Ajattelin tänne kirjoittaa kun en oikein tiedä enää mitä tehdä. Ollaan nyt tässä viikon ajan ukon kanssa riidelty eikä loppua näy ja pentu tulossa. Riidan aiheena on ollut kun en saisi pitää tiettyihin ihmisiin mitää yhteyttä/olla tekemisissä.ukko on myös aikasemmin saanut mustasukkaisuuskohtauksia esim.siitä jos olen käynyt naispuolisen kaverin kanssa lenkillä. Kävin puhumassa aiheesta ammattilaisen kanssa ja hän oli sitä mieltä että kyseessä on jo henkinen väkivalta ja jos ajattelisin tarpeeksi itseäni ja tulevaa lastani vetäisin selvät rajat. Ukko ei suostu ammattiapuun tms. koska hän osaa kuulema itse selvittää asiansa jos on jotakin selvitettävää. Tuntuu kuin ukko ei ajattelisi ollenkaa tulevaa lasta vaan on huutanut ja jankuttanut minulle kohta sen viikon ajan.Ja valittaminen alkaa juuri ennen nukkumaan menoa.Asumme vielä eri paikkakunnilla, joten riitely on tapahtunut puhelimessa yleensä. Tuntuu että pää räjähtää. Pelottaa ajatus yksinhuoltajuudesta, mutta ei tämä voi näin jatkua. Onko tähän tilanteeseen mitään ratkaisua?
Tuleva YH(ko) ?
odottaja_t
5826
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielummin yksinhuoltajana kuin tuollaisen miehen kanssa.
Ei se siitä paremmaksi muutu, vaikka kuinka lupailisi ja anteeksi pyytelisi.
Olen itse seurustellut tuollaisen miehen kanssa ja ihmettelen itsekkin miten saatoin olla niin tyhmä...
Meno vaan muuttui pahemmaksi ja pahemmaksi...
Käyn terapiassa edelleen ja olen todella onnellinen ettei meille tullut yhteisiä lapsia.
Ihan olet kohtalosi ansainnut. Irtosuhteessa raskautuminen on taattu tie köyhyyteen, ja kurjuuteen. Sääli lasta.
niin makaa kuin petaa.
Ei yleensäkään kannata ottaa ukkoa ja tehdä sen kanssa pentuja. Huomattavasti helpommalla pääsee kun ottaa ihan vain miehen ja tekee sen kanssa lapsia... Ukkojen kanssa riidellään ja ne eivät osaa puhua tunteistaan eivätkä välitä pennuistaan. Miehistä jotkut pystyvät ihan hyväänkin isyyteen ja selvittämään ongelmansa. Lapsiakin jotkut niistä hoitavat ihan hienosti.
myötätunto nolla : ihan yhdessä asutaan, eli ei ole kyse irtosuhteesta.
Aloitusviestissä kirjoitit:
"Asumme vielä eri paikkakunnilla, joten riitely on tapahtunut puhelimessa yleensä."
Sinuna kyllä juoksisin lujaa, en usko että mitään on tehtävissä jos mies ei terapiaan suostu edes lähtemään. Uskon myös, että tilanne tulee vain pahenemaan ajan myötä. Oletko ajatellut, että todennäköisesti mies tulee kohdistamaan mustasukkaisuutensa tulevaisuudessa yhteiseen lapseenne? On aika tavallista "terveissäkin" parisuhteissa jossain määrin. Mieti mitä siinä voi pahimmillaan tapahtua! Toivotan sinulle paljon voimia ja rohkeutta oikean päätöksen tekoon (jonka tiedät vain sinä). Ja hyvää loppuodotusta myös.