Eli, olen ollut nyt vakipanosuhteessa vähän 'rentumman' puoleiseen mieheen yli vuoden verran. Hän ei kuitenkaan ole siinä mielessä ihan kaikilta osin perinteinen renttu että ei käytä alkoholia kuin kohtuullisesti ja ei tupakoi ollenkaan (paitsi silloin tällöin baareissa). Nämä asiat ovatkin mielestäni todella hyviä, sillä en etsi alkoholistia enkä tupakoijaa. Eipä sillä, vastaavasti taas moni tuntemani kiltimpi ja ujompi mies polttaa ihan ketjussa...
Muuten kyllä täyttää rentun piirteet: hyvin itsevarma (siis ei pelkästään normaalisti vaan melkein pienoiseen häveliäisyyteen asti), naisia riittänyt ennen minua ehkä liikaakin (tarkkaa määrää en ole mennyt kyselemään, mutta sen näkee että niitä on kyllä ollut paljon), kiroilee paljon (voi tietty ujo nörttikin kiroilla harva se sekunti ihan harrastuksekseen, sellaisiinkin olen törmännyt),likaisia puheita riittää yms.
Mietinkin, että jos on jo yli vuoden verran saanut pitää tiiviisti yhteyttä eli on muutakin kuin pelkkä känninen yhden illan suhde (kännissä ei olla koskaan oltu, seksisuhdekin aloitettiin vasta tavattuamme ensin selvin päin kaupungilla muutaman kerran ilman seksiä), onko minkäänlaista mahdollisuutta että tuonkaltaisen miehen saisi tarpeeksi kylmällä, välinpitämättömällä ja määrätietoisella kohtelulla omakseen?
Sen kyllä jo tiedän ihan kokeilemattakin että tunteellisilla ruikutuksilla tuollaista tyyppiä ei kahlita vaan siinä vain häviää, mutta entä tuo kylmäkiskoisempi tyyli? Kellään kokemusta entisen vakipanorentun muuttumisesta poikaystäväksi?
Joku varmaan ihmettelee miksi kyselen mahdollisuutta saada renttua suhteeseen. No, hän on ollut 'renttuudestaan' huolimatta ensimmäinen mies elämässäni joka on ollut suhteeni monessa asiassa kärsivällinen ja ymmärtäväinen ja sen takia onnistunut vahvistamaan minua miesten suhteen (enää en esim. pelkää miesten seurassa kuten aiemmin traumojeni vuoksi).
Mm. jos ei seksi ota kymmenien turhien yritysten jälkeen siltä illalta sujuakseen niin pysyy ihan tyynenä ja toteaa vain että 'no, se on vain niin tiukka' ja skippaa sitten parilla päivällä kutsuakseen taas luokseen uusintayritystä varten.
Kaiken kaikkiaan vaikka tämä seksisuhde onkin, on seksin kanssa ollut koko ajan ihan tähän hetkeen asti paljon ongelmia koska en kiihotu kovin helpolla. Jokatapauksessa suhteen laadusta huolimatta tyyppi kuittaa ongelmat ihan tyynellä olankohautuksella ja joko koittaa saada minut vielä kiivaammin syttymään tai sitten vaan skippaa toisiin kertoihin ja tehdään yhdessä jotain muuta kuin harrastetaan seksiä. Sen sijaan moni ns. 'kiltti, arka poika' on raivostunut minulle vastaavasta ja jopa ottanut hatkat, murskaten itsetuntoani.
Lisäksi noilta 'kilteiltä pojilta' en koskaan saanut ainuttakaan lahjaa, vaikka olivat sentään seurustelusuhteita. Sen sijaan tämä 'renttu' antaa aina vähän väliä lahjoja ja kerran kun satuin omimaan erään hänen tavaransa jonka hän oli vahingossa unohtanut luokseni, hän ei ollenkaan suuttunut siitä että olin ko. esineen 'pöllinyt' (olin luullut että se oli jätetty tarkoituksella kunnes alkoi kysellä sen perään) vaan sanoi että kun kerran pidän siitä näin paljon, niin saan toki pitää sen.
En nyt tarkoita että haluan tehdä mahdottomasta mahdollisen. Haluan vain kuulla, onko olemassa minkäänlaista MAHDOLLISUUTTA että yli vuoden seksisuhteen jälkeen välit voisivat vielä syvetä joksikin muuksi?
