Riitaa koirasta.

Eiköhän sun miehesi sitten muuta mieltään jos oikeasti on koira ihminen.

Ei kaikkeen kannata suostua vain miehen vuoksi. Ajattele myös omaa hyvin vointiasi.

löytyy kyllä. Otat avioeron, jätät mukulat diktaattoriukollesi ja hankit sellasien kennelin, kun mielesi tekee.

Niin, että sinä sait painostaa ukkoa lapsien hommaamiseen ja se on ok, mutta jos ukko yrittää pitää puolensa edes koirien suhteen, niin sitten se ukko onkin heti maailman pahuuden ruumiillistuma? Noh, kukin tavallaan :)

hae se sun mieleinen koira.. kyl se miehes siihen tykästyy.. tai saa sit valita oman paskas tai sut..

Tekisin tuossa asiassa oman mieleni mukaan. Ukko sai mitä halus, nyt on mun vuoro. Ja jos ukko ei sitä hyväksy nii aina on vara ottaa koira ja lähtä läpyttään. Tasapuolisuus se on mikä suhetta kannattaa. ja lupaus on lupaus :)

Moi... kauheeta lukee tota juttuu... mä oon eronnu ja jo ikää jonkun verran ja yksin lasten ja koirien kanssa ajattelin elellä tai
eihän koskaan tiiä... mut sen pitäs olla tosi eläin rakas jne. no asiaan.. siis eron jälkeen hommasin 2 koiraa
ja kolmas tulossa jossain vaiheessa. rotu löyty ihan yllättäen ja on ihana... En nyt tarkota et sun pitäs
erota mut järkkyy ettei sun miehes oo mukana sun jutussa jos koirista tykkää...

Meillekin hankittiin aikoinaan koira. Se oli minun idea. Mutta roduksi kelpasi vain beagle, joka siis ajaa jänistä. Piti miehen mieleinen ottaa että se saa metsällä kulkea. Minun piti opettaa sisäsiistiksi, kulkemaan hihnassa ym muu tapakoulutus. Ei siinä mitään mutta aika kovapäinen opetettava oli. Koira jäi auton alle. Sitten hankittiin suomen ajokoira ja karjalan karhukoira. Ei kysytty minulta mitä haluan. Taas minun piti opettaa koirat tavoille. Ne oppivatkin helposti, olivat hyviä koulutettavia ja etenkin karjalan karhukoira oli upea koira. Ukko kulki reissutöissä ja minä hoidin koirat. En päässyt matkoille en mihinkään kun ei koirille ollut hoitajaa. Sis ukko otti mieleisensä koiran ja minä hoidin ja koulutin ne, ja ukko kulki sitten hyvin opetettujen koirien kanssa metsällä. Minä siivosin ulkoiluhäkit (koirat olivat myös sisäkoiria ja nukkuivat yöt sisällä, ei häkissä). En ymmärrä miksi susoutin tähän kaikkeen. Olisin ottanut itselleni harrastuskoiran mieluummin. Enää en ota koiraa mistään hinnasta, en edes haaveile. Sain tarpeekseni ukosta ja koirista. Olisi pitänyt ottaa moelmmille oma koira ja sopia että kumpikin hoitelee sitten omansa.

Meillä olisi kai ollut ankarat riidat koirista ellen olisi alistunut vaan koirarotumielivaltaan. Joten eipä ole helppoa tollasten asioitten kanssa. Mutta vanhana ja viisaana neuvo: kopmromissi tai ei kummallekaan koiraa tai siten kummallekin oma. Jos miehesi ottaa koiran, on oikeutesi koiran ottoon yhtä iso. Ei kannata edes riitaa siitä nostaa. Teet yhtä mielivaltaisesti kuin miehesi tai jos hän ei tee niin älä tee sinäkään.

Jos tosimies on sinulle koiran aikanaan luvannut, niin senkun hommaat itsellesi sellaisen koiran kun haluat. Jos valittaa koirasta niin sano vastavuoroisesti miehellesi, että hommasit koiran saadaksesi hänet hiljaiseksi. Sitäpaitsi kun saksanpaimenkoirasi tai rottiksesi on kasvanut vuoden verran, niin miehelläsi ja ajokoirilla ei ole nokan koputtamista mihinkään ja saavutat vähintään tasaarvon kuten kuuluu ollakin.

Niin sä tulit raskaaksi heti kun täytit 16 ja oot nyt peräti 18 ja äiti ja haluut oman koissun? Mitäs ne lapset haluu mut faija ei anna ja mutsi ei kuuntele?

Olteko nyt ihan varma, että tässä riidellään vain niinkin mitättömästä asiasta kuin koirarodusta?

Voisiko taustalla sittenkin olla jotain suurempaa? Miehesi kuulostaa aika itsekeskeiseltä ja epäreilulta tyypiltä.

käy hakemassa sekarotunen, etkä virka miehelles mittää. Rotu sitä ja rotu tätä.

kai naiset tietää että niillä on oikeuksia vain sen takia koska miehet antaa niiden pitää oikeuksia?

