miksi olen tälläinen

Seurustelen miehen kanssa joka on kiltti, kunnollinen , ei juo paljoa, ei tupakoi. Olemme olleet yhdessä n. kolme vuotta. Suhteemme alkuaikoina oli miehellä jotain liikehdintää entisen salarakkaansa kanssa, joka minulle sitten selkisi suhteemme alkuaikoina. Tästä asiasta en pääse yli. Haluaisin, mutta se aina palaa kun asiat menevät muutenkin pieleen.Epäilen aina onko taustalla "hän, salarakas"kuitenkin. Välillä menee pitkiä aikoja etten muista asiaa, mutta heti kun tulee jotain "erikoista" saan hepulin asiasta ja ajattelen salarakkaan kuitenkin olevan kuvioissa. Salarakkaseen on mieheni aikoinaan rakastunut ensisilmäyksellä ja ollut tosi rakastunut.
Mies väittää olevani ainoa hänelle.
Nyt tuli joulun vietto akuutiksi asiaksi. Oletin ja olimme mielestän puhuneet viettävämme sen yhdessä. Nyt mies illmoitti, että jos saa lomaa töistä lähtee savoon mökillensä. Minä en voi töiden vuoksi lähteä. Maailma meni taas sekaisin, sillä salarakas on mökki suunnalta.Mieleikuvitukseni sai taas vauhtia.
Tiedän, etten ketään voi väkisin pitää.
Tiedän, että jatkuva epäily syö suhdetta
.Silti käyttäydyn ihan omituisesti.Toivoisin vaan rehellisyyttä asiassa. En halua tulla hyvälksikäytetyksi.
6552
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Se toinen nainen on siis miehen entisen parisuhteen aikainen syrjähyppykumppani, niinkö?
Mä en käytä näitä trendisanoja "salarakas" tai "puumanainen" ym. koska arvostan rehellisyyttä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eikä keksitä niille mitään romanttisia sokerikuorrutuksia. Tuo sala- etuliite kuvastaa vakiintuneen suhteen lisäksi pidettyä (yleensä seksi)suhdetta, johon jotkut sitten jopa rakastuvatkin. Mutta se "sun mies" ei siis ole ollut uskoton sinun kanssasi seurustellessaan, jos oikein ymmärsin?

Jos näin on, sä pidät nyt itse yllä omaa pelkoasi ja se on aina väärä valinta.
Se mies on ihan aikuinen ihminen jonka kanssa sä voit puhua myös asioista jotka sua pelottaa. Sun seurustelukumppanina hänellä on velvollisuus kuunnella sua myös negatiivisten asioiden eteen tullessa ja kuullessaan että sä pelkäät menettäväsi hänet toiselle, on hänellä tuhanen taalan paikka hälventää ne pelot joiden aiheuttaja hän itse toiminnallaan on.

Ei sun reaktiosi ole mitenkään kummallinen tai väärä, sä olet vaan antanut pelolle ja epävarmuudelle ohjat ja kärvistelet nyt joka kerta sen faktan kanssa kun eteen tulee vähänkin sun itsetuntoasi nakertava elämäntilanne.
Mies ei voi sun ajatuksiasi muuttaa eikä vakuuttaa sua ulkoakäsin vaikka hän mitä tekisi, jossain vaiheessa sun on vaan itse päätettävä mikä sulle riittää sen itseluottamuksesi pönkittämiseksi ja alettava sitten elää sen mukaan.
Jatkuva epäilys on ennen muuta epäilijän itsensä ylläpitämä juttu.

Äänestä
  • Näin on.Entisen parisuhteen aikainen kumppani ja hiukan alkuaikana myös meidän suhteemme aikainen.Mies sanoo jääneen puhelinkeskusteluihin ja teksitiviesteihin se meidän seurustelun aikainen kanssakäyminen.
    Olemme paljon puhuneet ja puhuneet..aina päätetty yrittää vielä.Hän sanoo rakastavansa vain minua.
    Haluaisin niin muuttua,oppia luottamaan, mutta miten??Olen käynty terapiassa.Olen yrittänyt paria kolmea terapeuttia, mutta en saa niistä mitään irti...¨
    Isäni oli aikoinaan "naistenmies", asiat ehkä osittain johtuvat siitä ja osittain myös siitä, että nykyinen mieheni, jonka alusta asti laitoin jonnekin jalustalle kun hän niin erinomainen ja ihanan oli, petti luottamukseni suhteen alussa, juuri tämän "enstisen salarakkaan" kanssa.Hän kertoi silloin kaiken olevan ohi, eikä se kuitenkaan ollutkaan..

