta antaa muitakin ajatuksia mietittäväksesi, eli laajentaa näköalaa ja mahdollisesti myös auttaa sinua löytmään keinoja paikkoja hoitmaanan asiaasi eteenpäin. Hän huomioi monet monet asiat, joita olet itse tuskin tullut ajalteelleeksikään.
Tiedän että on vaikeaa mennä ja ottaa vastaan mitään muuta kuin tuo oma pahaolo on niin kova, mutta ihan tosi kannattaa.
Kaikki ovat huonoja kommunikoimaan, ellei toisella ole kykyä, tahtoa ja/tai asennetta vastaanottaa. Kommunikointi tarkoittaa juuri sanoman lähettämistä SEKÄ vastaanottamista. Yksipuolinen kommunikointi ei edes ole kommunikointia. Huonoista kommunikointitaidoista ei pidä syyttää ketään, EI edes itseään. Syyttäminen on turhaa.
Harhaanjohtavaa sanoa kaikkien ihmissuhteiden paranevan hyvän kommunikaation myötä. Kaikkien kanssa on mahdotonta kommunoida huonostikaan saati sitten hyvin. Silti on vapauttavaa kommunikoida ihmisten kanssa, jotka kuuntelevat ja edes yrittävät ymmärtää. Kommunikaatiossa MOLEMPIEN osapuolten täytyy olla aktiivisia ja avoimia. Kommunikointi estyy, jos vain toinen on aktiivinen ja avoin.
Niinpä niin. Tuota juuri 1. viestissäni tarkoitin. Kun kumppani ei suostu kuuntelemaan puhumattakaan että ymmärtäisi mitä hänelle sanotaan, niin kyse ei tosiaan ole omien kommunikointitaitojen puutteesta. Tämä johtaa juuri tuohon tilanteeseen, jossa tuntee antavansa kumppanille kaikkensa saamatta mitään. Mikään terapia ei tähän auta. Ero auttaa. Niin minullakin.
Terapia saattaa selventää ajatuksia ja auttaa pahaan oloon, koska siellä tajuaa miten hemmetisti toinen ihminen saattaa käydä hermoille, aiheuttaa jännityksiä, alistaa ym. ym- ja sitä myöten ahdistaa.
Varsinkin jos toinen osapuolista nalkuttaa usein asiasta ja tuo voimakkaasti esiin omaa mielipidettään. Ei ole ihmekkään, että vastapuoli menee hiljaiseksi ja lukkoon. Kommunikointiongelmat eivät varmastikaan ole alkaneet yhtäkkiä, syynä voi olla siis turhautuminen/turtuminen kuuntelemaan ainaisia valituksia, koska suhteen alussa kommunikointi on ilmeisesti sujunut. Toiset taas eivät ole koskaan tyytyväisiä ja vaativat liikaa, mikä voi tehdä vastapuolen passiiviseksi.
Usein myös verrataan omaa suhdetta naapurin suhteeseen, naapuripariskunta käy lenkillä yhdessä ja heillä on yhteisiä harrastuksia, heillä menee hyvin jne, miksei meillä ole niin...? Todellisuudessa, emme tiedä yhtään, mitä heillä kulissien takana tapahtuu, heillä voi olla asiat vieläkin huonommin. Tämä vertailu vain huonontaa omaa suhdetta ja taas on uusi syy olla tyytymätön omaan kumppaniin.
Kuvailemasi tilanteet ovat juurikin huonon kommunikaation siivittämiä. Toinen ei kuuntele ja toinen ei osaa ilmaista asioita niin, että toinen ymmärtäisi.
Jos on keskusteltavaa, ei sitä voi vain vaivihkaa kotitöiden lomasta hihkaista. Varsinkin jos on näin painavaa sanottavaa, täytyy siihen järjestää aika, että varmasti ollaan ihan nokakkain, ilman viinoja ja kaljoja. Silloin täytyy myös sanoa se asia ihan niinkuin ajattelee, ilman huutamatta, riehumatta, syyttämättä. Täytyy kertoa, että itsestä tuntuu tältä ja jos emme siihen löydä mitään ratkaisua, täytyy lähteä miettimään onko se ratkaisu sitten ero, jos ei yhteistä ymmärrystä asioiden korjaamiseksi löydä.
Uskon kuitenkin useimmiten löytyvän mielenkiintoa, kun asia sanotaan ihan oikein, syyttämättä, loukkaamatta ja puhumalla omista tunteista ja ajatuksista.
