Meillä avovaimon kanssa neljä ja puoli vuotta seurustelua takana ja pari vuotta yhdessä asumista takana, kun avokkini ilmoitti että hän haluaa lopettaa suhteen.
Suhteen lopettamiseen syyhyn ei sinänsä liittynyt dramatiikkaa vaan syynä on kuulemma nää, että tämä suhde tulee päättymään ennemmin tai myöhemmin. Ongelmina meillä on ollut suhteen väljähtyminen, seksielämän vähentyminen todella ja yleisesti tunteiden väheneminen varsinkin tyttöystäväni puolesta.
Minulle näin radikaali päätös tuli ainakin osittain yllätyksenä tai ollaanhan me ongelmistamme puhuttu, mutta en todella tiennyt että tilanteemme on näin huono.
Olimme tämän jälkeen viikon eri kaupungeissa omissa oloissamme, koska halusin hänen vielä miettivän asiaa. Viikon jälkeen hän sanoi ettei hänen mielipiteensä ole muuttunut. Molemmat on kertoneet kyllä rakastavansa toisiaaan ja tyttöystävänikin kertoi minun olevan hänen paras ystävänsä, mutta se ei vaan riitä koska näkee että tämä loppuu ennemmin tai myöhemmin eikä haluaisi että tulisi mitään pettämistä tai mitään joten haluaisi lopettaa suhteen jo ennen tätä.
Kylmää ajattelua, ehkä viisasta, mutta mielestäni liian järjellä ajateltua.
Nyt on tämän jälkeen asuttu viikko yhdessä ja hyvin on mennyt sinänsä että olemme puhuneet ja eläneet normaalia elämää. Itse olin jo ottamassa muutama päivä sitten lopputiliä ja lyömässä hanskat tiskiin ja aloittamassa uuden elämän, mutta en voi tunteilleni mitään. Nukumme vierekkäin, syömme aamupalaa yhdessä, eilen hän pyysi tulemaan kanssaan nukkumaan.
Tänään rohkenin pyytää häntä varovasti yhteiselle lounaalle huomenna ja hän lupasi tulla.
Itselläni toiveet heräävät, mutta taas toisessa lauseessa avovaimoni suunittelee omaa kahvinkeitintä yms.
Pitäisikö minun antaa periksi aloittaa uusi elämä vai yrittää varovasti lämmittää suhdetta?
Huijaanko itseäni, jos roikun tässä vielä? Jos suhteemme loppuu, tarkoittaa se käytännössä sitä että joudun muuttamaan 150km päähän hänestä ja takaisin tulo olisi erittäin vaikeaa.
Hän kyllä tietää tunteistani ja siitä että haluasin vielä yrittää korjata tätä.
Olemme 26 ja 27 vuotiaita ja tyttöystäväni on tunnetusti kiivas luonne.
Suhteen lopettamiseen syyhyn ei sinänsä liittynyt dramatiikkaa vaan syynä on kuulemma nää, että tämä suhde tulee päättymään ennemmin tai myöhemmin. Ongelmina meillä on ollut suhteen väljähtyminen, seksielämän vähentyminen todella ja yleisesti tunteiden väheneminen varsinkin tyttöystäväni puolesta.
Minulle näin radikaali päätös tuli ainakin osittain yllätyksenä tai ollaanhan me ongelmistamme puhuttu, mutta en todella tiennyt että tilanteemme on näin huono.
Olimme tämän jälkeen viikon eri kaupungeissa omissa oloissamme, koska halusin hänen vielä miettivän asiaa. Viikon jälkeen hän sanoi ettei hänen mielipiteensä ole muuttunut. Molemmat on kertoneet kyllä rakastavansa toisiaaan ja tyttöystävänikin kertoi minun olevan hänen paras ystävänsä, mutta se ei vaan riitä koska näkee että tämä loppuu ennemmin tai myöhemmin eikä haluaisi että tulisi mitään pettämistä tai mitään joten haluaisi lopettaa suhteen jo ennen tätä.
Kylmää ajattelua, ehkä viisasta, mutta mielestäni liian järjellä ajateltua.
