Harrastus vaimoa tärkeämpi

Tottakai harrastus on nalkuttavaa vaimoa tärkeämpi! Itsehän vaimo on nalkuttamisella ja kitinällä paikkansa valinnut. Kuka nyt pitäisi elämän arvojärjestyksessä päällimmäisenä epämiellyttävää kätisijää.

Minun harrastukseni on rakastajattareni.

Monilla ihmisillä on elämässään tärkeitä asioita, jotka ovat olleet olemassa jo ennen kumppanin tapaamista. En tiedä onko miehesi kohdalla näin, mutta hän ehkä kokee kohtuuttomaksi sen, jos yrität estää häntä harrastamasta, et kannusta/keskustele asiasta rakentavasti jne. Eli varsinaisesti kyse ei välttämättä ole siitä, ettetkö sinä olisi hänelle tärkeä, hän ei vain halua valita kahden tärkeän asian väliltä.

Itselläni on mies, jolla on myös eräs erittäin rakas harrastus, tiesin tämän jo ennen kuin alettiin seurustella. Rassaa minuakin siihen kuluva aika, rahanmeno yms. mutta toisaalta tiedän myös että olen itse valinnut hänet vaikka harrastuksesta tiesinkin, enkä ikinä voisi häntä siitä vaatia minun takiani luopumaan. Joskus kun pännii, kerron hänelle tunteistani, mutta samalla yritän kuitenkin tehdä selväksi, että minusta on hienoa kun hänellä on jokin noin intohimoinen harrastus, jota hän on jaksanut jo vuosia pitää yllä, ja yrittää kaiken aikaa oppia uutta jne.

Eli älä nalkuta vaan keskustele. Jos harrastus sen sijaan on pakkomielle/addiktio, olisi hyvää tehdä aikaa muullekin. Oma mieheni tajusi asian minun kantiltani kun toivoin että esim. viikonloput voitaisiin viettää enempi yhdessä. Kyllä parisuhteen hoitaminenkin vaatii aikansa, eli tasapaino olisi hyvä löytää.

sinäkin kitiset ole onnellinen et se ukkosi ei juopottele ja röökaa jatkuvasti, siinä rahaa palaa turhuuksiin.

Olen ollut työholistin kanssa naimisissa. Kyseisessä työpaikassa työntekijät (eräs nimeltä mainitsematon kansainvälinen järjestö) oli aivopesty euforiseen me-henkeen. Myös miehen kaikki läheiset ystävät olivat työkavereita. Eli sinä vähäisenä vapaa-aikanakin pyörimme niitten työkavereitten kanssa ja kaikki keskustelu käytiin pelkästään näiden työasioista ja työmatkakertomuksista. Pitkäystyin kuoliaaksi kuunnellessani sisäpiirin vitsejä ja työtarinoita itselleni täysin tuntemattomista ihmisistä ja tapahtumista. Kerran vedin hihasta keskusteluaiheen ajankohtaisesta elokuvasta, porukka katsoi minua hetken hiljaa ja jatkoi sitten taas innokkaana jaaritteluaan työasioista aivan kuin minua ei olisi ollut olemassakaan.

Olin niin kurkkuani myöten täynnä sitä työasiaa ja työkavereita. Miehen kanssa ei voinut puhua mistään muusta. Sunnuntainakin he menivät porukalla ylityöihin ja kävivät välillä yhdessä jossakin lounaalla. Minun piti keksiä yksin jotakin tekemistä, sillä mies oli mielummin töissä kuin vietti kanssani vapaa-aikaa. Mies kiemurteli tuskissaan jos joutui ajattelemaan tai tekemään jotain muuta.

Eräs miehen työkaveri, vanhempi työntekijä, jäi surukseen eläkkeelle ja hänet nähtiin orpona vaeltelemassa toimiston käytävillä ja hän kävi edelleen entisellä työpaikallaan lounaalla. Se kuvaa hyvin sitä, mikä surutyö muita odottaisi sitten, kun he menettäisivät rakkaimpansa, eli oikeuden viettää kaikki päivät sillä työpaikalla.

Eli kyllä, ymmärrän hyvin miltä tuntuu jos puolisolle on aivan ehdottomasti ja jyrkästi jokin muu asia intohimoisesti paljon tärkeämpi kuin oma parisuhde tai perhe. Kyseessä on ihmistyyppi, joka on taipuvainen johonkin addiktioon. Henkilö vinksahtaa ja hurahtaa johonkin, oli kyseessä sitten rahapelit, alkoholi, porno, huumeet, harrastus, huippu-urheilu, uskonlahko tai työ.

Exälläni on nykyään uusi vaimo huoltojoukkoina. Tarina ei kerro sitä jaksaako tämä pyhittää elämänsä miehen intohimolle uhrautuvaisemmin kuin minä.

Jos mun mies ei kävisi harrastuksissaan kolmea kertaa viikossa hän todennäköisesti olisi ikävä mies. Siellä mies purkaa itseään ja se on hiton hyvä ettei purkaa patoutumiaan minulle. Harrastus saa olla tärkein ja pitääkin olla. Sinä et oikeasti halua että hän jättää harrastuksensa sillä sen jälkeen et halua sitä miestä enään.

