Olen reilu parikymppinen mukiinmenevän näköinen vaaleahiuksinen nuori nainen. Olen herkkä ja ujo mutta itsevarma.
Minulla ei ole yhtään parisuhdetta takana, vaikka suudellut olen yli sataa poikaa. Milloin missäkin, klubeilla, illanistujaisissa, pienissä muutaman päivän deittailusuhteissa, ... Seksiä olen harrastanut muutaman pojan kanssa.
Nyt minusta on kiinnostunut eräs poika, jonka kanssa olemme hyviä ystäviä. Olemme todella läheisiä ystäviä, näemme toisiamme monta tuntia päivässä (kas kun asumme samassa kämpässä!). Hän on yrittänyt suudella minua useita kertoja, pari kertaa olen suudellut häntä takaisin, kännissä. Hän on todella läheinen ystävä, mutta... poikakaveriksi? Hän on niin kiltti, ujo, vastuuntuntoinen. Missä on se vaara ja jännitys?
Kerrankin minusta olisi kiinnostunut joku ihan oikeasti, ihan oikeasti pitemmällä kuin viikon tähtäimellä, mutta hän ei ole pahis eikä rokkari vaan normaali poika. Hänen suuteleminen tuntui äklöltä, suutelemisessa on AINA ollu vaaran tunne, mutta nyt sitä en enää löytänyt. Se oli vain hempeää, turvallista. Hän ei ole kusipäinen pelimies.
Hän kysyy, olenko minä kiinnostunut hänestä, miehenä. En ole osannut sanoa vielä mitään. Hän ei ole se oikea minulle, mikä se sitten ikinä onkaan, mutta miksi en elämänilon vuoksi tekisi hänen kanssaan jotain muutakin kuin juttelisin?
Ensimmäinen ongelmani siis on, miksi en voi olla kiinnostunut normaaliin ihanaan mieheen. Siis fyysisesti, miehenä. Hän ei välttämättä käyttäisi minua hyväksi heti kun käännän selkäni.
Toinen ongelmani.
Pelaan miehillä. En halua. Mutta pelaan. Ja häviän pelin aina.
Tämä kuvio on siis toistunut useamman kerran elämässäni.
Flirttailen (tod. näk. sitä edes tiedostamatta) ja olen pojasta vilpittömän kiinnostunut.
Poika lähentyy.
Annan pojan lähentyä.
Sitten sanon. Hei sori. Nyt mä en mee yhtään pidemmälle. Mä en halua suudella. Tai mä en halua harrastaa seksiä. Mikä nyt onkaan tilanne.
Sitten poika hermostuu.
Miksi toin hänet tähän loukkuun, miksi viekottelin hänet tähän, jos en haluakaan. MIKSI ANNOIN HÄNEN LÄHENTYÄ JOS EN TOSISSANI HÄNTÄ HALUA. hän tuntee itsensä idiootiksi, heikoksi. minun pitäisi olla vastuussa hänen lähentymisestään, minun pitäisi kertoa joo tule lähemmäksi tai ei, mene pois.
En vittu ymmärrä.
Jotenkin vaikka hymyilen, en koe sen sitovani itseäni pidemmälle menemiseen. Mä vaan katson tilannetta, tutkin poikaa, ja sit teen päätöksen.
En halua pelata.
Mutta he kokevat minun pelaavan julmasti.
ARGH.
Mistä tästä on oikein kyse.
Onko naisella OIKEUTTA toimia näin? Miten mun pitäis toimia?
En ymmärrä sitten suhteista enkä miehistä en yhtään mitään. Enkä itsestäni tässä asiassa.
Siis näistä syistä olen ainakin tähän asti IkuinenSinkku nro 265435332.
Minulla ei ole yhtään parisuhdetta takana, vaikka suudellut olen yli sataa poikaa. Milloin missäkin, klubeilla, illanistujaisissa, pienissä muutaman päivän deittailusuhteissa, ... Seksiä olen harrastanut muutaman pojan kanssa.