    Äänestä

  • lillikirsti kirjoitti:

    Näin on.Entisen parisuhteen aikainen kumppani ja hiukan alkuaikana myös meidän suhteemme aikainen.Mies sanoo jääneen puhelinkeskusteluihin ja teksitiviesteihin se meidän seurustelun aikainen kanssakäyminen.
    Olemme paljon puhuneet ja puhuneet..aina päätetty yrittää vielä.Hän sanoo rakastavansa vain minua.
    Haluaisin niin muuttua,oppia luottamaan, mutta miten??Olen käynty terapiassa.Olen yrittänyt paria kolmea terapeuttia, mutta en saa niistä mitään irti...¨
    Isäni oli aikoinaan "naistenmies", asiat ehkä osittain johtuvat siitä ja osittain myös siitä, että nykyinen mieheni, jonka alusta asti laitoin jonnekin jalustalle kun hän niin erinomainen ja ihanan oli, petti luottamukseni suhteen alussa, juuri tämän "enstisen salarakkaan" kanssa.Hän kertoi silloin kaiken olevan ohi, eikä se kuitenkaan ollutkaan..

    pienikin sellainen tietysti syö suhteessa luottamusta, se on aivan selvä. Kyse voi olla ihan arkisistakin asioita, joissa toinen valehtelee vaikka valkoisen valheen. Valehtelu loukkaa aina, kun kyse on läheisestä ihmissuhteesta. Sitä haluaa aina luottaa kumppaniinsa ja ystäviin. Et siis ole mitenkään "hulluksi" tulossa, kun tällaisia pohdit.

    Sinun pitäisi kuitenkin nähdä metsä puilta. Miehesi on suhteenne alussa voinut vastata tämän naisen viesteihin. Ei se silti tarkoita, että heillä on salasuhde meneillään. Eivät asiat ole aina niin mustavalkoisia. Jos koet, että teillä on muuten hyvä suhde, niin silloin voit ihan rauhassa ajatella, että kaikki on kunnossa. Yritä tietoisesti olla ajattelematta tätä toista naista: Kun hän tulee ajatuksiisi, sano itsellesi, että sinun ei tarvitse ajatella häntä, koska hän ei millään tavalla kuulu elämääsi.

    Tsemppiä!

    Äänestä

  • lillikirsti kirjoitti:

    Näin on.Entisen parisuhteen aikainen kumppani ja hiukan alkuaikana myös meidän suhteemme aikainen.Mies sanoo jääneen puhelinkeskusteluihin ja teksitiviesteihin se meidän seurustelun aikainen kanssakäyminen.
    Olemme paljon puhuneet ja puhuneet..aina päätetty yrittää vielä.Hän sanoo rakastavansa vain minua.
    Haluaisin niin muuttua,oppia luottamaan, mutta miten??Olen käynty terapiassa.Olen yrittänyt paria kolmea terapeuttia, mutta en saa niistä mitään irti...¨
    Isäni oli aikoinaan "naistenmies", asiat ehkä osittain johtuvat siitä ja osittain myös siitä, että nykyinen mieheni, jonka alusta asti laitoin jonnekin jalustalle kun hän niin erinomainen ja ihanan oli, petti luottamukseni suhteen alussa, juuri tämän "enstisen salarakkaan" kanssa.Hän kertoi silloin kaiken olevan ohi, eikä se kuitenkaan ollutkaan..

    Et tietenkään saa mitään "irti" terapeuteista etkä sen miehen vakuuttelustakaan koska se ongelma on siellä sun omissa ajatuksissasi ja asenteessasi. Ne sä pystyt vain itse muuttamaan. Eli mies voi viettää vaikka 24/7 siinä sun vieressäsi, mutta sä voit siltikin pelätä, että kun se menee vessaan niin ottaako se kännykän mukaan ja mitä se sillä siellä vessassa tekee! Ei kukaan voi vakuuttaa sua vaikka mitä tekisi jos sä itse olet päättänyt elää ainaisessa menettämisenpelossa.

    Miksi se mies ei lassonnut sitä toista naista itselleen vaikka oli niin rakastunut siihen ja entinen liittokin raukes pois tieltä? Miksi hän olisi alkanut edes tapailla sinua jos yhä "haaveilisi" siitä toisesta?
    Nämä ei vaikuta loogisilta toiminnoilta ja miehet on yleensä suoria logiikassaan.
    Täytyy olla jotenkin vinksahtanut tunnemaailmaltaan jos tykkää vaan olla "salaa" jonkun toisenkin kanssa. Sekään ei toimi teidän tapauksessanne, koska sinä tiedät jo siitä "salaisuudesta" joten se ei ole mikään salaisuus enää.

