Noin kuukausi sitten puolisoni ilmoitti, että toivottavansa hyvää loppuelämää ja halusi, että jatkamme eri poluille. Tätä edelsi riita, joka kulki kutakuinkin näin. Oli kulunut noin viikon verran, jolloin ilmapiiri oli pienien erimielisyyksien takia melko kireä. Asuimme samassa talossa, mutta tunnelma oli kireä. Olin huomannut, että puolisoani ahdisti kovasti jokin. En vain osannut lähestyä häntä ja pyytää sovintoa. Olin myös ahdistunut ja tilanne päättyi loukkaaviin sanoihin. Omalta kannaltani ne tulivat lähinnä provosointina ja sammakkona suusta. Sanoin hänelle, että hän tuntuu olevan mukava vain silloin, kun on jotain vailla. Lisäksi, että seksi tuntuu kyllä kelpaavan. Olen siis mies ja silti mennyt sanomaan tällaista ja erittäin häpeissäni. Tuskallisinta tässä on, että en todellakaan sydämessäni ajattele noin, vaan olin onnellinen ihanasta kumppanista ja rakastelussa olin pikemminkin saavana osapuolena. Tai todetaan, että se oli täydellistä.
Rakkaani on sitä mieltä, että ihminen usein möläyttää sellaisia, mitä hän todella tarkoittaa ja on sitä mieltä, että hän ei halua tuollaista kuulla eikä elää riidoissa. Näemme lähes päivittäin yhteisissä ympyröissä ja palaamme asiaan yhä uudelleen. Toki suhteessa oli riitoja, kuten normaalisti, mutta ei mistään isoista asioista ja molemmat olivat uskollisia. Rakas sanoo edelleen kaipaavansa, mutta myös tehneensä lopullisen päätöksen. Hän ottaa yhä uudestaan puheeksi nämä sanat ja olen sydämestäni vakuuttanut, että näin en suhteestamme ole ajatellut
Lienee turha sanoa, että kaipaus on viiltävää ja rakkaus häntä kohtaan on valtavaa Tunnen lisäksi suurta vihaa itseäni kohtaan sanomistani idioottimaisista sanoista. Tiedän hyvin, että kun nainen on tehnyt päätöksensä, on sitä mahdotonta muuttaa ja varsinkin tässä tapauksessa. Ja jos nainen päättää toisin, on se lähtöisin hänen omasta tahdostaan eikä painostuksesta. Olisin kuitenkin erittäin kiitollinen, jos varsinkin naiset voisivat ottaa kantaa, onko mitään keinoa osoittaa hänelle, etten loukkaavia sanojani ole tarkoittanut ja näyttää hänelle, että olen luottamuksen arvoinen. En halua enkä pysty heittämään rakkautta hukkaan.
Rakkaani on sitä mieltä, että ihminen usein möläyttää sellaisia, mitä hän todella tarkoittaa ja on sitä mieltä, että hän ei halua tuollaista kuulla eikä elää riidoissa. Näemme lähes päivittäin yhteisissä ympyröissä ja palaamme asiaan yhä uudelleen. Toki suhteessa oli riitoja, kuten normaalisti, mutta ei mistään isoista asioista ja molemmat olivat uskollisia. Rakas sanoo edelleen kaipaavansa, mutta myös tehneensä lopullisen päätöksen. Hän ottaa yhä uudestaan puheeksi nämä sanat ja olen sydämestäni vakuuttanut, että näin en suhteestamme ole ajatellut
Lienee turha sanoa, että kaipaus on viiltävää ja rakkaus häntä kohtaan on valtavaa Tunnen lisäksi suurta vihaa itseäni kohtaan sanomistani idioottimaisista sanoista. Tiedän hyvin, että kun nainen on tehnyt päätöksensä, on sitä mahdotonta muuttaa ja varsinkin tässä tapauksessa. Ja jos nainen päättää toisin, on se lähtöisin hänen omasta tahdostaan eikä painostuksesta. Olisin kuitenkin erittäin kiitollinen, jos varsinkin naiset voisivat ottaa kantaa, onko mitään keinoa osoittaa hänelle, etten loukkaavia sanojani ole tarkoittanut ja näyttää hänelle, että olen luottamuksen arvoinen. En halua enkä pysty heittämään rakkautta hukkaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kerropa sille että olit Todella vihainen (etkä oikein itsekään oikein ymmärrä miksi olit niin vihainen), halusit satuttaa ja sanoit jotain minkä tiesit satuttavan.
Sanot että et todellakaan ajattele noin, tiedät varsin hyvin olevan seksissä saava osapuoli. Sitä sinun on liene edes vaikea todistaa.
Ei ole mitenkään tavatonta, että riidat päättyvät pikaistuksissa eroon. Ja on myös hyvin yleistä, että aprikoinnin jälkeen palataan yhteen, mikäli niin tahdotaan. Sinä olet omalta osaltasi avainasemassa.
