Elämän ja kuoleman ero

Hyvin rasvattu köysi.

että ei niillä ole mitään eroa.

se aika? Eläessä aika on rajallista ja kuoltua sitä aikaa on ja on ja on...loputtomiin :)

Kuolema on irroitettu jostakin, puhutaan jopa kuolleesta ravinnostakin.

Jotkut nauttii elävänä kaiken ravinnonkin.

Ajattelet siis olet. Et ajattele siis et... ?

Ajattelet siis olet. Et ajattele siis et... ?

Vailla muotoa oleminen kuuluu kuolleiden maailmaan.

elämä on pomppiva olotila

http://www.youtube.com/watch?v=lRaUsVhBrOI

ja sitten loppu.

kuoltuasi et

....on kuoleman kehto.... =)

Mulla on näkemys, joka ei ole edes mahdollinen. Näitähän tulee aina joutessaan pohdiskeltua, sillä eihän näitä voi millään välttääkään. Mä olen ajatellut asian näin: ajattelu ei tiedä mitään siitä mitä loppu on. Ajattelu on jatkuvaa; kesät talvet, päivät ja yöt, lävitse ilot ja murheet.

Kun ajattelun loppua ajattelee niin törmää inhimilliseen rajaan jota ajattelu ei ymmärrä. Ei siis meillä on rajamme.

Tämän ikävän aksiooman johdannaisena ajattelu on jatkanut ajattelua voimatta ajatella mitään. Tämä viimeinen oli silkkaa uskonnon pilkkaa.

Oikeassa kohdassa kiinni pidetty turpa vs. väärässä kohtaa vittuilu.