Olisiko avioeron vastustajille ja kaikenlaisille hymistelijöille syytä avata jokin oma sivunsa? Suurin osa tähän keskusteluryhmään kirjoittavista kuitenkin on niitä, jotka ovat eronneet tai eroamassa. Ja sitten joku kummallinen "älkää erotko, olette nyt väärässä"-lahko on hyökännyt tänne tyrkyttämään omaa uskoaan ja erinomaisuuttaan.
Olisiko avioeron vastustajille...
EMADIGAN
26531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ei olis paha ajatus, sellainen vaikka jonka nimi on EI AVIOEROA. Ne voisivat sitten siellä keskenänsä olla samaa mieltä.
Voisivat sitten siellä VASTUSTAN AVIOEROA - sivulla olla keskenään samaa mieltä.
ensin ei toiminut toi edellinen kommentti ja kirjoitin uuden ja sitten ne on tuossa nyt molemmat...
Täällä on paljon myös ihmisiä, jotka ovat nähneet kuinka älyttömiä ajatuksenne erotessa ovat ja yrittävät kaikin voimin tuoda esiin, ajatelkaa ensin, ennenkuin teette mitään vihassanne. Jos puoliso on sattunut antamaan mielipiteen vaikkapa sisustuksesta, olette heti eroamassa, nythän se arvostelee minua. Onhan puolisollakin oikeus sanos mielipiteensä omassa kodissaan. IIhan hyvä tällä sivulla hieman jarrutella tuota teidän lapsellista tapaa toimia asioissa.
On hyvin lapsellista erota vähäpätöisistä syistä, seksikin on yksi asia joka saattaa hietää, mutta vaihtaen tuskin parenee ainakaan kuin hetkeksi, sillä oma vaatimuksenne on usein niin ristiriitainen.
Olette ilmeisesti saanut liian helpolla kaiken. Toimitte kuin kakarat, ei aikuiset uhkaile.
tällä palstalla törmännyt älyttömiin ajatuksiin muiden kuin teidän avioeroa vastustavien kirjoittelussa. Ero ei kenelläkään tapahdu hetken mielijohteesta eikä ensimmäisestä riidasta. Moni pari on sitä harkinnut vuosia, päättänyt kuitenkin yhdessä yrittää vielä. Ihmisen jaksamisella on kuitenkin rajansa. Jos liittoa ei yrityksistä ja huom! molempien osapuolien yrityksestä huolimatta saada toimimaan, niin pitäisikö siihen jäädä? Odottamaan jotain, mitä ei ikinä tule. Lapset siinä kärsii eniten. Jokainen liitto on erilainen. Ette mitenkään tiedä totuutta kenenkään liitosta. Eikä teidän tarvitsekaan tietää. Jatkakaa vaan samalla linjalla. Toivottavasti osaatte toimia niin, etteivät omat avioliittonne kaadu. Jotkut eivät osaa. Jotkut tietävät milloin on aika antaa periksi.
Eriävän mielipiteen kuuleminen ottaa joillekkin näköjään koville, täältä haetaan vertaistukea mutta vain oma mielipide on se oikea, muiden mielipiteet ei käy. Sama tilanne tuntuu olevan ongelmana näissä erotilanteissa, kumppania ei kuunnella, itse ollaan aina oikeassa, tai "minua ei kuunnella"-tyyliin. Miksi sitten kirjoitella tänne jos ei halua kuulla muiden eriäviä mielipiteitä. Ei näitä juttuja tarvitse lukea jos vastaus ei miellytä.
Kohta joku ehdottaa, että oma palsta eroaville naisille, miehille, nuorille, vanhoille ja vielä "samaa mieltä/eri mieltä palstat", silloin jokainen saa mitä haluaa. Silloin "samaa mieltä-palstalle" voivat kirjoittaa ne jotka haluavat saada ainoastaan sellaisia vastauksia, jossa itse on aina oikeassa, aivan kuten siinä omassa liitossaan.
