Noin kuukausi sitten puolisoni ilmoitti, että toivottavansa hyvää loppuelämää ja halusi, että jatkamme eri poluille. Tätä edelsi riita, joka kulki kutakuinkin näin. Oli kulunut noin viikon verran, jolloin ilmapiiri oli pienien erimielisyyksien takia melko kireä. Asuimme samassa talossa, mutta tunnelma oli kireä. Olin huomannut, että puolisoani ahdisti kovasti jokin. En vain osannut lähestyä häntä ja pyytää sovintoa. Olin myös ahdistunut ja tilanne päättyi loukkaaviin sanoihin. Omalta kannaltani ne tulivat lähinnä provosointina ja sammakkona suusta. Sanoin hänelle, että hän tuntuu olevan mukava vain silloin, kun on jotain vailla. Lisäksi, että seksi tuntuu kyllä kelpaavan. Olen siis mies ja silti mennyt sanomaan tällaista ja erittäin häpeissäni. Tuskallisinta tässä on, että en todellakaan sydämessäni ajattele noin, vaan olin onnellinen ihanasta kumppanista ja rakastelussa olin pikemminkin saavana osapuolena. Tai todetaan, että se oli täydellistä.
Rakkaani on sitä mieltä, että ihminen usein möläyttää sellaisia, mitä hän todella tarkoittaa ja on sitä mieltä, että hän ei halua tuollaista kuulla eikä elää riidoissa. Näemme lähes päivittäin yhteisissä ympyröissä ja palaamme asiaan yhä uudelleen. Toki suhteessa oli riitoja, kuten normaalisti, mutta ei mistään isoista asioista ja molemmat olivat uskollisia. Rakas sanoo edelleen kaipaavansa, mutta myös tehneensä lopullisen päätöksen. Hän ottaa yhä uudestaan puheeksi nämä sanat ja olen sydämestäni vakuuttanut, että näin en suhteestamme ole ajatellut
Lienee turha sanoa, että kaipaus on viiltävää ja rakkaus häntä kohtaan on valtavaa Tunnen lisäksi suurta vihaa itseäni kohtaan sanomistani idioottimaisista sanoista. Tiedän hyvin, että kun nainen on tehnyt päätöksensä, on sitä mahdotonta muuttaa ja varsinkin tässä tapauksessa. Ja jos nainen päättää toisin, on se lähtöisin hänen omasta tahdostaan eikä painostuksesta. Olisin kuitenkin erittäin kiitollinen, jos varsinkin naiset voisivat ottaa kantaa, onko mitään keinoa osoittaa hänelle, etten loukkaavia sanojani ole tarkoittanut ja näyttää hänelle, että olen luottamuksen arvoinen. En halua enkä pysty heittämään rakkautta hukkaan.
Rakkaani on sitä mieltä, että ihminen usein möläyttää sellaisia, mitä hän todella tarkoittaa ja on sitä mieltä, että hän ei halua tuollaista kuulla eikä elää riidoissa. Näemme lähes päivittäin yhteisissä ympyröissä ja palaamme asiaan yhä uudelleen. Toki suhteessa oli riitoja, kuten normaalisti, mutta ei mistään isoista asioista ja molemmat olivat uskollisia. Rakas sanoo edelleen kaipaavansa, mutta myös tehneensä lopullisen päätöksen. Hän ottaa yhä uudestaan puheeksi nämä sanat ja olen sydämestäni vakuuttanut, että näin en suhteestamme ole ajatellut
Lienee turha sanoa, että kaipaus on viiltävää ja rakkaus häntä kohtaan on valtavaa Tunnen lisäksi suurta vihaa itseäni kohtaan sanomistani idioottimaisista sanoista. Tiedän hyvin, että kun nainen on tehnyt päätöksensä, on sitä mahdotonta muuttaa ja varsinkin tässä tapauksessa. Ja jos nainen päättää toisin, on se lähtöisin hänen omasta tahdostaan eikä painostuksesta. Olisin kuitenkin erittäin kiitollinen, jos varsinkin naiset voisivat ottaa kantaa, onko mitään keinoa osoittaa hänelle, etten loukkaavia sanojani ole tarkoittanut ja näyttää hänelle, että olen luottamuksen arvoinen. En halua enkä pysty heittämään rakkautta hukkaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.