Nämä facebookit ja keskustelupalastat ovat aika lailla ihmisiä hallitsevia, ihmisen jolla on paha olla ei missään nimessä edes pitäisi vilkaista täällä, sillä täältä saa juuri sitä virheellistä ohjausta, joita väsyneet ihmiset ovat kiihkoisessa tilassaan kirjoittaneet.
Pitää ajatella vain omaa asiaansa ja omalla järjellään, eikä kuunnella tällaisia kanavia, jos jostain haluaa apua, sitä on tarjolla. Esim. Palveleva netti ja anonyymi ja sieltä saa ainakin ensiapua ja myös palvelevasta puhelimesta. Paikkaunnilta löytyy sitten enemmän paikkoja jonne voi tilata ajan.
Mutta älkää tehkö päätöstä erota saamallanne ohjeella täältä tai facebookista, täysin harhaisessa tilassa olevan ihmisen vastauskirjoituksen perusteella.
oman elämän hallitsemisen lisäksi on myös, että kun suhteessa on ongelmia, niin silloin keskustellaan usein parhaan kaverin tai ystävän kanssa, hänelle sitten avaudutaan sekä valitetaan kuinka huono kumppani itsellä on ja kaivetaan kaiken maailman viat sekä ongelmat omasta kumppanista/suhteesta mitä vain löytyy. Silloin on luonnollista, että kaveri tai ystävä ei halua olla eri mieltä asioista, vaan möytäilee mukana ja jopa mahdollisesti "lisää vettä myllyyn", koska kaveria pitää tukea. Tämä ystävä voi siis todellisuudessa olla aivan eri mieltä mutta ei halua pahoittaa toisen mieltä, joka hänelle avautuu murheistaan.
"Onhan minulla huono suhde onhan"...
Hyvä ystävä todellakin voi tehdä karhunpalveluksen samoin kuin näillä aivuilla vastaukset yleisesti ottaen on aika paljon vallalla vaan yllyttää heti eroon. Pitäisi näilläkin sivuilla kaikin tavoin tukea ihmisiä hiljentämään vauhtia ja miettimään paljon tarkemmin, ei kostamaan missään tapauksessa. Täällä ei saisi ollenkaan antaa mitään syytä vauhdittaa eroamaan, vaan tukea ajattelemaan ja tarvittaessa hakemaan apua, ajatusten järjestelyyn, sillä pää on ihan seko silloin, kun elämä on kovilla.
Voiko enää enempää olla samaa mieltä! Veityllä tekstin näppikseltäni. Juuri näin se menee. Hyvin usein.
pitää ottaa vastuu. Ei toinen sinua voi tehdä passiiviseksi, pasiivisuus on oma valintasi ja todella tuhoisaa avioliitolle. Jos menet lukkoon ja hiljaiseksi, kyseessä on sinun valintasi toimia tilanteessa näin. Luultavimmin olet oppinut huonoja vuorovaikutustapoja elämäsi aikana ja jos et ole tietoinen vuorovaikutustavoistasi etkä osaa hakea apua, tilannetta on vaikea muuttaa.
Jokainen on vastuussa vain omasta käytöksestään ja kommunikaatioistaan. Jos viestisi ei mene perille, muuta tapojasi.
Taitava kommunikoija osaa toimia eri ihmisten kanssa ja eri tilanteissa. Vuorovaikutustaidot ovat taitoja, joita voi oppia. Toiset ovat taitavia kommunikoijia, toiset eivät. Jos ei tunnista omia puutteitaan, ei voi muuttua ja parantaa taitojaan.
Ihmissuhteet paranevat, kun kommunikointitaidot paranevat, niin yksinkertaista se on:)
Vuorovaikutuksessa unohdetaan usein koko homman ydin: järki, tunteet ja tahto. Emme siis kommunikoi toisten ihmisten kanssa vain siksi, että haluamme käyttää ja kehittää vuorovaikutustaitojamme. Vuorovaikutus ei synny kenelläkään mekaanisesti/automaattisesti, vaan siinä on pääosissa nuo kolme osatekijää järki, tahto ja tunne. Näin on jokaisella. Kun henkilön A ja henkilön B järki, tunne eikä tahto kohtaa, on kommunikointi heidän välillään täysin turhaa ja tarpeetonta. Mahdotonta se ei ole, mutta ei ole järkeä kommunikoida itselleen jotenkin vastenmielisen ihmisen kanssa. Vaikka henkilö A ja henkilö B eivät kommunikoi keskenään, he molemmat ovat hyviä kommunikoimaan eri ihmisten kanssa, eri tilanteissa.