Nyt on tämän jälkeen asuttu viikko yhdessä ja hyvin on mennyt sinänsä että olemme puhuneet ja eläneet normaalia elämää. Itse olin jo ottamassa muutama päivä sitten lopputiliä ja lyömässä hanskat tiskiin ja aloittamassa uuden elämän, mutta en voi tunteilleni mitään. Nukumme vierekkäin, syömme aamupalaa yhdessä, eilen hän pyysi tulemaan kanssaan nukkumaan.
Tänään rohkenin pyytää häntä varovasti yhteiselle lounaalle huomenna ja hän lupasi tulla.
Itselläni toiveet heräävät, mutta taas toisessa lauseessa avovaimoni suunittelee omaa kahvinkeitintä yms.
Pitäisikö minun antaa periksi aloittaa uusi elämä vai yrittää varovasti lämmittää suhdetta?
Huijaanko itseäni, jos roikun tässä vielä? Jos suhteemme loppuu, tarkoittaa se käytännössä sitä että joudun muuttamaan 150km päähän hänestä ja takaisin tulo olisi erittäin vaikeaa.
Hän kyllä tietää tunteistani ja siitä että haluasin vielä yrittää korjata tätä.
Olemme 26 ja 27 vuotiaita ja tyttöystäväni on tunnetusti kiivas luonne.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taisi jäädä laittamatta tuohon edelliseen että eilenkin kun katselin televisioita hänen mentyä nukkumaan hän anovasti pyysi tulemaan minua lepäämään jo. Kummallista käytöstä, jos mitään ei tunne. Kerroin hänelle, että on turhauttavaa kun haluaisin niin tehdä hänen kanssaan kaikkea kivaa yhdessä, mutta emme voi kun hän haluaa eroa. Hän ei kommentoinut asiaa mitenkään.
Kukaanhan ei tietysti voi varmasti sanoa, kannattaako suhdettanne yrittää lämmittää. Ehkä kysymys on ennemminkin siitä, kadutko itse sitä, jos et yritä? On toki se mahdollisuus, että vaikka yrittäisit mitä, tyttöystäväsi lähtee kuitenkin, mutta olisitpa ainakin yrittänyt ja tietäisit, ettei asialle voi enää mitään. Jos todella rakastat tyttöystävääsi ja hänkin sentään rakastaa sinua ja olet hänen paras ystävänsä, ehkä jotain voi olla tehtävissä. Ehkä sitä kipinää voi vielä herätellä. Ehkä.
Ehkä voisit puhua tyttöystävällesi vielä asiasta ja kysyä, tahtooko hän todella elää nyt omaa elämäänsä ilman sinua. Jos vastaus on epäröimättä kyllä, mitään tuskin on enää tehtävissä. Jos hän empii, ehkä voisitte yrittää jotain. Kysy, haluaisiko hän yrittää tehdä töitä suhteenne lämmittämiseksi, jos hän kerran rakastaa sinua. Omin avuin suhdetta voi olla hankala elvyttää, mutta parisuhdeterapeutti voisi hyvinkin auttaa ja antaa neuvoja siihen, miten pääsette eteenpäin. Jos ehdotat tätä, ainakin hän huomaa, että sinä olet valmis taistelemaan suhteenne puolesta. Loppu on sitten kiinni hänestä.
Kävi miten kävi, onnea matkaan. Vaikutat hyvältä tyypiltä, enkä epäile yhtään, että sulla on vielä rakastava nainen sun rinnallasi, oli se sitten hän tai joku muu.
Joo näin asiaa itsekin olen ajatellut, että ehkä siinä voisi olla vielä kipinää puhallettavissa.
Vaikeaa vain on, kun välillä meillä on todella hauskaa yhdessä kuten eilenkin illalla, kun hänet kotiin hain ja naurettiin ja puhuttiin kaikennäköistä.
Sitten taas toisessa keskustelussa hän puhuu eroamisesta tai tavaroiden jakamisesta.
Todennäköistä lienee on, että pitää minua vain hyvänä ystävänään kenen kanssa on hauskaa. Minulle vain vaikeaa, kun tunteet häntä kohtaan ovat todella voimakkaat.
