Olen uskoton whore

Sulla sentään omatunto kolkuttaa ja rankasti. Tekis mieli sanoa, että ethän sä mikään "pahis" oo, vaan käyttäydyt kuin keskiverto-mies...
Paljon on miehiä, jotka panee kännissä, ketä kiinni saa ja sitten ollaan kuin ei oltaiskaan... Jos jostain syystä vaimokulta saa vihiä asiasta, niin todetaan vaan, että no pojat on poikia ja vähän tuli kännissä sähellettyä. Eilen olin pitkästä aikaa kavereiden kanssa baarissa - itse olen siis sinkku - ja näitä himokkaita ukkomiehiä vaani nurkissa. Parin ketkun kanssa tovin ajatuksia vaihdoin ja nämä perustelivat käytöstänsä pikkujoulukaudella ja puutteessa pitävällä akalla... Mikähän selitys on sesongin vaihduttua... Evvk, mutta harmittaa vaimojen puolesta, kun nää samat äijät näyttää päivän valossa kaupan kassajonossa seisoessaan niin kunnollisen perheenpään naamaa. Hyi ja yök!

ettei se sun unelmies mies pettäisi sua. Hah, jos se panee sua kerran kuussa, niin eiköhän se sitten pane jotakin muuta ne loput 30 kertaa kuussa.

täällä ja mikä pahinta, mulla ei oo edes mitään tunnontuskia asian suhteen. Mutta kummasti me "huorat" vaan miehille kelvataan!

Ajattelin aloittaa uuden ketjun, mut olitkin tehny sen jo puolestani. Mä en tarvii tosin hölmöilyyn aina edes alkoholia. Mä en saa kotona seksiä, miehellä ei seiso, eikä oikein meinaa potenssilääkekään auttaa, eikä meinaa suostua käyttämään niitä. Olen puhunut mieheni kanssa seksinpuuttestani, mutta ei hän tee mitään asian eteen.
En enää uskalla lähteä baariin ilman miestäni, tänä vuonna olen käynyt kolme kertaa yksin ja kahdella kerralla petin miestäni. Kolmas kertakin oli lähellä, mut mua lähestyny mies olikin idiootti. "Vakipanoni" on reissussa ja mulla on reservissä kolmonen näitä tilanteita varten, ja nyt parhaillaan mietin päätäni puhki, uskaltaisinko soittaa hänelle ja ehdottaa tapaamista tänään. Tiedän jo etukäteen, että hänelle sopisi. Kiinnijäänti on vaan alkanu pelottamaan.
Olen koko viikonlopun miettiny eroa miehestäni. Osittain rakastan häntä, enkä haluaisi yhteistä kotiamme ja muuta omaisuuttamme myydä. Ja aika pahalle tuntuu lähteä 20 vuoden suhteen jälkeen, kun tiedän hänen rakastavan minua. Tosin tuskin rakastaisi, jos tietäisi tekemiseni, mut en haluaisi satuttaa häntä.
Tiedän, että moni moralisti vastaa nyt, et näin satutat häntä eniten. Mut tosiasia on, että pelkään tavallaan eroakin, se on liian iso askel mulle.
Jos jollain on hyviä neuvoja, miten itse on päässyt pettämiskierteestä irti, neuvokaa toki. Kärsin itsekin tilanteesta. Kiinnijäänti ei ehkä niinkään pelota itseni kannalta, siitä saisin ehkä tarvittavan sysäyksen avioeroon, mutta haluaisin säästää mieheni tuskalta.

Sulla on pimpsa, mutta miehen sielu. Sinun olisi pitänyt synytä mieheksi.