Muutama neuvo:
1. Koita vähän itsenäistyä. Älä ole niin ankara itsellesi, vaan hyväksy se, että teit virheen ja että suhteenne saattaa päättyä. Elämä jatkuu, vaikka suhteenne ei jatkuisi. Muista, että olet oman elämäsi päätähti. Ajattele omaa elämääsi ja tulevaisuuttasi ja mitä siltä haluat. Sinun ei tarvitse luopua omasta tahdostasi ja toiveistasi.
2. Sinun on syytä muodostaa selvä kuva, mitä oikein ajattelet suhteestanne ja rakkaastasi, ja mitkä ovat oikeat tunteesi. Niinpä et lauo sellaista mitä et tarkoita ja puhut itsestäsi ja siitä mitä sinä tunnet. Jämäkkyys tarkoittaa sitä, että ollaan oikeasti sitä mitä ollaan, puhutaan sen mukaan, eikä tanssita muiden pillien mukaan. Mieti aina, mitä todella ajattelet ja tunnet asioista ja kerro se naiselle. Näin nainen tietää, mitä todella tunnet ja hän pääsee omien epävarmuuksiensa yli.
3. Olette olleet kuukauden erossa? Usein juuri noihin aikoihin tullaan toisiin ajatuksiin. Harvoin parisuhdeasioissa kirjoitetaan mitään kiveen ja ollaan täysin toisesta riippumattomia. Voit alkaa yrittämään korjata tilannetta. Ajattele vaikka, että nainen testaa sinua, että välitätkö hänestä. Ole positiivinen, luota itseesi ja mahdollisuuksiisi. Ole sinnikäs ja näytä hänelle parhaat puolesi (älä kuitenkaan hiillosta tai piiritä). Tee selväksi, että haluat hänet. Nainen tekee oman päätöksensä, mutta jos uskot kaiken mitä hän sanoo, SINÄ ITSE et ole hänestä kiinnostunut.
Vaikutat hyvin empaattiselta mieheltä. Voi olla niinkin, että sanoit totuuden, ehkä naisesi ei ole mukava ellei ole jotain vailla.
Eihän tuo nyt mikään iso moka ollut! Jos tuollaisesta noin suuttuu, niin jotain muuta on kyllä taustalla.
Mikä suhde se sellainen on, jossa ei voi olla oma itsensä ja joutuu kokoajan varomaan sanojaan? En nyt tarkoita, että mitä tahansa saisi sanoa, mutta pitää ymmärtää myös huonoja hetkiä. Eihän meistä kukaan ole täydellinen, jokainen tekee virheitä. Saatko sinä ollenkaan mokata kotona? Toivottavasti jossain saat olla ihan vapaastikin.
Ehkä sinun pitäisi ottaa nyt etäisyyttä vaimoosi. Tarkoitan, että lopeta roikkuminen. Näytä hyväksyneesi tilanne, mutta älä liioittele. Se voi auttaa. Ihan oikeasti ;) Me naiset olemme vähän sellaisia, että haluamme huomiota. Kun sitä ei enää tulekaan, niin...
Kiitos kannustavista viesteistä. Riidasta oli ehtinyt kulua viikon verran, kun yritin lähestyä naista anteeksipyynnön merkeissä. Olin kuitenkin kuulemma tehnyt peruuttamattoman virheen ja nyt oli syytä jatkaa erilleen. Seuraavina viikkoina tuli ilmi, että hän oli lohduttautunut erään yhteisen tuttumme kanssa(ei läheinen). Ennen kuin itse sain asiasta vihiä, hän tunnusti tapahtuneen minulle ja kertoi itkien, että ei uskaltanut tapahtunutta aluksi minulle myöntää. En tiedä tarkalleen mikä heidän tilanteensa on, mutta nainen sanoi, että ei rakasta tätä miestä. Kuitenkin hänen palatessa noihin sanoihini hän tavallaan syyttelee minua ajautumisestamme erilleen. Minusta tilanne on tuntunut tottakai helvetin pahalta ja olen välillä ajautunut ilmeisen inhimillisiin tunteisiin ja tavallaan syyttelyihin ja hänen nykytilanteesta uteluihin.
Tiedän kyllä hyvin faktan, että minun täytyisi nyt keskittyä itseeni ja olen siinä ihan viime päivinä jo hieman onnistunut. Kuitenkin huomaan välillä hänen kaipaavan katseensa ja tunnen oman suunnattoman ikävän. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta ja haluan hänelle tottakai tehdä hyviä asioita ja olla mukava. Osa minusta kuitenkin sanoo ristiriitaisesti, että olemalla kuin mitään ei olisi tapahtunut tavallaan hyväksyn pelkän ystävyyden ja näytän sen myös hänelle. Tyhmää, tiedän sen. Rehellisesti sanoen en halua olla pelkkä ystävä, enkä tiedä kykenenkö siihen, vaan sydämeni tahtoo näyttää hänelle koko ajan miten paljon häntä rakastan ja halata ja syleillä.