Eli se, että ei voi edes lukea tai kuullam toisten mielipiteitä, vaan oma minä tietää kaiken, kertoo juuri siitä että ko. henkilö on epätasapainossa itsensä kanssa. Täällä on joitakin täysin asiallisia asioita, joilla yritetään eroavaa saada käsittelemään asiaa aikuisen tasolla, olette kiukuttelavan tasolla noiden vastausten perusteella ja silloin päätöksenne ovat myös jotain muuta kuin pitäisi olla. Kadutte sitä sitten kun tasapainonne palaa.
Edellinen vastaaja on ihan oikeassa, oma kuuntelutaito on nollassa, kenenkenkään mielipiteet eivät ole minkäänarvoisia. Teette itse omasta elämästä helvetin.
Jos ero on tehtävä, sekin tulee tehdä järkevästi, eikä kiukuttelevan lapsen tasolla.
Koette nämä erovastaisiksi, eivät ole sitä ollenkaan, vaan tarkoitus on saada ihmiset ajattelemaan asioita, kaikkien osapuolten elämän jatkumiseksi onnellisempana.
Aina kun heittää ajatuksensa tällaiselle palstalle, niin sen heittää leijonille. Pitää olla valmis kohtaamaan kritiikki. Parhaassa tapauksessa se on hyvää, ravistelevva, mutta pohjimmiltaan rakentavaa, sympatiaakin on toki tullut. Itse olen ollut kiitollinen jokaisesta kommentista, jopa vittuilustakin. Ne ovat avanneet ajatuksia, joita ei muuten olisi tullut pieneen itsekeskeiseen mieleeni. Ei vahva oppositio ole missään nimessä huono asia. Täällä kritiikkiä ei voi ottaa henkilökohtaisesti, kun emme yleensä tunne toisiamme. Ainut mitä kannattaa tehdä on ... ottaa kaikki kommentit vastaan ja kasvaa ihmisenä.
eniten minua on häirinnyt eroa vastustavien käsitys avioliitoista!! Jotenkin ne on olleet aika yksipuoleisia , hienoa on kun liitossa on oikeasti kaksi ihmistä , jotka kuuntelevat ja osaavat keskustella asioista.
Mutta ainahan ei valitettavasti ole näin , itse eronneena 25v liitosta en voi kuin ihmetellä kuinka ihmisillä tämä putkinäkö on yleistä , ei oikeasti aina ole niitä täälläkin hehkutettuja hienoja vaihtoehtoja , on kaksi vaihtoehtoa jäät siihen entiseen ja et tiedä mitä vuoden kahden päästä mullan alla ehkä , kun et kuitenkaan jaksanut sitä paskaa!!
Tai sitten eronnut , tasapainoinen , onnellinen nainen, jonka en koskaan uskonut olevani . ihmisenä uskomattoman vahva ja nautin joka päivästä.
Ja parasta että nyt yli vuoden eron jälkeen olen löytänyt sellaisen suhteen ,jossa voi todella keskustella ihan kaikesta ja kaikista !!! Nyt sitä huomaa mitä on oikeasti kaivannut suhteelta , hellyyttä välittämistä !!
Että elämä on;)
Jokaisen suhteen alussa, kaikki on mahtavaa, viihdytään, nauretaan, keskustellaan, on hellyyttä. Jossain vaiheessa kaikki sitten häviää ja suhteesta tulee paska. Valitetaan, että ei toisen kanssa voi enää puhua, miksi ei? Miksi se kumppani ei enää keskustele, kuuntele?
Sen jälkeen erotaan, vau mahtavaa, kaikki on hyvin. Jonkin ajan kuluttua ei enää olekkaan mukava olla yksin. Sen jälkeen löydetään, uusi todella hyvä kumppani, keskustelutaitoinen, todella hauska, sekä vielä parempi kuin se edellinen ja taas on kaikki mahtavaa. Valitettavasti se uusi suhde saattaa kestää ainoastaan vuoden, tai pari ja sitten ollaankin taas yksin. Koska se uusi kumppani lopetti myös keskustelun ja arki alkoi...
Tämä on aika yleinen kaava, silloin kuin suhdetta ei hoideta ja asiat päästetään menemään omalla painollaan, silloin tulee se kyllästyminen ja ero. Tietty muitakin syitä on, väkivalta jne. mutta en nyt tarkoita niitä.
