Opettajattaret, hoitajattaret ja vastaavat taitavat olla jo eläkkeellä. Nykyaika ei suosi tasa-arvohakuisuudessaan ammattinimikkeiden erilaistamista sukupuolen mukaan. Opettaja on opettaja, sukupuolesta riippumatta.
Päätteellä -tar on perinteisesti koristeltu myös tekijämiesten puolisoita, vaikka heillä ei omana itsenään titteliin vaadittavia avuja olisikaan. Esimerkiksi kenraalittareksi on kutsuttu kenraalikuntaan ylenneiden miesten vaimoja.
Upseerin ura on avattu nyttemmin naisillekin. Kukaan naisupseeri ei ole vielä ehtinyt tietääkseni kohota sotilasurallaan kenraaliksi (prikaatikenraaliksi, kenraalimajuriksi, kenraaliluutnantiksi tai kenraaliksi), mutta yhden naisen tiedetään ylenneen kenraalikuntaamme ”ulkokautta”, siviilipuolen virkauraa pitkin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarina_Buure-Hägglund
Miksi tuo pääte -tar ei sitten kelvannut aikoinaankaan kaikkien titteleiden perään? Tällä palstalla on tuore keskustelu taannoisesta Itävallan keisarinna Elisabethista. Miksei keisaritar (vrt. kuningas - kuningatar)?
Ilmiselvä ruotsalaislainahan tuo pääte -inna tietenkin on. Samaa voidaan sanoa kolmannesta vastaavasta päätteestä -ska. Upseerikunnan vaimoilla on ollut aikojen saatossa titteleitä luutnantska, kapteenska, majorska ja everstiluutnantska, mutta everstin kohdalla pääte vaihtuu: on puhuttu everstinnoista. Kenraalittaren jälkeen tulee marsalkatar.
Suomessa on ollut itsenäisyyden aikana yksi marsalkka, mutta marsalkattaresta meillä ei ole kokemusta, koska kyseinen upseerismies oli marsalkaksi yletessään ollut jo pitkään siviilisäädyltään eronnut.
Soile Isokoski ja Ritva-Liisa Korhonen lienevät (muiden ohella) nousseet marsalkattarena esiintymislavalle kerran jos toisenkin. Rooli löytyy Richard Straussin Ruusuritarista.
Puolustusvoimain nykyisen komentajan, kenraali Ari Puheloisen puoliso Tiina Laisi-Puheloinen on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri. Tätä siviilipuolen koulutusta ilmaisevan tittelin perusteella häntä sopinee siis epäillä opettajatar-kenraalittareksi. Reserviupseeritutkinnon suorittaneena hänellä on kuitenkin sotilasarvo ihan omastakin takaa: häntä sopii tituleerata myös reservin yliluutnantiksi!
Tuleeko kenellä mitä muuta mieleen tällaisista feminiinipäätteistä?
Päätteellä -tar on perinteisesti koristeltu myös tekijämiesten puolisoita, vaikka heillä ei omana itsenään titteliin vaadittavia avuja olisikaan. Esimerkiksi kenraalittareksi on kutsuttu kenraalikuntaan ylenneiden miesten vaimoja.
Upseerin ura on avattu nyttemmin naisillekin. Kukaan naisupseeri ei ole vielä ehtinyt tietääkseni kohota sotilasurallaan kenraaliksi (prikaatikenraaliksi, kenraalimajuriksi, kenraaliluutnantiksi tai kenraaliksi), mutta yhden naisen tiedetään ylenneen kenraalikuntaamme ”ulkokautta”, siviilipuolen virkauraa pitkin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarina_Buure-Hägglund
Miksi tuo pääte -tar ei sitten kelvannut aikoinaankaan kaikkien titteleiden perään? Tällä palstalla on tuore keskustelu taannoisesta Itävallan keisarinna Elisabethista. Miksei keisaritar (vrt. kuningas - kuningatar)?
Ilmiselvä ruotsalaislainahan tuo pääte -inna tietenkin on. Samaa voidaan sanoa kolmannesta vastaavasta päätteestä -ska. Upseerikunnan vaimoilla on ollut aikojen saatossa titteleitä luutnantska, kapteenska, majorska ja everstiluutnantska, mutta everstin kohdalla pääte vaihtuu: on puhuttu everstinnoista. Kenraalittaren jälkeen tulee marsalkatar.
Suomessa on ollut itsenäisyyden aikana yksi marsalkka, mutta marsalkattaresta meillä ei ole kokemusta, koska kyseinen upseerismies oli marsalkaksi yletessään ollut jo pitkään siviilisäädyltään eronnut.
Soile Isokoski ja Ritva-Liisa Korhonen lienevät (muiden ohella) nousseet marsalkattarena esiintymislavalle kerran jos toisenkin. Rooli löytyy Richard Straussin Ruusuritarista.
