Mihin ikään saakka teidän lapset osallistuivat isänpäivän viettoon? Esim. lähtivät lounaalle ym? Meillä poika 20 v ei enää välitä asiasta ja tyttö 18 v vaan kun "kuuluu osallistua".
Isänpäivän vietosta
Isukki....
13547
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
on varmaan aika lailla eroja, kuinka eri päiviä vietetään. Omilla lapsillani asiaan kuuluu soittaa tai muistaa tekstiviestein, koska asuvat perheineen kauempana, kuten tein omalle isälleni hänen eläessään – nyt vein kynttilän muistoaarnioon. Muistutan lapsiani edelleen asiasta. Mieheni tytär on 28 ja tuo lahjan tai lähdetään yhdessä syömään.
Ehkä lapsesi ovat sen ikäisiä, että lähtevät jo omille teilleen muutoinkin. Jos välisi on muuten hyvät, niin jonkun vuoden kuluttua he kyllä muistavat. Viimeistään silloin kun heillä itsellään on lapsia.
Ei ehkä ole hyvä tehdä siitä ikävää velvollisuutta, vaan antaa heidän itse oivaltaa mikä merkitys omalla isällä on heille?
Enpä ole isää muistanut koskaan kotoa muuttoni jälkeen (tai sitä ennenkään paitsi pakotettuna). Isänpäivänäkään ei mielestäni kuulu kenenkään muistaa isäänsä "pakolla", vaan mielellään sydämestään ja aidosti. Itse en tähän pysty, eikä varmaan moni muukaan huonon isäsuhteen kokenut.
isäni kanssa missään tekemisissä.
Ainoa "yhteydenpito" on itku-potku-raivari-tekstiviestit isänpäivänä joita eilenkin vastaanotin neljä.
Olet kokenut huonon isä suhteen? ja uitenkin porskutat eteen päin niillä isäsi geeneillä, olet samanlainen loppu pelissä kuin isäsi, kunnioittamalla isääsi, huomaat myös kuinnioittavasi itseäsi. Olettehan samasta puusta veistettyjä.
Onpas typerä asenne, monilla kuitenkin on ihan pätevät syyt pitää etäisyyttä isäänsä, eivätkä sitä isänpäivät muuta. Alkoholismi, väkivalta, hyväksikäyttö jne. eivät kuitenkaan ole mitään harvinaisia ilmiöitä Suomessakaan. Vanhemmat ovat väärässä jos kuvittelevat voivansa kohdella lapsiaan miten tahtovat ja lasten pitää silti "kunnioittaa" ja olla loppuelämä hyvää pataa vain siksi että ovat näiden tapausten lapsia, huh huh! Onneksi joillain on omat aivot ja osaavat jopa pitää etäisyyttä ihmisiin, joista ei ole muuta kuin vahinkoa, sukua tai ei.
todellakin "kokenut" huonon isä suhteen".
Onneksi kasvatuksella ja ympäristöllä on myös osansa ihmisen kehityksessä.
Mitä kunnioitettavaa on ihmisessä joka ei laita tikkua ristiin läheistensä puolesta?
Mies joka hylkää oman kuolevan äitinsä saattohoito-osastolle omien kesälomasuunnitelmiensa ollessa tarkeämpiä,
ei kunnioitusta ansaitse.
Mulla ei siis vielä lapsia ole, mutta voin kommentoida aikuisen tyttären ominaisuudessa. Mä osallistun vieläkin isänpäivän viettoon. Samoin mun vanhempi veli ja teini-ikäinen pikkusisko myös ainakin jollain tapaa. Käytiin mieheni kanssa molempien vanhemmilla isänpäiväkahveilla ja vietiin pienet lahjatkin. Kummallakin on läheiset perheet niin kyllä se kuuluu asiaan iästä riippumatta. Pikkusisko taas taisi lahjan antaa ja onnitella, ja sitten lähti jonnekin kavereidensa kanssa, mutta se nyt on tuo teini-ikä. Meillä on aina ollut tapana, että muistetaan jotenkin isänpäivänä ja äitienpäivänä ja kyllä se tapa jatkuu varmasti niin kauan kuin on isä ja äiti. Kai se on paljon asenteesta ja perhesuhteista kiinni.
