minä... nelikymppinen perheellinen mies. Sinä... muutaman vuoden nuorempi, töissä toimit alaisenani pienehkössä työyhteisössä. Perheellinen myös kuten minäkin. Toisemme olemme tunteneet jo kymmenisen vuotta. tapahtuikohan jokin tavallistakin syvempi silmiin katsominen vuosi sitten pikkujouluissa tanssiessa, siitä lähtien olet mielessäni ollut jatkuvasti enemmän ja enemmän. Vuoden mittaan on ollut tavallisia työpaikan illanviettoja missä olen saanut kanssasi muutamia hitaita tanssia… käsikädessä hypätä laiturilta järveen… istua veneessä nähden yhtä aikaa kauniin auringonlaskun ja kauniit kasvosi.
Nuo hetket ovat olleet uskomattoman kauniita mitkä olen kaikki mieleen paketoinut suloisen katkeriksi hetkiksi. Nuo hetket ovat olleet sinulle ehkä vain tansseja muiden tanssien seassa, minä olen tuolloin saanut sinua pitää lähellä ja ehkäpä sanoa miten nätti taas olet. Tuntuu kerta kaikkiaan käsittämättömän hullulta miten joudun jatkuvasti keksimään itselleni syitä miksi en sinusta välittäisi ja pitäisin järjen päässä. Olen odottanut että tämä tunne haalenisi ja voisin ajatella jotain muutakin, mutta kun ei se vaan niin tunnu onnistuvan. Töissä tuntuu niin kivalta päästä kahville vastapäätäsi istumaan ja jutustelemaan edes hetken kanssasi… ja toisaalta taas olen tavallaan ”kateellinen” toisille keiden kanssa paljon enempi työn ohessa aikaa vietät. Jos töistä satun kanssasi yhtä aikaa lähtemään, tulee päiväni pelastetuksi kun voin pienen hetken kanssasi toimiston ulkopuolella jutella ennen kuin autoosi hyppäät.
Haluaisin niin mahdottoman paljon päästä sanomaan sinulle suoraan mitä sinua kohtaan tunnen, toisaalta en sitä mitenkään voi tehdä koska tässä on oma perheeni ja sinun perheesi olemassa enkä ”saisi” ääneen tuollaista sanoa. Ja myös esimies-alainen asetelma on tässä sopassa vielä mukana.
Mutta silti, sinä tunnut tämän hullun ihastuksen pauloissa maailman tärkeimmältä vaikken sinua taatusti edes syvällisesti tunne. En voi väittääkään etteikö ihastukseni syy olisi osaltaan tavattoman kaunis ulkonäkösi ja ihastuttava rytty nokkasi kun hymyilet, en tiedä tällä hetkellä mitään kauniimpaa… mutta sinussa on niin paljon enemmänkin. Itseasiassa en pysty sanomaan sinusta mitään huonoa puolta.
Päivittäisessä työssä tämä tilanne on tietysti hirvittävän hankalaa, joudun väkisin vaan työasioita läpi käymään ilman että tunteet sekoittaa ajatuksia liikaa. Ja myös toimimaan niin että työkaverit ei täysin läpinäkyvästi näkisi mitä sinusta ajattelen… ehkä jotkin parhaat ystäväsi töistä tosin jotain voivat aavistaakin, välillä varmaan katson sinua niin lammasmaisen näköisesti että ehkä siitä voi jotain päätellä.
Välillä tuntuu kun sie katsot minua hieman tavallista pidempään että silmissäsi voisi olla samanlaisia tunteita, haluaisin sen toisaalta tietää… mutta mitä se toisaalta hyödyttää. Olen totaalisessa patti tilanteessa, sinua en tule ikinä tässä elämässä saamaan ja ainoa mahdollisuus on vaan jotenkin päästä tästä tunteesta yli.