En teidän tilannetta tarkemmin tiedä, mutta kirjoitustesi perusteella kuulostaa siltä, että naisellasi on jonkinlainen kriisi menossa, hän ei ehkä tiedä mitä haluaa. Ehkä teidän suhde on käyny tylsäksi hänen mielestään, mutta tietää että olet varma nakki hänelle ja siksi turvallinen vaihtoehto. Kai hän sinustakin on joskus kovasti tykännyt? Jos et ole niiden aikojen jälkeen suuremmin muuttunut tai hölmöillyt, niin kallistuisin kyllä tuohon kyllästymisen puoleen. Oma rakkautesikaan ei kuitenkaan kestä loputtomiin, jos et saa samaa toiselta. Alkuhätään voisin sanoa vinkiksi että ota hieman etäisyyttä. Näytä hänelle että pärjäät ihan hyvin vähemmälläkin seuralla hänestä. Älä sano hänelle yhtään turhaa pahaa sanaa, ettei pääse tarttumaan niihin. Kerro sitten miten kävi.
jos käsitin oikein tilanne oli ollut kireä sen takia että naista painoi jokin (ilmeisesti pettäminen tai ainakin toisen perään haikailu) tästä tilanteen kireydestä sitten molemmat olitte ahdistuneita ja tunteet purkautuivat riitelyyn ja nainen sai sinun negatiivisista lausahduksistasi (jotka kenties olivat totuus tai ainakin kertoivat siitä miltä sinusta joskus tuntuu) sopivasti oikein hyvän tekosyyn kääntää koko asetelman päälaelleen eli alkoi syyttää sinua parisuhteen huonoista puolista. ei halua kantaa vastuuta teoistaan vaan kieltää syyllisyytensä itseltäänkin ja kätevästi syyttää sinua. on niin helppoa sysätä oma paha olo ja moraalittomat teot toisesta johtuvaksi. varmaan jotakin oli tehnyt, ei kukaan täysjärkinen ihminen päätä parisuhdetta sen takia että kuulee riitatilanteessa sellaisia asioita mitä kerroit naisellesi sanoneen. tai no, ehkä teinit. ei kuulosta kovin kypsältä.
nainen taitaa haikailla vapauden perään, mutta samalla on ahdistunut koska pitää sinua hyvänä miehenä. siksi sekoilee ja tekee mitä sattuu ja lopulta purkaa pahan olonsa sinuun ja syyttää sinua siitä jos parisuhteenne päättyy koska voi henkisesti niin pahoin ettei kestäisi syyttää siitä itseään. selvittäkää asianne, mutta vaadi myös naiseltasi nöyryyttä ja anteeksipyyntöä. osoita ettei voi kohdella sinua noin. jos ei onnistu niin unohda koko tapaus. kyllä kaltaisellesi miehelle ottajia löytyy, kunhan ensin opit myös olemaan elämättä liikaa naisen ehdoilla..
Erityisesti nimimerkeille muumi007 ja nainennnnn kiitoksia. Olette yleiskuvassa varmasti hyvin pitkälle oikeassa.
Tilanne on edelleen kuta kuinkin sama. Näen häntä edelleen lähes päivittäin eli töissä ja sillon tällöin olen ajautunut keskustelemaan hänen kanssaan tilanteesta. Tapailee edelleen tätä toista miestä. Sanoo, että kun tilanne on ajautunut tähän ja on tapahtunut, mitä on tapahtunut, niin hänen mielestään paluuta entiseen ei ole. Kuitenkin sanoo, että ei rakasta tapailemaansa miestä eikä tiedä mitä tekisi jatkossa tämän kanssa. Itse olen vakuuttanut rakkauttani, koska se ei ole mihinkään muuttunut. Kaipaan häntä edelleen valtavasti ja ajattelen lähes koko ajan. Loppua ei näytä tulevan.
Nainen sanoo, että ei ole varma rakastaako minua ja haluaako lähelleni. Tämä asia sattuu nyt ehkä eniten, epävarmuus. Inhimillistä on varmasti, että edelleen elätän toivetta siitä, että palaisimme yhteen, koska uskon myös naisen rakastavan minua. Olen häneltä pyytänyt, että hän sanoisi, ettei rakasta minua ja voisin kadota hänen elämästään. Saisin ehkä pienen helpotuksen tilanteeseen. Hän ei kuitenkaan asiaa suostu sanomaan. Tiedän edelleen, että minun täytyisi yrittää jatkaa elämääni ja olla huomaamatta naista, mutta asia tuntuu mahdottomalta. Ehkä nainen on sitten vielä epävarma ja koittaa vedättää minua. Tiedän, että siedän liikaa, mutta kun en osaa vihatakaan.