olimme kymmenen ja puoli vuotta yhdessä. Mieheni halusi erota, eikä kertonut sen kummenmpaa syytä, etä miksi. Asuin eromme jälkeen 2 kuukautta oppilaitoksen asuntolassa. Kun muuttopäivä sitten tuli niin paikan päälle saavuttuani, huomasin ettei tästä tulekaan helppoa. Hän oli vihainen, nälvi koko ajan, kauheella kiireellä piti tavarat pakata, ihan kuin olisi kiire jonnekin. Ja viimeinen pisara oli se hän haukkui minut aasiski. Että aasi loppuun asti. Onneksi sain kaverini kantoavuksi. Kun kamat oli kannettu sisälle ja jäin yksin, murruin ihan täysin. Tajusin viimein millainen mulkku mun exäni on. Sai viimeiseen hetkeen asti mut tuntemaan syyllisyyttä kaikesta, että hän on joku saatanan ylijumala jonka ylitse ei kävellä. Osa tavaroista jäi vielä exän luo, eikä tietoakaan milloin saan ne. Kissanikin olisi pitänyt jättää vielä sinne mutta sanoin että otan sen mukaani. Ja exäni kysyi vielä että otatko varmasti kissan sinne rojujen keskelle. Ja jos olisi jättänyt, milloin olsin sen sieltä saanut? Ja kaikista huvittavinta tässä on se, että kissa ei ole muutosta moksiskaan. Nyt tavarani ovat sitten ympäri kuntaa, eikä ole edes lautasta mistä syödä, hyvä että kissalleni löysin jonkinlaiset astiat ettei lattialta tarvitse syödä. Olisin edes toivonut että kaikki tavarani olisin saanut kerralla mukaani, kun kerran satasen siitä muutosta sille maksan. Mutta en yksinkertaisesti pysytynyt sitä sille sanomaan, halusin vaan et se häipyy mun silmistäni, tunteeton , itsekäs paska!
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja huomasin tavaroita purkaessani että minulta on jäänyt kännykän laturi koulun asuntolaan, joten olen viikonlopun ilman mitään yhteyksiä ulkomaailmaan, yksin, juuri nyt kun olisin tarvinnut tukea eniten. Ja kaiken lisäksi rahatonkin. Ei radiota eikä telkkaria. Pelkät tyhjät seinät ja rikkirevittysydän. Maanantaina sentään pääsee kouluun ja jos saisin vaikka tavaranikin síeltä asuntolasta.
ja pointtisi oli..?
mahtavaa että pääsit ko kiusankappaleesta eroon! onnesi kääntyi nyt! Ei hätää kun teillä ei ole lapsia?...Uutta vaan katsomaan kun siltä tuntuu...siis ei kannata varmaan heti ekaan hoitoon ihastua mutta aikanaan...puhelimen laturia voi kysyä vaikka naapurista...lainaan.
Niin pointti oli yksinkertaisesti vitutus ja piti johonki se purkaa!