...on täällä palstoilla siitä kun suhde ei toimi.
Asiahan on niin että olemme erilaisia. Osa ei osaa päättää mitä hakee, ei koskaan elämässään. Osa hakee vain seksiä koska ei ehkä pysty henkisesti mihinkään. Tai haetaan jotain omia unelmia vastaavaa liian täydellistä ihmistä....onko sitä? Sitoutuminen ja sen mukanaan tuoma vastuu saattaa olla liikaa...tai vanhanaikaista. osa meistä ottaa asiat kevyemmin, osa vakavammin. Eletään hetkessä, ei pitkäjänteisesti. Ja joka tapauksessa se tavallinen arki tulee ennemmin tai myöhemmin.
Osa pohtii parisuhdetta ja unohtaa jopa elää siinä ohessa, elämä saattaa mennä kaiken analysoimiseksi.
Pettymyksiä tulee kaikille, se on selvä. En minäkään niiltä ole tässä neljänkympin iässä säästynyt. Silti jaksan elätellä toivoa että päivä paistaa risukasaankin : )
En ole katkeroitunut vaikka kohdalle on sattunut alkoholiongelmaisia, pettäviä, luottotietonsa menettäneitä, valehtelevia, outojakin tyyppejä....varovaisemmaksi olen tullut. Kyllähän ne elämän perusasiat pitää kunnossa olla. Vaikka kuinka olisi rakkautta ei toinen voi olla toisen elämän pelastaja tai tukitolppa kaiken aikaa......ei ainakaan jos elämää ei edes yritetä saada kuntoon.
kunnon suhde vaatii tunteiden lisäksi luottamusta,rehellisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja ennen kaikkea halua olla yhdessä ja rakastaa. Kuitenkaan pelkkä rakkaus tai hyvä seksi eivät pitemmän päälle riitä: se oleellisin asia lienee henkinen yhteys. Että ymmärretään toisiamme. Että kokee tulevani kuulluksi ja ymmärretyksi.
Uskon vakaasti että suurin osa parisuhteista kaatuu koska asioista ei keskustella suoraan......
Toiveeni (netti)deittailuun: olkaa rehellisiä. Jos alku menee kuralle myöhemmin on vaikea paikata luottamus. Kaikilla meillä on vikamme mutta kukaan ei ole ansainnut huijausta....
Ja minun vanhanaikainen olettamani on että jos suhde menee intiimiksi silloin ollaan vain kahden.
Ajatteleeko kukaan enää näin?
Toivon kaikille mukavaa talvi-aikaa ja semppiä suhteisiin !
Asiahan on niin että olemme erilaisia. Osa ei osaa päättää mitä hakee, ei koskaan elämässään. Osa hakee vain seksiä koska ei ehkä pysty henkisesti mihinkään. Tai haetaan jotain omia unelmia vastaavaa liian täydellistä ihmistä....onko sitä? Sitoutuminen ja sen mukanaan tuoma vastuu saattaa olla liikaa...tai vanhanaikaista. osa meistä ottaa asiat kevyemmin, osa vakavammin. Eletään hetkessä, ei pitkäjänteisesti. Ja joka tapauksessa se tavallinen arki tulee ennemmin tai myöhemmin.
Osa pohtii parisuhdetta ja unohtaa jopa elää siinä ohessa, elämä saattaa mennä kaiken analysoimiseksi.
Pettymyksiä tulee kaikille, se on selvä. En minäkään niiltä ole tässä neljänkympin iässä säästynyt. Silti jaksan elätellä toivoa että päivä paistaa risukasaankin : )
En ole katkeroitunut vaikka kohdalle on sattunut alkoholiongelmaisia, pettäviä, luottotietonsa menettäneitä, valehtelevia, outojakin tyyppejä....varovaisemmaksi olen tullut. Kyllähän ne elämän perusasiat pitää kunnossa olla. Vaikka kuinka olisi rakkautta ei toinen voi olla toisen elämän pelastaja tai tukitolppa kaiken aikaa......ei ainakaan jos elämää ei edes yritetä saada kuntoon.
kunnon suhde vaatii tunteiden lisäksi luottamusta,rehellisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja ennen kaikkea halua olla yhdessä ja rakastaa. Kuitenkaan pelkkä rakkaus tai hyvä seksi eivät pitemmän päälle riitä: se oleellisin asia lienee henkinen yhteys. Että ymmärretään toisiamme. Että kokee tulevani kuulluksi ja ymmärretyksi.
