Teen mieheni hyvinvoinnin eteen paljon työtä. Ylläpidän suhteemme romantiikkaa pienillä ja suuremmilla teoilla (esim. lahjoilla ja esimerkiksi ajottain kokkaamalla, tiskaamalla tai imuroimalla koko talon hänen vuorollaan). Mieheni ei kuitenkaan oma-alotteisesti näytä arvostustansa minua tai tekemisiäni kohtaan. Hän puolustelee sillä, että hänelle on vain jostain syystä vaikea sanoa "kiitos". Onko tämä normaalia käyttäytymistä nuorehkolta suomalaiselta mieheltä?
Helmiä sioille?
5+18
11412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kysymys ei taaskaan ole siitä onko käytös normaalia vai ei. Ihmisten käyttäytymiseen mahtuu monenlaista. Sinä et tarvi muiden hyväksyntää, joten jos miehesi käytös tuntuu sinusta pahalta, se tuntuu sinusta pahalta ja voit esim. sanoa miehellesi, että sinusta tuntuu pahalta. Kysymys on siitä, miten sinä koet miehesi käytöksen ja minkälaisiin ratkaisuihin sinä päädyt tilanteen korjaamiseksi, mikäli koet käytöksen olevan kestämätöntä.
Eri kysymys on se, että tarjoatko miehellesi jotain sellaista, mitä hän ei kaipaa saadaksesi takaisin jotain sellaista mitä sinä kaipaat. Kaipaatko kiitosta, tai hellyyttä tai rakkaudenosoituksia esim. silloin kun imuroit asunnon hänen vuorollaan vaikka mies olisi täysin kykenevä imuroimaan itse?
Ajan ja energian voisit käyttää paremmin tekemällä jotain, mistä itse pidät ja vaatimalla suoraan rakkautta ja hellyyttä mieheltäsi.
Arvostuksen puute saattaa johtua siitä, että teet asioita, joita haluaisit itsellesi tehtävän et niitä asioita joita mies oikeasti arvostaisi. Sinusta olisi aivan ihanaa saada lahjoja tai että mies siivoaisi sinun vuorollasi, mutta miehellesi nämä tuskin ovat kovinkaan merkityksellisiä asioita. Mistä luulet että hän aidosti ilahtuisi?
että teen muille asioita, joita haluaisin itselleni tehtävän. mutta mieheni on kuitenkin sanonut, miten ihanaa on tulla kotiin rankan työpäivän jälkeen, ja esim. astiat on jo tiskattu, jolloin aikaa jää muuhun yhdessäoloon enemmän, joten mielelläni tiskaan ne toisinaan hänen vuorollaan.. ja hän aidosti ilahtuu söpöistä lappusista, joita silloin tällöin hänelle jätän, ja kiittääkin niistä, jos kysyn, mutta minua vaivaa, ettei hän itse tule oma-alotteisesti kiittämään.
Enemmän kuin normaalia käytöstä – teiltä olemmilta. Muovautuu sitä mukaa kun vanhenette yhdessä.
Varsinkin yhteisen kodin siivoushommat jakautuu nopeasti naisen kontolle ja pitkälti naisten itsensä toimesta. Kuulostat olevan siitä jälleen yksi esimerkki – etenkin kun asennoidut esim. tiskivuoron "kaappaamiseen" niin, että sellaisesta toiminnasta pitää sun mielestä saada jopa kiitosta.
Mitähän hyötyä on ylipäätään jakaa jotain siivousvuoroja jos niitä ei saa hoitaa sillon kun itse haluaa?
Nainen päättää milloin (ja miten) sitä huushollia tulee siivota ja sen lisäksi hän pidättää itsellään vielä oikeuden hamuta ne miehellekin jaetut hommat itselleen.
Siinä on jo ristiriita jolla sä et kannusta miestä, vaan aiheutat hänelle vain tarpeettomasti huonon omantunnon.
Toka juttu: sulla on tarve esim. ostaa miehelle lahjoja ja sun mielestä se on yhtä kuin romantiikka. Niin ajatellen vain samalla tavalla käyttäytyessä on siis tarpeeksi "romanttinen", muuten ei.
Entäpä jos se mies ajattelee (ja siten toimii) ihan eri tavalla?
Onko sinussa tilaa hyväksyä ja sietää erilaisuutta? Tunnistatko sinä ne miehen tavat joilla hän osoittaa sulle romanttiset tunteensa ja ajatuksensa joka päivä, vai odotatko sä vaan että hän muuttuisi sun peilikuvaksesi?