Pitää nyt miettiä miten jatkan yrittämistä, toisaalta en haluaisi häntä ahdistella vähän väliä kysymyksillä suhteestamme vaan olen miettinyt pitäisikö yrittää olla hänelle vain mukava ja antaa pienen ajan näyttää hänelle kuinka hauskaa meillä on ollut kaikesta huolimatta.
Siitä olen kuitenkin varma,että sitä en halua nähdä että hän alkaa uusia miehiä tapailla, koska se tuntuisi itsestäni liian pahalta ja jos näin käy, haluan silloin olla muualla kuin näkemässä.
Itse nimittäin uskoisin suhteemme ongelmat olisivat korjattavissa. Halua se vain vaatisi molemmilta.
Rutiineihin tympääntynyt mutta epävarma nainen tekee mukamas jonkun päätöksen, ilmottaa sen sitten miehelle ihan yllättäen vain nähdäkseen miehen reaktion ja sen mitä mies alkaa tehdä asia eteen. Nainen siis hakee selkeää muutosta suhteen näivettyneeseen tunnepuoleen ns. shokkiherätyksellä.
Mies puolestaan ottaa naisen sanat todesta, kuten miehillä on tapana, ja valmistautuu siihen, että se on sitten loppu heti eikä 15. päivä. Totta kai mies on surulinen ja hämmentynyt, mutta kun nainen vaan jauhaa erosta, menettää mies toivon ja alkaa ns. kerätä kamppeitaan. Ihan sama miten vakuuttava tai epävarma nainen vaikuttaa olevan omien tekojensa tasolla.
Nainen aistii ja näkee miehen epävarman reaktion sanoihinsa muttei mitään kokreettista muutosta miehen käytöksessä, joten hän tulkitsee sen periksiantamiseksi ja pettyy, muttei uskalla tehdä mitään radikaalia ja lopullista vaikka itse aloitti erosta puhumisen
Eikä mies uskalla vaatia naista vastuuseen sanoistaan.
Hän vaan nauttii niistä vähistä merkkisistä tunteenilmaisuista joita naiselta vielä saa, ja päinvastoin, ja yhdessä sitten ihmetellään, että onhan meillä yhä hauskaakin.
No, se ei riitä, että on välillä hauskaa "niin kuin ennen".
Se ei riitä, että kun yks kurkottaa kohti ja pyytää viereensä sänkyyn, toinen käyttäytyy kuten ennenkin eli katsoo loppuun sen leffan tms. ja ajattelee että kyllä se kumppanikin sen ymmärtää että eihän sitä nyt kesken kun ei nukutakaan jne jne.
On toltava valmis tekemään enemmän.
On tapahduttava TODELLINEN muutos, todellinen tunteella lähentyminen, on omistauduttava meille ja unohdettava minä, ja sitä on jatkettava joka päivä ja selvästi keskittyneemmällä asenteella kuin ennen.
Muuten parisuhteessa ei mikään muutu.
Sitä muutosta se nainen hakee kun alkaa "haaveilla" yhtäkkiä erosta. Hänen ritarinsa pitäisi sillon pompata pystyyn ja alkaa taistella rakkauden puolesta näivettymistä vastaan eikä tyytyä enää siihen entiseen. Sitä se nainen odottaa: yhteistyötä. Ei sille riitä se, että on kivaa vaan joskus.
Ja jos se tarve - siis todellinen, tekoihin herättävä tarve - ei siitä miehestä löydy, menee naiseltakin lopulta usko yrittämiseen ja hän alkaa esim. hätistellä miestä pois asunnostaan (ellei ite uskalla muuttaa veke) jne.
On siis kyse siitä oletko sinä, mies, valmis menettämään sen naisen vaiko et. Kun vastauksesi on ei, sun pitää todistaa se täsedes joka päivä. Eikä siksi todistukseksi riitä pelkät toimivat sänkypalvelut, sekin on tärkeetä ymmärtää. Se tunne pitää olla mukana kaikessa mitä te yhdessä teette.
Mieti mitä te olitte alussa, rakastuneina. Niitä "kosiskeluajan" oppeja kandee nyt jälleen käyttää ja tehdä siitä naisesta kuningatar, jonka vuoksi kunkku heittää perkele vaikka henkensä jos niikseen tulee! ;)
Otan opix itekin! ;) Thanks!