Itse olet miehesi valinnut ja antanut hänen yksin päättää tämänkaltaisista asioista. Olisit aikoinasi sanonut että ei sitten otetaan minkäänlaista koiraa ja voit vielä nytkin sanoa että hävitetään se koira. Sanot "mä en nyt halua omaan kotiini mitään eläintä". Jos et pysyt tuomaan omaa tahtoasi esille niin sinun tulee vain tyytyä rooliisi ja olla valittamatta täällä.

Hommaa koira koiria nii paljo kun itestä hyvältä tuntuu.Jätä vittumainen ukko,kakarat ja rakit. PS.kyllä koirat on perhettä tärkeempii!!

Käsitin että mies otti sellaisen rodun mitä sinä et halua ja lupasi että saat ottaa suosikkirotusi koiran, myöhemmin. Vaan et saanut. Ja siinä rodussa olisikin ongelmia. Sitten yritit löytää kompromissirodun miehen kanssa, mutta mies sanoi ei. Yksi koira riittää hänen mielestään.

"eikä suostu ottamaan toisen toiveet ja mielipiteet huomioon alkuunkaan :´("

Minusta mies huijasi ja valehteli sinulle, että hän saisi mieltymyksensä mukaisen koiran, ja unohti sinut kokonaan. Tunteesi ja ajatuksesi eivät merkinneet mitään hänelle, eikä näytä merkitsevän. Mies ei edes myönnä virheitään. Hän varmaan tekee muissakin asioissa jatkossa niin, ei välitä sinun tunteista mitään... Se kertoo jotain hänen luonteesta nyt. Itse muuttaisin pois, kun tilanne on epäselvä mikä mies on miehiään. Ei naista saa kohdella kaltoin(alistaa tahtoon) ja toisen mielipiteitä pitää kuunnella -eli miehen sinua. Kuinka itsekästä ihmistä voi katsoa? Vai laitetaanko se hänen nuoruuden ja kypsymättömyyden piikkiin. Tuskin mies siitä muuttuu? Pariterapia, jaa a, riippuu minkälainen mies on.

Teillä ei vain rotumieltymykset kohtaa millään tavalla. Silti mies ei olisi saanut ottaa koiraa, ennenkuin olisitte täydessä yhteisymmärryksessä. Eikä valehdella. Lisäksi kummankin pitäisi ottaa lapset huomioon, ettei rotu ole vaaraksi ja se koiran koulutus ja myös huomiointi. Onnea jatkoon, mutta naisen ei tarvitse sietää sitä että toinen mitätöi tai on kuuntelematta. Mikään riita ei muuta tilannetta, ja jos keskustelu ei auta, niin joku pariterapeutti tai eri osoite joksikin aikaa. Koska kyse on lopulta muustakin kuin koira-asiasta eli siitä miten toisia kohdellaan. Ja se ajokoira näkyy koko ajan sinun arjessa.

luota siihen että todella sitoutuisit hoitamaan oman koirasi.Teillähän on sentään kaksi lasta!!Jos nyt hoitaisit ne ensin isoiksi ja kun ne eivät tarvitse enää sinua hoivaamaan niin ota sitten itelles miehen vastusteluista huolimatta haluamasi koira.Mikäli ylipäätään olette edes yhdessä enää silloin?Nimittäin kuulostaa kyllä siltä että taustalla hiertää joku muu asia koska koirasta pitää alkaa riitelemään.

Kaikesta päätellen miehesi on totaalinen kuspiä eikä muuksi muutu, eli mallia *roviolle aamun koitteessa*. Mut älä silti polta, paskaan on turha haaskata edes tulitikkua jonka arvonen ukkos ei ole.

En ainakaan suosittele hankkimaan omin päin "ilman lupaa" sitä mieluista koiraa.

Minusta tuo kuulostaa siltä ettei perimmäinen ongelma olekaan koiranhankinta, vai pystyttekö keskustelemaan muista hankalista asioista kuin aikuiset? Ei normaali mies ala heti huutamaan kun jokin ei satu herraa miellyttämään. Unohda se koira-asia hetkeksi ja selvittäkää ongelmanne ensin. Kyse ei varmasti ole pelkästä koirasta!

Ottakaa molemmille oma koira joka miellyttää. Se siitä.Tärkein kysymys kuitenkin on miksi ottaa koiran? Mihin tarkoitukseen ja mitä koiralta odottaa,paljonko on aikaa sille,ei iso piha yksin riitä. Koira vaatii yhtä paljon huomiota kuin lapsikin,ellei enemmänkin. Se on koulutettava,sen kanssa on leikittävä,harkittava mitä teen kun lähden matkoille,se sairastelee ym.ym.on miljoona asiaa jotka täytyy miettiä etukäteen. Pelkkä päätös että toii on kivan näkönen haluun tommosen ei tosiaankaan riitä.

unohda koirat ja hanki ELÄMÄ.

Helppohoitoisia ja ei tarvitse oikeastaan huolenpitoa.. Riittää kun silloin tällöin rapsuttelee. Siis hankkikaa satiaisia koko perheelle.