Ihmisellä on oikeus olla omansalainen ja kumppanin velvollisuus on oppia tunnistamaan se persoonallisuus joka tilanteessa. Eikä se työ lopu siihen, että mennään naimisiin tai asutaan yhdessä. Se jatkuu läpi elämän koska kukaan meistä ei pysy ikuisesti samanlaisena.
On myös melkosta ylimielisyyttä ja tyhmyyttäkin, jos kokee valinneensa vierelleen "sian" jolle jakaa vaan niitä omia helmiään vaikkei saa muka mitään vastapalkkioksi. Aika rajottunu on sillon kyllä nainen itekin.
"Kuulostat olevan siitä jälleen yksi esimerkki – etenkin kun asennoidut esim. tiskivuoron "kaappaamiseen" niin, että sellaisesta toiminnasta pitää sun mielestä saada jopa kiitosta. "
mieheni ei pidä tiskaamisesta ollenkaan, joten tiedän että hän on mielissään kun ei tarvitse käsiä kastella.
jos tiskaan tiskit hänen tiskivuorollaan, niin kyllä minun mielestä siitä voisi kiittää. miksi ei?
"Toka juttu: sulla on tarve esim. ostaa miehelle lahjoja ja sun mielestä se on yhtä kuin romantiikka. Niin ajatellen vain samalla tavalla käyttäytyessä on siis tarpeeksi "romanttinen", muuten ei.
Entäpä jos se mies ajattelee (ja siten toimii) ihan eri tavalla?"
tiedostan enemmän kuin hyvin, että on olemassa eri rakkauden kieliä: minä arvostan lahjoja ja palveluksia, ja mieheni enemmän yhdessäoloa ja yhteistä aikaa. eli minulle lahjat ja palvelukset = romantiikkaa. koska tiedän, että mieheni arvostaa kahdenkeskistä aikaa, luulisi että hän ymmärtäisi, että tiskaan esimerkiksi hänen vuorollaan astiat, jotta meillä sitä yhteistä aikaa olisi enemmän (miksi ei voisi siis siitä kiittää?). en voi sille mitään, että oma rakkauden kieleni on mikä on. lahjat ja muutenkin kaikki muistaminen ovat minulle tärkeitä, ja tunnen oloni vähemmän rakastetuksi, jos hän ei osoita rakkauttaan minun kielelläni.
"Onko sinussa tilaa hyväksyä ja sietää erilaisuutta? Tunnistatko sinä ne miehen tavat joilla hän osoittaa sulle romanttiset tunteensa ja ajatuksensa joka päivä, vai odotatko sä vaan että hän muuttuisi sun peilikuvaksesi? "
ymmärrän, että mieheni ja minä olemme erilaisia ja "puhumme eri rakkauden kieltä", mutta koska itse osoitan rakkauttani myös hänen kielellään, niin en ymmärrä miksei hän voisi edes yrittää tehdä samoin. jos totta puhutaan, en ihan oikeasti osaa tunnistaa niitä tapoja, joilla mieheni osoittaa rakkauttaan. toki tiedän, että hän järjestää aikaa, että voisi viettää sen minun kanssani, mutta koska se on hänen ensisijainen rakkauden kielensä, ei minun, niin se ei minulle riitä. en oleta, että jokapäivä olisi joulu, ja ihan aidosti ilahdun yksinkertaisimmistakin lahjoista, mutta kun mieheni ei niitä anna. yksinkertainen tekstiviestikin silloin tällöin piristäisi. puhuin asiasta n. kuukausi sitten mieheni kanssa, ja hän lupasi esim. laittaa viestejä useammin, mutta yhtään söpöstely-viestiä en ole vielä häneltä saanut.. suhteen alkuaikoina hän lähetti romanttisia viestejä usein.
"On myös melkosta ylimielisyyttä ja tyhmyyttäkin, jos kokee valinneensa vierelleen "sian" jolle jakaa vaan niitä omia helmiään vaikkei saa muka mitään vastapalkkioksi. Aika rajottunu on sillon kyllä nainen itekin."
ehkä alkuperäinen otsikkoni oli liian kärjistetty: en suinkaan ajattele ylimielisesti, että mieheni olisi sika, joka ei osaa ollenkaan arvostaa minua.. mutta hetkinen, oikeastaan kylläpäs. sika hän ei ole, mutta arvostaa hän ei osaa. tuntuu turhauttavalta, kun itse panostan rakkaudenosoituksiini ja yritän puhua hänenkin rakkauden kieltä, mutta hän ei tee samoin.