Tämä mielipde ei ole kohdistettu mitenkään ladyface;een ja hänen suhteeseensa, vaan on ihan mielipide yleisellä tasolla. Joten tästä ei kannata ottaa itseensä.
Mihin perustuu käsitys siitä, että avioeron jälkeinen uusi suhde kestäisi vain lyhyen aikaa?
Tuo on vain huonossa liitossa roikkujien mielipide.
Pääsääntöisesti uusi suhde kestää paremmin, mikäli suhde perustuu aitoon rakkauteen.
Voihan se uusi suhde olla vuosisadan rakkaustarina ja kestää loppuelämän, yhtälailla.
Ainakaan siitä syystä ei kannatta jäädä kärvistelemään huonoon liittoon (yrittää huijata itseään ja toista) että pelkää uuden suhteen kariutumista. Ja vaikka se uusi suhde kestäisi vain vuoden, niin ainahan ihminen oppii uusia asioita. Miksi suhteen pitäisi kestää pitkään? Eiköhän huonossa avioliitossa ole roikuttu vuosikausia lasten takia, lähinnä. Rakkaus katosi jo aikaa siten mutta lasten vuoksi pidetiin kulissit pystyssä. Tuskin nyt kukaan samaan suostuu toista kertaa.
Totta on myöskin se, että ihmisellä on tapana toistella omia virheitään. Mutta, jokaisen on myös itse tehtävä ne virheet.
On myös muisettava sellainen tosiseikka, että avioero ei tuhoa aitoa rakkautta. Maailma on täynnä ihmisiä jotka menevät toisen kerran saman henkilön kanssa naimisiin ja silloin kyse on todella aidosta, kestävästä rakkaudesta. Eli jos rakkaus kestää jopa avioeron niin silloinhan avioero oli hyvä koetinkivi rakkauden kestävyydellä.
Tilastoihin joissa 50% ensimmäisistä avioliitoista päättyy eroon.
Toisista liitoista ja uusperheistä 75%.
Ja jos toinen liitto on alkanut ensimmäisen liiton aikana ns. salasuhteena, 95% päättyy eroon.
Näin amerikassa. Lienee Suomessa lähes samoin.
Toisien liittojen suuri eroprosentti voi johtua hyvinkin siitä, että toisessa suhteessa jo ihminen tietää, mitä haluaa. Tietää miten haluaa itseään kohdeltavan. Oppinut jotain edellisestä suhteesta eikä jää enää tuleen makaamaan vain sen takia, ettei uskalla erota.
Tilastot on tilastoja. Jotkut niihin uskoo ja olettaa että näin sen on oltava, kun oikein tilasto on tehty. Kuulutko itse niihin, jotka näihin luottaa?
Jotkut kyynikot eivät mene ensimmäistäkään kertaa naimisiin, koska 50% liitoista päättyy eroon.Mitäpä sitä suotta.
Eikä yliopistoonkaan kannata pyrkiä, kun 85% jää pääsemättä kuitenkin.
Listaa voi jatkaa loputomiin.
Jos ei mihinkään usko niin eihän sille mitään voi.
Niin, ja lapsia ei kannata hankkia koska merkittävä osasta lapsia voi tulla rikollisia tai muuten vaan huonoja ihmisiä. Tai ainakin sellaisia jotka ovat eri mieltä vanhempiensa kanssa.
Hoh hoijaa näiden kanssa.
Ja Yhdysvalloissa mennään paljo herkemmin naimisiin; eräskin tuttavani (5-kymppinen mies) on ollut viidesti naimisissa. Tällanen käsitys mulla ainakin on.
että tilastot voivat pitää hyvinkin paikkansa tai jotain suuntaa ne ainakin antavat. Kun miettii tapauksia joita tiedän, niin suurin osa heidän toisesta suhteesta loppui vuoden parin sisällä. Suomikin on erotilastossa siinä tutkimuksessa sijalla 9, niin mutta ne tilastothan on vain niitä tilastoja. Ainahan voi väittää, että tilastot eivät pidä paikkaansa, eikä niitä ole pakko uskoa jos ei halua.
