Mitä puhumista ruuassa on? Sitä tehdään ja sitten se syödään pois. Joskus se on hyvää, joskus pahaa.
Miksi ruuasta puhutaan?
Miksi ruuasta puhutaan?
Ruuasta puhujat
En keksi
25223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
et sitä ei syödä pois - musta lesket erikseen.
Puhutaan ennemmin BB:stä.
Vulgaareja puheenaiheita molemmat.
Vaihdetaan kokemuksia, suositellaan tai ei-suositella.
Ja small talkinkaan kannalta ei ole parempaa puheenaihetta kuin ruoka ja juoma. Sään lisäksi. Politiikasta, uskonnosta ja arvoista ei kannata kenenkään kanssa keskutella,ellei sitten välttämättähalua riitaantua jonkun kanssa.
ja jos ei olisi ollut ihmisiä, joita ruoanvalmistukseen liittyvät (kemialliset) prosessit kiinnostavat, olisi ruokailumme edelleen kovasti yksipuolista.
Ihan vapaasti voitte siirtyä nakertamaan kaskinauriita ja mussuttamaan hirven takajalkaa ilman mausteita.
Olen omissa empiirisissä tutkimuksissani havainnut, että ihminen joka ei ymmärrä ruoasta mitään ei ymmärrä paljoa muistakaan asioista, kaikkein vähiten muista nautinnoista esim. seksistä.
toiset tekevät. Itse mieluummin vain söisin, jos sopii.
Eilen kun ohimennen katsoin muutaman minuutin jotain iänikuista kokkiohjelmaa jossa pari snobia istui raflan pöydässä naama norsunvitulla ja arvosteli sitä "ruokaa". Toinen toistaan ihmeellisempää puppua kannettiin eteen ja arvostelutyyli oli kuin viininmaistelijoilla "tämä ei ole tarpeeksi romanttista" jne. jne.
Se oli sitten niitten mielestä kiva "ruoka" jossa oli pieni suklaalla ja lehtikullalla päällystetty kirsikka keskellä isoa lautasta.
btw. en olis suostunut edes maistaan sitä moskaa. Tai mitään niistä sotkuista joita kerkesin näkeen.
siellä on ruoka-aiheinen aloitus... Eikun vastaamaan :)
Musta on ainakin kiva lukea erilaisia ruoka-ohjeita. Olen muutaman kerran tehnytkin jotain ruokia M.L:n jonkun kirjoittajan ohjeen mukaan. Sitä paitsi on mielenkiintoista lukea myös eri ihmisten suhtautumisesta ruokaan. Niin miehen kuin naisen logiikkaa aiheesta.
Ehkä ruoka on elitistinen erottumisen keino joillekin?
mutta mm. ruoka ja juoma on vaan sellaisia puheenaiheita, että niistä tulee yleensä hyvälle mielelle :)
ettei minulle voisi koskaan kehittyä syömishäiriöitä, koska minulla ei ole mitään ylimääräistä kiinnostusta ruokaa kohtaan. Näin ollen en voi projisoida ruokaan mitään tunnepuolen ongelmaa.
ruokaan mitenkään negatiivisena asiana, paitsi tietysti bulimia-tapauksessa. Ylenpalttinen kiinnostus juomiin sitä tietysti voi olla..
Mut nyt.. Lähden syömään :)
Syömishäiriön tunnetuimmat muodot ovat anoreksia (laihuushäiriö, anorexia nervosa) ja bulimia (ahmimishäiriö, bulimia nervosa) sekä epätyypillinen laihuushäiriö ja epätyypillinen ahmimishäiriö.
Jaa? No mikäs siinä. Itse en ole mikään kulinaristi. Olen entinen anorektikko, lapsuusajoilta, joten sain varmaan silloin niin tarpeekseni kalorien laskemisesta ja ruoan pohtimisesta, että aikuisiällä olen keskittynyt vain syömään elääkseni. Toki hyvä ruoka on nautinto ja tärkein asia ihmisen elämässä, mutta minä esimerkiksi inhoan ruokakauppoja, enköä voi kuvitellakaan, että millainen ihminen menee sellaisiin oikein tutkimaan hyllyjä ja viettämään aikaa. Se mitä Suomeen kaipaisin, olisi mm. lähileipomot, jotta ei tarvitsisi syödä esmerkiksi niitä ällöjä vakuumi- ja muovipakattuja kumisämpylöitä ja lisäksi inhoan marinadisoosseja, jotka on tungettu jostakin hihnasta roikkumaan telineille... Suomi ei ole mikään ruokakulttuurin mallimaa, mutta hyvän ruoan saamiseksi pitäisi nähdä niin paljon vaivaa, etten ainakaan itse useimmiten edes jaksa. Ostan sitten niitä marinadisörsseleitä. Yhtä läheistäni ihailen ja hänen kotonaan saan aina jumalaista ruokaa: kaikki on lihoja, kalaa ja perunoita ja vihanneksia myöten omasta maasta. "Keinotexmexia" ja lisäaine -cross-kitchenia vihaan. Kala on Suomessa hyvää.
