Olen vuosia , vuosia seurannut sivusta miten voi henkilö ketä lapseni kutsuu "ISÄKSI " olla niin moraaliton, ja niin julman välinpitämätön isä kuin Sinä olet ollut viimeiset noin kaksikymmentä vuotta.
Et vuosiin , tuskin koskaan ole lähettänyt nyt jo aikuiselle lapsellesi korttia, omin käsin kirjoitettua , lahjoista puhumattakaan esim. hänen syntymäpäivänä tms.juhlana.
Hän on kaunis muistutus siitä isänpäiväyöstä, kun hän syntyi Sinulle isänpäivälahjaksi.
Mutta nyt kun Sinä (ilmeisesti ) isänpäivän aamuna heräät virolaisen tuontivaimon viereltä ja isänpäivä aamusi täyttää suuri rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tunne... .ja eikä siinä vielä kaikki , siitä tekee vielä täydellisemmän se kun tämä ns." parempi lapsesi "heleällä äänellä kajauttaa Sinulle isänpäiväonnittelu laulun.
Niin voi sitä onnen määrää!!!
Kyllä siinä entinen elämä unohtunut ja aikuinen lapsesi kenelle olet isä myös.
Kysymys kuuluu ???
Kuinka tunteeton voi isä olla lastaan kohtaan unohtamalla hänet täydellisesti!
Pitäisikö hänen muistaa Sinua ? Oletko ansainnut sen?
Miten reagoisit jos hän ei muistaisi Sinua ?
Tiedän hän muistaa Sinua , koska hän on niin hienostunut elämäntavoiltaan .
Hän ei kosta Sinulle huonoa käytöstäsi häntä kohtaan.
Odottaa, että muistat häntä, vain Sinä henk.kohtaisesti.
Kyllä jo aikuiseksi kasvanut lapsikin kaipaa isänsä muistamista!
Minä tiedän sen koska minullakin oli isä.
Kuinka monen äidin tai isän sydämen täyttää murhe silloin kun vietetään lapsen syntymäpäivää tai joulua ym.juhlia, eikä isää/äitiä näy eikä varsinkaan kuulu......
Syytän Sinua myös siitä , että et koskaan ole käynyt vierailulla lapsesi luona!
Et ole kiinnostunut hänen elämästä kuinka hän voi , kuinka asuu jne.
Ilmeisesti ei ole kiinnostanut!
Tässä kaupungissa kyllä käyt muilla matkoillasi, hän kertoi kerran , että olit ollut kurssimatkalla 1-2 km päässä hänen kodista, mutta et ollut käynyt hänen luona , tästäkin on kulunut vuosia jo.
Minun mielikuvitus ei riitä siihen mitä sellaisen isän päässä liikkuu?
Tuskin mitään vastaan itse kysymykseeni.
Olit aivan hyvä isä ennen uutta avioliittoasi, mikä muutti sinut välinpitämättömäksi ,tunteettomaksi, uusi perhekö sen teki ?
Etkö uskalla olla tekemisissä lapsesi kanssa /eikö ole annettu lupaa siihen?
Saisit olla ylpeä hienosta lapsestasi, mutta Sinulla ei kyllä valitettavasti ole ollut paljon osaa eikä arpaa hänen kasvatuksessa, koska ei Sinulla ollut aikaa sellaiseen, oli muut menot.
Minä olen hänestä aina huolehtinut , ja olen tukena ja turvana elämäni loppuun asti !
Toivon , että mietit, että olenko ansainnut tämän isänpäivän?
Olenko ollut hyvä isä?
Isä kenet lapsesi muistaa vielä sen jälkeen , kun elämä on loppunut, koskaan ei tiedä mikä isänpäivä tai mikä syntymäpäivä on viimeinen!
Sitten on myöhäistä sanoa, että "Sinä olet rakas ja tärkeä minulle!"
Ota hyvä mies järki käteen ja aikuistu jo vihdoinkin toimi kuin aikuinen vastuullinen isä toimii!
Kaikesta huolimatta ! Onnellista Isänpäivää tyttäreni Isälle !
Et vuosiin , tuskin koskaan ole lähettänyt nyt jo aikuiselle lapsellesi korttia, omin käsin kirjoitettua , lahjoista puhumattakaan esim. hänen syntymäpäivänä tms.juhlana.
Hän on kaunis muistutus siitä isänpäiväyöstä, kun hän syntyi Sinulle isänpäivälahjaksi.
Mutta nyt kun Sinä (ilmeisesti ) isänpäivän aamuna heräät virolaisen tuontivaimon viereltä ja isänpäivä aamusi täyttää suuri rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tunne... .ja eikä siinä vielä kaikki , siitä tekee vielä täydellisemmän se kun tämä ns." parempi lapsesi "heleällä äänellä kajauttaa Sinulle isänpäiväonnittelu laulun.
Niin voi sitä onnen määrää!!!
Kyllä siinä entinen elämä unohtunut ja aikuinen lapsesi kenelle olet isä myös.
Kysymys kuuluu ???
Kuinka tunteeton voi isä olla lastaan kohtaan unohtamalla hänet täydellisesti!
Pitäisikö hänen muistaa Sinua ? Oletko ansainnut sen?
Miten reagoisit jos hän ei muistaisi Sinua ?
Tiedän hän muistaa Sinua , koska hän on niin hienostunut elämäntavoiltaan .
Hän ei kosta Sinulle huonoa käytöstäsi häntä kohtaan.