Kuule ystäväiseni, kyllä löytyy, mieheni on kiinnostunut kaikesta muusta kuin vaimostaan, kaikki muu on tärkeämpää. Työkaverit ovat edelleen tärkeimpiä hänen elämässään, vaikka ovat olleet poissa työelämästä jo muutaman vuodën. Minun mieltymykseni musiikkiin ei ole sallittavaa, koska hän haluaa huudattaa televisiota kaiken iltaa kuunnellen urheiluselostuksia, kaksimielisiä viihdeohjelmiä, väkivaltaisia tv-sarjoja, sotaelokuvia yms. Televisio huutaa täysillä kaiken iltaa, joskus pyydän saada kuunnella vähän musiikkia, mutta saan kuunnella minuutin pari ja taas hän laittaa TV:n huutamaan täysillä omaksi ilokseen ja joudun keittiössä laittamaan hänelle viikon ruoat saamatta kuunnella sen ylenpalttisen passaamisen ohella rakkainta harrastustani eli musiikin kuuntelua. Minä olen vielä työelämässä, mutta puolisoni elää kotona vapaaherrana. Kun tulen töistä kotiin, sängyt ovat siinä kunnossa, ettei edes päiväpeittoja ole viitsitty sängyille laittaa. Ruoat ovat ovat syöty, mutta tiskejä ei ole viitsitty pestä. Ne saa joku työssä käyvä hoitaa. Lapsille ollaan erittäin lojaaleja ja esitetään hyvää isää, miksei vaimolle hyvää aviopuolisoa. Alusta asti on tunteiltu naispuolisten työkavereiden kanssa päivittäisessä työelämässä ja tottakai niissä pikkujouluissa on menty vielä pitemmälle. Tosin tässä välillä oli vähällä mennä koko omanarvontunto,koska kaikki iljettävä ei vielä siihen loppunut, intohimoinen pornon katselu, aviomiehen roolissa teeskentelevälle ja tottakai vielä salaa, kuului myös hänen hienoihin harrastuksiinsa, mutta päätin sen pelastaakseni tehdä jotakin sellaista, joka herättäisi puolisoni havahtumaan, että hänelläkin on oma puoliso, josta tulisi välittää. Mutta eipä ymmärtänyt ahdinkoani eikä viestiäni, ja siitähän sitten seurasi kaikenmaailman syytökset ja rumimmat nimitykset, mitä hän oli opinahjoissaan ja silloisissa työpaikoissaan kuullut ja tokkakai mieltänyt ne oikeiksi. Nyt olen jo jäämässä eläkkeelle, hyvinkin pian, ja elän toivossa, että löytäisin rinnalleni elämänkumppanin, jonka kanssa voisin viettää luotettavaista ja rakkauden täyttämää onnellista loppuelämää. En enää jaksa elämää, jossa ei voi luottaa puolisoonsa, puolisoon, joka itse käyttäytyy,niin kuin aivan haluaisi olla erakko ja ajattelee TÄÄ ON MUN ELÄMÄÄ- Olen nyt huomannut, että näin ajattelevan ihmisen on elettävä aivan yksin, eikä houkuella ketään vakituiseksi kumppanikseen. Se on suorastaan petturuutta. Tämän kaltaisille ihmisille on kyllä järjestetty apua himoihinsa, mutta katson, että se on tarkoitettu sinkuille. Puolisoilla on valta valita, joko valitaan oma perhe, puoliso ja lapset ja eletään sen mukaisesti rakastaen ja huolehtien tai sitten geeniperintä on voimakkaampi ja ojaa hakemaan lihanhimoa avioliiton ulkopuolelta, niin siitä vaan, antaa mennä. Sen jälkeen olet valintasi tehnyt, paluuta ei ole entiseen, ainakaan puolisoon, eikä aina lapsiinkaan. Huom! saatat silti asua puolisosi kanssa saman kato alla, mutta kaiken kataluuden koettuaan
puolisosi saattaa sanoa "tämä on nyt minun elämääni ja pidän siitä". "Tee Mitä Haluat", minua et enää loukkaa. Aloitan uuden elämän, joka jatkuu siitä, kun olin teini-ikäinen. Nimimerkki " EDESSÄ IHANIA MAHDOLLISUUKSIA",

Minun miehelleni hänen liikuntaharrastuksensa on aina ollut ykkönen. Siitä' on vuosien varrella tapeltu todella monta kertaa mutta mikään ei ole muuttunut. Ja miksi olisikaan, miehelleni se harrastus on tärkeä ja sillä sipuli. En voi vaatia häntä muuttamaan elämänarvojaan.

Harrastuksen tärkeys ei vähennä minun tai perheen tärkeyttä hänen elämässään. Nykyisin olen jo tyytyväinen, että hän on jaksanut harrastaa - hän on erittäin hyväkuntoinen ikäisekseen ja nykyisin nautin siitä, että saan aikaa itselleni ja olla yksikseni. Olemme olleet yhdessä vuosikymmeniä ja lapset ovat jo aikuisia, eivätkä ole kärsineet isänsä harrastuksesta mutta minun nalkuttamisestani kylläkin.