Täällä valitetaan usein kun puoliso on ajan saatossa muuttunut ikävämmäksi mitä se oli silloin alkuaikoina.
Ulkonäkö muuttuu kaikilla kun ikää karttuu mutta oliskos kuitenkin niin että itse muuttuu muuten enemmän kuin se toinen? Se että omat tarpeet ei täyty enään samoista asioista itsellä kuin ennen? Eikö rakastuneena sen miehen röyhtäilykin kuullosta romanttiselta tai naisen läskipylly näytä tosi kauniilta? Onhan periaatteessa silloin ihan sama mitä toinen tekee tai jättää tekemättä ja jopa miltä näyttää. Kaikki on niiin ihanaa kun on rakastunut. Rakkaus on sokea ja kieltää kaikki epämiellyttävät piirteet toisessa tai ainakin löytää niille hiton hyvät selitykset. Rakkaus antaa tunteen että nyt minä olen kokonainen tuon ihmisen kanssa. Kaikkein hienointa on että tuo toinen näkee myös minut niin ihanana! (tiedän etten ole)
Eihän sillä toisella tarvitse kai olla kuin yksi riittävä turvallisuuden tunteen (tuttu?) antava piirre niin siihen suin päin rakastuu? Muista piirteistä viis.
No...tiedän kyllä yhden miehen joka rakastui tisseihin ja meni niiden kanssa myös naimisiin (uskon kuitenkin että totuus oli toinen...äitifiilikset?)
Kun aika kuluu ja vuodet vierii niin yhtäkkiä ne samat muka niin ihanat piirteet alkavat ärsyttämään suunnattomasti.Naisesta tulee nalkuttaja (ennen se oli ihanaa sulojutustelua, sama asia) ja miehestä tulee mörrikkä tuppisuu (ennen se oli sielukas mietiskelijä, sama asia).
Sitten alkaa se kuuluisa valtataistelu ja koston kierre pihtaamalla (naiset) ja mököttämällä (miehet ja naiset) tai vain puhumattomuudella (miehet). Siitä syystä että omat tarpeet jää tyydyttämättä.
Mihin se johtaa? Tänne kirjoitteluun ja pahoivointiin avioliitoissa ja omassa pääkopassa ainakin..
Ja kun oikein kunnolla valittaa puolisonsa huonoista piirteistä ne todellakin ovat jo olemassaolevia ongelmia. Niistä tulee näin vieläkin merkittävämpiä.
Minä ehdottaisin uutta keskustelupalstaa tänne johon saisi kirjoittaa vain hyviä piirteitä kumppanistaan.
Niitä tulisi ehkä sitten vähän väkisin etsittyä kun lukisi ensin muiden kertomia hyviä piirteitä kumppanistaan? Kun riittävästi toistaa jotain hyvää asiaa niin se on kohta olemassaoleva ja huomattavasti merkityksellisempi kuin se huono piirre. Näin ehkä saataisiin jonkin verran tyytyväisempiä puolisoita aikaiseksi ? En tiedä, voi olla että tuntee enemmän elävänsä kun asiat on vähän huonosti? Jos menee liian hyvin sekin pelottaa.
Ehdottaisin vielä palstaa jossa saisi kehua vain itseään. Se voisi auttaa monia löytämään sen paremman itsetunnon ja sen jälkeen onkin helpompi nähdä myös toisissa niitä hyviä asioita.
Ulkonäkö muuttuu kaikilla kun ikää karttuu mutta oliskos kuitenkin niin että itse muuttuu muuten enemmän kuin se toinen? Se että omat tarpeet ei täyty enään samoista asioista itsellä kuin ennen? Eikö rakastuneena sen miehen röyhtäilykin kuullosta romanttiselta tai naisen läskipylly näytä tosi kauniilta? Onhan periaatteessa silloin ihan sama mitä toinen tekee tai jättää tekemättä ja jopa miltä näyttää. Kaikki on niiin ihanaa kun on rakastunut. Rakkaus on sokea ja kieltää kaikki epämiellyttävät piirteet toisessa tai ainakin löytää niille hiton hyvät selitykset. Rakkaus antaa tunteen että nyt minä olen kokonainen tuon ihmisen kanssa. Kaikkein hienointa on että tuo toinen näkee myös minut niin ihanana! (tiedän etten ole)
Eihän sillä toisella tarvitse kai olla kuin yksi riittävä turvallisuuden tunteen (tuttu?) antava piirre niin siihen suin päin rakastuu? Muista piirteistä viis.
No...tiedän kyllä yhden miehen joka rakastui tisseihin ja meni niiden kanssa myös naimisiin (uskon kuitenkin että totuus oli toinen...äitifiilikset?)
Kun aika kuluu ja vuodet vierii niin yhtäkkiä ne samat muka niin ihanat piirteet alkavat ärsyttämään suunnattomasti.Naisesta tulee nalkuttaja (ennen se oli ihanaa sulojutustelua, sama asia) ja miehestä tulee mörrikkä tuppisuu (ennen se oli sielukas mietiskelijä, sama asia).
Sitten alkaa se kuuluisa valtataistelu ja koston kierre pihtaamalla (naiset) ja mököttämällä (miehet ja naiset) tai vain puhumattomuudella (miehet). Siitä syystä että omat tarpeet jää tyydyttämättä.
Mihin se johtaa? Tänne kirjoitteluun ja pahoivointiin avioliitoissa ja omassa pääkopassa ainakin..
Ja kun oikein kunnolla valittaa puolisonsa huonoista piirteistä ne todellakin ovat jo olemassaolevia ongelmia. Niistä tulee näin vieläkin merkittävämpiä.
Minä ehdottaisin uutta keskustelupalstaa tänne johon saisi kirjoittaa vain hyviä piirteitä kumppanistaan.
Niitä tulisi ehkä sitten vähän väkisin etsittyä kun lukisi ensin muiden kertomia hyviä piirteitä kumppanistaan? Kun riittävästi toistaa jotain hyvää asiaa niin se on kohta olemassaoleva ja huomattavasti merkityksellisempi kuin se huono piirre. Näin ehkä saataisiin jonkin verran tyytyväisempiä puolisoita aikaiseksi ? En tiedä, voi olla että tuntee enemmän elävänsä kun asiat on vähän huonosti? Jos menee liian hyvin sekin pelottaa.
Ehdottaisin vielä palstaa jossa saisi kehua vain itseään. Se voisi auttaa monia löytämään sen paremman itsetunnon ja sen jälkeen onkin helpompi nähdä myös toisissa niitä hyviä asioita.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meidän suomalaisten on vain niin vaikeaa kirjoittaa myönteistä, ettei se kuulostaisi imelältä.
Mutta ehkä jos aloittaisit sellaisen ketjun?