Mimmifrendi tekee tätä, että se kyselee naispuolisista kavereista kuinka usein ja missä ollaan nähty. Osasta semmoisia jota ei olla kummatkaan nähty vuoteen. Se tekee sitä siihen asti, että musta tuntuu et se on tosi mustasukkanen. Se sattuu ja raivostuttaa kun olen pyytänyt et se lopettais. Sitten kun suutun niin kaikki onkin taas ok. Välillä se pyytelee anteeksi ja välillä taas se on kuulemma mun syytä. Eniten häiritsee kun se jälkeenpäin sanoo et hänhän vaan kysy. Ettei se kuulemma mitään tarkota. Mitä noihin voi vastata niin että toinen tajuu...
"Mä vaan kysyin" ja mustasukkaisuus
saatanasentään
3970
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on epävarma ja antaa sille tunteelle vähän liikaa valtaa itessään.
Sä voit alkaa sille peiliksi ja kysellä vastakysymyksiä sen mahdollisista poikakavereista yhtä hanakasti. Katot mitä se siihen tuumaa kun tuntee vaihteeksi omissa nahoissaan oman käytöksensä.
Silleen te opitte asettaan rajat sietokyvyillenne ja olette taas asteen viisaampia :)
..koitappas seuraavan kerran ymmärtää ja kuunnella ilman suuttumatta
Mitää pahaa ei kysymisessä ole, mieti miten itse suhtaudut kysymyksiin - ethän vaan raivolla vastaa ?
jos niin, niin miksi ?
Miks ei vois vaan vastata asiallisesti ja ehkä sinun käytöksessä joku miksi hän kysyy
Jutelkaa asia läpi ja jos tyttöystäväsi ei oo näitä muita kavereitasi tavannu, niin herranen aika tutustuta toisiinsa niin tietää kenen kanssa sinä juttelet, siihen loppuu ne kyselyt
ei tuo viel ole mitään mustasukkaisuutta, se on vain kiinnostunut mitä teet ja kiinnostunut sinusta, jaa enemmän asioita AVOIMESTI hänen kanssaan - huomaat eron !
Tyttöystäväsi on vain heikkoitsetuntoinen. Hän tuntuu vertailevan sinun suhtautumistasi naispuolisiin kavereihisi ja häneen itseensä.
Jospa yrittäisit antaa tyttöystävällesi huomiota ja pidä häntä hyvänä.
Täytyy myöntää, että paljon nuorempana kuin nyt, sorruin itsekin kyselemään mieheltäni. Aluksi se olikin ihan vaan viatonta kyselyä, sitten se muuttui. Aloin kuvitella päässäni kaikenlaista ja se aiheutti pahaa oloa itselleni ja teki hallaa parisuhteelle.
Onneksi järki kasvoi ja jätin moiset kyselyt, aloin luottaa itseeni ja omaan persoonaani ja kaikkein tärkeintä: Tajusin, että jos mieheni haikailisi naiskavereidensa perään tai on yhteydessä heihin, en voi sille mitään. Joko mies haluaa itse olla kanssani tai sitten ei. Minä olen minä ja hän on mitä on. Niin se vain on.