Suhteen eteneminen

Mitä jos käännät järjestyksesi päinvastoin: eli avioliitto ensiksi. Jos tahtoa ja rakkautta on, niin muut käytännönjärjestelyt (ml. asuminen) kyllä hoituvat. Onhan jopa niitä pariskuntia, jotka asuvat erillään vielä naimisiin menon jälkeenkin... Siis meinaan sitä, että olette jo tuon ikäisiä, että vakiintuminen ja perheenperustaminen on ajankohtaista seuraavien vuosien aikana. Ja jos itse suhtaudut avioliittoon myönteisesti, niin mikä ettei. Kosi sinä, jos miehesi ei sitä tee. Ihan älytöntä on "kokeilla" yhteisasumista avoliitossa- ja toisaalta senhän te olette jo testanneet. Jos halua löytyy sitoutumiseen toisiinsa, niin siitä se tulevaisuuskin rakentuu lapsineen jne. Jos ei, ja jos miehesi ei esitä mitään kompromissia kieltäytymisensä jälkeen, ryhtyisin sinua etsimään uusia potentiaaleja. Sulla nimittäin on jo tarve aivan selvästi asettua paikoilleen.

Joo kyllä nainenkin voi kosia tai tehdä aloitteen yhteen muuttoon. Ehdota yhteistä joulua, yhdessä nukuttuja kokonaisia öitä yms. Ei tarvitse vain odotella että jotain tapahtuu. Jos hän ei halua, niin kysy perustelut. Nykyisellään vaikuttaa siltä että hän haluaa olla sitoutumaton vapaa poikamies, mutta pitää sinut, koska on kätevää kun saa seuraa silloin kun itselle sopii. Sellaiseen ei tarvitse tyytyä.

Mikä kiire sinulla on? olet nuori, joten elä kuin nuori! Jos haluat asua hänen kanssaan, niin luovu sun asunnosta ja muuta hänen luokseen (mikäli se sopii hänelle) . Kerro hänelle et toivot että voisitte olla avoimempia elämästänne ja menoistamme. Kommunikaatio on tärkeintä suhteissa, kaikissa suhteissa. Olipa se postimiehen kanssa tai parhaan ystävän, pitää vaan osata puhua rehellisesti.

tietääksesi ettei hän ole valmis vakiintumaan sinun tai kenekään muunkaan kanssa. Hän on täysin tyytyväinen pitäessään sinut ystävänä muttei avioliittomielessä.

Jos sinä haluat alkaa pesänrakennuspuuhiin, tuo mies ei taida olla se oikea kumppani. Tietenkin voitte olla kavereita ja hyviä sellaisia keskenänne mutta olisiko aika lisätä ystäväpiiriä. Aluksi tutustumalla joukkoon (kenties tyon tai harrastusten parissa) eri ihmisiä ja valita sieltä se yksi erityinen johon tutustua lähemmin.

Olette kumpikin nuoria, ei ole mitään aihetta kiirehtiä asioita. Edetkää kumpikin omalla tahollanne aivan rauhassa.

PS, olette todella fiksuja pitäessänne omat asunnot!

Voihan sitä asua erillään pitkäänkin ennen yhteenmuuttoa, kyllä sitä sitten myöhemmin ehtii asua yhdessä. Että jos sulle ei aivan välttämätöntä ole vielä edetä, niin (hyvää) kannattaa odottaa. Eipä sitä ainakaan kannata alkaa toista painostamaan. Ehkä se poikäystäväsi vuoden mittanen avoliitto on tehny hänestä varovaisen, ettei nyt halua tosiaan hosua, jos on joutunut pettymään. Jotenkin aina tuntuu että naisilla on suuremmat paineet ja kiireempi "edetä" suhteessa. Toivottavasti et koe painetta vanhempien, sukulaisten ja kaverien tahoilta. Aina on hyvä muistaa että kihlaus ja naimisiinmeno ovat vain symbolisia eleitä, yhteenmuuttaminen ja lapsien hankkiminen muuttavat sentään suhdetta oikeastikin. Mutta kaikkein tärkeintä on teidän onnellisuus, etenemisvaiheesta riippumatta. Aika vähän te kuitenkin näette toisianne, usein, mutta vähän kerrallaan. Nukutteko ikinä öitä yhdessä?