Suomessa esim. avioerotilastot perustuvat tuomioistuinten lähettämiin ilmoituksiin maistraatille myönnetyistä avioeroista, johon kuuluvat myös ulkomailla eronneet, jotka asuvat vakinaisesti suomessa. Niitä tuloksia on aika hankala väärentää.
Kukaan ei tietysti mene naimisiin tai eroa uudestaan tilastojen perusteella mutta
aiheesta tuntuu kuitenkin riittävän mielipiteitä ja sehän on ok.
Samoin vois perustaa "100 % uskolliset" -palstan uskottomuuspalstalla riehuville moralisteille :/
Samoin vois perustaa "100 % uskolliset" -palstan uskottomuuspalstalla riehuville moralisteille
Minkä ihmeen takia? Eikö uskollisuutta kannattavilla ja sen puolesta puhuvilla ole ihan yhtä lailla oikeus tuoda mielipiteitään julki? Eivätkö nämä ole avoimia keskustelupalstoja, joissa tuodaan esille erilaisia ja usein täysin vastakkaisia mielipiteitä ja näkemyksiä? Juuri se tekee keskustelusta monipuolista eikä vain yksipuolista hymistelyä. Miksi uskollisuuden puolustajien pitäisi olla hiljaa vain siksi, ettei jollekulle uskottomalle tulisi huono omatunto? Kyllä jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä.
olevan huono omatunto? Siitäkö, että joku täällä käy mussuttamassa niitä tekopyhiä ajatuksiaan avioliiton ikuisuudesta ja sitten eroavilla muka tulisi siitä se huono omatunto? Salli mun nauraa ja naurakin.
Nää uskollisuuden puolustajat on yleensä näitä hymistelijöitä, jotka nostaa itsensä ja oman korkean moraalinsa muiden yläpuolelle. Uskollisuutta saa puolustaa -- niin teen itsekin -- mutten kuitenkaan koe olevani sen parempi ihminen kuin ne, jotka pettävät. Saati nimittele heitä. Nämä moraalinvartijat näkevät vain oman napansa ja tuomitsevat muita.
Avioeron vastustajia tuskin on olemassakaan, mutta miten se ero toteutetaan siihen saisi tulla kyllä mahdollismman paljon järkeä lisää.
Mahdotontahan se on elää yhdessä, jos kaikki mättää, mutta mihis panet lapset jos tuli tehtyä. Nyt näyttää vallalla olevan ajatustapa, että kakaroiden on tehtävä ja oltava vain miten tämä päsmäri käskee ja siitähän yleensä johtuu erokin, päsmäri koko ajan nalkuttaa ja määrää kaiken.
Sopii minulle erot ihan hyvin, jos nämä pienet lapset olisivat olematta tai jos ovat, heidät sentään huomioitaisiin eron kohdatessa hoitaa hyvin ja olla heidän kanssaan eikä juoksennalla kuin kollit etsimässä yleensä persettä. Hävettävää.
Se oikea tulee kohdalle jos on tullakseen, retkuja löytää etsimällä. Kapakasta harvoin löytyy rehellinen ihminen.
Itsekkin nuorena eronneena, en ole koskaan eroa harmitellut, muututtiin niin paljon miehen kanssa loppujen lopuksi vuosien varrella, että nykyäänkin tavatessamme toinen tuntuu aivan ventovieraalta.
Tämän nykyisen kanssa ollaan oltu aviksessa jo kauan ja ikävuosina 40v-47v eroa tuli mietittyä monta monituista kertaa. Syyt oli ne klassiset: itse hoidin kotirintaman miehen luodessa uraa, ei siinä hoksattu järjestää aikaa vain kahdenkeskiselle olemiselle, eikä olisi ollut mahdollistakaan pienten lasten takia.
Seksistä katosi halu ja toinen vain tympäisi kotona käydessään....mutta! Jotenkin asiat vaan alkoivat muuttumaan, lapset kasvoivat ja viettivät enempi aikaansa kavereittensa ja omien hommiensa parissa, miehen kanssa jäikin aikaa ja alettiin lähentyyn, oltiin tietenkin erosta puhuttu monta kertaa, tai minä olin, mies ei halunnut erota.