Muuten kyllä täyttää rentun piirteet: hyvin itsevarma (siis ei pelkästään normaalisti vaan melkein pienoiseen häveliäisyyteen asti), naisia riittänyt ennen minua ehkä liikaakin (tarkkaa määrää en ole mennyt kyselemään, mutta sen näkee että niitä on kyllä ollut paljon), kiroilee paljon (voi tietty ujo nörttikin kiroilla harva se sekunti ihan harrastuksekseen, sellaisiinkin olen törmännyt),likaisia puheita riittää yms.
Mietinkin, että jos on jo yli vuoden verran saanut pitää tiiviisti yhteyttä eli on muutakin kuin pelkkä känninen yhden illan suhde (kännissä ei olla koskaan oltu, seksisuhdekin aloitettiin vasta tavattuamme ensin selvin päin kaupungilla muutaman kerran ilman seksiä), onko minkäänlaista mahdollisuutta että tuonkaltaisen miehen saisi tarpeeksi kylmällä, välinpitämättömällä ja määrätietoisella kohtelulla omakseen?
Sen kyllä jo tiedän ihan kokeilemattakin että tunteellisilla ruikutuksilla tuollaista tyyppiä ei kahlita vaan siinä vain häviää, mutta entä tuo kylmäkiskoisempi tyyli? Kellään kokemusta entisen vakipanorentun muuttumisesta poikaystäväksi?
Joku varmaan ihmettelee miksi kyselen mahdollisuutta saada renttua suhteeseen. No, hän on ollut 'renttuudestaan' huolimatta ensimmäinen mies elämässäni joka on ollut suhteeni monessa asiassa kärsivällinen ja ymmärtäväinen ja sen takia onnistunut vahvistamaan minua miesten suhteen (enää en esim. pelkää miesten seurassa kuten aiemmin traumojeni vuoksi).
Mm. jos ei seksi ota kymmenien turhien yritysten jälkeen siltä illalta sujuakseen niin pysyy ihan tyynenä ja toteaa vain että 'no, se on vain niin tiukka' ja skippaa sitten parilla päivällä kutsuakseen taas luokseen uusintayritystä varten.
Kaiken kaikkiaan vaikka tämä seksisuhde onkin, on seksin kanssa ollut koko ajan ihan tähän hetkeen asti paljon ongelmia koska en kiihotu kovin helpolla. Jokatapauksessa suhteen laadusta huolimatta tyyppi kuittaa ongelmat ihan tyynellä olankohautuksella ja joko koittaa saada minut vielä kiivaammin syttymään tai sitten vaan skippaa toisiin kertoihin ja tehdään yhdessä jotain muuta kuin harrastetaan seksiä. Sen sijaan moni ns. 'kiltti, arka poika' on raivostunut minulle vastaavasta ja jopa ottanut hatkat, murskaten itsetuntoani.
Lisäksi noilta 'kilteiltä pojilta' en koskaan saanut ainuttakaan lahjaa, vaikka olivat sentään seurustelusuhteita. Sen sijaan tämä 'renttu' antaa aina vähän väliä lahjoja ja kerran kun satuin omimaan erään hänen tavaransa jonka hän oli vahingossa unohtanut luokseni, hän ei ollenkaan suuttunut siitä että olin ko. esineen 'pöllinyt' (olin luullut että se oli jätetty tarkoituksella kunnes alkoi kysellä sen perään) vaan sanoi että kun kerran pidän siitä näin paljon, niin saan toki pitää sen.
En nyt tarkoita että haluan tehdä mahdottomasta mahdollisen. Haluan vain kuulla, onko olemassa minkäänlaista MAHDOLLISUUTTA että yli vuoden seksisuhteen jälkeen välit voisivat vielä syvetä joksikin muuksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Anteeksi triploista! Latasi ja latasi vain niin en tiennyt että kaikkina kertoina lähti! Ne loput voi poistaa...
NUNNA: Te olette ihan oikeassa. Olen vanhapiian ikään ehtinyt ja asun luostarissa.
Mites nyt suu pannaan?
Mulla on läppäri patjan alla piilossa.Kuten mun dildokin.
muuta ku että te naiset osaatte olla idiootteja. Tarviiko mun oikeesti ees perustella tätä?
"unohdat" ehkäisyn jollain kerralla, niin olet kahlinnut miehen itseesi loppuelämäksesi.
aika erikoisesti yrität itsellesi perustella tuota, sanot että tämä renttu on vallan ihana ja kaikki tuntemasi kiltit miehet taas ovat olleet töykeitä kusipäitä. näinköhän on?
mutta siis, ehkäisypillerit vessanpönttöön niin olet onnellinen rentun omistaja. ole hyvä.