Ehdotan täysin vastakkaista lähestymistapaa. Nyt kun istut puunatun keittiönpöydän ääressä miettien "miksi mieheni ei sitä ja miksi mieheni ei tätä" niin seuraavaksi laadit itsellesi henkilökohtaisen virkistymis- ja tuulettumisohjelman. Aivan suunnitellusti valitset pari-kolme uutta harrastusta, vaikkapa kaksi liikuntalajia ja yhden uuden taidon tai jotakin sosiaalista tekemistä, esim. vapaaehtoistyötä jossakin yhdistyksessä. Samoin täysin harkiten jäät joskus pidemmäksikin aikaa "ulos" kavereiden luona kyläilemään tai käytte yksillä oluilla tms.
Kokeilepa muutaman viikon kuuri, ennustan että mieheltä alkaa välittämistä irrota ihan uudella tavalla.
Ei tarvitse nalkuttaa, vaan yksinkertaisesti antaa toisen vuorollaan tehdä kodin työt ja huomata miltä tuntuu kun ei välitetä. Jos naputtaa asiasta, voi sanoa että niinhän sinäkin olet tehnyt.
Ei tämä sen kummenpaa ole, kukin vuorollaan, nyt on vara valita jatkotoimet.
idea xym:iltä.
Älä hae kiitosta mieheltä ollenkaan.
Anna sen hoitaa hommansa.
Tuo harrastuksien ja huvitusten lisääminen tekee sinusta kiinnostavamman miehen silmissä.
Ehkä mies huomaa xym:n ohjeen perusteella, että puoliso on muuttanut käyttäytymistään, mutta ei hän välttämättä tajua että se johtuu siitä, että hän on jättänyt jossain kohdin sanomatta kiitoksen sanan. Voihan se miehessä lisätä kiinnostusta puolisoa ja tämän tekemisiä kohtaan.. mene ja tiedä..
Meillä ei puolisoni ole myöskään ollut mikään kiitosten jakelija. Mieheni on kertonut, ettei hänen isänsä ole koskaan häntä kiittänyt mistään hänen tekemästään työstä, vaikka kaverina on ollut puusavotassa tai rakentamisessa mukana. Mieheni on kertonut olleensa pari kertaa kateellinen minulle kun appi ukko on kiittänyt minua mm. pudotettuani lumet katolta.. hän kyllä tiedostaa, että itsekin vähän sanallisesti kiitosta antaa muille, joten ei ole omena kauas pudonnut puusta =)
Mieheni ilmaisee rakkautensa ja välittämisensä enemmän tekemisen kautta (kuten oma isänsä). Hän huoltaa autot ja rakentaa ja remontoi.. Olin haaveillut vaatehuonetta ikivanhan komeron tilalle ja hän remontoi minulle sellaisen omalla kustannuksella viime joulun joululahjaksi. Talvisin aamulla hän on ennen minua töihin lähtiessään puhdistanut myös minun auton lumesta yms. pieniä asioita. Alkuaikoina seitsemisen vuotta sitten sain kiitosta ja rakastavia sanoa valtavasti, mutta harvemmin niitä puolisoni sanoo nykyisin.. tekemiset ovat vaan lisääntyneet. Joskus olen rakkauden sanojen kaipuussa ärjähtänyt puolisolleni asiasta, mutta nykyisin jo olen tottunut siihen.. minä ilmaisen hänelle enemmän rakkauttani puhein, tekstarein, silittelemällä ja pitämällä hyvänä (en siis kuitenkaan makaa lahnana sohvalla, vaan laitan nytkin lomalla kaksi lämmintä ruokaa päivässä (osa menee sitten pakkaseen työpäivien varalle), leivon ja siivoan kotia)..
Asiaa tuumittuani, niin loppujen lopuksi ennemmin pidän oman puolisoni kuin vaihtaisin mieheen, joka puhuu, kiittää ja pussaa päivittäin, mutta jättää tekemisen vähemmälle...
Ihmiset eivät ilmaise rakkauttaan ja välittämistään siis samoilla tavoilla.. suhteen alussa monesti suitsutetaan toisen mahtavia ominaisuuksia, mutta ajan kanssa tehdään niin kuin kukin tuntee itselleen parhaaksi. Jos toisesta ihmisestä välittää, niin se kyllä osoitetaan jollain tavoin.. aina se ei vain ole samanlainen tapa kuin mitä toinen ymmärtää välittämisen osoittamiseksi.