Seksi alkoi taas maistumaan ja yhdessä puuhailun meininki. Joskus tulee hetkiä, että tarttee sen yksinäisen olemisen tai yksinään puuhailun, silloin pitää lähteä yksin vaikka kävelylle...
Luulenkin täällä liittojen puolesta puhujien ehkä tarkoittavan, että se yhteinen meininki on mahdollista löytää sen omankin puolison kanssa, kun ruuhkavuodet hellittää, mutta silloin siinä ei saa olla liikaa viinaa eikä sivusuhteita yrittämistä pilaamassa..
Se on kuitenkin niin, että sitä läheisyyttä, mitä mieheltäni nykyään saan, kun iltaisin käperrytään yhteisen peiton alle ihot kiinni toisissamme, sitä en voi kenenkään toisen kanssa koskaan löytää, siinä on nimittäin se luottamus ja usko ja semmoisen tunteen löytämiseen toisen kanssa menee todella kauan. Mutta kukaan ulkopuolinen ei voi toisen eroa arvostella, joten jokainen tekee sen päätöksen ihan omien tunteittensa pohjalta. Hätiköiden tuskin monikaan eroaa, mutta voi erota tietämättä sitä asiaa, että se rakkaus voi kuitenkin siinä kylmettyneessä suhteessa olla, se on vain haavoitettuna ja laiminlyötynä mennyt piiloon...
Se on kuitenki se tunne, mitä kaikki etsivät kumppaninsa kanssa, joillakin se on vain pahasti hukassa..
Minä en henkilökohtaisesti jäisi kuhkimaan vuosikausiksi, että alkaako jokin kylmennyt nuotio muka hehkua uusilla hiilillä. On ihmisiä, jotka notkuvat elämässään saman ihmisen kanssa, mutta on myös niitä, jotka tietävät, että pahemmaksi vain menee, ´jos huonosti on alkanut menemään. En tajua tuota ikuisuusriippumista. Ei minulle ole kunnia-asia vaalia elinikäisesti jotain liittoa, jossa en viihdy.
Kumman kitkerä eronnut olet. Noita juttujas oon lukenut täällä.
Minä en haluaisi ainakaan muuttua kaltaiseksesi kitkeräksi ja katkeraksi tyypiksi. Ne jää loppupeleissä aina yksin. Oli liitossa tai ei. Ero ei tehnyt ainakaan sinulle hyvää.
Aika lapsellinen on oletuksesi, että liitto olisi jotain pilvissä leijumista koko aikaa. Taidat saada heroiinilla kaipaamasi tilan aikaiseksi.
Itse taidat heroiinia pumpata. olen myös lukenut tuon emadiganin kirjoituksia, eikä niissä tunnu katkerutta olevan, vaan toteamus, että on turha niuhottaa liittojen pakkojatkamisen puolesta, jos voi olla onnellisempi saatuaan lopetettua huonon suhteen. ota sinä taas heroiinia, jos sinulla siihen on kerran riippuvuus.
En nyt niin pahana pidä, vaikka tälläkin! palstalla on monenlaista kirjoittajaa. Eronneita, karanneita ja liiton puolesta puhujia. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin henkilökohtaisesti.
Kun ollaan pelkän kirjoitetun tekstin varassa, mahdollisuus väärinymmärryksiin vaanii aina. Emme kuule toistemme äänensävyjä tai muuta, mikä tarkentaisi millä mielellä se toinen oikein kommentoi. Kirjoittaminen vaatii pitkämielisyyttä, kirjoitusten ymmärtäminen lukutaitoa ja tulkintaa.
Aina on joukossa huutelijoita, ärsyttäjiä, feikkejä jne. ja heitä joille kirjallinen ilmaisu ei ole se omin juttu. Eivätkä kaikki aina hahmota, millaisia lukijoita palstalla on.
Tunnustan että olen itse jäänyt tänne aika keskustelupalstoille turhan pitkäksi aikaa. Nämä vain toimii minulla alueena, jossa voi vaihtaa mielipiteitä kaikesta mahdollisesta. En aina pääse tapaamaan kavereitani, niin tämä on yksi tapa vaihtaa mielipiteitä.