No, anteeksi nyt vaan mutta pahiten olen saanut takkiin koittaessani luottaa kiltteihin miehiin. Mulla meni nimittäin toisin päin kuin mitä yleensä väitetään: ensin koitin turvautua ujoihin ja muiden naisten sorsimiin miehiin (usein huomattavasti itseäni lyhempiinkin - mikä siis osasyy heidän huonolle naismenestykselleen).
Heihin verrattuna tuo kohtelee minua hyvin. En ole väen vängällä vonkumassa suhdetta juuri häneen, kysyn vain mahdollisuuksia. Eikä siis ole sieltä pahimmasta päästä: ei rikoksia takana, työpaikka löytyy, osaa pysyä alkoholin suhteen kohtuudessa ja ei polta.
Ja en halua mitään typeriä lapsenhankintaneuvoja (en ikinä tässä tilanteessa menisi tekemään lasta, mutta en kyllä muutenkaan vaan ennemmin elän koko elämän lapsettomana koska en usko perhe-elämän sopivan minulle), vaan KOKEMUKSIA: saavat olla yhtä hyvin onnistuneita kuin epäonnistuneitakin, kunhan tulevat ihmiseltä jolla on aiheesta omakohtaista/ vierestä nähtyä KOKEMUSTA.
Eli ei näitä "Olet tyhmä enkä edes perustele"-juttuja - sitä paitsi keskustelupalstoilla mielellään haluaisin kuulla PERUSTELUT viestien väitöksiin ylipäänsä. Eipä ole hän ainakaan repinyt ja pettänyt luottamusta samalla lailla kuin ne kiltit, naisten normaalisti hyljeksimät pojat... Heidän takiaan minulle ehti jo kehittyä miespelko, josta nyt olen onneksi parantunut.
Taidat olla ääripäiden ihminen (extreme!) jos et löydä miehiä muualtakin kuin rentuista ja naisten hylkimistä ujoista mulkeroista. Uskoisin että niitä miehiä löytyy sieltä välimaastostakin. Eli ei liian ujoja tai kilttejä, muttei myöskään mitään röyhkeitä naistenkaatajia. Tiedätkö mitä tarkoitan? Sellaisiakin on, jotka ovat sosiaalisia ja ns.meneviä miehiä eikä mitään tylsiä hissukoita, mutta jotka eivät kuitenkaan pakkomielteisesti pokaa jokaista vastaantulevaa naista, vaan etsivät ihan oikeaa ihmissuhdetta eikä pelkkää panosuhdetta. Usko jos tahdot.
Tietysti on, ja tiedän että sellainen olisi ehkä se paras. Mutta minusta ovat aina kiinnostuneet vain ääripäät: joko niin ujot, että eivät uskalla tehdä minkäänlaista siirtoa vaan vain tuijottavat ja hymyilevät tai sitten nuo 'kovikset'. Kunnon keskitien tallaajaan minulla ei ole ollut mahdollisuutta liki koskaan (tai jos on, on olleet ulkomaalaisia muualta Euroopasta).
Ja muutaman tuollaisen ujon olen missannut jo siksikin, että ei tosiaan olla tehty muuta kuin katsottu syvään ja hymyilty. Vasta myöhemmin saanut tietää että olikin kiinnostunut, kun on jo liian myöhäistä. Tuohon aikaan kun vielä oli ehtinyt jo tulla sitä pelkoa miehiä kohtaan, olin välillä jopa tulkinnut leveän hymyn ja syvän katseen pilkaksi... Ja vasta myöhemmin saanut tietää olleeni väärässä.