    Harva mies hankkii tietoisesti tunnepohjaisia ahistuksenaiheita itselleen, esim. karkaamalla jonnekin mökille jonkun toisen akan luo vaikka tietää että "kotona" odottaa nainen joka pelkää nimenomaan juuri sitä. Tyhmäkin tajuaa mitä siitä seuraa sitten kun palataan kotiin. Ja vain tyhmä kuvittelee selviävänsä epäluuloisen kumppanin ristikuulustelusta muutamalla kieltosanalla.
    Siinä sanahelvetissä hetken hurma "salaa" jonkun toisen kanssa alkaa maistua paskalta niin nopeasti, että harva mies selviää siitä jatkamaan vaan samaa toistekin. Pitäähän siitä pettämisestä sentään saada joku tuntuva palkkio, että sitä jaksaa jatkaa vastakin.

    Joulun kaltaiset pyhät vietetään yleensä perheen tai rakkaan kanssa. Kummastelen vähän tuota teidän järjestelyänne jossa kumpikin tehköön mitä lystää. Tai jos se on teidän vakiintunut "tapanne" niin en sano mitään. Jokainen pari luo omat tapansa ja muuttaa niitä tarpeen mukaan.
    Mutta sellainen erillään oleminen juhlapyhinä ei lujita parisuhdetta jossa jompi kumpi on jo valmiiksi epäluuloinen, ja sen se mieskin tietää. Miksi hän siis ehdoin tahdoin luikkisi toisen kainaloon vaikka olisi voinut tehdä sen avoimesti jo vuosia sitten? Taaskin täysin logiikanvastainen ajatus.

    Sä voit koulia niitä omia pelkojasi ajattelemalla, että sä et omista sitä miestä eikä se sua, joten luottamuksen täytyy löytyä myös silloin kun ei olla kylkikyljessä. Menneet täytyy voida käsitellä pois nykyisyyden tieltä tai muuten elämä menee jatkuvaksi toisen kyttäämiseksi. Se ei ole hyvä asia kummallekaan, päinvastoin, se voi olla syy lopettaa vaikka koko suhde.

    Äänestä

  • §i§§i kirjoitti:

    Et tietenkään saa mitään "irti" terapeuteista etkä sen miehen vakuuttelustakaan koska se ongelma on siellä sun omissa ajatuksissasi ja asenteessasi. Ne sä pystyt vain itse muuttamaan. Eli mies voi viettää vaikka 24/7 siinä sun vieressäsi, mutta sä voit siltikin pelätä, että kun se menee vessaan niin ottaako se kännykän mukaan ja mitä se sillä siellä vessassa tekee! Ei kukaan voi vakuuttaa sua vaikka mitä tekisi jos sä itse olet päättänyt elää ainaisessa menettämisenpelossa.

    Miksi se mies ei lassonnut sitä toista naista itselleen vaikka oli niin rakastunut siihen ja entinen liittokin raukes pois tieltä? Miksi hän olisi alkanut edes tapailla sinua jos yhä "haaveilisi" siitä toisesta?
    Nämä ei vaikuta loogisilta toiminnoilta ja miehet on yleensä suoria logiikassaan.
    Täytyy olla jotenkin vinksahtanut tunnemaailmaltaan jos tykkää vaan olla "salaa" jonkun toisenkin kanssa. Sekään ei toimi teidän tapauksessanne, koska sinä tiedät jo siitä "salaisuudesta" joten se ei ole mikään salaisuus enää.

    Harva mies hankkii tietoisesti tunnepohjaisia ahistuksenaiheita itselleen, esim. karkaamalla jonnekin mökille jonkun toisen akan luo vaikka tietää että "kotona" odottaa nainen joka pelkää nimenomaan juuri sitä. Tyhmäkin tajuaa mitä siitä seuraa sitten kun palataan kotiin. Ja vain tyhmä kuvittelee selviävänsä epäluuloisen kumppanin ristikuulustelusta muutamalla kieltosanalla.
    Siinä sanahelvetissä hetken hurma "salaa" jonkun toisen kanssa alkaa maistua paskalta niin nopeasti, että harva mies selviää siitä jatkamaan vaan samaa toistekin. Pitäähän siitä pettämisestä sentään saada joku tuntuva palkkio, että sitä jaksaa jatkaa vastakin.

    Joulun kaltaiset pyhät vietetään yleensä perheen tai rakkaan kanssa. Kummastelen vähän tuota teidän järjestelyänne jossa kumpikin tehköön mitä lystää. Tai jos se on teidän vakiintunut "tapanne" niin en sano mitään. Jokainen pari luo omat tapansa ja muuttaa niitä tarpeen mukaan.
    Mutta sellainen erillään oleminen juhlapyhinä ei lujita parisuhdetta jossa jompi kumpi on jo valmiiksi epäluuloinen, ja sen se mieskin tietää. Miksi hän siis ehdoin tahdoin luikkisi toisen kainaloon vaikka olisi voinut tehdä sen avoimesti jo vuosia sitten? Taaskin täysin logiikanvastainen ajatus.

