Miksi annan mieheni kohdella minua kuin tiskirättiä???Olen ollut jo pitkään kotona työttömyyden vuoksi,on velkaa,rahat tiukilla jne.Itsetunto on muutoikin pohjalukemissa työttömyyden vuoksi,mutta silti saan kuulla kuinka makaan vain kotona,en edes halua töihin,uhkailee selvästi jopa erolla,vertailee muihin jne.olen niin lopussa. Itsemurha käy mielessä,mutten sitä haluaisi lasten vuoksi. rakastan heitä syvästi. ja miestänikin jopa.toivon että hän muuttuisi ihanemmaksi ja kiltimmäksi minulle kun työllistyn.luulin kyllä että toista tuetaan vaikeuksienkin aikana...olenko ansainnut kohtelun vai en..????haen töitä ahkerasti,mutta silti tuloksetta.olen tarpeeksi masentunut jo itse,saati vielä miehen naljailut.jopa seksi on loppunut,sekä kaikki muu läheisyys...
itsetunto viety
unperfectwife
5626
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, miksi annat? Toista et voi muuttaa vaikka kuinka itkisit ja masentelisit, vain omaa suhtautumistasi voit muuttaa. Mee nyt ensiksi vaikka mielenterveystoimistoon juttelemaan, ja kerro itsetuhoisista mietteistäsi, siellä sinua ei aliarvioida (näin toivon). Miksi rakastat miestä, joka kohtelee sinua huonosti? Oletko lapsesta asti tottunut siihen, että sinulle kuuluu huono kohtelu ja aliarviointi elämäsi osaksi, vai miksi jäät suosiolla huonoon tilanteeseen? Minä lähdin vastaavassa tilanteessa, ja ainoa mikä kaduttaa on että olisi pitänyt lähteä aiemmin, eikä jäädä kärsimään.
Ero voi olla pelastuksesi, usko pois. Parempi ilman miestä kuin huonon kohtelun masentamana. Ajattele lapsiasi jos et muuten saa itseäsi liikkeelle, ja uskalla hakea apua! Myös neuvolapsykologi olisi hyvä apu sinulle ja perheellesi, ainakin lapsille.
Ehkä mies ei käytännössä eroa sinusta, koska ei halua joutua maksamaan elatusmaksuja. Hänellä saattaa olla uusi rakas jo, käytöksestään päätellen. Herää, toimi!
ei tarkoita, että se sopii kaikille, eikä sitä vaihtoehtoa heti pidä alkaa tyrkyttään toisille.
Vai, että miehellä voi olla jo uusi rakas, käytöksestä päätellen..., siis miten sen näkee tuon kirjoituksen perusteella, minä en kyllä näe. Sen kuitenkin huomaan, että mies on ilmeisesti sitä mieltä, että töitä ei ole haettu tarpeeksi(emme tiedä onko niin) ja uhkaa erolla.
Muuten kyllä samaa mieltä, toimia täytyy.
Kiitos nyt kommenteista,pakkohan mun on alkaa toimia.Ei ole vain helppoa uskoa omasta puolisostaan miten voi ihminen muuttua,itse en uskoisi asian ollessa päinvastoin että kohtelisin toista kuin b-luokan kansalaista.Uskon itse siihen että tuki,ja rakkaus olis oikeat välineet kannustamaan toista. Ja tosi on etten haluisi kotona olla,mieluummin sitä tuntisi itsensä tärkeäsi edes töissä. Sitä en ukso että miehellä olisi jo joku,tai sitten hän on maailman paras peittämään sen.
En ihan eilisen teeren poika luulisi olevan. Olen joutunut lapsuudessani näkemään yhtä sun toista,juontaako minun riippuvaisuus huonossa suhteessa sieltä...mene ja tiedä. Käyttäytyykö teidän muiden miehet koskaan halveksuttavasti,laistavasti,tmv teitä kohtaan,muutoinmin kuin riidellessä? silloinhan sitä saattaa sanoa mitä ei tarkoita. Tuntuu että olen miehellä ihan sama. Pesen herralle puhtaat vaatteet,siivoan joka päivä asunnon,teen ruoat,hoidan lapset,koitan olla vielä jopa haluttava hänen silmissään ja aivan turhaan.Kai se ois paras vaihtoehto olla yksin. Ja joskus etsiä mies joka osaisi arvostaa edes ihmisenä...en paljoa olisi ollut vailla. Vain rakkautta,ja kunnioitusta....
Ihan tuttua on tilanne ja miehen käytös, mutta sain siihen muutoksen tiukalla keskustelulla. Jokin kai miehessä naksahti, koska sen jälkeen arvostelu loppui ja hän jollain lailla tajusi, etten ole tietoisesti hakeutunut työttömäksi ja "kotiin makaamaan".
Väkivallan määreistä löytyy myös henkinen väkivalta, mitä miehesi sinuun selvästikin kohdistaa. Eikä väkivaltaan saa suostua, alistua saati ymmärtää sitä. Olet jo ihan tarpeeksi väsähtänyt oman elämäntilanteesi kanssa ja miehesi täytyy, jos ei muuta, niin olla edes hiljaa ja niellä ilkeät sanansa.Jos häntä harmittaa, niin hänen täytyy osata puhua siitä asiallisesti ja järkevästi. Ihan niin kuin sinunkin kannattaa otta tilanne puheeksi järkevästi, eikä suurilla tunteilla.
Muutoin ota päivä kerrallaan. Asiat eivät selviä hetkessä kuin taikaiskusta, vaan pikku hiljaa pienin askelin. Koeta ensin voittaa masennuksesi hoitamalla se joko asiantuntijan avulla, lukemalla siihen liittyvää kirjallisuutta tai huolehtimalla hyvinvoinnista niillä eväillä kuin sinulta löytyy. Älä vaadi itseltäsi juuri nyt aivan kaikkea, vaan muista kiittää itseäsi siitä miten pahin on takana ja yhä vain porskutat eteenpäin. Mitä enemmän suostut näkemään itsessäsi hyvää, sen vähemmän uskot miehesi ilkeyksiä saati reagoisit niihin. Voima lähtee sinusta, ei välttämättä aina toisesta. Välillä on pakko työntää arjen ongelmat hetkeksi pois pois ja katsoa niiden yli parempaan tulevaisuuteen, niin sitten taas jaksaa.
löydät oikeat sanat siinä määrin, kuin juttu sinusta voi edes olla kiinni. Itse varmaan löisin luukut kiinni ja passaisin vain lapsia, heitäkin kohtuullisesti ikä huomioiden. Jos mies kerran valittaa, niin annetaan sitten oikeaakin valittamista. Sanoisin, että jos lähdet, niin lähde, mutta älä louskuta siitä. Itse eläisin niin kuin minulle sopii ja hymyilisin vain vinosti turhille yrityksille. Tosin en usko, että olisin rakastunut ilkeään mieheen. Sinä osaat varmasti rakastaa, mikä on tietysti kunnioitettavaa.