Ajattelin kokeilla kirjoittaa, vaikka suhtaudun TODELLA kyynisesti mahdollisiin vastauksiin. Kyynisyydellä tarkoitan seuraavaa: Koska ilmoitan alussa olevani kyyninen, suuri osa mahdollisista vastaavista provosoituu ja kirjoittaa vastauksen tyyliin "mitä sä oikein selität?" TOIVON, että löytäisin jonkun vastaamaan loogisesti.
Olen korkeakoulutettu pedagogi, joka työskentelee lasten kanssa. Ammattikunnan palkkaus on hyvä, mutta tunteja liian vähän = taloudelliset ongelmat.
Minulla on myös ulkomaalainen avopuoliso. Hän on myös valmistunut yliopistosta tosin eri alalta. Töitä ei suomessa ole eikä jatko-opiskelu mahdollisuutta, koska meidän tapauksessamme myönnetty tilapäinen oleskelulupa ei oikeuta työntekoon kuin joillain rajatuilla aloilla. (Emme ole saaneet tähän vielä vastausta miksei, sillä päätöksessä ei lukenut sitä ja yhteyden oton jälkeen alkoivat selvittämään asiaa) = odotuksen tuomat riidat (parisuhdevankila-tunnelma) sekä kulttuurierot.
Kommunikoimme kotioloissa englanniksi sekä vaikka oma englantini ei ole täydellistä, hänen maassaan kielen koulutus on ollut vielä huonompaa = ongelmia ymmärtää toisiamme tilanteissa, joista mahdollisesti seuraa riita paineen alla.
Olen ainoa joka käy työssä tällä hetkellä = epätasa-arvo suhteessa.
Hän on myös pitkäaikaisen saurauden tähden muuttunut mielestäni muttei omastaan. (olimme 6 kk erossa tästä syystä, minä töissä toisessa maassa ja hän hoidossa toisessa = Tiedän minkälaista on odottaa).
Olemme tulleet suhteessamme siihen pisteeseen, että omalta osaltani koen, että avopuolisoni tahtoo päättää tämän. (olen kysynyt, mutta uskon, että kunnioitus minua sekä kulttuuri- että perhetaustaansa kohtaan on silti niin kova, että hän ei uskalla sanoa vaikka pyydän). Itse en halua, mutta valinnan ei pitäisi olla vain minun vaikka olenkin vanhanaikainen mies.
Uskon, että hän rakastaa minua syvästi ja samoin rakastan minä.
Kirjoitin tähän nyt 15 minuuttia miettien hermeneuttista kehää, mutten aio enempää jatkaa, koska tästä en jaksa tehdä tohtorin väitöskirjaa. Avaan siis vain ongelmaa. Aloituksella halusin ERITTÄIN suppeasti varmistaa, että joku joka tämän lukee, tietäisi, että tämän takana on kirjoittaja, joka kykenee pohtimaan ongelmaa (ja on pohtinut) monesta näkökulmasta eikä vain yksinkertaisesti vaikka se ei tulekaan tekstistä rivien välitse kovin hyvin esille. Ja lauseet ovat liian pitkiä.
luettuani tämän voin vain sanoa, että olen eri mieltä john lennonin kanssa "all you need is love" aiheesta.
nyt sitten pitäis alkaa purkamaan.
Olen korkeakoulutettu pedagogi, joka työskentelee lasten kanssa. Ammattikunnan palkkaus on hyvä, mutta tunteja liian vähän = taloudelliset ongelmat.
Minulla on myös ulkomaalainen avopuoliso. Hän on myös valmistunut yliopistosta tosin eri alalta. Töitä ei suomessa ole eikä jatko-opiskelu mahdollisuutta, koska meidän tapauksessamme myönnetty tilapäinen oleskelulupa ei oikeuta työntekoon kuin joillain rajatuilla aloilla. (Emme ole saaneet tähän vielä vastausta miksei, sillä päätöksessä ei lukenut sitä ja yhteyden oton jälkeen alkoivat selvittämään asiaa) = odotuksen tuomat riidat (parisuhdevankila-tunnelma) sekä kulttuurierot.
Kommunikoimme kotioloissa englanniksi sekä vaikka oma englantini ei ole täydellistä, hänen maassaan kielen koulutus on ollut vielä huonompaa = ongelmia ymmärtää toisiamme tilanteissa, joista mahdollisesti seuraa riita paineen alla.
Olen ainoa joka käy työssä tällä hetkellä = epätasa-arvo suhteessa.
Hän on myös pitkäaikaisen saurauden tähden muuttunut mielestäni muttei omastaan. (olimme 6 kk erossa tästä syystä, minä töissä toisessa maassa ja hän hoidossa toisessa = Tiedän minkälaista on odottaa).
Olemme tulleet suhteessamme siihen pisteeseen, että omalta osaltani koen, että avopuolisoni tahtoo päättää tämän. (olen kysynyt, mutta uskon, että kunnioitus minua sekä kulttuuri- että perhetaustaansa kohtaan on silti niin kova, että hän ei uskalla sanoa vaikka pyydän). Itse en halua, mutta valinnan ei pitäisi olla vain minun vaikka olenkin vanhanaikainen mies.
Uskon, että hän rakastaa minua syvästi ja samoin rakastan minä.
Kirjoitin tähän nyt 15 minuuttia miettien hermeneuttista kehää, mutten aio enempää jatkaa, koska tästä en jaksa tehdä tohtorin väitöskirjaa. Avaan siis vain ongelmaa. Aloituksella halusin ERITTÄIN suppeasti varmistaa, että joku joka tämän lukee, tietäisi, että tämän takana on kirjoittaja, joka kykenee pohtimaan ongelmaa (ja on pohtinut) monesta näkökulmasta eikä vain yksinkertaisesti vaikka se ei tulekaan tekstistä rivien välitse kovin hyvin esille. Ja lauseet ovat liian pitkiä.
luettuani tämän voin vain sanoa, että olen eri mieltä john lennonin kanssa "all you need is love" aiheesta.
nyt sitten pitäis alkaa purkamaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Hän on myös valmistunut yliopistosta tosin eri alalta" ja ei osaa kunnolla englantia. Oikeasti tästä on vain haittaa, koska hän ei helpolla alennu 'paskatöihin' ja hänen papereillaan ei Suomessa tee mitään. Hyvin mahdollista ettei hän saa koskaan töitä ja yhtä mahdollista, että olet itse joutunut loputtomien pätkätöiden kierteeseen. Joko lukeneena ihmisenä tutustut tilanteeseen ja stoaalaisesti hyväksynyt kohtalosi tai koitat muuttaa sitä. Muuttaminen tarkoittaa konkreettista muuttamista toiseen maahan ja vain sinä itse tiedät olisiko tästä jotain hyötyä (miehesi äidinkieli).
Töissäkäyvällä miehellä on oikeasti paljon helpompaa. Itse tienaa riittävästi ja ulkomaalaisella vaimolla hyvät mahdollisuudet päästä johonkin paskatyöhön jossain vaiheessa.