Uskon vakaasti että suurin osa parisuhteista kaatuu koska asioista ei keskustella suoraan......
Toiveeni (netti)deittailuun: olkaa rehellisiä. Jos alku menee kuralle myöhemmin on vaikea paikata luottamus. Kaikilla meillä on vikamme mutta kukaan ei ole ansainnut huijausta....
Ja minun vanhanaikainen olettamani on että jos suhde menee intiimiksi silloin ollaan vain kahden.
Ajatteleeko kukaan enää näin?
Toivon kaikille mukavaa talvi-aikaa ja semppiä suhteisiin !
Vastaukset 4
Vanhimmat
Menin nuorena naimisiin, olin tyytyväinen liittoon, vaikka ainahan paremminkin voisi olla. Mies ei puhunut suoraan emmekä keskustelleet liiton aikana tarpeeksi syvällisesti omista tarpeista, tai hän ei osannut ilmaista. Sitten yllättäen hän rakastui toiseen. Sitten puhuttiin, mutta liian myöhäistä. Nyt elän parisuhdetta, jota tällähetkellä analysoin paljon, jopa kuten kirjoitit -liikaa, muu elämä menee sivussa. Tietty kertoo tilanteesta, joka painaa päälle tavanomaista enemmän. Huomaan, että olen taas suhteessa, jossa mies ei osaa avautua. Pitää sisällään asioita ja kokee hankalaksi puhumisen. Myös itse olen mennyt tuohon, etten uskalla oikein avautua, pelkään reaktioita...
itse eronnut pitkästä liitosta ja sen jälk.seurustellut jo useamman kuukauden ajan. Kyllä tämän suhteen analysointiin on mennyt luvattoman paljon aikaa; kyse on siitä, haluanko vielä seurustella sittenkään näin vakavasti kuin mitä nyt on, kun toisaalta oma vapaus ym. siihen liittyvä houkuttelee, mutta pelkään jos katkaisen tämän suhteen, löydänkö enää hänen kaltaistaan ihmistä.
Nykyinen kumppanini on lähestulkoon sellainen mitä toivonkin, mutta tämä ristiriita repii minua ajoittain tosi paljon.
...liikaa hautoa ja olla puhumatta...tosin jotkut miehet on luonnostaan hiljaisia tai onko niin että ei uskalla sanoa mitään kun on niin epävarma...tai sitten puhutaan kännissä suu puhtaaksi............toivon tsemppiä teille, koittakaa avata keskustelu jostain, ei kannata pelätä...tai mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos kerrot mielipiteesi?? vanha sanonta: ei haukku haavaa tee.
...mikä on riittävän hyvä?? no, nuorempana koin hyvän pitkän suhteen, erosin kolmikymppisenä. En kuitenkaan elänyt nuoruutta, kokenut riittävästi -seksiäkään. Nyt vanhemmiten tajuan että sekä henkinen puoli, seksi ja arkipäivä on kaikki toimittava....ei yksinkertaista ja täydellistä ihmistä ei ole.Ja kukin tekee valintoja tilanteen mukaan. Toivon viisautta osata päättää oikein tilanteessa.....ja tärkeää on se itse tuntee olonsa hyväksi. Sekin on nähty että hyvän ja sopivan kumppanin löytäminen ei ole ainakaan minulle ollut helppoa...rakkaus ei ole kovin yleistä, ihastuminen, tarvitseminen ja toiseen tukeutuminen kyllä. Tsemppiä sulle!