Nyt minusta on kiinnostunut eräs poika, jonka kanssa olemme hyviä ystäviä. Olemme todella läheisiä ystäviä, näemme toisiamme monta tuntia päivässä (kas kun asumme samassa kämpässä!). Hän on yrittänyt suudella minua useita kertoja, pari kertaa olen suudellut häntä takaisin, kännissä. Hän on todella läheinen ystävä, mutta... poikakaveriksi? Hän on niin kiltti, ujo, vastuuntuntoinen. Missä on se vaara ja jännitys?
Kerrankin minusta olisi kiinnostunut joku ihan oikeasti, ihan oikeasti pitemmällä kuin viikon tähtäimellä, mutta hän ei ole pahis eikä rokkari vaan normaali poika. Hänen suuteleminen tuntui äklöltä, suutelemisessa on AINA ollu vaaran tunne, mutta nyt sitä en enää löytänyt. Se oli vain hempeää, turvallista. Hän ei ole kusipäinen pelimies.
Hän kysyy, olenko minä kiinnostunut hänestä, miehenä. En ole osannut sanoa vielä mitään. Hän ei ole se oikea minulle, mikä se sitten ikinä onkaan, mutta miksi en elämänilon vuoksi tekisi hänen kanssaan jotain muutakin kuin juttelisin?
Ensimmäinen ongelmani siis on, miksi en voi olla kiinnostunut normaaliin ihanaan mieheen. Siis fyysisesti, miehenä. Hän ei välttämättä käyttäisi minua hyväksi heti kun käännän selkäni.
Toinen ongelmani.
Pelaan miehillä. En halua. Mutta pelaan. Ja häviän pelin aina.
Tämä kuvio on siis toistunut useamman kerran elämässäni.
Flirttailen (tod. näk. sitä edes tiedostamatta) ja olen pojasta vilpittömän kiinnostunut.
Poika lähentyy.
Annan pojan lähentyä.
Sitten sanon. Hei sori. Nyt mä en mee yhtään pidemmälle. Mä en halua suudella. Tai mä en halua harrastaa seksiä. Mikä nyt onkaan tilanne.
Sitten poika hermostuu.
Miksi toin hänet tähän loukkuun, miksi viekottelin hänet tähän, jos en haluakaan. MIKSI ANNOIN HÄNEN LÄHENTYÄ JOS EN TOSISSANI HÄNTÄ HALUA. hän tuntee itsensä idiootiksi, heikoksi. minun pitäisi olla vastuussa hänen lähentymisestään, minun pitäisi kertoa joo tule lähemmäksi tai ei, mene pois.
En vittu ymmärrä.
Jotenkin vaikka hymyilen, en koe sen sitovani itseäni pidemmälle menemiseen. Mä vaan katson tilannetta, tutkin poikaa, ja sit teen päätöksen.
En halua pelata.
Mutta he kokevat minun pelaavan julmasti.
ARGH.
Mistä tästä on oikein kyse.
Onko naisella OIKEUTTA toimia näin? Miten mun pitäis toimia?
En ymmärrä sitten suhteista enkä miehistä en yhtään mitään. Enkä itsestäni tässä asiassa.
Siis näistä syistä olen ainakin tähän asti IkuinenSinkku nro 265435332.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sitä tavaraa pitää enään pihdata jos kerran olet jo kolmen miehen käyttämä?
No eipä tuo mitenkään erityiseltä kuulostanut, kun katsoo millaista sakkia nykyajan nuoret naiset ovat. Tasapainottomia, materialistisia ja kylmiä tunteilla leikkijöitä.
Kuulostaa siltä että sulla on päässä joku vähän vinksallaan, etkä osaa muodostaa suhteita. Että ei muuta kuin terapiaan tai renttujen patjaksi loppuelämäksi. Sori vaan, mutta ei ole mitään syytä sääliä ihmistä, joka itse leikkii toisilla tuolla tavalla. Kasva aikuiseksi.
Piti vielä sanoa, että eihän sinun tarvitse kenestäkään vain siksi kiinnostua, että hän on kiltti ja hyvä mies. Kyllä siihen suhteeseen edelleenkin vaaditaan "se jokin" muukin.
