Kertokaa se minulle.
Onko "oikein" aloittaa salasuhde harkinta-aikana?
kärsinyt sydän
12959
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onhan se 6kk pitkä aika ilman...joten en pidä pahana.
Mun mielestäni ihan ok.
Kannattaa tietysti sille salasuhteen toiselle osapuolelle olla rehellinen ja kertoa että on harkinta-aika etkä tiedä mitä teet tai mikä se sun tilanteesi sitten ikinä onkaan.
Jos on roikkuva ex-puoliso niin joskus salasuhde voi olla hyväkin juttu auttamaan sitä roikkujaa pääsemään eroon tilanteesta. Kun huomaa että on toinen nainen/mies kehissä niin pystyy paremmin luopumaan. Eli siinä mielessä voi tehdä myös palveluksen sille eksälleen. Jotkut elättelevät toiveita yhteenpaluusta 6 kk ja se on tosi surullista katsottavaa. Parempi kylmä totuus kuin epätietoisuus.
Toki hoidat asian diskreetisti jos on lapsia eli eihän aikuisten asioita lapsille kerrota.
Mun mielestäni harkinta-aika on lähinnä muodollisuus. Kyllä pitkissä parisuhteissa on eroa jo mietytty kauan ennen papereiden täyttämstä, usein molemmin puolin.
Onko siitä muka jotain haittaa jos on avoin ja seukkaa julkisesti? Itse en muuhunedes suostu.
Siksi olenkin jo 16v. elänyt yksin kun en salasuhteisiin suostu, se on kuitenkin noiden miesten menetyksiä, ei minun!
Harkinta-aikana kannattaa rauhassa miettiä asioita, varsinkin jos on pieniä lapsia perheessä. Usein kriisit ovat johtuneet juuri tästä lapsiperheen arjen asioiden sotkuisuudesta.
Puolisoilla on pitkät työpäivät ja ainainen väsymys päällä, silloin ei suju oikein keskustelut eikä seksikään.
Aletaan löytää vain vikoja toisesta, kun ei ole pystytty sopimaan kuka tekea ja milloinkin mitäkin ja oma yhteinen aika on jäänyt täysin nollaan.
Työnantajat eivät myöskään näe työpöivinen ja vaatismusten suhteen enää ollenkaan työntekijöidensä vähentenyttä vapaa-aikaa, joka kuuluisi perheelle.
Kuulostaa hirvittävältä kuulla ylityötuntien määrä henkilöillä, niissä ei ole enää mitään järkeä. Riistetään aika pois perheiltä. Samoin on pitkät ulkomailla tehtävät työmatkat viiko tai pari monta kertaa vuodessa, kyllä siinä toinen on kovilla kotona kaikki tekemään oman palkkatyönsä lisäksi. Kovin moni tuntee itsensä yksinhuoltajaksi.
Näin tässä juuri erään parin vuosien takaisesta kirjeen vaihtosta jotakin ja siinä se rakkauden määrä, mikä oli nähtävissä ja toive perheestä, joka toteutui, mutta on nyt kariutumassa juuri tuohon edellä kerrottuun asiaan.
Perhe ei missään nimessä olisi eroperhe, he todella ovat rakastavaiset ja heillä oli hieno perhe.
Kaiken maailman muutokset olivat jo väistymässä, toivottavasti tämä rakkaus löytyy ja muistuu vielä mieleen ja he voivat palata yhteen. Samalla oppisivat sanomaan työpaikallakin ei sanan ja eivät suostuisi ylitöihin ja paljoon matkusteluun.
Heidän rakkaat lapsensa toivovat sitä koko sydämestään.
että ko osapuoli on päätöksensä tehnyt? Jos toinen osapuoli on harkinta-ajalla sillä mielellä, että odottaa liiton jatkuvan, niin varmasti se väärältä tuntuu - mutta on se ainakin "enemmän oikein" kuin salasuhde silloin, kun liitossa muka on kaikki hyvin.
Karu neuvo, mutta anna toisen mennä, jos on mennäkseen, äläkä jää pohtimaan, tekikö väärin tai ei. Sitä nyt vaan ei, ikävä kyllä, sinulta kysytty.
Jos koskaan ei ole aikaa katsoa mennyttä, ei myöskään sitä osaa arvostaa, tulee sotkeneeksi kaikki mahdollisuudet, siksi mielestäni tämä harkinta-aika pitää olla yksin ja ehtii niihin suhteisiin senkin jälkeen ja luultavasti vähän viisaampana.
Eroamisen ei myöskään pidä olla näin helppoa, pitäisi olla jonkinlainen paikka jossa joutuu pakon perään tekemään tiliä menneestä, tässähän ollaan nyt kuin lapset palikkaleikeissä.
Paluttakaan arvoisa eduskunta ja nopeasti entinen käytäntö, täytyy olla syy eroon. Nyt kärsijöinä ovat ennenkaikkea lapset, kun aikuiset ovat muuttuneet lapsiksi ja leikkivät ihmissuhteilla.
Arvokkaimmalla asialla mitä elämässä on.
taas sinä... Huok...
Avioero ei poista ihmissuhteita mihinkään, kahden ihmisen välinen juridinen sopimus vain laikkaa olemasta voimassa. Ei mitään muuta.
meille, mitkähän ne sallitut syyt avioeroon sitten mielestäsi olisivat? Väkivalta? Ei kai, siitähän voi terapian avulla selvitä. Uskottomuus? Ei, kun siihenkin auttaa terapia. Alkoholismi? Siihen vasta terapia auttaakin. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö? Siihen ei auta kuin viedä saunan taakse ja lopettaa. Mielenterveysongelmat? Eikun vaan terapeutti ja lääkkeitä kehiin.
Etkö koskaan, ikinä ole törmännyt pariskuntaan, joka on hoitanut eronsa sovussa? Etkö ole ikinä tavannut eronneiden vanhempien lapsia, jotka ovat tasapainoisia ja onnellisia? Ihan vaan siitä syystä, että heillä on kaksi onnellista vanhempaa.
Etkö osaa itse päättää mitä asialle teet..jo on aikoihin eletty :)
Onko se oikeaa rakkautta, itse en kyllä pystyisi uuteen suhteeseen heti harkinta-aikana.
On tehnyt jo päätöksen ennen kuin eropaperin sisään laittaa. Sitä asiaa on jo mietitty jo pitkään kun hakemus on pistetty eteenpäin. Kannattaisi vaan puhua myös siitä eroaikeesta sille puolisollekin että ei tulis ihan puskista sitten. Ja tehdä selväksi sitten että paluuta ei ole enää että uudet tuulet saa nyt puhaltaa. Molemmille huomattavasti helpompaa kun tietää että tämä päättyy tähän.
Kyllähän selkeät merkit siitä on pöydässä kun toinen rilluttelee jo uuden kanssa että ei enää liitto jatku, mutta jätetty aina toivoo että vielä kaikki kääntyisi. Pelonsekaisin tuntein sitä epätoivoisesti vielä elättelee toiveita että kyllä se vielä toisiin aatoksiin tulee vaikka on harkinta-aika menossa. Mutta kuinka usea liitto enää pelastuu kun on ero laitettu vireille?