Ja eihän tämä tunnekuohu tietystikään jää toimistoajan ulkopuolelle, tämä tuntuu pyörivän mielessäni 24/7 ja näkyy taatusti oman perheeni parissa käytöksessäni. Eikä riitä että tämä vaivaisi vaan päivät vaan unethan tämän takia on mennyt lukemattomina öinä, syyksihän unettomuuteen on helppo sanoa stressaava työ. Mutta ei se siitä johdu…
Taas on parin viikon päästä pikkujoulut tulossa, pääsenköhän kanssasi tanssimaan… toivottavasti. Ja sen jälkeen taas iso kivimöykky sisällä huutaa ikävästä sinua kohtaan. Miksi pirussa pitääkin olla olo kuin finninaamaisella teinipojalla eikä järkeä ole päässä vaikka tässä numeroiden valossa kait vastuuntuntoinen aikuinen pitäisi olla. Jo tämän tekstin kirjoittaminen on kerta kaikkiaan järjetöntä. Tiedän että jos lukisit tämän tekstin, niin tunnistaisit tästä itsesi ja minut ja se ajaisi tilanteen todella kiusalliseksi. Juuri nyt sekään ei tunnu haittaavan, niin kovasti tuntuu että tämä tunne on saatava puhallettua ulos edes tällaista reittiä pitkin, en tästä kenellekään pysty muutenkaan puhumaan. Ja voihan pirskatti, just nyt vielä taustalle napsahti claptonin beautiful tonight biisi… just, tulipa sitten iso pala kurkkuun saman tien
Nuo hetket ovat olleet uskomattoman kauniita mitkä olen kaikki mieleen paketoinut suloisen katkeriksi hetkiksi. Nuo hetket ovat olleet sinulle ehkä vain tansseja muiden tanssien seassa, minä olen tuolloin saanut sinua pitää lähellä ja ehkäpä sanoa miten nätti taas olet. Tuntuu kerta kaikkiaan käsittämättömän hullulta miten joudun jatkuvasti keksimään itselleni syitä miksi en sinusta välittäisi ja pitäisin järjen päässä. Olen odottanut että tämä tunne haalenisi ja voisin ajatella jotain muutakin, mutta kun ei se vaan niin tunnu onnistuvan. Töissä tuntuu niin kivalta päästä kahville vastapäätäsi istumaan ja jutustelemaan edes hetken kanssasi… ja toisaalta taas olen tavallaan ”kateellinen” toisille keiden kanssa paljon enempi työn ohessa aikaa vietät. Jos töistä satun kanssasi yhtä aikaa lähtemään, tulee päiväni pelastetuksi kun voin pienen hetken kanssasi toimiston ulkopuolella jutella ennen kuin autoosi hyppäät.
Haluaisin niin mahdottoman paljon päästä sanomaan sinulle suoraan mitä sinua kohtaan tunnen, toisaalta en sitä mitenkään voi tehdä koska tässä on oma perheeni ja sinun perheesi olemassa enkä ”saisi” ääneen tuollaista sanoa. Ja myös esimies-alainen asetelma on tässä sopassa vielä mukana.
Mutta silti, sinä tunnut tämän hullun ihastuksen pauloissa maailman tärkeimmältä vaikken sinua taatusti edes syvällisesti tunne. En voi väittääkään etteikö ihastukseni syy olisi osaltaan tavattoman kaunis ulkonäkösi ja ihastuttava rytty nokkasi kun hymyilet, en tiedä tällä hetkellä mitään kauniimpaa… mutta sinussa on niin paljon enemmänkin. Itseasiassa en pysty sanomaan sinusta mitään huonoa puolta.
Päivittäisessä työssä tämä tilanne on tietysti hirvittävän hankalaa, joudun väkisin vaan työasioita läpi käymään ilman että tunteet sekoittaa ajatuksia liikaa. Ja myös toimimaan niin että työkaverit ei täysin läpinäkyvästi näkisi mitä sinusta ajattelen… ehkä jotkin parhaat ystäväsi töistä tosin jotain voivat aavistaakin, välillä varmaan katson sinua niin lammasmaisen näköisesti että ehkä siitä voi jotain päätellä.
Välillä tuntuu kun sie katsot minua hieman tavallista pidempään että silmissäsi voisi olla samanlaisia tunteita, haluaisin sen toisaalta tietää… mutta mitä se toisaalta hyödyttää. Olen totaalisessa patti tilanteessa, sinua en tule ikinä tässä elämässä saamaan ja ainoa mahdollisuus on vaan jotenkin päästä tästä tunteesta yli.