Ihmissuhteet paranevat, kun voi keskittyä olennaiseen: itseensä ja toiseen, ei niinkään kommunikaation onnistumiseen tai epäonnistumiseen. On mieletöntä jatkaa ihmissuhdetta, jolta ei saa mitään paitsi pahan mielen, hammastenkiristystä ja päänvaivaa miten voisi paremmin kommunikoida . Ei tosiaan pidä ottaa vastuuta siitä, ettei toista esim. huvita kommunikoida asioista, joita itse arvostaa. Silloin pitää pohtia koko suhteen merkitystä ja olemassaoloa, ei omia kommunikointitaitojaan. Kannattaa keskittyä ihmissuhteisiin, jolla on positiivista vaikutusta. Kommunikointitaidot paranevat kuin itsestään ihmisten kanssa, joilla on jotain annettavaa. Ne eivät parantamallakaan parane, jos tunnemme, että suhde ottaa kaiken, mutta siltä ei saa mitään. Monet kadottavat kokonaan itsensä suhteeseen yrittämällä olla kilttejä, mieliksi, parantaa jos vaikka mitä taitojaan ja/tai yrittämällä muuttua toisenlaiseksi kuin oikeasti on.
"Jos viestisi ei mene perille, muuta tapojasi. "
Kannattaa miettiä miksi viesti ei mennyt perille. Oliko tämä yksittäinen kerta. Meneekö viesti useammin perille kuin on menemättä. Hyvä vuorovaikutus ei tosiaan synny siten, että aina muuttaa tapojaan, kun homma ei toimi. Näin syntyy nimenomaan monologi parisuhteessa ja toisesta tulee toisen sätkynukke.
En usko, että keskustelu on ongelma, ainakaan alkuksi.
Jos toinen tarvitsee paljon omaa aikaa, ja toinen taas haluaisi senkin ajan nyhjätä toisen vieressä, kyse ei ole kommunikointiongelmasta, vaan erilaisista tarpeista.
Ongelmia aihetuu myös epäsiisteyden havaitsemisessa. Toisen mielestän on likaista ja toisen mielestä ei.
Toinen haluaisi asua maalla rauhassa, toinen kaupungissa uraa luoden. Minkäs sille haluamiselle teet?
Toiselle on tärkeää läheisyys ja seksi, toiselle vain verhojen väri.
Veikkaisin että joissain em tilanteissa tulee jossain kohtaa ero. Arvot ovat niin erilaisia.
lailla oikeassa. Useimmiten tilanne menee vielä niin, että toinen on yrittänyt monin tavoin ilmaista että on paha olla ja mitä ratkaisuja voisi olla. Hän on yleensä nainen. Miehellä asenne on liian usein, että moinen rutina nyt kuuluu parisuhteeseen, kun toisen vain antaa puhaltaa höyryä (ilmaista tunteitaan), kyllä se siitä asettuu. Väitän jopa että 70 % eroilmoituksista tulee etenkin miehelle ”yllätyksenä”. Vaikka erosta olisi puhuttu ja vaikka sillä olisi uhkailtu vuosia aiemmin.
Miesten kertoman mukaan he olivat ymmärtäneet niin, että naiset VAIN puhuvat. Eivät he tee kuitenkaan puheensa mukaisesti, siksi niitä ei kannata ottaa liian vakavasti. Toisin sanoen naiset käyttävät verbaalista ilmaisua niin paljon, että ne vakavat sanomat hukkuvat siihen. Useimmille miehille sanoman tiivistäminen, kuuntelulle saaminen (ei siis ohimennen ja kun on muuta puuhaa) ja johdonmukainen toiminta tuon jälkeen sekä aiheen toistaminen sopivin välein ehkä tehoaa parhaiten.