Puolustusvoimain nykyisen komentajan, kenraali Ari Puheloisen puoliso Tiina Laisi-Puheloinen on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri. Tätä siviilipuolen koulutusta ilmaisevan tittelin perusteella häntä sopinee siis epäillä opettajatar-kenraalittareksi. Reserviupseeritutkinnon suorittaneena hänellä on kuitenkin sotilasarvo ihan omastakin takaa: häntä sopii tituleerata myös reservin yliluutnantiksi!
Tuleeko kenellä mitä muuta mieleen tällaisista feminiinipäätteistä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tyhjän jorisemisesta tuli mieleen tuo pappissääty, ja se tosiasia, että papin feminiinimuodosta papitar tosiaan tulee väistämättä mieleen ennemmin joidenkin voodoouskontojen naispuoliset henkimaailman lähettiläät ja vastaavat kuin kotoinen ev.lut seurakunnan naispuolinen sielunpaimen... ; )
En ole tullut kovin paljoa seurailleeksi seurakuntiemme meininkiä, vaikka yhden sellaisen jäsen olenkin. Oman seurakuntani sielunpaimenkunnan nokkamiehellä on parta ja hän on ollut kanssani samalla RUK:n kurssilla vuosikymmeniä sitten – silloin, kun naisilla ei ollut siihen laitokseen mitään asiaa muulloin kuin kurssijuhlapäivänä. Tälle kurssikaverilleni titteli kirkkoherra sopinee ihan luontevasti.
Samaan pestiin kelpuutetaan nykyisin naisetkin. Kirkkorouva vai kirkkoherratar – edes tästä en ole tullut ottaneeksi selvää.
Niin, tiedän kyllä, että titteli kirkkoherra on vuosisatojen takainen käännösmoka. Ruotsin sana kyrkoherde tarkoittaisi sananmukaisesti kirkonpaimenta (tai kirkkopaimenta), mutta herde on ollut ah' niin helppo vääntää herraksi...
Herraskaisuutta on oman seurakuntani kirkkoherrasta vaikea löytää. Hänet tunnetaan mukavan mutkattomana kansanmiehenä, jonka ovella ei ole kynnystä.
Pääsin juuri sanomasta, ettei seurakuntani kirkkoherran ovella ole kynnystä.
Koetin sen jälkeen googlailla, mitä kaikkitietävä netti herra lääninrovastista tietää. Näkyy mies puhuvan siellä – mistäpä muustakaan kuin kynnyksestä!
http://priima.yle.fi/node/469
Kirkkoherran virassa oleva nainen, joka ei elä virallistetussa parisuhteessa, ei kuitenkaan ole kirkko- eikä muukaan -rouva. Kirkkoneiti?
Ehdotan kirkkoherran uudeksi nimeksi ylipastoria tai ylipappia. Toisaalta kirkkoherra ja kirkkoduunari/torppari/päiväläinen/orja toistaisi historiaperinnettä kivasti.
Uskontovääpeli?
Huuhaaeverstiluutnantti?
Varamessias?
Tuosta kirkkoneidistä:
Olen joutunut jossakin elämäni vaiheessa käymään saksankielistä liikekirjeenvaihtoa omin eväin, ilman sihteerikköjen, kirjeenvaihtajattarien tai assistentinnojen tukea. Jostakin minua valistettiin, ettei saksalaista naiseläjää pidä näissä yhteyksissä tituleerata neidiksi, vaikka tämän tiedettäisiinkin olevan siviilisäädyltään naimaton. Kirjettä neiti Müllerille ei siis saa aloittaa tyyliin ”Sehr geehrtes Fräulein Müller”, vaan häntäkin tulee rouvitella ”Sehr geehrte Frau Müller”.
Mitenkähän tuo puhuteltava mahtaisi sitten suhtautua puhutteluun ”Sehr begehrte Frau Müller”?
Koomista on, että ruotsinkielellä miespuolinen sairaanhoitaja ei ole sjukskötare, niin kuin olisi järkevää. Hän on en manlig sjuksköterska.
”Sju sjösjuka sjömän sköttes av sjuttiosju sköna sjuksköterskor på det sjunkande skeppet Shanghai.”
Entäpä entäpä jos merimiesten tilalla ovatkin merinaiset ja hoitajattarien tilalla nöösipojat?
Sinnittelevät varsinkin tietyillä aloilla.
Eikä siinä kaikki. Googleta 'naislaulajattaren', 'naisnäyttelijättären'... Feminiinistämisähky? Pakonomainen feminiinistäminen?
>'naislaulajattaren', 'naisnäyttelijättären'
Jotkut kokeilevat siipiään sekä että. Ovatko he silloin wannabe-naislauleskelijatar-naisnäyttelehtijättäriä?
Uimari, tuomari, naimari ja juomari on mies ja uimatar, tuomatar, naimatar ja juomatar on nainen.
Syöjätär on nainen ja syöjäri on mies.
Se-nainen-joka-asuu-meillä on kylläkin Syöjätär, mutta minä olen (ainakin näillä palstoilla) paitsi Tyhjän jorisija myös Syömämies.
Kukapa täällä yhdellä nikillä...