Mikäpä siinä ujossakaan muuten, mutta omalla kohdallani he tuntuvat aina olleen:
* hermoilevia - ei siinä muuten mitään, mutta kun ovat purkaneet usein sitä hermostustaan minuun! Juuri esimerkiksi seksin kanssa: molemmat kokemattomia, ja kun ei heti ensiyrittämältä ymmärrettävästi mene nappiin, äyskitään minulle (olin tuossa esimerkkitapauksessa täysin neitsyt ja niin oli poikakin, joten olisi olettanut edes jonkinlaista ymmärrystä
* antavat merkkejä joista ei voi olla varma: kun ei lähestytä edes sanomalla vaikka "moi" vaan katsellaan vain sivusta ja hymyillään, on helppo tulkita se pelkäksi ystävällisyydeksikin
* tarvitsee vetää kauheat lärvit uskaltaakseen lähestyä edellisesimerkkiä selvemmin (en minä pure: vaikka en olisi kiinnostunut seurustelusta, en silti antaisi törkeitä pakkeja vaan sanoisin vain ystävällisesti ei kiitos)
* eivät valmiita puolustautumaan tiukan paikan tullen: itsekin kyllä kykenen pistämään vastaan jos koitetaan alistaa tai höynäyttää, joten odotan ettei mieskään muiden kynnysmatoksi alistu (en tarkoita että pitää itse räyhätä ja pullistella, kunhan vain osaa puolustautua)
* jos itse koittaa kaiken rohkeutensa keränneenä tehdä aloitteen ujoon mieheen jonka kanssa aiemmin on katseita vaihdettu ja näkynyt muutakin kiinnostuksen merkkiä: miehen vastaus: "ei me sovita yhteen"
* eivät hyväksy sitä jos itse silloin tällöin (kerran puolessa vuodessa) otan 2-3 lasillista: tämä siis absolutistien tapauksissa
* selän takana haukutaan ulkonäköäni kavereilleen (en kyllä ole mikään läski joten se siitä): tällä lailla esim. muuan ujo mies onnistui tekemään yo-juhlistani helvettiä
Siispä tuo kuvaamasi keskitien kulkija olisi kieltämättä ideaalein, mutta kun juuri he eivät kiinnostu...
Tietysti on, ja tiedän että sellainen olisi ehkä se paras. Mutta minusta ovat aina kiinnostuneet vain ääripäät: joko niin ujot, että eivät uskalla tehdä minkäänlaista siirtoa vaan vain tuijottavat ja hymyilevät tai sitten nuo 'kovikset'. Kunnon keskitien tallaajaan minulla ei ole ollut mahdollisuutta liki koskaan (tai jos on, on olleet ulkomaalaisia muualta Euroopasta).
Ja muutaman tuollaisen ujon olen missannut jo siksikin, että ei tosiaan olla tehty muuta kuin katsottu syvään ja hymyilty. Vasta myöhemmin saanut tietää että olikin kiinnostunut, kun on jo liian myöhäistä. Tuohon aikaan kun vielä oli ehtinyt jo tulla sitä pelkoa miehiä kohtaan, olin välillä jopa tulkinnut leveän hymyn ja syvän katseen pilkaksi... Ja vasta myöhemmin saanut tietää olleeni väärässä.
Mikäpä siinä ujossakaan muuten, mutta omalla kohdallani he tuntuvat aina olleen:
* hermoilevia - ei siinä muuten mitään, mutta kun ovat purkaneet usein sitä hermostustaan minuun! Juuri esimerkiksi seksin kanssa: molemmat kokemattomia, ja kun ei heti ensiyrittämältä ymmärrettävästi mene nappiin, äyskitään minulle (olin tuossa esimerkkitapauksessa täysin neitsyt ja niin oli poikakin, joten olisi olettanut edes jonkinlaista ymmärrystä
* antavat merkkejä joista ei voi olla varma: kun ei lähestytä edes sanomalla vaikka "moi" vaan katsellaan vain sivusta ja hymyillään, on helppo tulkita se pelkäksi ystävällisyydeksikin
* tarvitsee vetää kauheat lärvit uskaltaakseen lähestyä edellisesimerkkiä selvemmin (en minä pure: vaikka en olisi kiinnostunut seurustelusta, en silti antaisi törkeitä pakkeja vaan sanoisin vain ystävällisesti ei kiitos)
* eivät valmiita puolustautumaan tiukan paikan tullen: itsekin kyllä kykenen pistämään vastaan jos koitetaan alistaa tai höynäyttää, joten odotan ettei mieskään muiden kynnysmatoksi alistu (en tarkoita että pitää itse räyhätä ja pullistella, kunhan vain osaa puolustautua)
* jos itse koittaa kaiken rohkeutensa keränneenä tehdä aloitteen ujoon mieheen jonka kanssa aiemmin on katseita vaihdettu ja näkynyt muutakin kiinnostuksen merkkiä: miehen vastaus: "ei me sovita yhteen"
* eivät hyväksy sitä jos itse silloin tällöin (kerran puolessa vuodessa) otan 2-3 lasillista: tämä siis absolutistien tapauksissa
* selän takana haukutaan ulkonäköäni kavereilleen (en kyllä ole mikään läski joten se siitä): tällä lailla esim. muuan ujo mies onnistui tekemään yo-juhlistani helvettiä
Siispä tuo kuvaamasi keskitien kulkija olisi kieltämättä ideaalein, mutta kun juuri he eivät kiinnostu...