Naisille joille tuo ilmoitus tulee yllätyksenä, mies on pyrkinyt pitämään tilanteen mahdollisimman vakaana eikä ole ilmaissut haluaan erota. Mies on voinut ilmaista toki sanattomasti eleillä, ilkeilyllä, ylipäätään negatiivisella suhtautumisellaan. Miehet puolustelevat tätä sillä, ettei nainen olisi ”kestänyt” totuutta, sillä usein näillä miehillä on ollut se toinen nainen. He ovat pitäneet vaimoaan herkkänä tai pelänneet naisen käyttäytyvän liian dramaattisesti tunteiden ilmaisussaan.
tilanne "Toinen ei kuuntele ja toinen ei osaa ilmaista asioita niin, että toinen ymmärtäisi." ei johdu huonosta kommunikaatiosta, vaan huonosta suhteesta. Jos vähänkin välittää ja haluaa olla suhteessa, kuuntelee kumppaniaan ja ottaa huomioon sen mitä hän sanoo. Tämä on perusta kaikelle kommunikaatiolle.
tulee nimenomaan silloin, kun parin tarpeet eivät enää kohtaa. Ihmisillä on kummallinen käsitys siitä, että puhumalla ja hyvällä kommunikoinnilla saadaan suhde kuntoon.
Toki se voi tulla kuntoon, jos on mahdollisuus saada aikaan se yhteinen näkemys.
Painottaisin sitä, että se keskustelu on tärkeää myös silloin kun ero on edessä. Jos ei sitä huonoa liittoa saa toimimaan vai edes yrittää tehdä erosta vähän helpompi.
syntyy joustavalla viestinnällä. Minä en voi muuttaa toisia, mutta voin löytää toisen tavan lähestyä ja puhua ja ilmaista itseäni. Jos lähtee liikkeelle aina vain omista lähtökohdistaan, ei ole ihme, että kommunikaatio ei toimi.
Kirjoittamistasi viesteistä tulee mielee ex-anoppini, jolla oli kommunikaatio-ongelmia useimpien ihmisten kanssa, mutta jonka mielestä kaikki muut olivat ilkeitä ja tyhmiä.
ei ole kovin yleistä mennä naimisiin ihmisen kanssa, jonka kokee vastenmielisenä tai sitten itsessä on masokistin vikaa;)
En missään nimessä ehdota, että pitäisi olla kiltti ja mieliksi, mutta sen sijaan olen kyllä vahvasti omien vuorovaikutustaitojen kehittämisen kannalla. "Kiltteys" ei ole hyvää kommunikaatiota, vaan usein oman itsen suojaamista väärällä tavalla. Minun mielestäni omien mieleipiteiden ja oman itsen rohkea esille tuominen on hyvää kommunikaatiota ja ainoa tapa luoda suhteeseen läheisyyttä.
MUTTA jos puoliso on tunnevammainen ym pientä, ei auta.. ei voi yleistää toimivan parisuhteen ohjeiksi, liian monta muuttujaa..
Miten voi kommunikoida tunnevammaisen ja peliriippuvaisen kanssa???
Kuitenkin ei ole yhtä ja selkeää ratkaisua ihmissuhteen ongelmiin.
Vuorovaikutustaidoista on täällä ollut paljon ja hyvää puhetta. Toki näitäkin voi opetella, mutta ehkä siellä tavallisessa arjessa ei tarvita ihan ammattilaisen taitoja? Tavallisia ongelmia; kumpikin ilmaisee itseään ja kyse onkin siitä, että käydään taistelua siitä, kumpman "täytyy" olla se kuuntelija. Me kuulemme mutta harvoin todella kuuntelemme. Me oletamme, luulemme ja uskomme tietävämme, sen sijaan että tarkistaisimme pitäväkö ne paikkansa.
Kyse on toisen ihmisen asemaan asettumisesta. Mitä tuo toinen oikeastaan tuntee, mitä ajattelee, miksi se on tuota mieltä tai tuntee noin? Liian usein me uskomme tietävämme miltä toisesta tuntuu, mutta tiedämme vain miltä itsestämme tuntuisi tuossa tilanteessa. Se on hemmetin vaikeaa kun omat tunteet kuohuu ja on olo, että minähän se ole tässä jota täytyy ymmärtää. Sen toisen tulee ensin kuunnella ja ymmärtää, niin kyllä minä sitten voin asettua kuuntelijaksi. Kun muuttaa asenteensa kuuntelijaksi, niin kyllä se omakin ilmaisu muuttuu niin, että tulee paremmin ymmärretyksi.
Vuorovaikutustaidot me opitaan sieltä kotoa. Niitä pidetään niinä oikeina ja vaatii aikamoista muokkausta ymmärtää että jokaisessa perheessä ollaan erilaisia. Parisuhteessa näitä särmiä tulee olla valmis hiomaan. Etenkin naisilla on kova usko siihen että he hallitsevat paremmin vuorovaikutuksen. Kuitenkin on niin että naiset ovat verbaalisia ja miehet käyttävät enemmän sanatonta viestintää. Kummankin tapa on hyvä, kyse on siitä haluamme oppia ymmärtämään sitä toista. Naiset ”nalkuttavat” eli keskustelevat ja miehet ”mököttävät” eli odottavat että heidän ajatuksiaan luettaisiin – tulkittaisiin sanattomia ilmaisuja.