Ja eihän tämä tunnekuohu tietystikään jää toimistoajan ulkopuolelle, tämä tuntuu pyörivän mielessäni 24/7 ja näkyy taatusti oman perheeni parissa käytöksessäni. Eikä riitä että tämä vaivaisi vaan päivät vaan unethan tämän takia on mennyt lukemattomina öinä, syyksihän unettomuuteen on helppo sanoa stressaava työ. Mutta ei se siitä johdu…
Taas on parin viikon päästä pikkujoulut tulossa, pääsenköhän kanssasi tanssimaan… toivottavasti. Ja sen jälkeen taas iso kivimöykky sisällä huutaa ikävästä sinua kohtaan. Miksi pirussa pitääkin olla olo kuin finninaamaisella teinipojalla eikä järkeä ole päässä vaikka tässä numeroiden valossa kait vastuuntuntoinen aikuinen pitäisi olla. Jo tämän tekstin kirjoittaminen on kerta kaikkiaan järjetöntä. Tiedän että jos lukisit tämän tekstin, niin tunnistaisit tästä itsesi ja minut ja se ajaisi tilanteen todella kiusalliseksi. Juuri nyt sekään ei tunnu haittaavan, niin kovasti tuntuu että tämä tunne on saatava puhallettua ulos edes tällaista reittiä pitkin, en tästä kenellekään pysty muutenkaan puhumaan. Ja voihan pirskatti, just nyt vielä taustalle napsahti claptonin beautiful tonight biisi… just, tulipa sitten iso pala kurkkuun saman tien
Vastaukset 14
Vanhimmat
nyt Pena jumaliste takas töihin siitä lässyttämästä, tai paljastan lipevän munani sekä karvaiset kassini sinulle ensi pikkujouluissa helvetti!
...miltä tuntuu. Itse olen tismalleen tuossa tilanteessa, mitä kuvaat. Eli alaisena ja aavistan kyllä aika varmasti mitä esiMIEHENI minusta aattelee, katseista ei voi erehtyä. Tiedän että hän on pattitilanteessa ja tiedän että itsekin olen... sattuu sydämeen minullakin.
on kyllä NIIN totta, ettei ikä tunnu vaikuttavan siihen millaisen tunnemyrskyn ja "järjettömyyden" ihastuminen saa aikaan. Se tunne on kyllä niin uskomattoman katkeran suloinen, hetket milloin katsotaan silmiin hymyillen ja tiedetään kumpikin tunteet... muttei kumpikaan voi/uskalla sanoa SITÄ.
Oli keväinen aamu vuonna 2010, kun suuri rakkauteni kuoli äkillisesti auto-onnettomuudessa.
En koskaan sanonut hänelle, että rakastan häntä, sitä kadun nyt suuresti.
Minun neuvoni on sinulle, että kerro tunteistasi naiselle ehdottomasti. Vaikka suhteestanne ei koskaan
tulisi mitään, niin nainen on ihan varmasti onnellinen kuullessaan, että olet unelmoinut hänestä.
niinpä... jos jättäisin vähäiset aivosoluni narikkaan ja ottaisin vain risaisen sydämeni käteen millä aatella, niin juuri noin haluisin tehdä. Mutta kun tosiaan aattelen hänen kannalta asiaa, niin en halua hänelle kiusaantunuttua olotilaa mikä vois sitten vaikuttaa jokapäiväiseen työntekoon. Pahoin kyllä toisaalta pelkään, että vaikkapa pikkujouluissa jos olen hänen kanssa mustan tähtitaivaan alla kahdestaan niin en voi enää olla sanomatta mitä tunnen...
Varmaan pitkä viesisi sisälsi asiaa. Sen hahmottainen oli vaan vaikeaa. Harmi sinänsä.
Viestin perillemenoon auttaisi hyvä kappalejako. Jaa kirjoitus noin 3-12 rivin kappaleihiin, joissa jokaisessa kerrot jonkun ydinkohdan.