Odottaa, että muistat häntä, vain Sinä henk.kohtaisesti.
Kyllä jo aikuiseksi kasvanut lapsikin kaipaa isänsä muistamista!
Minä tiedän sen koska minullakin oli isä.
Kuinka monen äidin tai isän sydämen täyttää murhe silloin kun vietetään lapsen syntymäpäivää tai joulua ym.juhlia, eikä isää/äitiä näy eikä varsinkaan kuulu......
Syytän Sinua myös siitä , että et koskaan ole käynyt vierailulla lapsesi luona!
Et ole kiinnostunut hänen elämästä kuinka hän voi , kuinka asuu jne.
Ilmeisesti ei ole kiinnostanut!
Tässä kaupungissa kyllä käyt muilla matkoillasi, hän kertoi kerran , että olit ollut kurssimatkalla 1-2 km päässä hänen kodista, mutta et ollut käynyt hänen luona , tästäkin on kulunut vuosia jo.
Minun mielikuvitus ei riitä siihen mitä sellaisen isän päässä liikkuu?
Tuskin mitään vastaan itse kysymykseeni.
Olit aivan hyvä isä ennen uutta avioliittoasi, mikä muutti sinut välinpitämättömäksi ,tunteettomaksi, uusi perhekö sen teki ?
Etkö uskalla olla tekemisissä lapsesi kanssa /eikö ole annettu lupaa siihen?
Saisit olla ylpeä hienosta lapsestasi, mutta Sinulla ei kyllä valitettavasti ole ollut paljon osaa eikä arpaa hänen kasvatuksessa, koska ei Sinulla ollut aikaa sellaiseen, oli muut menot.
Minä olen hänestä aina huolehtinut , ja olen tukena ja turvana elämäni loppuun asti !
Toivon , että mietit, että olenko ansainnut tämän isänpäivän?
Olenko ollut hyvä isä?
Isä kenet lapsesi muistaa vielä sen jälkeen , kun elämä on loppunut, koskaan ei tiedä mikä isänpäivä tai mikä syntymäpäivä on viimeinen!
Sitten on myöhäistä sanoa, että "Sinä olet rakas ja tärkeä minulle!"
Ota hyvä mies järki käteen ja aikuistu jo vihdoinkin toimi kuin aikuinen vastuullinen isä toimii!
Kaikesta huolimatta ! Onnellista Isänpäivää tyttäreni Isälle !
Vastaukset 9
Vanhimmat
vautiin kun pääsi miehen vaatteis
annoit
Olisiko pitänyt tämän "isin" huolehtia etei synny ei-toivottuja lapsia, ettei tarvitse huolehtia!
onhan se niinkin jos on lapsella sellainen äiti joka ei anna toiselle suun vuoroa kuten noin pitkästä textistä voi päätellä
Monikohan isä miettii yhteydenottoa lapseensa, mutta pelkää exänsä ilmestyvän elämäänsä siinä siivellä.
Ei kaikki ole niin yksinkertaista.
Joopa joo, aina syy haetaan siitä toisesta vanhemmasta. Ainakin itse olisin antanut isän tavata lapsiamme ilman "minusta tulevaa ongelmaa", mutta kun omat lapset eivät kiinnosta, minkäs teet. En silti täällä hauku isää, enkä myöskään nyt jo aikuisille lapsilleni ole koskaan isää moittinut.
en ymmärrä vieläkään...isä tekee kyllä kaikkensa yleensä ,jos lastaan haluaa nähdä.
Jos "isättömyys" tuo tyttärellesi yhtä suurta surua kuin sulle, voi tytär oma-aloitteisesti mennä isänsä luo käymään, asioilla on taipumus selviytyä puhumalla. Asiahan kuuluu vain hänelle kun on jo täysi-ikäinenkin. Vuodatuksesi kuulosti katkeran naisen vuodatukselta, kun miehesi löysi toisen naisen. Tulee mieleen, että oletko pitänyt tytärtäsi kiistakapulana välissänne ja isä ei näin ollen tahdo olla missään tekemisissä.
Minä olen kasvattanut molemmat lapseni yksin eikä isää näkynyt. Aina he tekivät isänpäiväkortin vaikkei isästä mitään kuulunutkaan. En koskaan mollannut heille isäänsä. He ovat ottaneet itse yhteyttä häneen ja heillä on nyt täysi-ikäisenä välit häneen. Meneppä itseesi ja mmieti, oletko itse tuhonnut tyttären ja isän välit?
äitiä alkako syyttämään siitä ettei isä välitä lapsestaan. Äiti on huolehtinut lapsestaan sitä samaa ei voi sanoa isästä ja näitä isiä on MONTA!!!! Juuri äsken luin jostakin siitä kuinka lapset jonottavat (!) mieskaveria. Missä ovat näiden lasten isät????? Jos isä haluaa kantaa vastuunsa ja olla osa lapsensa elämää niin hän kyllä osaa tulla toimeen myös ex-vaimon kanssa, joista varmaan kuitenkin suurin osa vilpittömästi toivoo isän osallistuvan lapsen elämään. Nimenomaan lapsen vuoksi sillä äidin sydän vuotaa verta hänen nähdessään lapsen surun siitä ettei isä välitä. Sen surun haluaisi ottaa kannettavakseen lapsen puolesta mutta kun ei voi niin ei vaan voi..ja lapsi se vaan rakastaa isäänsä vaikka tämä ei pätkän vertaa välitä. Nämä "isät" ovat paskiaisia. Piste.