Vuorovaikutustaidot eivät ole itseisarvo. Niitä tarvitaan kun meillä on esim. ongelmia joita meidän tulisi ratkaista. Jotenkin nämä ongelmanratkaisutaidot ovat niitä, jotka kehnonevat koko ajan. Ne ovat niitä valtataistelun paikkoja, joissa kumpikin haluaa olla se joka tietää ja osaa. Vuorovaikutus on siis sitä että toisiinsa vaikutetaan vuorotellen. Jos kotona on ollut malli, missä ei ole tarvinnut kehittää kompromisseja, tehdä välillä päinvastoin mitä itse haluaa tai oppinut sietämään ahdistusta, loukkaantumista tai turhautumista, ei sitä parisuhteessakaan kerralla opita.
Kun ajatellaan kuinka erilaisia me ihmisinä ollaan, niin on luonnollista että ne parisuhteetkin on erilaisia. Ihan esimerkkejä omalta kohdaltani;
”..kukaan ei rakenna yksin tarvitaan myös sinun omaa osuutta antaa hetkiä miehellesi.” Entä jos mies touhuaa koko ajan jotain, eikä halua muuta kuin seksiä kanssasi? Tai hän haluaakin tuota aikaa niin paljon, että lapset jäävät syrjään, kun tulee olla alati seuraneitinä? Entä kun seksi toimii mutta mikään muu ei?
”Ruoka ostokset on syytä tehdä yhdessä..” ja ”Kuten raha-asioiden hoito, se tulee järjestää, niin että joka päivä ei tarvitse miettiä, mitä voin tehdä. ”
Toisen mieheni kanssa kävin noin neljä kertaa 7 vuoden aikana yhdessä kaupassa. Hän oli heräteostaja, härrräsi ympäri kauppaa ja lopulta saattoi olla tuplasti kaikkea. Hän siis ei kyennyt pysymään sopimuksissa eikä neuvottelemaan tai jakamaan tehtäviä saati ajattelemaan taloudellisesti. Rahat menivät kaikkeen turhaan ja sitten hän pummasi minulta lisää.
”…löydät oman harrastuksen, kerran viikossa on varsin sopiva ja sillä aikaa mies pitää huolen lapsista.”
Entä kun sillä miehellä on niin paljon harrastuksia, ettei hänellä ole aikaa tuohon? Tai kun mies ei pidä huolta lapsista vaan jopa jättää heidät keskenään ja lähtee omiin juttuihinsa? Onneksi omat harrastukseni ovat olleet pääsääntöisesti sellaisia että olen voinut tehdä ne kotona tai ottaa lapset mukaan. Ja onneksi on nyt myös mies, jonka kanssa yhdessä saa harrastaa. Tämäkin on niin persoonakohtaista, olen ihminen joka tarvitsee omaa tilaa ehkä normaalia enemmän. Silloin täytyy olla sillä toisella ymmärrystä siihen.
Tuohon viimeiseen kyllä lisäsin että muistakaa että sen kodin tulee olla myös miehen koti.
mielipiteisiisi, mutta olen eri mieltä seuraavasta:
"Naiset ”nalkuttavat” eli keskustelevat ja miehet ”mököttävät” eli odottavat että heidän ajatuksiaan luettaisiin – tulkittaisiin sanattomia ilmaisuja. Kummankin tapa on hyvä"
Mököttäminen ei ole rakentava eikä hyvä tapa, koska sehän on vaimon asettamista äidin asemaan. Vaimon pitäisi "tietää", mutta miehen ei tarvitse ottaa vastuuta omasta sanomastaan. Ainoa tapa muuttaa asioita on:
1) oppia tunnistamaan omat tunteet ja ajatukset
2) osata ja haluta kuvata ne toiselle parisuhteen osapuolelle
3) ottaa itse vastuu tunteistaan ja ajatuksistaan. Toinen ei aiheuta tunteita ja ajatuksia, vaan ne syntyvät omassa päässä.
4) osata verbalisoida rakentavasti, miten haluaa asioita muuttaa.
Siinäpä on meille kaikille kehityssarkaa:)