Voin kertoa, että olin 10v naimisissa ujon miehen kanssa, joka osoittautui tosi rentuksi. Vaikkei kukaan sitä uskonut, eikä usko edelleenkään (varsinkaan hänen suku) Juo alkoholia liian riittävästi ja sen sisäänpäinkääntymistä sai hävetä. Eikä liiemmin ota vastuuta lapsistaan, mutta on näille kiva iskä, eli vetää kermat päältä. Sitten vielä eron jälkeen selvisi, etten ollut liitossani ainut nainen, mutta se ei enää kirpaissut. Tuli vain todettua, että mitä muuta kivaa on vielä kuulematta tai näkemättä.
Nyt olen jaloillani ollut jo 3 vuotta ja elämässä on 1 vanha vakipano 15 vuoden takaa. Homma vain luisui käsistä, kun feisbuukattiin 15v jälkeen ja tapailtiin ensin kahviloissa. Nyt tasaista tapaamista takana jo 1,5 vuotta. Hän, jos kuka on naisiin menevä ja pettänytkin joskus tyttöystäväänsä minun kanssa useasti, mutta silti hänellä on hyvä työ, osaa puhua henkeviä ja on erinomainen sängyssä. Näyttää päällepäin tosi rentulta. Tällä hetkellä hänellä ei ole ketään ja olen huomannut hänen alkaneen puhua lämpimiä muutenkin. Iloiset poikamiespäivät kuulema on jo ohi ja hän haluaisi vakiintua ja hankkia perheen reilu nelikymppisenä. Minä taasen olen jo äiti ja se meitä vissiin kaihertaa. Emme ole sitä suoraan sanoneet ääneen, mutta minulla ei enää kello tikitä varsinaisesti. Nyt kuitenkin olen alkanut miettimään, että ikäni puolesta vielä ehtisin ja omat lapset jo niin isoja, että iltatähdelle oilisi paikka. En tiedä miten hän suhtautuisi, jos sanoisinkin, että voisin iltatähden vielä tehdä. Olen tehnyt hänelle abortin joskus 15v sitten, mutten ole kertonut sitä (vielä). Hän on avoimesti pohtinut, että josko "hän ei toimi" kaikkien naisseikkailujen jälkeen, mutta olen lohdutellut, että varmaan toimii... ;)
Oma ongelmani on, että olen oikeasti ihastunut häneen uudelleen vaikka sovimme, että pidetään tunteet taka-alalla ja nautitaan makuuhuoneesta. Minua ei tässä iässä edes enää haittaisi, vaikka olisikin pettävä mies. Jos haluaa vielä vanhoilla päivillään seikkailla, niin tehköön sen. En ole mustasukkaista laatua ja ymmärrän ihmiseloa omasta mielestä ja olisin valmis oikeaan suhteeseen "vioista" huolimatta. Minulla on joka ikinen mies, jonka kanssa seurustellut, pettänyt minua. Aika kyyniseksi vetää kokemusten perusteella ja sopeutunut ajatukseen, etten ikinä edes saa miestä joka olisi uskollinen. Onko sellaisia olemassakaan? No varmaan, mutta kohdalleni ei ole osunut.
Niin, että ei se ihmisen luonteeseen ja ulkoiseen olemukseen se renttuus katso. Hiljaisessa vedessä ne kalatkin kutee, ja käyvät naapurinkin mädissä. Lasta en tekisi salaa, mutta lapsen hankkiminen on jo ajatuksissani mahdollista. Niin se mieli tekee kepposia ja mietin, että saisinkohan koskaan tuota omakseni. Mutta jos alkaisi seurustella, niin haluaisin tietää alkaisiko hän sen takia, että tekisin lapsen vai siksi, että hän välittää minusta.
No hyvä että on joku muukin joka pohtinut vakipanoa pysyvään suhteeseen... :) Ehdin jo luulla että olen ongelmani kanssa yksin, kun tuli vain noita rienaavia kommentteja.
Enkä minäkään väkisin ole vakipanoa muuksi kääntämässä, pohdin vain olisiko sellainen mahdollista... Eli en ole varsinaisesti ihastunut enkä soittele koskaan miehen perään jottei hän saa sitä kaiketi kaipaamaansa ihailua vaan odotan aina hänen soittoaan. Luulenpa että jos alkaisi itse soitella, voisi tuo kyllästyä aika pian.
Olen vain huomannut nuo miehet hyvät ominaisuudet verrattuna kehenkään aiempaan tapaamaani, ja siitä nämä 'mitä jos'-pohdinnat lähtivät liikkeelle.