Olemme seurustelleet mieheni kanssa 4-vuotta, joista vuoden olemme asuneet yhdessä. Nyt puolen vuoden ajan olen miettinyt päivittäin eroa, mutta aina kun olen sanonut miehelle siitä hän alkaa itkemään ja haluaa yrittää vielä. Näinä hetkinä olen aina heltynyt lupaamaan, että yritetää vielä. Tänään taas yritin ottaa puheeksi, että haluan erota. Kerroin aika tylystikin, että en rakasta häntä enään. Hän tivasi koko ajan miksi haluan erota. Mikä on se oikea syy, mutta en kyennyt siihen muuta vastaamaan kuin että olen kyllästynyt. Ongelma kuitenkin on, että en pysty lähtemää tästä kämpästä mihinkään kun ei ole paikkaa mihin mennä ennen kuin saan uuden asunnon hommattua.
Joudun kestämään tätä jättämisen helvettiä luultavasti joka päivä. Nytkin mies käyttäytyy kuin oltaisiin vielä yhdessä ja selittää kaikista yhteisistä muistoista ja kuinka ei meidän kannata pilata tätä juttua. Hän on saanut vanhempanikin hänen puolelleen ja äitini on soittanut monta kertaa etten saa jättää miestäni. Tuntuu kuin asia ei olisi minun päätettävissäni vaan kaikki olisivat ero päätöstä vastaan eikä kukaan ymmärrä ettei tämä ole minullekaan helppoa, mutta eroaminen on paras asia mitä voisi elämässäni tapahtua.
Nyt vaan mietin miten pystyn tähän. Katsomaan joka päivä siihen asti kun saan oman asunnon mieheni itkua ja eron syyn tivaamista. Muutenkin on niin huono omatunto, kun miehelle on muutenkin elämässä tällä hetkellä vaikeaa, että tämä ei ole mikään paras ajankohta erota... Kuitenkin en enää jaksa odottaa sitä oikeaa hetkeä eroamiselle. Ei sellaista taida ollakaan...
Joudun kestämään tätä jättämisen helvettiä luultavasti joka päivä. Nytkin mies käyttäytyy kuin oltaisiin vielä yhdessä ja selittää kaikista yhteisistä muistoista ja kuinka ei meidän kannata pilata tätä juttua. Hän on saanut vanhempanikin hänen puolelleen ja äitini on soittanut monta kertaa etten saa jättää miestäni. Tuntuu kuin asia ei olisi minun päätettävissäni vaan kaikki olisivat ero päätöstä vastaan eikä kukaan ymmärrä ettei tämä ole minullekaan helppoa, mutta eroaminen on paras asia mitä voisi elämässäni tapahtua.
Nyt vaan mietin miten pystyn tähän. Katsomaan joka päivä siihen asti kun saan oman asunnon mieheni itkua ja eron syyn tivaamista. Muutenkin on niin huono omatunto, kun miehelle on muutenkin elämässä tällä hetkellä vaikeaa, että tämä ei ole mikään paras ajankohta erota... Kuitenkin en enää jaksa odottaa sitä oikeaa hetkeä eroamiselle. Ei sellaista taida ollakaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
aikuisten ihmisten pitää päättää omista asioista, ei äidin pidä kertoa miten tulee jatkaa. Vanhemmat voivat tukea, neuvoa ja kunnioittaa ratkaisuasi jos niin olet päättänyt, mielestäni.
Ja miehesi, voi reppanaa. Tunnet empatiaa miestäsi kohtaan mikä on tottakai hyvä, mutta tekee jättämisen vaikeammaksi, erot on aina ikäviä, mutta joskus ainoa vaihtoehto. Olet myös
kauan miettinyt eroa, et varmasti mitään hirveän hätiköityä ratkaisua ole tekemässä.
Kyllähän miehen pitäisi ottaa tämmöiset uutiset vastaan ilmekään värähtämättä, korkeintaan vaan kysyä että milloinkas ex-avovaimo aikoaa muuttaa pois.
Se "oikea hetki" tulee aika harvoin. Minä olin aikoinani aivan samassa tilanteessa kuin sinä itkevän miehen kanssa, itse asiassa jouduin sekä kämppäkaveriksi että kihloihin juuri sen takia, että mies tehosti toiveitaan puhkeamalla kyyneliin. Kyllähän minä lopulta huomasin, että itkeminen oli puoliksi manipulointia ja vain osaksi tunnekuohua, mutta pitkään kesti lähteä.
puhut eroamisesta... Minä tulin jätetyksi niin, että toinen yks kaks ilmoitti "mulla on toinen nainen, erotaan", ja se oli siinä. Jättäjä ei ole nähnyt yhtään itkuani, kun lähti ovesta ulos ennen kuin ehdin itkuun asti.
Hyvä juttu siis, että eroajatuksesi on miehenkin tiedossa. Mä olen itse kyllä sitä mieltä, että erosta pitäisi pystyä puhumaan jo ENNEN kuin on itse mielessään tehnyt päätöksen erosta. Suhdehan on yhteinen soppa: on kerran päätetty aloittaa se ja jonkinmoinen yhtenen päätös tarvittaisiin erostakin. Siinä voisi molemmin puolin selkiytyä myös se, miksi on alun perin yhteen menty ja miksi taas myöhemmin kokee, että ero olisi ratkaisu. Harva kai aloittaa suhteen vain erotakseen, alun perin sitä on ollut yksi tai useampia syitä, joiden takia suhde on ollut jopa paras asia elämässä. Miten ero sitten taas kääntyy parhaaksi asiaksi elämässä, onkin selvittämisen arvoista.