Soomenkilen ope painu kotio täältä valittamasta. Mikään kirjoitus taitopalsta tämä ole vaan työ paikkaseksi palta.
Se ei mee pois, sille ei voi/uskalla tehdä mitään peruuttamatonta, joten alistuttava on - jatkukoon näin.
Uskalletaan nauttia siitä, mitä meillä jo on :katseet, hymyt, satunnainen läheisyys...
Tähän tulokseen päädyin taas kerran, kun vuokses hymyillen työoven suljin...
Odotetaan yhdessä aikaa parempaa, vaikka mieli muuta tekisikin, - tiedoksi vaan ;)
http://www.youtube.com/watch?v=IzwRZdVid8E&feature=related
pikkujoulut takana... ja voiko enää sisältä pahemmalta tuntua :-( En sanaakaan päässyt kanssasi vaihtamaan, onko tämä sittenkin todalla näin yksipuolinen tunne. Et sinäkään kyllä puoleeni missään vaiheessa halunnut näemmä kääntyä. Sinun näkeminen tanssimassa muiden kanssa puukottaa minua sisältä... miten helvetissä minä pääsen tästä yli. Tämä on tällä hetkellä SUURIN asia/ongelma... kenen kanssa tästä voisin edes puhua, en kenenkään. Toivon lukevani vaikka vuoden päästä tätä samaa palstaa ja tämä kipu olisi silloin mennyt pois... miten ihastuminen voi tehdä näin kipeää. Sxxx, minä rakastan sinua.
Kauniisti kuvailet tunteitasi. Oletko töissä viileän asiallinen ja sopivasti etäinen esimiesasemasi vuoksi?Jos teillä molemmilla on tunteita toisianne kohtaan, olisivat ne varmasti tulleet jo jossain vaiheessa esille. Pikkujoulut on tilaisuus, jossa asia viimeistään laukeaa jos on lauetakseen. Ehkä nainen odotti, että sinä teet aloitteen...Kokemuksesta voin sanoa, että kun kohtaat tilanteen, pääset siitä tavalla tai toisella eroon. Jos saat tyrmäävän vastaanoton, tunteesikin tulevat siitä viilenemään, koska mitään pointtia ei enää ole. Suosittelen luettavaksi Bas Kastin kirjaa Rakkauden selitys.
Ryhdistäydy ja lopeta haaveillu.
Olet ensisijaisesti naisen esimies ja nainen siten riippuvuus-suhteessa sinuun, eli pyrkii olemaan mukava ja myötäilevä sinua kohtaan. Vaara on suuri, että tulkitset tämän väärin. On hyvin todennäköisesti, että tunne on yksipuolinen. Kertominen voi tehdä tilanteesta todella kiusallinen ja pilata nyt hyvällä luottamuspohjalla oleva esimies-alais-suhteen.
hyväksy jo tosiasiat. Olette kumpikin varattuja, lisäksi olet hänen esimies!
Kokonainen liuta syitä, miksi it can`t be! sen sijaan että rakastut toiseen, sinun pitäisi olla huolissasi avioliitostasi ja hoitaa sitä, jotta voit olla siinä onnellinen eikä tarvitse muista unelmoida.
Nyt pää alas pilvistä. Kyllä näitä vääriin tyyppeihin ihastumisia tapahtuu muillekkin, niistä vaan on päästävä yli. Paras kun välttelette toistenne seuraa noissa joulupippaloissa yms, ei kannata leikkiä tulella.. Mieti kannattaako niihin juhliin mennä ollenkaan. Tietty sinun on asemasi puolesta vähän pakkokin, mutta älä lähde mihinkään jatkoille tms.
Huomaat että se helpottaa oloasi, kun ette vietä enää aikaa yhdessä, ettekä ole lähekkäin tanssin tms muodossa.
Esimies vetää esileikin jälkeen esinahan taakse ja antaa sinulle esimerkin työpaikkapanosta. Ei muuta kuin hame korviin ja tavara esille, esimies esittelee kyllä elimensä.
Jos olet rakastunut toiseen naiseen niin ota ero vaimostasi. hän ei ansaitse sinun kaltaistasi miestä!!