Mutta se että kiinnostut ainoastaan jostain renttupelleistä ja kusipäistä kertoo kyllä siitä että sinä et ole kykenevä parisuhteeseen, et ainakaan vielä. Ehkä kasvat tuosta ohi, ehkä pelleilet typerästi loppuelämäsi. Kai sinä itsekin tajuat, että kestävä pitkä parisuhde ei voikaan perustua millekään vaaralle tai jännitykselle? Ei se sitä silti tarkoita, että olisi tylsää.
Loppujen lopuksi ei kovin paljon heilauta meitä muita suuntaan tai toiseen, teit mitä teit.
Ruukinmatroona sanoi että nykynaiseuden olemus on "pallo hukassa".
Edustat aikaasi oikein hyvin. Olet täysin vapaa nuori nainen eikä sinulla ole hajuakaan siitä mitä vapaudellasi tekisit joten sohlaat jotain paskaa ja kutsut sitä elämäksi.
Jos lukisit yhtaan paremmin ja kypsemmin, ja voisit antaa sekunnin itsellesi aikaa miettia, miksi alunperin olenkaan kirjoittanut kirjoitukseni, olisit jattanyt ainakin muutaman viimeisen sanan viestistasi pois.
Luultavammin tanne palstalle vuodatetaan ongelmaa. Ainakin niin mina tein, kerroin omasta elamastani, ja yritin parhaani mahdollisella tavalla kuvailla ongelmaani. Miksi kuvailisin ongelmaa? Jos saisin yhdenkin rakentavan neuvon, totta kai.
Saan ihmisilta viesteja "kutsut sita elamaksi" (ai, olenko niin tosiaan tehnyt?), "sulla on joku paassa vinksallaan", "huora mika huora", "ehka pelleilet typerasti loppuelamasi", jotka ei kerro yhtaan muusta kuin teidan asenteestani ongelmaani kohtaan.
Mita kaipaisin, on rakentavaa palautetta, ymmarryksen tai kritiikin kautta, mutta en asenneongelmaista tunnepitoista vastailua. AINOAN rakentavan lauseen sain, kehotuksen menna terapiaan.
Ja jos olisin "kylma tunteilla leikkija", tuskin olisin tasta huolissani? Tuskin kirjoittaisin tanne palstalle?
Ja mita haluatte minun sanovan? Anteeksi olemassaoloni? Ja onko minun syyni, jos olen "taysin vapaa nuori nainen jolla ei ole hajuakaan siita mita vapaudellani tekisin..."?
Tarkoitukseni ei ole elvistella eika palvistella eika elostella, tarkoitukseni on vakavasti kuvata asiaa, jonka koen elamassani ongelmaksi, ja toivon tasta loogista palautetta.
En kerro olevani kypsa, mutta sorge vaan, ette tekaan sita kypsyytta ainakaan noiden viestien perusteella ole nayttanyt.
ainakin vuosikymmenessä, kun ulkonäkö alkaa häipyä, kasva aikuiseksi.
olet vielä tyttö, et nainen.
Ensimmäinen ongelma:
Hän on sinuun ihastunut. Yksinkertaista. Suosittelen keskustelemaan hänen kanssaan tunteistasi. Jos mielesi tekee muunlaisia poikia, mielesi tekee muunlaisia poikia. Ei siinä sen kummempaa. Ystävät pn tärkeitä. Sen kuin teet sen kiltin pojan kanssa miltä tuntuu... vaikka olet ystävä. Kyllä ihmiset haluavat aina ystäviä olla... ainakin ne jotka ovat järkeviä. Jos tuntuu että tekee mieli suudella, suutele. Jos tuntuu ettei, elä. Ei kukana kuitenkaan halua että säälistä annetaan jotain.... tai ei ainakaan pitäisi haluta.
Se poika on sinuun ihastunut, elä anna sen tuhota suhdettanne. Mieti kun itse olet ihastunut. Mieti miten häntä haluat. Hänkin haluaa sinua. Ei se tuhoa suhdetta jos sen ei anna tuhota. Hyväksy omat tunteesi ja hyväksy hänen tunteensa. Keskustelkaa asioista. Sano, että haluat kokea vielä kaikenlaista... jos haluat kokea. Mieti mikä hän sinulle on. Vahventakaa suhdettanne. Älä heitä ihmistä pois joka on sinulle läheinen.