Niin, en tiiä, mä en oikein sillai ymmärrä, mikä sulla on nyt noin kiireen tehnyt, paitsi tuo mustasukkaisuus, mikä ilmenee "ohimenevinä ajatuksina": se nyt on maailman surkein syy muuttaa yhteen. Suhteen etenemiselle yhteen asumiseen, kihloihin ja naimisiin on tietty se, että suhde toimii, molemmat kohtelee toisiaan hyvin ja RAKKAUS. Kyllä vain, niin vanhanaikainen ja muodista mennyt asia. Ei mikään "koska suhteen kuuluu edetä" ei suhteen kuulu edetä minnekään, sitä ei ole missään määrätty eikä käsketty, ja se että se etenee, ei oikeasti tarkoita, että se etenee: te olette samoja ihmisiä, olette yhdessä, naitte yhdessä mutta teillä vaan on haluna perustaa perhe. Jos todellista halua rakkauteen, perheeseen ja kaikkeen siihen, mitä se vaatii, ei ole, miksi ihmeessä "edetä"?

Teillä on toimiva suhde eikä miehesi halua enempää: ja kyllähän 27-vuotias on jo mies, eikä mikään poitsu ja jos se ei tiedä, mitä se haluaa, niin oma on ongelmansa: todennäköisesti se tasan tarkalleen tietää, että haluaa pitää suhteen toistaiseksi tämmöisenä eikä halua alkaa jankkaamaan, eli ei kannata paljon keskustellakaan.

Mun mielestä jos suhde toimii ja on hyvä, sä olet sen verran nuori, ettei kannattas ehkä vielä alkaa hötkyilemään, vaan elää omaa elämäänsä ja keksiä siihen jotain, miettiä asioita ja keskustella että koska sitten ja millaiset arvot, tavoitteet ja toiveet teillä on. Sitten, jos mies vielä vuoden-parin päästä empii, niin voit laittaa sen vaihtoon ilman empimistä: teillä ei ole siinä tapauksessa enää samat tavoitteet.

Toisaalta, mieti myös sitä, että on olemassa pareja, jotka ovat onnellisesti jopa naimisissa asumatta yhdessä, tiedän yhden parin, jotka vain asuvat toistensa naapurissa! Suhde toimii aivan täydellisesti! Itse haaveilen ennemmin siitä, yhteen muuttaminen hankaloittaa asioita, tuo arkea jo liikaa, vie oman tilan ja yksityisyyden lopullisesti ja siihen ne suhteet yleensä kuolee.
Lapsiakin voi hoitaa hyvällä yhteistyöllä.

Mieti mitä haluat ja toimi sen mukaan. Toisaalta, jos haluat nyt vakiintua ja etsiä uuden, niin ehkä se kannattaa: olet 25-vuotias ja aikaa etsiä uusi on enemmän. Parin vuoden päästä voi olla ettei ole. Joten jos et rakasta niin paljon, että haluat katsoa, niin unohda asia. Vain rakkaus on syy. Mikään ei takaa mitään, mutta jos ei ole edes rakkautta, ja vain "kuuluu", on suhde tuomittu jo lähtiessään, eteni tai ei.

Että on ihan vissi, että hän ei ole sinusta kiinnostunut. Hänellä ei vain ole toista ja sinä olet siinä paremman puutteessa. Asutte erillään, ei siis halua sinua sotkemaan kuvioita. Siis ei hänellä ketään toista ole, mutta vähän niin kuin toiveissa olisi löytää. Ei ole täysillä mukana. Kyllä sälli haluaisi viettää yötkin kanssasi, jos olisi kiinnostunut.

Sinun kannattaisi selvittää pikaisesti, kannattaako sinun roikkua ja odottaa enää lisää ryppyjen ilmestymistä.

Kerro poikaystävällesi että haluaisit suhteen etenevän, mitään muutosta tuskin tapahtuu jos et ota itse asiaa puheeksi. Itse olen seurustellut vasta kolme kuukautta poikaystäväni kanssa ja aijomme kuitenkin viettää joulua hänen porukoittensa luona, ja yhteenmuutto on juuri mietinnän alla.

taitaa kohta lopahtaa koko suhde ja anna lopahtaa..
seuraavan kanssa sitten on enempi samansuuntaiset ajatukset.
rakkaus loppuu aina, on sitten ihmisistä kiinni haluaako silti jatkaa liittoa.
meilläkin rakkaus väheni mieheni kanssa, mutta haluttiin pysyä yhdessä, kumpikin.
Aika näyttää, miten teillä käy...