Taustalla pitkä ja hyvä ystävyyssuhde, parikymmentä vuotta. Monet itkut ja naurut on yhdessä koettu ja kaikesta mahdollisesta puhuttu maan ja taivaan välillä. Olemme ystävättäreni kanssa hyvin erilaisia luonteiltamme ja kiinnostuksen kohteilta - minä olen introvertti pohdiskelija ja hän on säpäkkä seurapiirien nainen. Kuitenkin olemme tulleet aina loistavasti juttuun keskenämme! Meillä on saman alan peruskoulutus (olemme alunperin opiskelujen parissa tutustuneetkin), mutta olemme kuitenkin suuntautuneet hiukan eri tavoin työelämässä.
Olen pari vuotta pohdiskellut vakavasti työpaikan vaihtoa, puhunut myös siitä ystävättärelleni silloin tällöin. Nyt olen kuullut sisäpiirin tietona, että eräs minua kiinnostava yritys olisi etsimässä vuodenvaihteen jälkeen uutta työntekijää. Varsinaista avointa hakua ei järjestetä, vaan haastatteluihin kutsutaan hakemuksen ja suositusten perusteella. Paikka olisi minulle unelmien täyttymys ja olenkin ryhtynyt kaikessa hiljaisuudessa järjestelemään asioitani siten, että JOS minua onnistaa, voin siirtyä uuteen työhön kitkattomasti. Arvioisin, että mahdollisuudet omalla kohdallani ovat erittäin hyvät, sillä olen hyvän työntekijän maineessa ja ammatilliset ansioni ovat tällä alalla merkittäviä.
Olen purkanut ystävättärelleni tuntojani ja pelkoani siitä, jos en saakaan unelmoimaani työpaikkaa. Siispä tuntuikin kuin märkä rätti olisi iskeytynyt vasten kasvojani, kun ystävättäreni kertoi itsekin hakevansa kyseiseen paikkaan töihin.
Tunnen itseni aivan kurjaksi ystäväksi, kun toivon hänen epäonnistumistaan. Ajattelen (aivan lapsellisesti!), että tuo työ on minun unelmani - ei ystävättäreni ole sellaisesta näin kovasti haaveillut! Tämä asia nakertaa minua kovasti, enkä voi sitä hänelle sanoa. Toki hänellä on oikeus tehdä mitä tahtoo, mutta jotenkin vain tuntuu, että hän on keksinyt haluta samaa asiaa sen tähden, kun minä olen niin kovin sitä hehkuttanut. Kyseinen työ on vaativa asiantuntijatehtävä, johon minulla omasta mielestäni on hieman paremmat ammatilliset edellytykset.
Miten voin päästä tästä rumasta katkeruuden tunteesta yli? Tuo kyseinen työ tuntuu tällä hetkellä niin suurelta haaveelta, että jos ystäväni sen saisi (jolloin minä jäisin nuolemaan näppejäni), se vaikuttaisi aivan varmasti ystävyyteemme. En tiedä, voisinko olla hänen kanssaan tekemisissä sen jälkeen. Olen luonteeltani hyvin kilpailuhenkinen ja perfektionismiin taipuvainen, enkä haluaisi joutua kilpailemaan rakkaan ystäväni kanssa. :(
Olen pari vuotta pohdiskellut vakavasti työpaikan vaihtoa, puhunut myös siitä ystävättärelleni silloin tällöin. Nyt olen kuullut sisäpiirin tietona, että eräs minua kiinnostava yritys olisi etsimässä vuodenvaihteen jälkeen uutta työntekijää. Varsinaista avointa hakua ei järjestetä, vaan haastatteluihin kutsutaan hakemuksen ja suositusten perusteella. Paikka olisi minulle unelmien täyttymys ja olenkin ryhtynyt kaikessa hiljaisuudessa järjestelemään asioitani siten, että JOS minua onnistaa, voin siirtyä uuteen työhön kitkattomasti. Arvioisin, että mahdollisuudet omalla kohdallani ovat erittäin hyvät, sillä olen hyvän työntekijän maineessa ja ammatilliset ansioni ovat tällä alalla merkittäviä.
Olen purkanut ystävättärelleni tuntojani ja pelkoani siitä, jos en saakaan unelmoimaani työpaikkaa. Siispä tuntuikin kuin märkä rätti olisi iskeytynyt vasten kasvojani, kun ystävättäreni kertoi itsekin hakevansa kyseiseen paikkaan töihin.