on asunut äitinsä(sekä äidin uuden miehen) kanssa n. 5-vuotiaasta lähtien, kunnes hän muutti omilleen. Heille ei tuntunut syntymäpäivät, isän/äitienpäivät muistamiset, olevan kovin tärkeitä. Minulle ja uudelle perheelleni ne taas ovat tärkeitä, joten kirjoitin s-postissa pojalleni, joka asuu toisella paikkakunnalla. Kerroin kuinka paljon me arvostaisimme jos hän muistaisi merkkipäivät ja jollain tapaa ottaisi yhteyttä meihin, aivan kuten mekin muistamme häntä, hänen merkkipäivänään. Lähetin mukana listan eri syntymäpäivistä.
Senjälkeen hän on ottanut aina jollain tapaa yhteyttä meihin, aina kun on ollut merkkipäiviä(olemme myös keskustelleet asiasta myöhemmin). Nyt sunnuntaina viimeksi soittamalla minulle.
Itse käymme aina isän/äitienpäivänä vanhemmillamme onnittelemassa heitä ja tämän tavan, haluamme siirtää myös lapsillemme.
Neuvoisin keskustelemaan lapsiesi kanssa asiasta(kummankin kanssa erikseen) ja kertomaan, että arvostaisit yhteistä hetkeä heidän kanssaan.
Joissakin asioissa niitä nuoria täytyy joskus ohjata oikeaan suuntaan, he eivät aina sitä itse ymmärrä.
Toinen tapa mistä pidämme kiinni on myös, että jouluaattona kaikki ovat kotona, eikä kukaan lähde kavereitaan tapaamaan tai esim. viihteelle, miinkuin olen kuullut, että joidenkin nuoret saavat tehdä.
Asiat muuttuu kun vielä vähän vanhenevat ja saavat omia lapsia. Kyllä se isänpäivä sitten on jo lastenkin takia erikoinen tapahtuma.
Ainakin meillä kävi näin. Pidettiin kahvit.
Miehelläni on vanha isä, ja osallistumme isänpäivän viettoon, siis yli 3-kymppisenä.
Isänpäivien viettoon ei ole ikärajaa.
Vaikka poika tai tytär olisi 60v ja isä 90, niin isää kuuluu juhlia!
Itse ainakin kortin lähetän ja soitan, jos muuten en pääse käymään. Välimatkaa n.100km, ei autoa ja edestakaisesta linja-automatkasta en kohtuullisen pienituloisena pelkän lounaan takia viitsi maksaa 40e eikä iskä sitä onneksi oletakaan. Mutta sitten toki, jos satun juuri isänpäiväviikonloppuna kotona olemaan, niin silloin kakkukahvit yms.
Lapseni (3) ovat 17-21 v . Olen eronnut heidän isästään 7 vuotta sitten. Isäinpäviänä lapset menevät tapaamaan isäänsä, muutaman kerran isällä on ollut muita menoja, mutta kuitenkin. Lisäksi käymme tervehtimässä isovanhempia. Minun isääni sekä exän isää. Samoin toimimme äitien päivänä.
Harvoin viemme mitään lahjoja, mutta kukkia, suklaata ja tietenkin itsemme.
Minusta se on sellainen hyviin tapoihin kuuluva juttu, kun muutoin tuntuu niin harvoin löytyvän aikaa irrottautua arjesta ja lähteä tapaamaan vanhempia ihan välimatkankin takia.
Meillä on lapset 16-14--11
Aamupäivällä onnitteli joka muisti, minut pistettiin imuroimaan kämppä ja iltapäivällä syötiin ruuan päälle kakkukahvit, yhtään korttia tms, ei tullut, enkä suuremmin kaivannut.
Isänpäivä lienee tasa-arvosuomessa pakkopullaa vastapainoksi äitienpäivälle.