Lääkärini on sanonut, että mun on parempi olla vähän pyöreä, kuin ainakaan liian laiha siltä varalta, että sairastuisin vakavasti, koska silloin mun paino tippuu automaattisesti äkkiä jopa kymmenen kiloa - enkä nyt viittaa anoreksiaan, vaan fyysiseen terveyshaittaan, joka kylläkään ei elämääni vielä pahemmin ole pilannut ts. siihen vaikuttanut, paitsi sairastumisen pelon kautta. Siksi en suuresti katso, mitä syön. Vihanneksia ja hedelmiä pyrin syömään paljon ja luontaisesti rakastan salaatteja... Valitettavan kalliita vaan ne ja usein jotenkin yökön teollisen makuisia tehotuontatopaskoja Suomessa.
Sinun ruokamieltymyksistäsi en tiedä, enkä ole kiiinnostunut ruoasta puhumisesta. Tämän palstan aihe ei käsittääkseni sitpäpaitsi juuri muutenkaan liity sellaiseen.
No se on hienoa, että te mustamaalarit sentään vierailette kirjastoissakin! Kyselittekö sen vuoksi, että pääsette spekuloimaan syömishäiriöillä, vai? Anoreksia on vakava sairaus ja niin varmaan ruon yrjöäminenkin, mutta minä ainakin entisenä anorektikkona, myöhemmin aikuisuudessani, olen oppinut sen, että ruokaa ei karttele ainakaan köyhä, puhumattakaan sen oksentamisesta. On pajon vakavampiakin sairauksia, kuin anoreksia, enkä olisi näin julma sanoissani, jollen itse olisi entinen anorektikko ja siten itseäni menneestä tyhmyydestäni ruoskiva: anoreksia on itse aiheutettua ja pääosin turhamainen ja ennen kaikkea mentaalinen vaiva, mutta sitten on myös oikeasti vaikkapa fyysisiä autoimmuunisairauksia, joille ei sairastava voi mitään ja joiden kanssa on vain pärjättävä. Siksi, esimerkiksi, tämäkin paskapääyhteiskunta voisi mielestäni tehdä muutakin, kuin korostaa natseina, että jokaisen läskin pitäisi muka alkaa juosta maratonia ja että pieni pyylevyys muka on sairaus, kun usein sairaampia ovat kyseiset terveysnatsit itse, kuin elämäänsä tyytyväinen , terve ja vaikka normaalipainon ylärajoillakin tai hieman ylipainoisena elävä ihminen.
Syötävä on, jotta jaksaa ja mikäli köyhimmät eniten lihoavat, on syynä siihen sairas yhteiskunta. Terveellisen ruoan pitäisi olla halvempaa. Lenkkimakkara saisi maksaa vaikka viis euroa satsi ja röökiaski kymmenen euroa ja sipsit kuus euroa pussi, mutta vihannesten ja maitotuotteiden ja esimerkiksi uselle pakollisten lääkkeiden tulisi olla ihmisten hinnoissa - jos siis yhteiskunta on terve.
mutta samankaltaiset kysymykset voisi esittää kaikista puheenaiheista.
Miksi ylipäätään keskustella mistään?
joitain aihealueita, joista et ole kiinnostunut puhumaan? Minulla ne ovat ruoka, seksi ja siivoaminen. Näissä kohdissa vain lyö sanallisesti tyhjää.
en osallistu sellaisiin keskusteluihin. Tai ainakin pyrin olemaan osallistumatta.
että esimerkiksi tekniikkaan liittyviin keskusteluihin minulla on harvemmin mitään annettavaa.
on tosiaan vähän kuin ihmiset. Nekin syntyy, elää ja kuolee pois. Välillä vähän sattuu, mut sekin menee ohi.
Suu on sitä paitsi syömistä, ei puhumista varten. Sen näkee siitä, että suu on kaikilla mutta vain ihminen puhuu. Olisivat hiljaa ja söisivät.
ja laihuudesta puhujat nivoutuu hyvin ruokaan :) Oikiasti miksi mistään jankutetaan ja puhutaan? Siksi kun ihmiset tykkää keskustella ajatuksistaan.
jotain menevää tantsu-musiikkia ja sano okka =oP
ketjuun vai? Okka..
http://www.youtube.com/watch?v=jlYynB8v__Q&feature=related
lanseerasin okka-sanan tälle palstalle.
ruoalla on kovinkin iso merkitys ja siksi siitä puhutaan.
On mukavaa vaihtaa mielipiteitä ruokatottumuksista, suosikkipöperöistä ja erikoisuuksistakin. Syöminen ja herkuttelu on yksi nautinnoista.
Aihe yhdistää keskustelijat ja jutustelu on seurallista.