Tunnen itseni aivan kurjaksi ystäväksi, kun toivon hänen epäonnistumistaan. Ajattelen (aivan lapsellisesti!), että tuo työ on minun unelmani - ei ystävättäreni ole sellaisesta näin kovasti haaveillut! Tämä asia nakertaa minua kovasti, enkä voi sitä hänelle sanoa. Toki hänellä on oikeus tehdä mitä tahtoo, mutta jotenkin vain tuntuu, että hän on keksinyt haluta samaa asiaa sen tähden, kun minä olen niin kovin sitä hehkuttanut. Kyseinen työ on vaativa asiantuntijatehtävä, johon minulla omasta mielestäni on hieman paremmat ammatilliset edellytykset.
Miten voin päästä tästä rumasta katkeruuden tunteesta yli? Tuo kyseinen työ tuntuu tällä hetkellä niin suurelta haaveelta, että jos ystäväni sen saisi (jolloin minä jäisin nuolemaan näppejäni), se vaikuttaisi aivan varmasti ystävyyteemme. En tiedä, voisinko olla hänen kanssaan tekemisissä sen jälkeen. Olen luonteeltani hyvin kilpailuhenkinen ja perfektionismiin taipuvainen, enkä haluaisi joutua kilpailemaan rakkaan ystäväni kanssa. :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koska olette niin läheisiä toisillenne, kerro, miltä sinusta tuntuu. Ei välttämättä koko totuutta, mutta on aivan järjellistä yhdessä pohdiskella vaikuttaako kilpailu työpaikasta ystävyyteenne. Tilannehan on teille molemmille aivan uusi, ennen kokematon ja aivan varmasti vaikeuttaa ystävyyttänne. Reaktiosi on luonnollinen ja on täysin selvää, että sinua hermostuttaa omien mahdollisuuksiesi puolesta olipa paikasta kilpailemassa ystävä tai naapuri. Ja olisit epärehellinen itsellesi, jos et puntaroisi sinun ja ystäväsi heikkouksia ja vahvuuksia paikkaa täyttäessä.
Koska ette kumpikaan ole vastuussa siitä kenet työhön valitaan kannattaa sinun sen vuoksi lopettaa huolehtimasta siitä kuka kelpaa ja kuka ei. Jokaisella hakijalla on joka tapauksessa jonkinlainen motivaatio hakea paikkaa, eikä teistä hakijoista kukaan voi osoittaa toista sormella ja sanoa, ettei sinulla ole riittävästi syytä saada paikkaa kun et ole tarpeeksi innostunut tai tarpeeksi pätevä. Sinä et voi etukäteen päättää yhtään mistään muusta kuin siitä, että teet parhaasi työhaastattelussa samoin kuin ystäväsikin.
´
Avoimesti asiasta keskustellessanne te puhdistamme ilmaa kielteisyydestä.Harva tajuaa, miten kielteisyys voi syödä ihmistä sisältä ja se valitettavasti saattaa näkyä ulospäin enemmän kuin itse aina tajuaa. Kun saatte molemmat mielenrauhan, niin se voi vaikuttaa myönteisesti myös työhaastattelutilaisuudessa. Olette keskittyneitä nimenomaan haastatteluun, ettekä kilpailemaan keskenänne. Perustelen ajatukseni sillä, että olin itse kerran ryhmähaastattelussa jossa eräs nainen innostui kaiken aikaa hienovaraisesti mollaamaan jostakin syystä minua joka sanastani ja mielipiteestäni ja lopulta otin ilon irti naisesta osoittamalla kaiken aikaa kuinka kiva ja reilu minä osaan olla. Arvaappa kumpi sai paikan? (oikea vastaus:minä)
Ehkä ystäväsi on jo kauan ajatellut vaihtaa tyopaikkaansa ja nyt kuullessan hyvästä uudesta mahdollisuudesta ei voi vastustaa kiusausta hakea siihen samaan paikkan kuin sinä.
Tuon ei tarvitse olla ystävyytenne loppu. Pahinta mitä sinä voit itsellesi tehdä on suhtautua siaan negatiivisesti, se tekee halla VAIN sinulle.
Käytä kaikki energiasi valmistautumalla haastatteluun. Opi uudesta organisaatiosta niin paljon kuin mahdollista, tunnustele paikan ilmapiiriä etäisyydeltä jotta saat "sisäkuvaa' koko firmasta. Haastettelutilaisuudessa voi esittä asiallisia vastakysymyksiä todistaaksesi olevasi jo tietoinen yhtiostä ja näyttääksesi että todella haluat antaa tietosi, taitosi ja tyopanoksesi juuri ja vain tälle yhtiolle.
Muista että sinä ja ystäväsi ette ole ainoat hakijat. Te kumpikin kilpailette monen muun kanssa tyopaikasta, joten todellakin vahingoitat vain itseäsi ajattelemalla negatiivisesti ystäväsi vastauksesta.
Tuo negatiivisuus tulee toimimaan ainoastaan sinua vastaan tulevaisuudessa joten aivan oman itsesi takia: älä ajattele negatiivisesti kilpaillessasi ystäväsi kanssa samasta tyopaikasta.