Toinen ongelma:
Ja tuo mitä teet... ei kuulosta pelaamiselta. Jos on vilpittömästi kiinnostunut niin eihän se ole pelaamista. Milloin tahansa jos tuntuu että ei halua mennä pidemmälle on oikeus lopettaa. Vaikka alasti toisen asunnolla. Tai vaatteet päällä. Ihan sama. Hän itse on päättänyt että antaa itseään sinulle jos otat vastaan. Jos et otakaan vastaan, et tee mitään väärää. Flirttailla saa ja poikien kanssa saa tehdä juttuja. Ei se mikään sinun velvollisuutesi ole viedä sitä loppuun asti. Ei se ole kenenkään velvollisuus. Hauskanpitoahan se vain on.
Korrektia on kuitenkin pahoitella, jos on pahoittanut toisen mielen sillä että ei antanutkaan. Elä kuitenkaan missään nimessä itse hermostu hänelle. Jos hän suuttuu, pysy itse rauhallisena ja sano että sinulla ei tee mieli. Ei siihen voi sanoa vastalausetta. Lähteköön ovet paukkuen jos lähtee. Oma vikansa jos on niin lapsellinen että ei osaa keskustella. Järkevä ihminen kysyisi hermostumisen sijaan rauhallisesti että tekikö hän jotain väärin ja voisit vastata että et tehnyt vaan itse tulin epävarmaksi. Jos se ihminen on tollo joka ei osaa keskustella niin siinä kohti hermostukoon ja olkoon ääliö. Ja jos joku tekee jotain niin soita poliisille. Siinä se. Fiksut ihmiset hoitavat tuollaisenkin tilanteen fiksusti, ymmärtäväisesti ja rauhassa.
Olet vielä nuori ja villi. Sinulla on mielutekoja ja mielihaluja. Niiden toteuttaminen tuo hyviä muistoja. Suosittelen. Käytä nuoruuttasi ja tee miten parhaaksi näet. Yritä olla satuttamatta muita mutta ei sille mitään voi jos kesken kaiken loppuu mielenkiinto. Toisen osapuolen on ymmärrettävä sinua siinä. Jos hänelle paljastuisi että olitkin mies, loppuisi häneltäkin mielenkiinto (ehkä) etkä sinä voisi häntä siitä syyttää. Jos sinulta loppuu jostain muusta syystä mielenkiinto niin ei hänkään voi sinua siitä syyttää, vaikket itse edes tietäisi miksi mielenkiinto seksiin lopahti. Ainoa on se, että yritä selvittää tilanne niin, että kaikilla olisi hyvä mieli siitä huolimatta.
Et sinä mielestäni pelaa. Et ole mielestäni mikään kauhea nainen. Sinulla on mielestäni täysi oikeus toimia noin. Ei siitä tule vahinkoa kenellekään, jos et sitä tee ja jos toinen osapuoli ei sitä tee.
Kyllä sinä löydät kivan kiltin miehen joka sinulle sopii kunhan olet ystävällinen ja ajattelet miehiä yhtä hyvänä ystävämateriaalina kuin naisiakin. Lopun elämää rinnallasi oleva mies löytynee nimenomaa ystävistäsi jos fiksusti toimit.
Eikä miehien ymmärtäminen nyt niin vaikeaa ole. xD
Nekin ovat persoonia ihan niin kuin naisetkin. Ovat vain erittäin helposti naisen muotojen johdateltavissa, ei sen kummempaa eroa. Yksilöitä ovat kaikki. Ja jos ei tosiaan tajua jotain niin saa kysyä lisää. =)
Ainiin, elä ota kuuleviin korviin perustelemattomia väitteitä ihmisiltä, jotka eivät sinua edes tunne. Sitä ne suurimmaksi osaksi täällä tekevät. Hyvät jatkot! =D