Hei
Kysyisin sellaista että mistä mielenterveysongelmainen tietää olevansa työkykyinen? Kelallahan tähän on kai jotkut määritelmät, mutta ajattelin kysyä josko jollain olisi mielipidettä oman kokemuksen pohjalta? Olen persoonallisuushäiriötä (epävakaa) sairastava nainen ja voin huonosti, töissä raskaita palavereja ja kärsin mm. kovasta ahdistuksesta, dissosiaatiosta, minäkuvan häiriöistä ja tunteiden ailahtelusta. Mistä tietää milloin on oikea aika jäädä pois töistä? Onko teillä jotain "varoitusmerkkejä", jotka kertoo, että on aika lopettaa? Epävakaudessa on se ongelma, että vointi voi ailahdella paljonkin ja joku päivä voi olla tosi huono ja toinen taas parempi. Pelkään välillä, että olenko yliherkkä ja että tää menee normaaliin taudinkuvan vaihtelun piikkiin. No mutta on tätä vaikeaa aikaa kyllä jatkunut jo viikkoja. On vaikea armahtaa itteään ja sanoa, ettei tarvitse väkisin punnertaa ja jaksaa. (Yksinäinen kun olen, niin työn loppuminen merkitsisi suunnilleen kaikkien sosiaalisten suhteiden katkeamista ja peruspäivärahalle putoamista.) Onko tällaiset jutut tuttuja jollekin? Miten olette päässeet näistä eteenpäin?
Mielenterveys ja työkyky
4
644
Vastaukset
- 14+13
Tuttuja juttuja on, mutta töistä pois jääminen ei ollut ainakaan minulle ihan yksinkertaista. Ajoin itseni piippuun ja olin itsemurhan partaalla ennen kuin hakeuduin päivystävälle lääkärille. Sain kokonaista kolme päivää sairauslomaa "työuupumuksen" takia. Paskamainen tunne sikäli, että olin pantannut lääkäriin menoa viimeiseen saakka, ja sitten sain kokonaista kolme päivää saikkua...
Siitä eteenpäin elämä meni vielä paskemmaksi, koska hankkiuduin seuraavaksi psykiatriselle osastolle saadakseni lisää sairaslomaa, ja esimieheni ei sitä hyväksynyt. Esimies siis otti henkilökohtaisena loukkauksena sen, että joku oli hänen alaisuudessaan sairastunut.
Lyhyestä virsi kaunis, eli tilanne eskaloitui niin, etten enää voinut/uskaltanut palata työpaikalleni esimieheni savustuksen takia, ja tapeltuani viisi vuotta Kelan kanssa, jäin työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei huono ratkaisu siinä tilanteessa, mutta....
Nykyään olisin jo ainakin osittain työkykyinen, mutta kukapa minut palkkaisi kun olen ollut yli 10v poissa työelämästä. En silti tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin. Jos ei pysty tekemään työtä, niin ei pysty. Älä aja itseäsi piippuun. Ystävät ja koko sosiaalinen elämä saattaa kadota sillä hetkellä kun jää sairaslomalle, mutta uusia löytyy muualta. Vaikka tekisit mitä tahansa muuta, niin älä aja itseäsi piippuun työn takia. Kukaan ei hyödy siitä.- häiriöinen
Niin mäkin sinnittelin niin kauan töissä, että kertakaikkiaan sitten vain hajosin kappaleiksi. Diagnooseina on mm. epävakaa persoonallisuus ja masennusta. Lisäksi on myös muita persoonallisuushäiriöitä. Jos olisin jäänyt ajoissa sairaslomalle en olisi ehkä tässä pisteessä.
Olen nyt ollut yli kolme vuotta sairaslomalla, takana useita hoitojaksoa psykiatrisilla osastoilla. Pisin oli lähes vuoden kuntouttuvalla osastolla. Tällä hetkellä pärjään kotona. Tosin nyt olen taas siinä kunnossa, että olen aivan loppu masennus on käymässä ylivoimaiseksi. Sairaalaan en halua koitan vain selvitä kotona. Perjantaina onneksi lääkäri. Lääkekokeiluja takana useita ja nytkin niitä menee aikamoinen asrsenaali. Olen myös saanut sähköshokkihoitoa joka ei kohdallani tehonnut.
Jos ja jos...olisin hakeutunut ajoissa sairaslomalle niin kaikki olisi ehkä toisin nyt. Niin suosittelen hakemaan apua heti ja jäämään sairaslomalle ajoissa. Lyhyestäkin sairaslomasta voi olla apua, mutta tilanteen mukaan sehän sitten määräytyy.
Paljon voimia sinulle tulevaisuuteen ja muista et ole yksin. Meitä kohtalotovereita on paljon!
Ansku
- pää pirstaleina
Kiitos vastauksista. Niin kai se on että omaa jaksamistaan pitää kuunnella eikä väkisin tehdä voimiensa äärirajoilla. Menetetyn työpanoksen voi korvata, mutta mielenterveyttä ei. Jos saisi saikkua joksikin aikaa ja katsoisi sitten jatkaako vaiko ei. Onhan se mahdollista jos vointi kohenee. Miten muuten diagnoosin kanssa, kenelle kaikille se menee tiedoksi jos jää lomille? Voiko vaikka oma esimies sen onkia tietoon?
Persoonallisuushäiriö masennus ei ole niitä helpoimpia kombinaatioita, nimimerkki kokemusta on. Mutta Ansku, toivottavasti lääkärikäynti menee huomenna hyvin ja saat helpotusta tilanteeseesi!
Mulla on sama, paljon mieluummin oon kotona kuin lasaretissa. Tuntee ittensä itsenäisemmäksi ja kykenevämmäksi elämään. Auktoriteettikammoisena mä en voi sietää pieniäkään määräyksiä hoitajilta. Kun jaksaisi niin koettaisi tehdä elämästään mielekästä tässä kotona, vaikka ei jaksaisi töitä tehdäkään. Pienin askelin eteenpäin...
Voimia sinulle ja myös 14 13:lle! - Epävakaa mies
Tämä sairaus on helvetti, aina on yksin vaikka olisi ihmisten keskellä. Sitä on universumin yksinäisin otus joinakin päivinä.
Minä yleensä sinnittelen jotenkin päivän loppuun, puuduttavissa kokouksissa mulla on omat huvit (olen tavallaan oman pääni sisällä ja lasken minuutteja kidutuksen loppuun -kuuntelen kyllä pääkohdat ja seuraan keskustelua ja osallistun kun vaaditaan). Huonot kokouskäytännöt on arkipäivää meillä, kokoukset venyy ja ihmiset juoruilevat niitä näitä. Yleensä häivyn kokouksista heti kun viralliset asiat on käyty läpi.
Jos tuntuu etten jaksa, sanon pomolle ja menen lääkäriin pyytämään sairauslomaa milloin mistäkin syystä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1911304Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1221128- 48854
- 70850
Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53780Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva50725- 33692
- 60689
- 50665
- 52657