Mullakin mies pani hanttiin koiran otossa, mutta pojan kanssa vaan tuotiin meille ihana nallukka!
Eikä mennyt aikaakaan, kun mieskin hali ja lelli hauvelia.
Lenkit tehtiin yhdessä ja kaikki sujui hyvin.
Tästä on jo aikaa useampia vuosia.
Onnea sinulle!

Molemmille omat? eiks se ois tasavertasta.. ja ajankans näätte et on ne koirat rodust huolimatta kivoja! Teil on pienet ongelmat- oo tyytyväinen siitä : )

riitelisin koirqn valinnasta, jos olisi joku jonka kanssa riidellä. Yksinäöisyys on todellinen ongelma. koitahan tulla toimeen "pikku ongelmiesi" kanssa.

teilläkin ongelmat! :) Onneksi meille ei tule yhtään rakkia kummankaan tahdosta. Jotkut nääs jo tapailuvaiheessa pyrkii etsimään itselleen sopivan kumppanin, jottei tarvitse teidän tyyliin tapella ja riidellä typeristä aiheista päivät pitkät.

Sinä esim. syytät ukkoasi, ja aiheutat hirveitä ongelmia,- SIIS jonkin koiran saamisen KAUTTA, ja sinun omahyväisyytesi tähden,. AATTELE NYT HYVÄ IHMINEN, jotain, mikä on tärkeämpääm, vai onko sinusta tullut jotenkin takapajuisen lapsellinen ?

Minä luulen, että sinä käytät koko koiraJUTTUA johonkin muuhun, kuin koiraa hoitaaksesi. Se on vain sulta vielä vähän hakusessa, ja jos sen saat, lopulta sitten kuitenkin tuskailet sen kanssa, kun se on vietävä lenkille, ja saattaa tuhota pari sohvaa ja aina rojottaa sängyssä, ja aiheuttaa yhä lisää vittuilua sinun perheeseen,- Semmostako haluat, vai onko tarkoituksesi alunperinkin vain kilpailla ukkosi kanssa, ja kiertoteitä aiheuttaa jäynää.

ootsä tutkinut ukkos satiaiset! no....
Miten sä kirjoittelet julkisesti tuollaisia?
Hanki koira mistä tiiät...
Keskustelkaa toistenne kanssa luottavaisin mielin lapsista ja koirienroduista, eli kirjoista katselkaa koira kuvia.
Eipä ihmeenitsepäisenpää porukkaa....höh, höh

Jos jompi kumpi ei koiraa halua, niin silloin sitä ei hankita!

Jos eroatte, niin silloin kumpikin hankkii sellaisen koiran minkä kenties haluaa.

Koiralle ei muuten riitä että on tilaa talossa ja pihalla! Koira tarvitsee aktiviteetteja ja koulutusta!
Onko teillä koiraharrastuspaikkoja ja - mahdollisuuksia lähellä?
Onko sinulla aikaa harrastaa koiran kanssa? Ja kouluttaa se? Ja virikkeistää tarpeeksi?

Jos lapsesi ovat pieniä, niin niiden ja yhden koiran kanssa on tarpeeksi hommaa. Ja kaikki koirarodut eivät sovi lapsiperheeseen. Lisäksi teillä jo oleva koira ja uusi koira eivät välttämättä tule toimeen, silloin joudut uuden tulokkaan palauttamaan kasvattajalle.

Jos olisin kasvattaja, niin en edes myisi teille koiraa. Mutta vastuuntunnottomia kasvattajia löytyy aina.

Rakit pois ihmisten ilmoilta. Taluttakoot eläinrakkaat vaikka sikaa.

sekarotunen ei selvästi ollut riittävän hieno, kun piti poistattaa idea kammoksuttavana. Onnea vaan, jos olit sinä :D Jos et ollut, niin jollain toisella on ongelmia itsensä kanssa.

kannattaa harkita tarkkaan. Meillä oli vääntöä koirarodusta tyttären kanssa, mutta se mihin päädyttiin oli lopulta paras.

Ensisijaiset seikat olivat karvan irtoaminen( kyllä vai ei) ja koko. Löytyi sopiva ja tyytyväisiä ollaan. Ei irtoa karva kuin leikkaamalla tai ajamalla ja ei ole koirankarvoja siellä sun täällä. Itse opettelin trimmaamisenkin. Keskikokoinen rotu.

Arvaan että sinun ja miehesi ikä on lähemmäs 20 kun 30.
Miehesi huijausta en lähde puolustelemaan, mutta "sanoin sen vain että saisin sinut hiljaiseksi" viittaa minun kokemusten pohjalta siihen että olet melko kova nalkuttamaan. Kannattaisi miettiä sitäkin vähän?
Jos yksikään perheen jäsenistä ei halua lemmikkiä mistä tahansa tai ei mistään syystä niin sitä ei silloin hankita. Sinun ei toisinsanoen auta muu kun unohtaa haaveet omasta koirasta kunnes mies muuttaa mielensä. Tahtoon alistuminen tai ei, tällä vältät parhaiten lisäongelmat, eikä sitäpaitsi parisuhteessa/avioliitossa ole kyse tasa-arvosta vaan yhteiselosta.