    Sä voit koulia niitä omia pelkojasi ajattelemalla, että sä et omista sitä miestä eikä se sua, joten luottamuksen täytyy löytyä myös silloin kun ei olla kylkikyljessä. Menneet täytyy voida käsitellä pois nykyisyyden tieltä tai muuten elämä menee jatkuvaksi toisen kyttäämiseksi. Se ei ole hyvä asia kummallekaan, päinvastoin, se voi olla syy lopettaa vaikka koko suhde.

    kiitos silmiä avartavasta tekstistä... en ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta painiskelen samalaisen petetyksi ja jätetyksi tulemisen pelon, sekä huonon itsetunnon kanssa joskus oman kumppanini kohdalla...ihan vain siksi että minun on vaikea luottaa siihen että kukaan hyväksyisi minut omana itsenäni näin kuin olen. juuri tuollaisia asioita omalla kohdallanikin mitä tuossa oli ja helpottaa kyllä hieman pohtimaan asioita terveemmältä kannalta... helpotti oloa, ja luen tuon tekstin kenties vielä joskus taas kun epävarmuus ja ahdistus iskee ja alan miettiä miesystäväni tekemisiä jotka varmasti ovat kyllä viattomia...on vain niin kamalan vilkas pessimistinen mielikuvitus.

    Äänestä

  • toinenpelkuri8x kirjoitti:

    kiitos silmiä avartavasta tekstistä... en ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta painiskelen samalaisen petetyksi ja jätetyksi tulemisen pelon, sekä huonon itsetunnon kanssa joskus oman kumppanini kohdalla...ihan vain siksi että minun on vaikea luottaa siihen että kukaan hyväksyisi minut omana itsenäni näin kuin olen. juuri tuollaisia asioita omalla kohdallanikin mitä tuossa oli ja helpottaa kyllä hieman pohtimaan asioita terveemmältä kannalta... helpotti oloa, ja luen tuon tekstin kenties vielä joskus taas kun epävarmuus ja ahdistus iskee ja alan miettiä miesystäväni tekemisiä jotka varmasti ovat kyllä viattomia...on vain niin kamalan vilkas pessimistinen mielikuvitus.

    Kiitos asiallisista vastauksista.Kuten edellinen kirjoittaja totesi, ne ovat järkeen käypiä ja helpottaa oloa.
    Sen verran selvennykseksi, että salarakas on edelleen naimisissa. Hän jatkaa avioliitossaan kun mitään ei olisi tapahtunut.Kun olemme keski-iän kynnyksellä ja avioliitotkin ehkä maistuvat puulta silloin tällöin käy vaan mielessä, josko hän hiukan haluaa vaihtelua miesystävästäni joka on kova kehumaan ja pussailemaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


lillikirsti kirjoitti:

Seurustelen miehen kanssa joka on kiltti, kunnollinen , ei juo paljoa, ei tupakoi. Olemme olleet yhdessä n. kolme vuotta. Suhteemme alkuaikoina oli miehellä jotain liikehdintää entisen salarakkaansa kanssa, joka minulle sitten selkisi suhteemme alkuaikoina. Tästä asiasta en pääse yli. Haluaisin, mutta se aina palaa kun asiat menevät muutenkin pieleen.Epäilen aina onko taustalla "hän, salarakas"kuitenkin. Välillä menee pitkiä aikoja etten muista asiaa, mutta heti kun tulee jotain "erikoista" saan hepulin asiasta ja ajattelen salarakkaan kuitenkin olevan kuvioissa. Salarakkaseen on mieheni aikoinaan rakastunut ensisilmäyksellä ja ollut tosi rakastunut.
Mies väittää olevani ainoa hänelle.
Nyt tuli joulun vietto akuutiksi asiaksi. Oletin ja olimme mielestän puhuneet viettävämme sen yhdessä. Nyt mies illmoitti, että jos saa lomaa töistä lähtee savoon mökillensä. Minä en voi töiden vuoksi lähteä. Maailma meni taas sekaisin, sillä salarakas on mökki suunnalta.Mieleikuvitukseni sai taas vauhtia.
Tiedän, etten ketään voi väkisin pitää.
Tiedän, että jatkuva epäily syö suhdetta
.Silti käyttäydyn ihan omituisesti.Toivoisin vaan rehellisyyttä asiassa. En halua tulla hyvälksikäytetyksi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu