Tuntuu, että osa palstalaisista onnistuu kaikessa ja osa epäonnistuu kaikessa. Kumpaan ryhmään itse lukeudut?
Krooniset onnistujat ja epäonnistujat
aI
31455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
kirottuja, toiset siunattuja.
valehdella paremmin, toiset huonommin? Itse en kuulu kumpaankaa, koska trollailen vaan....
elämänasenteesta kii :) Tarpeeksi on kokenu kolhuja, niin ei enää ihan pienistä kitise ja lannistu.
käynyt hyvä munkki?
aina, mutta joskus :)
sehän on itse nunna.
kysyy mikä sua riepoo minus? Kerro vaa iha kakistelematta, nii helpottaa :)
Siltä ainakin itsestäni tuntuu. Joku toinen voi hyvinkin olla asiasta eri mieltä, mutta tämähän onkin enempi asennekysymys.
kuinka jatkuvat vastoinkäymiset voi tulkita onnistumiseksi tai päinvastoin?
*asennekysymys?*
Jotkut ovat tyytyväisiä sinkkuuteen, köyhyyteen ja sairauksien vähäiseen määrään. Toinen on vittuuntunut, vaikka on terve kroppa, on kumppani ja töitäkin on. Mutta kun niissä kaikissa tuntuu siltikin olevan aina jotain vikaa. Näin niin kun esimerkin vuoksi.
ihan konkreettisista onnettomuuksista, joita tulee peräjälkeen. Miksi pitäisi teeskennellä, että hyvin menee, jos on pää irti?
Mutta toinen on silti mielestään onnekas kun on hengissä ja toinen onneton, kun on kohdannut vaikeuksia. Muistan, kun isäni isä oli samassa sairaalassa samaan aikaan äitini äidin kanssa. Ukki kehui, miten hyvää hoitoa sai ja mummo valitti sairauttaan. Minusta molemmat olivat periaatteessa samassa jamassa.
että yhdestä kommentista ei voida vetää johtopäätöksiä kenenkään elämänasenteesta. Enkä tässä ketjussa edes puhu elämänasenteesta vaan siitä, että elämässä sattuu itsestä riippumattomista syistä sarjatulella onnistumisia/epäonnistumisia.
Kun/ jos epäonnistuu tavoitteissaan, niin sieltä noustaan ylos ja yritetään uudestaan. Toivottavasti hieman viisaampana ja yhtä elämänkokemusta rikkaampana pusketaan eteenpäin.
Ei elämä ole noin mustavalkoista, että aina onnistuu tai epäonnistuu. Nousuja ja laskuja on jokaisella.
Homman juju on siinä, ettei luovuta, vaikka maailma joskus potkiikin.
Uutta uskallusta ja määrätietoisuutta peliin vaan.
Yläpeukku tuli.
jos jonkun epäonnistumiset tulevat täysin itsestä riippumattomista syistä? Kaikki elämässä ei riipu vain itsestä, vaan kohtalo tulee ja lyö/palkitsee.
Tää sontasaitti hidastelee ja temppuilee taas. Piti vastata jo aikaisemmin, mutta en saanut sivua aukeamaan.
Vastaaminen tökkii ja lataa tyhjää.... grrrr!
Niin, olin sanomassa... Tuskin kukaan selviää elämästä ilman epäonnistumisia.
Ei pidä antaa periksi, vaikka joskus tuntuukin toivottomalta (kaikesta huolimatta) uutta höyryä masinaan ja rohkeutta yrittää...
En ymmärtänyt, mitä tarkalleen tarkoitit?
Jos nyt puhutaan onnistumisista ja epäonnistumisista joihin itse voi vaikuttaa, joko pitemmän- tai lyhyentähtäimen suunnittelulla. Olen huomannut, että omissa hankkeissani ja tavoitteissani on aina tarkistamisen varaa. En uskalla tuudittautua ajatukseen, että ensimmäinen yritys tuottaisi koskaan toivottua tulosta.
Jotkut miettii yksityiskohdat tarkemmin ja laaja-alaisemmin, kuin toiset.
Jotkut ei suunnittele mitään ja oppivat epäonnistumisen kautta.
Jotkut jaksavat yrittää, jotkut luovuttavat. Johtuu varmaan myös luonteesta ja asenteesta?
Vaihtoehtoja olisi lukemattomia...
En tarkoita sairauksia, onnettomuuksia, tms., ne ei mielestäni kuulu tähän aiheeseen, vaan puhun ap:n mainitsemista onnistumisesta ja epäonnistumisesta.
onnistuminen on onnea ja epäonnistuminen epäonnea. Tähän sisältyvät myös sairaudet ja onnettomuudet.
ollut molempia... Paitsi, että mä oon kyllä tehnyt vääriä valintoja ja virheitä tähänastisen elämäni aikan niin paljon, että tuskin 2-3 ihmistä tekee samaa määrää virheitä koko elämänsä aikana.
Kantapäät on niinku kroonisesti kipiät.
Kun elämä on syönyt onnistumisen perimmäiset hyödyt aletaan olla tilassa jossa yrittäminen on turhauttavaa. Tällöin jäljelle ei jää onnea tai epäonnea vaan turhauttava tilanne jossa mikään ei tunnu merkitsevästi hyödylliseltä, onnistumisten etsimisen kadottaessa mielekkyytensä päädytään olemaan tyytymätön tässä ja nyt.
Onko se epäonnea?
Ei.
Se on helvettiä.
jälkimmäiseen.
Aloittaja kuuluu samaan siihen ihmisryhmään, joilla kengännumero on suurempi kuin älykkyysosamäärä
Miten epäonnistutaan elämässä? Ai jos kuolee vai?
näyttää ajattelevan et vastoinkäymiset olis epäonnistumista..näin käy jos on kauheesti suunnitelmia eikä siedä sitä ettei elämä mee aina suunnitelmien mukaan :) Kuolema kuuluu elämään ei siinä voi epäonnistua, paitti itsarissa...
taisi olla retorinen kysymys ;) =tiesi vastauksen, jonka juuri toistit.
sen väliä, keskustellessa saa olla samaa mieltä ja toistaa. Siksees mä kerroin tässä myös omanmielipiteeni, en ojentaakseni yksinkertaista blondia :)
hieman vaikeaselkoinen ;) Ihan hyvä, että joku suomentaa mun juttuja :)
Jopa seitsemän uutisissa todettiin Suu Kyin suvussa vallitsevan kirouksen. Suu Kyin isä oli tapettu ja Suu Kyi joutunut elämään vuosikymmenet kotiarestissa.
Tsekkaas kuka, ja mikä, se isukki oli. Tietyissä ammattiryhmissä on hyvinkin erilaisia riskejä kuin vaikkapa rakennusinsinöörin ammatissa...
Neitokainen taasen... Se kirous on kyllä enempi itseään toteuttava kuin mitään muuta. Jos pidät suusi kiinni, niin saat olla enemmän rauhassa. Jos olet äänekäs toisinajattelija ja poliittinen hahmo sotilashallinnon ohjaamassa maassa, niin suun avaaminen tietää väistämättä ongelmia.
Kirous? plääh.
henkilöille on annettu tehtävä eivätkä he laske kärsimyksensä määrää tehtäväänsä toteuttaessaan.